***Heinäkuun Onnenhiput 2011 Kesäkuussa***

Heipparallaa koko sakki!

Olen lukenut taas keskustelua ihan joka päivä, mutta vasta kun lukaisin Knoxin ja Mayingan viestit, tajusin mikä on omissa (kirjoitus-)fiiliksissä viime aikoina mättänyt.

Mä en kertakaikkiaan vielä kykene/jaksa/pysty/halua analysoida olojani, supistuksia ja niiden puutteita, mahdollisia synnytystä edeltäviä oireita jne. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän tuollaisen analysoinnin aiheuttavan vaan hirveetä epätoivoa, stressiä ja turhaa odotusta.
Täälläkin monet on sitkeesti odottaneet synnyttävänsä jo vaikka kuinka monta viikkoa, ja ihailen että on pää vielä kasassa. Mulla olis kyllä nuppi keittänyt niin yli jo monta kertaa!

Kiitos siis tuhannesti Knoxille ja Mayingalle kun jaoitte myös näitä toisenlaisia fiiliksiä, aloin jo epäillä että oon ihan friikki, kun en jokaisesta kipeestä supparista ja vatsan toiminnasta mene eteiseen valmiiksi sairaalakassi kourassa (jota muuten en oo edes pakannut vielä). Ja toivon ihan hirveästi ettei kukaan käsitä väärin tai loukkaannu, mäkin odotan ihan hirveästi vauvaa syntyväksi, ja saisi mun puolesta tulla vaikka tänään! Mutta koitan ihan itseni takia vakuutella että tässä voi mennä vielä kuukausikin. Joka päivälle on jotain pikku puuhaa, tänään ajattelin pyöräillä koirien kanssa mummolaan näyttämään postissa tulleita valokuvia, illalla laitetaan vauvan pinnasänky valmiiksi jne.
Ja siis painotan vielä että symppaan kyllä kovasti teitä, keillä on kovia kipuja, vaikeita oloja tms. vaivoja joiden vuoksi toivovat raskauden jo olevan ohi. Minun on vain pakko ihan tietoisesti uskotella itselleni, ettei ihan vielä ole aika lähteä, ja nauttia näistä viimeisistä raskausviikoista niin hyvin kun voin

Ai niin! Minullekin neuvolassa lääkäri totesi, että hyvä jos ei vielä 37+X viikolla tule, kun on kuulemma sitten selvästi valmiimpi jo viikonkin päästä. Toki tuon ikäinenkin jo varmasti selviää, mutta Knox sen hyvin sanoikin, että maailmaan tulo on lempeämpi, mitä valmiimpi mukelo syntyessään on

HIrmuisesti tsemppiä loppuun saakka, toivotaan että synnytystä kovasti odottavat pääsisivät pian tositoimiin, ja meille muille toivon piiiiiitkää pinnaa olojen kanssa

Sillis 37+6

 

Sillis mä ainakin ymmärrän sua hyvin! Eikä kukaan varamasti loukkaannu noista ajatuksista. Mulla on laskettu aika (vasta) 21.7 ja koitan itsekkin olla turhia odottelematta. Jotenkin sitä tempautuu kuitenkin mukaan kun monella on paljon synnytystä ennakoivia oireita ja oon itsekkin parin päivän sisään aloittanut pakkailemaan sairaalakassia. Mua supistaa joka ilta kovasti tunnin tai pari, mut ne on vaan tätä kehon valmistautumista. Aamulla kaikki oireet on tiessään, iltaisin vaan on keho väsyneempi ja tuntuu nuo oireet enemmän. Minä en myöskään halua turhia toivoa, et synnytystä ois! Eikä oo viel ollukkaan

Koitan asennoitua, et kuukauden kuluttua voin alkaa odottelemaan et any day now :xmas:

Kovasti kuitenkin tsemppiä niille joilla viikkoja on jo enemmän tai on kovin tuskainen olo! Kyllä mä Niisku-Rouvalle ainakin sympatiat annan kun kahta nyyttiä on jaksanut kantaa jo näille viikoille! Oot kestänyt hyvin!

Muiden vauvauutisia odotellessa :wave:

Cappuccino ja papunen 35+4

 

Fiilikset on täälläkin siihen suuntaan, että sinne heinäkuulle mennään ja pitkälle, LA:kin on vasta 17.7. Olen pyhästi luvannut itselleni, etten ala missään vaiheessa valitella, että "syntyis jo, syntyis jo..." Niin hyvin olen saanut voida tämän raskausajan, että ihan varmasti kestän sitä vielä 4-6 viikkoa. Mutta jos olisi vaivoja ja supistuksia, ääni kellossa olisi varmasti toinen, eli totta kai sympatiani ovat niiden puolella, joilla on hankalaa.

Tehokasta on muuten tuo vadelmanlehtitee: eilen kun oli eka kupillinen jäähtymässä, tunsin ekan harkkasupistuksen pitkään aikaan Sattumaahan se tietysti oli tai sitten psykosomaattista

Eilen saatiin pinnasänky koottua ja vähän taas tavaroita uuteen järjestykseen, mutta vielä on tätä pesänrakennusta edessä, kun varastoa pitäisi raivata, että saisi täältä sisältä vietyä ylimääräistä tavaraa sinne... Mutta se saa odottaa miehen loman alkua eli heinäkuun puolelle.

Jos joku vielä miettii rintapumpun hankkimista, niin tilasin itse Pikkukoala-verkkokaupasta Philipsin Avent-pumpun. Tuolla se maksaa 39 e, kun monessa muussa kaupassa sillä on hintaa 45-60 e. Toivottavasti tuolle nyt sitten olisi käyttöä.

Jokohan Hellun Martalla ja Sarah85:lla on vauvat sylissä?

Mukavaa viikkoa! Lähden etsimään pimentäviä verhoja makkariin

Liisakaisa 36+1

 

Tuo rv 37 on siis se virallinen täysiaikaisuuden raja. Eli jokainen varmaan tietää, että mitä pidempään vauva on mahassa sen parempi, mutta silloin ollaan täysiaikaisia. Ja esimerkiksi itselleni se oli merkittävä rajapyykki, koska esikoinen syntyi ennenaikaisena ja oli pitkään keltainen ja sinivalohoidossa.

Ja synnytyksen käynnistymistä odottaa moni varmaan juuri sen tukalan olotilan vuoksi jo nyt. Sellaisille on varmaan helpompi olla kärsivällinen joilla ei ole vaivoja ollut. Mutta näillä megaturvotuksilla, kohonneella verenpaineella ja viikon kestäneillä napakoilla supistuksilla toivoisi jo todella, että tilanne etenisi ja saisi hieman helpotusta. Ja näinhän täällä on monella muullakin. En ainakaan itse silti odota eteisessä lähtö heti kun supistaa tai on jotain muuta oiretta.

Täällähän se on luonnollista jakaa näitä tuntoja ja pähkäillä, onko nämä nyt niitä merkkejä niistä tositoimista. Vertaistukeahan täältä juuri haetaan.

Annetaan siis jokaiselle vapaus odottaa ja tuskastella tai olla vaan rauhassa ja odottaa. Kaikilla kun on niin erilaiset tilanteet ja toisen tilanteeseen on kovin vaikea eläytyä.

Barbapörrö ja Urkki 38+2

 

Neuvolareissu takana taas, tässäpä kuulumiset:

rv38+3
Paino 83,6, viikkomuutos +100g
RR 115/80
Turvotus +
Pissa ok
HB 120 ilman lisärautaa
SF 34
RT
Syke 150

Kaikki siis oivallisesti, ihmetytti vaan sijaisneuvolatädin tokasu : Sulla on näitä arpia tänne tullut. Joo, tiedän. En tiiä miten toi kommentti liitty yhtään mihinkään. En mäkään kommentoi että on sulla muuten uus ryppy sitten viimenäkemän tullu. En siis ottanu itteeni, ihmettelin vaan.

Komppaan Mayingan ja kumppaneiden kirjotuksia. Tietosesti siirrän koko synnytysajatuksen taka-alalle. Kehitän ittelleni puuhaa ja supistuksistakin tiedän mikä merkkaa tositoimia joten en niistä murehdi. Mulla on itseasiassa niin loistava olo et melkeen harmittaa kun tää raskausaika sitten aikanaan loppuu ja edessä on jälkisupparit ja uudenlaiseen kehoon taas totuttelu kun tuntuu et sisäelimet on ettiny itelleen uudet paikat ja imetysrumba käynnistyy ja ja ja. Nyt on niin kivan seesteistä. En olin toisaalta uskonut vielä kolme kuukautta sitten, kun oli totaalisen paska olo kipuineen kaikkineen et tää vika kuukaus on näin hyvä.

Nyt meen hakee lasagnen uunista ja aletaan pojan kaa syömähommiin, isot tsempit kivuista kärsiville!

 

Ihmisluonto taitaa olla aika kärsimätön(ainakin minä)

Mutta ihan totta muutama täällä turisee!.ja yhdyn näihin ajatuksiin ihan täysin.Vaikka on tullut vähän kuullosteltua liikaakin kaikkia oloja.

Sitä vaan alkaa välillä leikkimään ehkä liikaa ajatuksella että jos vauva nyt syntyisi.Se on vissiin vähän sama kun vauvakuume,järki siitä on kaukana.
Itellä alkaa hajottamaan kun on ollut koko odotuksen niin kipeä.Sekin käy psyykkeen päälle jossain vaiheessa ja toivoo vaan että kaikki olisi "ohi".

Mutta ihana ajatella että muutamalla lapsivedenlorottelijalla on varmaan jo vauva sylissä:heart:

Ehkä pitäisi alkaa miettimään mitä kaikkea on vielä helppo tehdä kun vauva on mahassa.ja kun tosiaan viimeistä kertaa tässä ollaan niin pitäisi nyt koittaa nauttia..Tai osata ajatella että joskus tätä olo tulee ikävä..

mayingan suunitelmat kuullostaa kivalta.

Meidän pitäisi saada auto korjattua niin sillä uskaltaisi liikkua.Tässä kun samalla pihalla istuu päivät ja kotona niin eipä oikeen uutta tekemistä keksi.
Kyllä päivät menee noiden lasten kanssa touhuillessa mutta olisi kiva päästä vähän koti ympyröistä pois.

lapsetkin jo kyselee "syntyykö se vauva tänään",koska se syntyy ym.Ja moni muukin."koska meinaat synnyttää",no en tiiä.

Voi kun mullakin olisi possurullan pesänrakennusvimma!.menisi päivät äkkiä!.Johonkin se katosi kun sain kaapit kuntoon.Nyt vaan tilalla hillitön väsymys|O

Mutta jos nyt ton keittiön siivoomaan ja sitten neuvolaan!

Vointeja! Mm itu 37+2

 

Tota rv 37 mä just ihmettelin, kun täällä sanottiin, että vasta 38 yli syntynyttä "kohdellaan" täysiaikaisena... Eli ilmeisesti riippuu sitten paikkakunnasta.

Ja hauska huomata nyt täälläkin tämä, että kyllä valittaminen ja mahdolliset lähtöuutiset otetaan hyvin vastaan. Mutta tällainen rauhallisempi tapa odottaa, tai lähinnä sellaisten ajatusten esilletuominen aiheuttaa Barbapörrön kirjoittaman reaktion muiden oikeuksista. Enhän mä tosiaan ketään loukannut, vaan kirjoittelin omia ajatuksiani ja kokemuksiani. Yritin luoda positiivisia ajatuksia odotukseen, joka ei muuten ole minunkaan kohdallani ollut todellakaan helppo tai kivuton. jatkuvasti joudun minäkin sairaalassa juosta kontrolleissa ja lonkka on mennyt sijoiltaan jo useampaan kertaan. Miksi positiivisuutta on niin vaikea hyväksyä keskusteluun mukaan?

Lisäksi, löytyihän minullekin "vertaistukea" näihin ajatuksiin, suotakoon sellainen minullekin, eikös vaan?

Liianko rauhassa odottava Knox

 

Äpolille näytille. Epäilevät umpisuolta... joten katotaan miten tämäkin päivä päättyy... huoli siis vauvoista tällähetkellä koska 2 päivän syömättömyys ja juomattomuus pistää kropankin kuivaks ja vauvat pääsääntöisesti nesteessä kelluvat joten pakko tarkistaa.

Oma vointi on hirveä.

Toivottavasti pikkuisilla kaikki hyvin.

Niisku ja pirpanat 35+2

ps. ennen on mennyt yli 40+5 en edes kuvitellu et nämäkään syntyis yhtään sen aikaisemmin kunnes huhtikuussa jouduin sairaalaan ja siitä asti on mietitty koska nää mahtaa tulla ja millä ryminällä.

 

No ihan kätilön koulutuksen pohjalta tuon täysiaikaisuuden määritelmän laitoin tuohon. Ja kyllä se täysiaikaisuuden virallinen raja on ihan sama joka paikassa. Toki 37 viikkoinen vauva nyt on vielä lähempänä sitä ennenaikaista kuin 40 viikolla syntynyt ja toki ongelmia on enemmän.

Oman kommenttini kirjoitin ihan vaan siksi kun tuo hieman otti korvaan, että "ei mennä odottamaan eteiseen heti ekasta supistuksesta tai vatsan toiminnasta". Se ei mielestäni kuullostanut vain ja ainoastaan positiivisessa hengessä kirjoitetulta. Mutta en nyt puutu aiheeseen enempää ja toivon, että täällä ei aleta nyt henkilöitä osoittelemaan sormella, että kuka mitenkin odottaa.

Positiivisuus on hyvä jos siihen riittä voimavaroja ja meistä jokainen varmasti odottaisi mielellään rauhallisin mielin ja positiivisella mielellä. Aina se ei vaan ole ihan helppoa.

 

Niiskulle tsemppi! Toivotaan, että ei ole umpparista kyse ja vointi paranee, mutta jos näin on niin saatte varmasti parhaan mahdollisen hoidon kaikki kolme.

 

Kätilö minullekin tuon 38 rajan sanoi, kun supistuksia lääkittiin pois. Ja tarkistin vielä tarkoittaako 38 viikolla, eli viikko 37+... Mutta sanoi, että ei kun ihan täysiä viikkoja tarkoitti. Ja täällä on siis supistuksia estäviä annettu vielä silloin 37+ jotain viikolla, ettei syntyisi ennenaikojaan.

Ja juu, tuo ei ollutkaan minun kommenttini, ajattelin sinun tarkoittavan minua, kun taisin tuollaisen keskustelun aloittaa... Taidan kuitenkin siirtyä taas takavasemmalle ja antaa tilaa teille kärsimättömimmille ja pisimmällä oleville. Eipä tarvitse sitten kenenkään mieltään ainakaan vuokseni pahoittaa.

 

Kyllä täällä jokaisella on oikeus ilmaista tunteitaan ilman että joku vetää herneen nenään. Toisilla raskaus on helppo, toisilla vaikea. Toisilla synnytys helppo, toisilla vaikea.
Ja varmasti meistä jokainen toivoo että kaikki menisi hyvin alusta loppuun asti ja saisimme terveet vauvat syliin! On se sitten rv 35 tai 42.

Itselläni takana 5 raskautta / synnytystä ja kaikki menneet kyllä todella saman kaavan mukaan joten niillä eväillä elän tämänkin. Mulla viimeset 3vkoa ennen synnytystä on ollut aina samat oireet: levottomuus, todella huonosti nukutut yöt, vatsakivut ja ripuli, supparit, huono olo, verenpainemuutokset, väsymys. Ja nuo 3 viikkoa on siis tuskaiset ennen loppurutistusta. Siihen vielä 2vrk kestävät synnytykset niin avot. Ei paljon positiivista sanaa voi sanoa. Mutta synnytyksestä olen toipunut aina todella nopeasti. Ja kun tietää että tuo raskauden loppu on tuollaista niin sen jaksaa. Vaikka sitä pitääkin kyllä valittaa aina että saa sen pahan olon purettua. Ja tällaiset palstat on just hyviä kun saa olla nimettömänä täällä! Joten eiköhän me kaikki tänne mahduta mahoinemme ja vaivoinemme!

Reppis ja Enni rv 36+5

 

Ei kai kenenkään tarvii taka-alalle mennä. Mua on huvittanut jo pari kuukautta se kun täällä analysoidaan supistuksia, suolentoimintaa jne. Ite en jaksa, mutta kaikki ei olekkaan niin kuin minä ja hyvä niin. Jokainen odottaa tavallaan eikä se mitä muut kirjoittaa tai ei kirjoita oo meiltä muilta pois. Tähän asti on kaikki on mahtunut mukavasti samaan porukkaan ja toivottavasti jatkossakin.

Itse oon h*lvetin huonolla tuulella koko ajan. Mulla on tässä masennuslääkityksen purku menossa ja pelottaa ettei pää pysykkään tarpeeksi kasassa että voisin tän pienenkin annoksen lopettaa. Tosi vaikea yrittää punnita lääkityksen hyötyä mulle/haittaa vauvalle. Varsinkin kun jokaisella lääkärillä tuntuu olevan ihan eri mielipide asiasta.

Tuittumuru 34+4

 

Tuittumuru Mulla ei onnistunut masennuslääkkeen purku. Söin Sepramia neljännessä raskaudessa ja ajettiin lääkitys alas, mutta menin pitkin seiniä Oli pakko aloittaa takasin. Vauvalle ei tullut mitään oireita synntyksen jälkeen. Eli ei se aina onnistu vaan parempi kun äiti syö lääkettä.

 

Mulla on nyt pienin mahdollinen annos menossa ja en haluis millään luovuttaa nyt. Mutta sen tiedän että pakko on palata jos tää tällaisena jatkuu. Oon kuitenkin saanut annoksen jo tosi pieneksi että tilanne sen puoleen on parempi kuin raskaaksi tullessa. Täytyy varmaan soittaa Husin teratologiseen palveluun vielä ja kysellä. Jos saisin lopetettua niin synnytyksen jälkeen vois sitten aloittaa tarvittaessa toisen jonka kanssa vois imettää.

 

Tää on niin ot, mutta Tuittumuru: Olen lukenut sun nikin joka ikinen kerta aluksi: tuttimuru

-Miuski elokuisista

 

Eihän nyt ruveta hirveästi väittelemään täällä? Tässä pinossa on ollut niin hyvä henki tähän asti, että on ollut aina mukava lukea juttuja, vaikka ei itse paljon kirjoittelekaan.

Jokaisella on tietysti oikeus käyttää tätä pinoa tuskaisten tunteidensa purkamiseen, koska täytyyhän niitä höyryjä jossain päästellä ja saada vertaistukea. Ja vastaavasti, on oikeus myös sanoa, jos on hyvät fiilikset

En nyt vielä päässytkään lähtemään kauppoihin, joten vielä sellainen hankintakysymys, että millainen hoitolaukku teillä on hommattuna? Olin ajatellut ostaa sen vaunujen kanssa, mutta kun ostettiinkin käytetyt vaunut, niin nyt muistin, että se laukkuhan vielä puuttuu. Onko kaikilla sellainen laukku, jonka saa työntöaisaan jotenkin roikkumaan? Meillä on siis Brion vaunut.

 

Pakko nyt heti laittaa pikavastauksena uudestaan se, jonka jo pari kertaa tuossa ekassakin viestissäni totesin.

Eli en missän nimessä tuomitse heitä, ketkä kovasti odottavat jo synnytystä. Olen pahoillani jos joku on sanomisistani loukkaantunut, olin vain vilpittömästi huojentunut, etten ole ainoa joka ei vielä osaa olla "lähtövalmiina" laukku kourassa. Kuten kaikki tietävät, tämä (loppu)raskaus on herkkää aikaa, ja stressiä onnistuu kiskomaan mistä vaan. Myös minä siis onnistuin hankkimaan itselleni paineita lukemalla muiden valmistautumisista, oman kropan ja sen oireiden tarkkailusta jne. MInä kirjoitin tuon Barbapörrön lainaaman lauseen, enkä todellakaan osoittanut sitä erityisesti kenellekään, ja voin vanoa että ihan positiivisessa hengessä, omaan tyyliini sen kirjoitin. Anteeksi jos se jotakuta loukkasi.

Minäkin siis toivon, että annetaan tuomitsematta kaikkien odottajien odotaa omaan tapaansa, niinkuin minusta on tähän saakka tehtykin. Ei kai omista fiiliksistä kertominen tarkoita millään lailla muiden fiiliksien nollaamista?! Toivon siis myös että me (liian?) vähän stressaavat/oireitamme tutkivat ja rennolla meiningillä porskuttavat saamme myös jakaa tuntojamme, ilman että siitä kukaan ottaa itseensä, tai olettaa sen olevan pottuilua muita kohtaan

Ja kuten tuolla jo ekassa viestissä totesin, sympatiani ovat vahvasti teidän puolellanne, joilla kipuja on. En enää enempää osaa painottaa sitä, etten millään lailla väheksy kenenkään teidän muiden olotilaa, odotusta tai yhtään mitään.

Tuli tosi paha mieli, että joku koki kirjoitukseni negatiiviseksi tai kritisoinniksi. Pyydän siis anteeksi, jos olen ilmaissut itseni huonosti/liian voimakkaasti, koska se ei ollut tarkoitus. Oman stressin, odotuksen ja herkkien fiilisten keskellä vain huojennuin lukiessani että joillakin on tismalleen samanlaisia fiiliksiä, that's it.

Vasta nyt maltoin lukea kaikki ekan viestini jälkeen tulleet kommentit, ja heti olo helpottui kun huomasin, että monet olivat ymmärtäneet pointtini Mielipiteeni on siis edelleen se, että henki on täällä loistava, ja jokainen näköjään saa ilmaista tunteitaan ja olojaan aika vapautuneesti. Kiitos siitä teille kaikille. Kivi oikein vierähti sydämeltä, kun kerkisin jo ajatella että olen aiheuttanut jollekin ihan tosissaan pahaa mieltä kirjoittamalla ajattelemattomasti.

 

Ei kenenkään tarvitse sinne taka-alalle siirtyä! Pidetään se hyvä henki täällä, mikä on ollut alusta asti

Mielestäni on hyvä että meillä kaikilla on tälläinen paikka, jonne jokainen saa kirjoittaa tunteistaan ym.. Eikä toisten tunteista mun mielestä saa vetää "herneitä" nenään.

Kuten minä olen yksi niitä, joilla ei ole oikeasti minkäänlaisia tuntemuksia vielä että lähdettäisiin synnyttämään.. Oon varmaan ens vuonnakin vielä täällä mahani kanssa
Yhtä ainoataan supistusta ei kai(?) ole tullut, harjoitussupistuksetkin (ne harvat) huomannut vain siitä joskus että maha on kovettunut.
Kyllä itsekkin varmaan seisoisin eteisessä sairaalakassi kourassa jos niitä supistuksia tulisi sen verran että voisi ollakkin lähtö lähellä.. mutta ei niin ei.

Liisakaisa kysyi hoitolaukusta.. Mä bongasin kirpparilta tälläisen Gracon hoitolaukun Vauvamaailma

Omasta kokemuksesta sellanen on hyvä minkä saa sitten aisaan roikkumaan ja on sitten myös kannettavissa jostain hihnasta vaikka olalla.
muoks.. Tosiaan sellanan on hyvä missä on paljon lokeroita tai muita taskuja, niin pysyy ne tavarat jotenkin järjestyksessä

SaaBas + Tyyne 37+3

 

Liisakaisa meillä oli esikoisen aikaan aluksi ihan Marimekon sellainen isompi laukku hoitolaukkuna. Siinä oli sen verran pitkä olkahihna, että sen sai vaunujen työntöaisan ymprille. Myöhemmin ostin sit jostain alesta Brion perushoitolaukun, jossa on ihan erikseen kiinnityslenkit, joilla sen saa työntöaisaan kiinni. Molemmat toimivat ihan hyvin. Nyt kyllä ostaisin sellaisen, jossa olisi enemmän lokeroita ja taskuja. Pysyy tavarat paremmin järjestyksessä ja on helpompi etsiä sieltä laukusta.

Tuo Brion laukku on sellanen "syvä" malli ja joskus sieltä pohjalta on aika hankala löytää mitään. Nyt kun sitä raivasin vauvaa varten, löytyi sieltä mm. esikoisen sukat ja ruokalappu, joiden olemassaoloa en edes muistanut. (Ei siis ole enää aikoihin ollut käytössä tuo laukku enää esikoisella. )

Ja sen verran vielä tuohon edelliseen aiheeseen, eli kuten jo aiemmin totesin: jokainen tyylillään ja kaikkihan me tänne mahdutaan sen oman tyylimme kanssa.

 

hei moi

Täällä edelleen yhdessä kasassa. Loput limatulpasta irtos muutamisen päivää sitten, ja edelleenkin supistelee päivittäin. Kipeesti ja kivuttomasti.. Ja edelleenkin joka päivä on vatsa kipee, mutta tuolla se pieni sinnittelee
Kaikista ilkein vaiva on toi, kun vauva tuikkii tonne kohdunsuulle. Se sattuu niin älyttömästi että vedet nousee joka kerta silmiin, ja se tekee sitä koko ajan :O Lonkat on ihan romuna.. mulla on nivelissä muutenkin vikaa, ja tuntuu, ettei ne kestä enää kamalan kauan. Vihloo ja särkee : / Nooh, mutta ei tässä enää kauaa tarvi kärvistellä.

Ensiviikon tiistaina laskettu!! :heart:
Saispa jo pian pikkusen syliin..

Emilien ja prinsessa 38+6 :heart:

 

Tuttimuru kuullostaa aika sympaattiselta.

 

Shoppailureissulla oltu ja taas tarttui kaikkea turhaa mukaan! Niin ja kyllä kummasti tuo shoppailu piristää, hyvin jaksoin kaksi tuntia seistä kipeillä jaloilla ! Mä en edes tiedä voiko vastasyntyneellä käyttää esim. lyhythihaista bodya tai sortseja, mutta ostin kuitenkin! Mua ihan kauhistuttaa ajatus, että puen pikkuisen väärin! Apua miten sitä osaa toimia oikein vauvan kanssa!

Mulla on vielä niin kauan aikaa laskettuun aikaan, etten oikeen osaa kans odottaa synnytystä vielä. Toisaalta on ihan jännä lukea toisten lähtöä ennakoivista merkeistä. Olen kyllä Mayingin tapaan orientoitunut ihan loppuun saakka odottelemaan, niin ehkä vältän hermoromahduksen parhaiten !

Tiinu ja Jäppinen 34+6

 

Niiskulle tsempit!.Mut oon käsittänyt että jos umpparissa jotain "häikkää" on niin sen kyllä tuntee.meinaan ettei sitä kipua pysty kotona kattomaan pitkään.

hoitolaukku olisi varmaan ihan kätevä.Mulla tosi sellaista ei ole ikinä ollut.Mulla on ollut työntöaisassa roikkumassa joku Yves Rocherin laukku,sellainen iso.

En ole ehkä muutenkaan niin miettinyt vauvalle erikseen kasseja tai peittoja ym.Siis on erikseen pussilakanat mistä tehdään kapalo.Meidän vauvat on aina nukkunut kapalossa,on ollut niin rauhattomia.Peittoja ei ole vauvana ikinä ollut.Vaunuissa sitten joku fleece tai jtn.Kesä vauvalla jotain ohuempaa.

lämmönsäätelystä mietin jo kun kolmosen kanssa lähettiin laitokselta toukokuun lopussa,oli kuuma niinkuin nytkin.Viereiset oli pakannut vauvansa aika tuhdisti-miten ilmeisesti "kuuluukin"
Mutta ei meillä ollut vauvalla kun lyhythihainen body/housut ja hattu.
Ja tälle vauvalle laitan mukaan lyhyt ja ptikähihaiset bodyt+housut ja sortsit.
Eli mun mielestä ihan vauvakaan ei tarvii päällensä kun vaipan ja bodyn kuumalla.Mutta tässäkin on kaikilla omat tapansa

emilien mullakin tota samaa ihanaa kohdunsuu vaivaa.Mutta musta tuntuu että mulla liikkuu tuolla häpyhuulet tai jtn kun vauva tunkee päätänsä?!.

Vauvan pään tunnen kyllä alakautta ihan itsekkin ja äsken nvlassa joutui painamaan kovasti kun niin syvällä vauvan pää on,ei siis kunnolla tuntenut sitä.

ja päivän aiheeseen vielä sen verran että omalla osalla ehkä tämä palsta ihan tekee tämän omien tuntojen tutkimisen.en ole ikinä ennen kirjoitellut mihinkään ja huomaan että tässä odotuksessa on ihan alusta asti tutkaillut erilailla kaikkea

Ja ehkä kiva että onkin,jotenkin siinäkin tutustuu omaan kehoonsa kunnolla.Ja tuleepahan tämä odotus käytyä läpi niin perusteellisesti ettei tarvii haikailla enää(eipä)

Mutta kyllä välillä olisi kiva kun ottaisi nämä vikat viikot ihan lunkisti.

Ei näitä juttuja niin tule pohdittua kavareille,niiden kanssa en jaksa puhua koko odotuksesta.Välillä ärsyttää olla kaikille vaan niiin raskaana.

Ja pakko sanoa että jos ekaa odottaisin olisin eri mielellä,saisi levätä kun haluaa ym.

jääkö muilla luut jumiin? Siis liitoskipuja joo mutta mulla kun istun tai makuulta nousen niin pitää ensi saada luut kohalleen muuten ei pysty liikkumaan,sattuu muuten aika pirusti!Ihan tuntee kuinka ne on väärässä kohtaa.

Neuvolassa kun kävin niin iski ihan yllättäen vähän haikea olo.Siinä sitä vikoja kertoja laitoin pissaa purkkiin :
Tilanne oli aika outo missä haikeus iski mutta tajusi ehkä kunnolla että kuinka iso osa elämästä sitä on päättymässä..Ihan kauheeta ajatella että ei enää ikinä raskaana tai että olisi meidän viimeinen vauva.Ihan sydämeen sattuu ajatella:'(

Mullla on kuitenkin "vauvan teko vuosia" jäljellä vaikka 15.Mutta mies on sanonut että lähempänä 40v ei enää lapsia tee.mä täytän siis heinäkuussa 25 ja mies täyttää loppuvuodesta 34.
Mulla ei kroppa kestä moneen vuoteen enää raskautta.Joten aikaa kuluu.
Sitten kun on 5 tyttöä niin tuskimpa tuo mies haluaakaan,niissä kuitenkin hommaa ym.niin paljon.
Murrosikä ym.
No eihän sitä ikinä tiedä mitä elämä tuo tullessaan..

Neuvolassa ei siis mitään kummempia,ihan turhia käyntejä.Kaikki ok.Sf mitta oli pysynyt tasaisesti siellä missä kuuluukin joten tuskimpa tällä kertaa iso vauvaa tulee
(mulla tosta mitasta pystyy päätellä jotain)

Mutta ei ollut kasvanutkaan pariin viikkoon yhtään.

Niin ja seuraava neuvola kahden viikon päästä,silloin viiko 39+2

 

ja vielä maha kuvaa tältä päivältä:


Ja kotiintulovaatteita: