Moi vaan kaikille kanssaodottajille
Olen jo pidemmän aikaa seurannut tätä ketjua, mutta jostain syystä nyt vasta uskaltaudun mukaan. Kai se on se pettymyksen pelko joka vielä kovasti kolkuttelee ja ei anna nauttia tästä raskaudesta.
Taustalla on yksi keskenmeno tammikuussa -09 (tuulimuna) ja menikin sitten jonkun aikaa ennenkuin tärppäsi hieman avustetusti (Clomit, Metut ja Terot). Nyt raskausviikkoja menkoista 10+3, mutta ovis oli testien mukaan aikaisintaan kp17.
Ultrassa ollaan käyty jo kahdesti, kun varhaisraskauden ultrassa löytyi kaksi alkiota ja sykettä, toinen oli vain aika paljon pienempi ja syke harvempi. Lääkäri epäili että pienempi alkio saattaa "kuihtua" pois ja antoi sitten kahden viikon päähän uuden ultra-ajan. Siellä löytyikin sitten enää yksi vahva syke, vaikkakin se toinen alkio vielä ihan selvästi näkyi.
Lääkäri ja hoitaja olivat hyvin positiivisia raskauden jatkumisen suhteen, vaikka siellä elossa olevan alkion vieressä onkin nyt kuollutta kudosta.
Np-ultra ois meillä 4.1. ja silloin alkion koon mukaan 11+5 (menkoista 12+4).
Sinne asti pitäs jännitellä.
On vaan sellanen paha aavistus edelleen, että meitä ei onni seuraa, vaikka tähän asti ollaan kuitenkin jo päästy. Toivottavasti olen väärässä.
Raskautta tullaan jatkossa seuraamaan tiiviisti, koska olen 1-tyypin diabeetikko ja nivelreuma on myös. Niistä asioista olen enemmän kirjoitellut blogiini, http://deenkanssaraskaana.blogspot.com/ jos jota kuta kiinnostaa käydä lukemassa =)
Tämmöistä näin alkuun!
Kipinäkenkä ja Toukka 9+4 (miehen antama nimi, joten sehän se sitten on :heart: )