Heippa!
Yksinäisyydestä, mulle se on ok. Olen ihan erakkoluonne. Tykkään kyllä kaiken maailman sukujuhlista ja ihmisten tapaamisesta, mutta arjessa viihdyn ehdottomasta parhaiten vaan yksin/miehen ja lapsen kanssa.
Ystävien illanvietot koen joskus "ahdistaviksi". En viihdy baareissa tms..
Mutta esikoisen kanssa kävin kyllä ahkerasti mm. puistoissa ja tapasin muita äitejä.
Ongelma on vaan, se että olen melko epäsosiaalinen, enkä välillä ymmärrä miten ne mammat siellä puistossa keksii niin paljon puhuttavaa ja jaksaa olla innostuneita jostain yhdestä asiasta/aiheesta jopa tunnin...siis päivitellä tai hehkuttaa jotain asiaa vaikka kuinka pitkään
Ihan vaan kävelyllä käynti ihmisten ilmoilla riittä mulle melko hyvin.
Lapsen yökyläilystä ja kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa:
Miehen kanssa ollaan muutama kerta käyty kahdestaan jossain kuuntelemassa jotain bändiä tms. ja kerran kylpylässä sen jälkeen, kun esikoinen syntyi.
Se on kummallista, että sitä odottaa hurjasti, että "jes, huomenna päästään kahdestaan illanviettoon ja lapsi on hyvässä hoidossa!" Mutta samantien, kun lapsen on jättänyt hoitoon, niin tulee ikävä ja miettii mitä kaikkea voi sattua (yleensä ihan outoja juttuja!) ja oma illanvietto tuntuukin ihan turhalta idealta. Mutta on meillä ollut kahdenkeskisissä illanvietoissa silti loppujen lopuksi tosi kivaa ja hyväähän se tekee välillä käydä jossain.
Meillä lapsi on ollut toistaiseksi yökylässä vain famon, eli miehen äidin luona. Ja käy siellä myös noin kerran viikossa arkipäivänä, famo on tytölle hurjan tärkeä ja toisinpäin.
Päivisin tyttö on ollut pari kertaa miehen siskon luona myös, lapsen serkku siellä on 6kk nuorempi, niin tytöistä on kivasti seuraa toisilleen.
Mun vanhempien luona ei kertaakaan. Mun vanhemmat asuu eri kaupungissa ja yhteydenpitoakin on melko harvakseltaan, vaikka ollaan läheisiä ja kyläillään koko perhe siellä toisinaan.
Isovanhemmat juuh...meillä ei ole ollut suurempia ongelmia sääntöjen noudattamisen kanssa, mutta ruoan suhteen tullut jotain pientä silloin tällöin.
Me ollan esim. aina kielletty makeutusaineita sisältävien juomien yms. antaminen lapselle, ja sen kiellon kanssa on väännetty aika paljon.
Ja meitä on pidetty aina vähän hörhöinä sekä mun, että miehen suvuissa, kun suhtaudutaan ruoan lisäaineisiin niin kielteisesti, mutta nyt molempien sukujen ääni kellossa on ruvennut muuttumaan, kun ovat itse lukeneet jostain lehdestä, että lisäaineetonta ruokaa kannattaa suosia ja lisäaineiden vaikutuksesta yleensä.
Huvittavaa on siis se, että meitä pidettiin vähän fanaattisina, kun ollan puhuttu siitä jo vuosia, mutta nyt kun siitä on puhuttu enemmän julkisuudessa ja vieläpä kun joku "arvovaltainen lehtikin" (ilta-lehti tms...
) on kirjoittanut siitä, niin asiaan voi uskoa.
Samoin mun imetyksestä on tullut sanomista isovanhemmilta, varsinkin naisilta.
Esim. mun äidin mielestä lapsen imettäminen on hankalaa (?!!!) tyyliin "antaisitte nyt välillä korviketta, niin sinäkin pääsisit välillä rauhassa johonkin käymään ilman lasta", eikä meinnnut millään uskoa, etten halua mihinkään käymään ilman lasta. Samoin sain pientä vihjailua siitä, ettei yli vuoden ikäisen imettämisessä ole mitään järkeä.
Eräs sukulaisnainen oli sitä mieltä, että lapselle TÄYTYY antaa vettä ihan vastasyntyneestä lähtien, vaikka täysimetin. Varmaan joku 70-luvun neuvo sanon minä...tuo asia itse asiassa ärsyttä mua vieläkin, vaikka siitä on jo yli 3 vuotta aikaa
Vauva siis itki silloin nälkäänsä ja hänellä oli kuulemma jano, johon pitää antaa vettä. Ja kun kielsin ja sanoin antavani tissistä maitoa, niin sain tyrmistyneen järkyttyneen vastauksen, että vauvalle PITÄÄ antaa vettä.
Vauvalla oli ikää 1 kk, oli maaliskuu eikä mikään helle siis...
Samoin meidän perhepeti sai kovaa kritiikkiä varsinkin mun sukulaisilta.
Argh! Suku on joskus pahin. Ei pitäisi muistella menneitä, kun rupeaa savu nousemaan päästä.
Tommoset pikkuasiat saattaa ärsyttää mua vielä vuosienkin päästä, varsinkin jos en ole saanut tilaisuutta selventää omaa mielipidettäni ja sen taustoja silloin.
Mä vähän shoppasin tuolta Lasten Metsolan nettikaupasta tänään vauvalle jotain pientä, kun sain päätöksen siitä äitysavustuksesta, joka maksetaan ens viikolla.
Tuli niin pitkä sepustus, että lopetan tällä erää tähän ja lähden ostamaan esikoiselle kurahousut.