Heinäkuun Hurmaajat Huhtikuussa 2010 ( 1. Hurmaaja syntynyt )

Martalle lämmin osanotto :hug: :hug:

kardemumma tervetuloa takaisin kotosuomeen :wave:

Neuvolassakin on monet taas käyny.. Mukava lukea kuulumisia

Mä vietän tänään päivää itsekseni. Pojat menivät vielä tänään hoitoon. Illalla selvisi, että meillä alkaa lakko! Kestää 3päivää ja jos neuvotteluja ei saada suuntaan eikä toiseen, niin annettiin jo uusi lakkovaroitus, joka on parin viikon päästä! Mullakin on tänään neuvola ja samalla lääkäri Sitä odotellessa!

Jos huilis vielä hetken ja lähtis sitten aamulenkille


Maamin ja Toivo-Justiina 26+5 :heart:

 

Huomenta kaikille.

Heräilin tossa kun mies lähti töihin, vaikka olin aatellu nukkua ainakin ysiin asti. Mut tuntu et puristaa selästä ja mahasta senverran ettei jaksanu enää maata. Täytyy varmaan vähän ajan päästä mennä takasin nukkumaan josko sitten sais nukuttua lisää.

Tsemppiä parisuhdeongelmien kans painiville. Toivottavasti asiat selviävät. Täällä on varmasti kans tulossa jonkunsortin kriisi... Prkl. Ärsyttää niin paljon ku mies on lähdössä tän viikon lauantaina ulos ja sitten seuraavana viikonloppuna yöreissuun. Mä täällä sitteen vaan oon eka viikot sairaslomalla ja viikonloputkin yksin !

Kuuluukohan itkuisuus tähän raskauden vaiheeseen jotenkin erityisesti ? Tuntuu että täällä palstalla on tosi moni sanonut että itketty on. Enkä minä tee poikkeusta. Vähän väliä sellanen olotila et itkettää ja turhauttaa !

Hirmunen huoli pikkusesta ja sen voinnista ku tuntuu että kun vauva vähänkin kovemmin potkii niin alkaa supistelemaan. Alavatsakin on ihan arkana. Sitten tulee tietty mieleen kaikki kauhukertomukset istukan irtoamisesta jne...
Mitenköhän tässä saa pidettyä ittensä järjissään sinne heiänkuuhun asti ?

 

Huomenia ja ihan ensiksi kiitokset osanotoistanne :flower:

Ei ole kovin vahvasti mennyt pääsiäinen ja sen jälkeiset päivät meidän pinossa. Toivottavasti mieli pikkuhiljaa kohoaisi itsekullakin.

Chili voin vain kuvitella, että mun mies saattaisi päästää suustaan just yhtä typeriä asioita, jos mulla olisi ollut koira, kun tavattiin. Toivottavasti saat hänet ymmärtämään (vaikka sitten väkisin) että tollaiset perustelut ei enää oikein toimi nyt kun teille tulee vauva.

odotan eiköhän täällä muutamat kirosanat kestetä Anna tulla vain jos helpottaa ja jaksamista työrintamalle!!!

kardemummman ajatukset allekirjoitan täysin. Yhtenä hetkenä ei jaksaisi millään odottaa kesää ja toisena taas iskee epätoivo, että miten hitossa sitä pärjää. Mutta kai se äidinvaisto sitten nostaa päätään. Tervetuloa takaisin Suomeen

ON: liikkeitä on täällä vaihtelevasti ja kyllä välillä meinaa hermo mennä. Eilen komensin Myyrää ihan isosti, että nyt liikettä siellä! Niinä päivinä sitä on ihan rauhallisin mielin, kun mahassa on elämää, mutta paniikkihan se meinaa iskeä, kun on noita hiljaisempia. Päivittäin ne tuntuu ja se kai tässä vaiheessa on tärkeintä, mutta ei kulje aina järki mukana.

Siinä mielessä toivon kovasti Myyrän syntymää, että voisin hetkeksi jättää tämän oman navan kyttäämisen ja pelkäämisen taakseni. Ensin vuosi yrittämistä ja oviksen ja oireiden kyttäämistä ja nyt sitten raskausaika, mikä on ollut kahta hullumpaa. Ja vaikka tiedän, etten voi itse asioihin vaikuttaa eikä pitäisi stressata, niin tunnustan silti, etten ole ikinä elämässäni pelännyt yhtä paljon kuin nyt olen pelännyt tuon pienen menettämistä. En väitä, etteikö sitten enää stressaisi, kun vauva on syntynyt, mutta sitten voin nähdä sen ja muutkin näkee jos joku on vialla. Nyt pitäisi vain itse osata arvioida, että onko kaikki kuten pitääkin. Voin vain kuvitella, miten raskasta olisi jos pitäisi vielä pelätä ennen aikaista synnytystä.

 

Marta Mä NIIN tiedän noi sun ajatukset ja huolet pienen puolesta. Sulla on vielä aika pitkä yritys takana, niin varmasti lisää huolta ja pelkoa siitä jos tapahtuukin jotain. Mutta jos yhtään lohduttaa niin lyhyemmänkin yrityksen jälkeen samoja ajautksia mulla. :hug:
Pelottaa että huomaako omassa olossa tarpeeks ajoissa jos pikkusella ei ookkaan kaikki kunnossa ja osaako sitten reagoida muutoksiin heti jos tarpeen. Sitten ku vauva on maailmassa voi helpommin kysyä joltain toiselta mielipidettä... Argh. :headwall:
Ja tästä pitäisi nauttia.

Monissa opuksissahan kirjotellaan että tää keskiraskaus ois niin ihanaa ja hehkeää aikaa. Onko tässä meidän ketjussa joku, jolla olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen hehkeä, kaunis jne olotila ? Siis sellanen mistä opukset kirjottaa ?

 

Huomenta frouvat ja neidit! (Mihin se mies joukostamme on muuten kadonnut? Toivottavasti kaikki hyvin siellä..) Liveraporttia sokerirasituksesta kännykän avulla: litku oli urheilujuoman väristä oranssia, maistui öklömakealta paksulta mehutiivisteeltä.. Pullo oli yllättävän iso. Eka 30 sekkaa juomista meni jees, ihan janoon, mutta loppu oli vähän ällöö. Nyt oon istuskellut tässä sivukäytävällä 55 min ja olo on kyllä täysin normaali. En tiä mihin se sokeripiikki sitten ajoittuu. Kohta on eka "väliverikoe". Tokan tunnin aattelin makoilla tossa laverilla ja kirjotella päiväkirjaa. Toistaiseksi ei siis valitettavaa tässä kokeessa Lehtivalikoima vois kyllä olla parempi t. Kardemummma & Sulo 27+2

 

Huomenta mammat,

Martalle lämmin osanotto isoisän menetyksestä. :hug: Meilläkin on lauantaina mun tädin hautajaiset. En tuntenut häntä kovinkaan hyvin, mutta äidin puolesta tietysti suru kun sisko kuoli paljon ennen aikojaan.

Keskiraskauden säteilystä ei ole täällä tietoakaan. Olo on suunnilleen yhtä hehkeä kuin emakolla, jolle on syötetty rantapallo ja laitettu 5 litran silikonit... Tai saattaahan joku tykätä siitäkin?

Mieliala on mulla ollut raskauden ajan yllättävän positiivinen. Totta kai välillä tulee ihan tolkuttomia paniikkikohtauksia vauvan hyvinvoinnista ja joinain päivinä masentaa oikein kunnolla, mutta yleisesti ottaen oon kyllä ollut hyvässä vireessä. Eniten mua ärsyttää tälläinen yleinen saamattomuus/jaksamattomuus/haluttomuus. Vaatii kauheita ponnisteluja saada itsestään mitään irti - tekis vaan mieli maata sohvalla. Ja vaikka tykkäänkin tästä vauvamasusta, mulla on jo ikävä omaa vanhaa kroppaa. Mutta siinä ehtii taas asustella vauvan syntymän jälkeen.

kardemummalle tsemppiä sokerilitkun nauttimiseen. Ja sympatiahalit alakulon syövereissä oleville. :hug:

Olivia & Vauveli 26+3

 

martalle :hug:

Oliko kardemumma Barcelonassa jo kevät kuinka pitkällä?

Täällä satoi tänään lunta. Viikonlopuksi on onneksi luvassa ihanan aurinkoista keliä. Lumet on hävinneet ihan silmissä, luulin, että juhannuksena voitaisiin vielä leikkiä lumisotaa, heh! Supistelut jatkuu ja jatkuu. Vielä 2 viikkoa seuraavaan äpolikäyntiin, toivottavasti saan mukavamman lääkärin sillä kertaa. Vatsa on aikas suuri ja jouduin jo laittamaan osan äitiysvaatteista pois käytöstä, kun eivät mahdu päälle.

Väsyttääkö teitä muita? Mä voisin nukkua vaikka kuinka monet päikkärit ja vielä yölläkin nukuttaa, 8h yöunet ei meinaa riittää. En juo kahvia, mutta olen yrittänyt piristää itseäni colahörpyillä silloin tällöin. Toivottavasti hb ei ole enää laskenut, Obsidania syön joka päivä ja lisäksi vielä vitamiineja, joissa on myös rautaa.

Pikkuveli on vauhdikas tapaus, potkii ja muutenkin mukeltaa mahassa pitkin päivää. Nyt tykkää onneksi oleilla jo aika paljon pää alaspäin, eikä potki äitiä rakkoon ja häpyluuhun.

Kevätaurinkoa odotellessa B)

omenaruusu+pikkuveli 27+6

 

Joutu kyl nukkumaan pari tuntia lisää et jaksaa iltaan asti olla hereillä. Eli täälläkin siis väsyttää ! |O

Ohoh, astianpesukoneen sain tyhjennettyä ja ladattua ilman et alko puristelemaan. Mut tää nyt onkin vielä aamua, taas illalla tietää mikä on edessä :/

Mulla on kans sellanen laiska ja saamaton olotila ollut jo pidemmän aikaa. Tänään meen laittamaan jumppajäsenyyden katki täks loppuajaks. Vähän haikeilla mielin, mutta ei oo mitään järkee maksaa 59 euroa kuussa jos käy ehkä maksimissaankin kerran viikossa jumpassa. Täytyy sitten syksyllä palailla taas jumppailemaan. Täytyykin sitten vaan muistaa alotella varovasti, ettei tuu vammoja.

Onko täällä vielä joku, joka pääsis käymään salilla ja jumpissa ?

Mies justiinsa soitteli ja sanoi että se viikonpäästä oleva reissu on peruuntunut, ku kyseessä oli pilkkireissu ja jäille ei taida pahemmin olla enää asiaa täällä etelässä ainakaan. Sentä yks viikonloppu yhteistä aikaa lisää ennen tooukokuun alkua...

 

Pai Mä kyllä jumppailen vielä. Tosin hyyyyviiin rauhallisesti. Oon koittanut käydä punttisalilla 2-3 kertaa viikossa ja sitten tietty kävelen paljon koirien kans. Ja ajoittain käydään pelaileen sulkista. Spinningissä voisin käydä vielä, mutta mua ei yhtään huvita se. :| Nyt ajattelin, että joskos alkaisin taas pyöräileen työmatkat (mutta kun se on niin työlästä - raahaa läppäri, meikit, pyyhkeet yms.).

Eli rauhallista on täälläkin treenirintamalla.

 

Odotan:Jos yhtään lohduttaa minäkään en kestä enkä jaksa muitten kiukuttelevia lapsia yhtään =) Enkä pidä itseäni mitenkään lapsirakkaana ihmisenä..omia rakastan ja nautin heistä(melkein aina )mutta muitten lapset käy helposti hermoon :ashamed:
Mulla on melkein liian pelottavan hyvä olo =) Siis oon jaksanut vaikka mitä ja pyörällä ajanut 2 päivää.Noita supistuksia lukuunottamattta on hyvä olo.Ja petipuuhat maistuu hyvältä miehen kanssa..tuossa oli pitkä aika niin huono ja kipuinen olo ettei käynyt makuukammarisäpinä mielessäkään :ashamed: Mies tietysti tykkää kun vaimo on herännyt huomaamaan että sekin on olemassa =)
hipsu 24+3

 

Heissan!

Täällä sitä kotona vaan makaillaan, vaikka työharjoittelussa pittäis olla..Tuli ihan hirmu paha olo ja rupes mahaan koskemaan ja kotona kaiketi ihan supisteli, joten tulin kotiin makaamaan..Siis aamusta olin harkassa..Onneksi olivat ymmärtäväisiä ja antoivat sitten lukuläksyä, että saan tunnit täyteen tältä päivältä

Väsymyksestä sen verran, että minuukin haukotuttaa ja väsyttää ihan koko aika ja unta voi ottaa vaikka kuinka paljon..Ja muutenkin on hirmu nuutunut olo..Vaikkakin hemppa oli ihan todella hyviä lukemia vieläkin, alaspäin suuntautuva tosin :|

Meillä mies varmaan kohta vihaa minuu ihan kympillä ku ei pahemmin tuolla makuukamarin puolella ole muutamaan toviin (kuukausiin) tapahtunut mittään. Mie en yksinkertasesti jaksa enkä halua!!!! Tietysti voishan sitä joskus toiselle tehdä mieliksi, mutta enpä tiijä...Ku en halua ni en halua Ja muutenkin miehen suhtautuminen tähän raskauteen ja paisuvaan vatsaan on ollut melko huonoa..Tai siis kyllä hän aina kysyy onko vauva potkinut, mutta ei kokeile tahi silittele massua eikä mitään...Monesti olen yrittänyt, että pitäisi käsiä vatsalla, josko pieni innostuisi potkimään, jotta hänkin tuntisi, mutta ei hän halua...Aina hän jotenkin kääntää sen niin, että seksiä pitäis saada...Josko sitä tässä vielä intoutuisi asiasta miehen kanssa keskustelemaan...

Ehdin jo vähän hätäillä tuossa kun vauva ollut muutaman päivän todella hiljaa, mutta äsken sohvalla makoillessani pieni mies pisti bileet pystyyn ja johan tuli äipälle monoa :heart:

Rae ja Nyytti 24+6

 

Mihin se mies joukostamme on muuten kadonnut? Toivottavasti kaikki hyvin siellä..

:wave:

Kyllä täällä mukana edelleen ollaan, vaikka kirjoitteluun näköjään tosi pitkä tauko tulikin. Viimeksi olin kirjoittanut näköjään viikolla 11+0 ja nyt ollaan menossa viikolla 27+5, joten tällä tahdilla raportoin seuraavan kerran synnytyksen jälkeen. Lukemassa olen kyllä käynyt lähes päivittäin.

Ei vaimolla pahoinvointi vieläkään ole täysin hävinnyt, mutta enää se ei ole jokapäiväistä ja rajoittuu muutenkin aamuun, jos ei syö heti herättyään. Kovat liitoskivut ovat olleet vaivana viime aikoina ja supistuksiakin on ollut melko paljon. Supistusten takia tehtiin ylimääräinen käynti neuvolalääkärille viime viikolla, mutta kohdunsuu oli edelleen kiinni, eikä kohdunkaulakaan ollut lyhentynyt. Ensimmäisessä raskaudessa supistukset olivat olleet kipeitä vasta siinä vaiheessa kun kohdunsuu oli 7 cm auki, joten hyvä oli käydä tilanne tarkistuttamassa.

Ekat pienten jalkojen potkut tunsin viikolla 20+3 ja samalla tästä kaikesta tuli jotenkin konkreettisempaa. Rakenneultra oli viikolla 21+0 ja kaikki oli kunnossa mitä siellä tutkittiin. Sukupuolta ei saatu selville, vaikka sitä kysyttiinkin. Pakko myöntää, että olin vähän pettynyt, kun sukupuoli jäi salaisuudeksi, kun olin etukäteen asennoitunut siten, että rakenneultrassa se selviäisi. Sillä ei ole mitään merkitystä kumpi sieltä on tulossa, mutta ei vaan malttaisi odottaa synnytykseen asti. 4D-ultraan ei olla näillä näkymin menossa.

Kuvasin rakenneultrassa videokameralla monitoria ja videolta ollaan yritetty salaisuutta ratkaista, eikä sieltä ainakaan mitään selvää pojan merkkiä löydy. Tyttöähän on muutenkin kovasti veikattu, kun tämä raskaus on ollut niin erilainen kuin kaksi aiempaa poikaraskautta. Sitten kuulemma toi kova pahoinvointi menee mun geenien piikkiin, jos tämäkin on poika. :saint: Tytölle olisi kyllä jo hyvä nimikin valmiina, mutta pojalle ei yhtään sopivaa. Vatsan muodon ja mitattujen sykkeiden perusteella tulossa olisi poika, mutta eihän noistakaan todellisuudessa voi mitään päätellä.

Kaikki suurimmat hankinnat on jo tehtynä. Tammikuun alussa löydettiin tarjouksesta Graco Logico S -turvakaukalo. Paras mahdollinen unisex-väri oli loppunut, mutta eipä tuo ruskea-punainenkaan liian tyttömäinen onneksi ole. Pinnasänky saatiin lainaksi vauvan serkulta ja uuden patjan kävin hakemassa siihen Jyskistä. Gesslein Trend -yhdistelmävaunut tilattiin rakenneultran jälkeen Saksasta ja pari viikkoa sitten ne sieltä jo tulivatkin. Äitiyspakkaus tuli joskus maaliskuun puolivälin jälkeen ja oli vielä 2009 vuosimallia. Jotain pienimpiä vaatekokoja vaimo on hommannut Huuto.netin kautta. Lisäksi vaimo tilasi ison kasan kestovaippoja ja jotain niihin liittyviä systeemeitä. Itse en ainakaan näin etukäteen osaa olla kovin innoissani kestovaipoista, kun ei ole sellaisista kokemusta, ei tosin kertiksistäkään juuri sen enempää...

Ehkä H-hetken lähestyminen aktivoi kirjoittelemaan vähän useammin, ollaanhan tässä sentään menossa jo viimeisessä kolmanneksessa. Ekasta kolmanneksesta jäi mieleen plussatesti, jatkuva pahoinvointi ja np-ultra, toisesta kolmanneksesta ekat potkut ja rakenneultra. Viimeisestä kolmanneksesta ei oikein osaa odottaa muuta kuin sen päättymistä. Oma veikkaus on, että kesäkuussa tuo meidän pikkuihminen maailmaan tupsahtaa.

 

Mitäs kommentteja olette kuulleet ?

http://www.perheelliset.fi/2010/04/ala-sano-tata-raskaana-olevalle-naiselle/

 

Pitkästä aikaa...

Hei heinämammat!

Ehkä minäkin aktivoidun tällä kirjoitusrintamalla kuten JP:kin. Itse olen näköjään kirjoittanut viimeksi tammikuussa, mutta olen myös käynyt lukemassa teidän juttuja melkein päivittäin.

Olen vääntänyt viimeiset kuukaudet yhtä romaanisuomennosta (terveisiä vaan Kardemummalle!) sekä yrittänyt saada paria muuta työprojektia sille mallille, että vähitellen voisin nauttia siitä yksityisyrittäjän kuuluisasta vapaudesta ja ruveta "laskeutumaan" kohti mammalomaa, sillä lomaa tässä ei totisesti ole ehtinyt olla kuin vasta nyt pääsiäisenä. Oli ihanaa olla mökillä - satoi vettä, niin ei tarvinnut edes ulkoilla pötköteltiin miehen kanssa, syötiin, saunottiin ja nukuttiin. Tuli todella tarpeeseen.

Työstressin lisäksi (ja siitä huolimatta) kaikki on mennyt tähän asti oikein hyvin (kop, kop, kop...) närästystä ja ummetusta lukuun ottamatta. Takana on sokerirasitus (ok), kilppariongelmiin (terveisiä Kardemummalle!) liittynyt erikoislääkärikäynti ja verikokeita (ei aiheuttanut lisätoimenpiteitä), muutamia neuvolakäyntejä (hemoglobiini ainakin vielä ok, paino samoin), molemmat perusultrat (ei haluttu tietää sukupuolta) sekä elämäni ehdottomasti hauskin lääkärikäynti toissaviikolla. Neuvolalääkärimme (erikoislääkäri) vastaanotolla oli mukana neljä kandia, joista yksi "esitti" lääkäriä. Tämän lisäksi kaikki muutkin mittasivat vatsaa, kokeilivat ultraa ja kuuntelivat dopplerilla sydänääniä erikoislääkärin johdolla. Meiltä oli luonnollisestikin pyydetty tähän lupa etukäteen. Oli todella mielenkiintoista kuulla, mitä kaikkea opettava lääkäri kertoi opiskelijoille. Vähän kuumotti olla "potilas, joka on tullut vastaanotolle, koska vuotaa verta eikä ole tuntenut vauvan liikkeitä kahteen päivään". Onneksi kaikki oli oikeasti kunnossa. Aikaa käyntiin meni tunti, mutta se ei haitannut pätkääkään. Huonomminkin olisi voinut tiistai-iltapäiväänsä viettää.

Tänään oli ensimmäinen neuvolan järjestämä perhevalmennus. Vähän hitaasti ihmiset tuntuivat syttyvän kahdeksan jälkeen aamulla puhumaan tuntemuksistaan ja vanhemmuuden mukana tuomista haasteista. Ehkä ensi kerralla puhutaan jo enemmän. Silloin aiheena on synnytys.

Vauvan liikkeet tuntuvat nyt joka päivä, vaikka ovatkin aika vaimeita, koska istukka on etuseinässä. Väsymys tuntuu lisääntyvän koko ajan ja pieni paniikki alkaa hiipiä, koska me ei olla hankittu vauvalle vielä käytännössä yhtään mitään. Pinnis, sitteri ja turvakaukalo on saatu tutuilta, tosin siitä kaukalosta ei ole mitään käsitystä, saako sitä edes kiinni miehen autoon. Kelan papereiden kanssa aion odottaa aivan viime tinkaan, koska mulle ei ole täysin selvinnyt, että mistä ajankohdasta se puoli vuotta niissä tuloissa katsotaan taaksepäin. Yrittäjällä äitiyspäiväraha määräytyy yrittäjäeläkkeen työtulon mukaan ja haluaisin tietenkin saada sitä äitiysrahaa niin paljon kuin se on mahdollista. Kyllä ne paperit varmaan kuitenkin pitää tuossa puolen kuun jälkeen laittaa menemään, kun niiden pitää olla perillä viimeistään 2.5., jolloin on kaksi kuukautta laskettuun aikaan.

Kesää täällä odotetaan kovasti ja mietitään myös, että uskaltaisiko lähteä vielä juhannukseksi saaristoon (terveisiä vaan Kardemummalle!). Miehen äidillä on mökki Turunmaan ulkosaaristossa ja sieltä on sitten matkaa niin veneellä, losseilla kuin autollakin ennen kuin ollaan edes lähimmän sairaalan/terveyskeskuksen luona, joka on käsittääkseni Paraisilla, ja kivahan se olisi päästä sinne omalle Kättärille Helsinkiin, kun H-hetki vihdoin koittaa. Jotenkin ei huvittaisi yhtään jäädä tyhjään ja (ehkä) kuumaan Helsinkiin odottelemaan... Saa nähdä mitä päätetään. Ehdottomaksi plussaksi saaristossa pitää laskea se, että miehen täti on eläkkeellä oleva kätilö, jolla on mökki naapurisaaressa. Ehkä sitä kuitenkin uskaltaisi...

Tässäpä nämä päällimmäiset kuulumiset lähes kolmelta kuukaudelta. Hienoa on ollut lukea teidän kaikkien kuulumisia - niin hyviä kuin huonojakin. Onneksi näyttää kuitenkin siltä, että hyviä uutisia on paljon paljon enemmän kuin huonoja. Toivottavasti tämä tendenssi säilyy loppuun saakka.

Voikaa niin hyvin kaikki ja olkaa itsellenne lempeitä.

Solnushka 27+5

 

Jes! Sain houkuteltua JPn kolostaan. Sehän oli helppoa :kieh: Hyvä, että siellä kaikki on suht kunnossa!

Solnushka Kääk Ootko sä joku mun kadonnut kaksonen? Aloin jo paniikissa miettiä, että tunnetaanko me "tosielämässä", ikään kuin tuntisin kaikki Suomen kääntäjät tms (enkä itse edes oo päätoiminen kääntäjä) Mutta ihanata, että sielläkin kaikki mennyt sutjakasti.

Jumppailu Mä oon yhä sitkeänä sissinä käynyt siis 4krtaa viikossa jumpassa (joku kyseli), yleensä toi kattaus koostuu seuraavista: 1x bodypump, 1x pace (eli kuntopiirityyppinen tunti), 1x kuntosali (paljon pyöräilyä ja jokusen verran lihaskuntoa) ja 1x reisivatsapeppu-muokkaustunti (eli Motivus-kielellä RVP-jumppa ). En toki tee samalla raivolla liikkeitä kuin ennen raskautta, mutta ei mulla semmosta oloa ole tullut, ettei voisi jumpata. En tee hyppyjä, mutta kaikki koreografiat voi kyllä tehä ilman niitäkin. Eikä vatsalihasten tekeminenkään oo vielä mahottomaksi muuttunut, mutta päinmakuulla ei tietty voi olla enää (eiku mitä se mahallaan olo on, onkse päinmakuuta, ajatuskatko). En tiä missä kunnossa oisin, jos en jumppaisi yhä tiiviisti: painoahan on silti tullut jo 9 kiloa. Herkuttelu on elämäntehtäväni :heart:

Kilpirauhasasiaa Kukakohan tätäkin kysyi? Anyway, se arvo, joka sulla on noin 10, on vapaan tyroksiinin määrä, eli sen hormonin jota kilppari tuottaa. Oikein vannoutuneet kilpirauhaspotilaat (www.kilpirauhas.info, en välttämättä suosittele, tuolla sekoaa pää kun lukee sitä vaahtoamista) on sitä mieltä, että se arvo ei saisi olla lähelläkään sitä viitearvon alarajaa (joka on kai 11), eikä edes alimmassa kolmanneksessa, eli sen pitäisi olla vähintään 14-15. Mulla se on ollut nyt just ja just 14 ja välillä 13.jotain. Ehdottomasti siis kyllä suosittelisin että ehdotat itse jotain kokeiluannostusta, ihan pienikin voisi auttaa. Se on kuitenkin tärkeää sikiön kehityksen kannalta, että tyroksiinia löytyy sun kropasta (ja sen pienokaisen).

Apua, osaanko! Mulla oli tänään ystävän puolivuotias vauva hoidossa 1.5 tuntia. Siis tosiaan puolitoista tuntia, 90 minuuttia. En oo koskaan ollut edes niin pitkää aikaa kahdestaan noin pienen lapsen kaa. Alku meni hyvin ja Urho-poika vaan hymyili ja jokelteli. Sitten se tais tajuta, että en ookaan sen äiti ja että se äiti on nyt todella ottanut hatkat Jälkimmäiset 45 minuuttia kului siihen, että yritin hysteerisesti ohjata sen mielenkiintoa muualle kuin miettimään mun vierasta naamaa. Tungin sille uutta esinettä käteen koko ajan. Puolen minuutin kiinnostuksen jälkeen meinasi aina tulla itku. Ainoa, millä sen sai loppumaan, oli ottaa Urho syliin ja kantaa sitä pitkin kämppää rauhallisesti ja kuiskutella sille ja pussailla ja esitellä tavaroita. Olin suoraan sanoen melko helpottunut, kun ystäväni haki poitsun takas :/ Ja tuli sellanen olo että ei saatana (sori), ei musta vaan oo tähän! Sanoin ystävälleni ihan suoraan, että "Voihyväjumala tää oli raskasta, miten näitä lapsia oikein viihdytetään", mutta se nauroi ja vakuutti, että oman lapsen kanssa ei stressaa, ja homma sujuu luonnostaan. Niinhän se kai on, toivotaan. Muuten oon kyllä pulassa. Ei hyvät hyssykät.

Nyt keitän kaffia! Sokerirasitus siis oli ja meni aamulla, musta se oli aika piece of cake - tai siis mug of sugar mutta ei sitä litkua toki huvikseen joisi.. Vähän kuin ois juonut jotain feikkimakeutettua Fun Light -tiivistettä puoli putelia. Mutta oloon ei siis vaikuttanut mitenkään. Kai niissä arvoissa silti voi olla häikkää, joten odotellaan tuloksia..

kardemummma & Sulo 27+2

 

Jumppailu Mä oon yhä sitkeänä sissinä käynyt siis 4krtaa viikossa jumpassa (joku kyseli), yleensä toi kattaus koostuu seuraavista: 1x bodypump, 1x pace (eli kuntopiirityyppinen tunti), 1x kuntosali (paljon pyöräilyä ja jokusen verran lihaskuntoa) ja 1x reisivatsapeppu-muokkaustunti (eli Motivus-kielellä RVP-jumppa ).

Varsin reipasta! Tämän innoittamani hylkään illan sohvallamakoilu -suunnitelman ja pakkaa salikassin ja lähden jumppaamaan.

 

Varsin reipasta! Tämän innoittamani hylkään illan sohvallamakoilu -suunnitelman ja pakkaa salikassin ja lähden jumppaamaan.

Pyydän Olivia-neitiä kuitenkin huomioimaan, ettei mulla oo varsinaista päivätyötä ja teen yleensä noin nelituntista päivää. Silloin kun olin vielä yhdeksästä-viiteen -hommissa, en harrastanut mitään urheilua ikinä. En siis oo mikään superihminen, nyt on vaan elämänvaihe jolloin on aikaa ja energiaa harrastaa. Päivätyön jälkeen on to-del-la vaikea jaksaa lähteä vielä erikseen johonkin kuntokeskukseen huhkimaan, ainakin mulla.

 

Vein vauvakamaa siihen kaappiin johon ajattelin vauvan vaatteet sitten järjestää..Kuinkas sitä onkaan päässyt kertymään jo noin? Oli vaatetta,vaippaa,petivaatetta.. Ihan oikeasti alkuun on kaikki tarvittava jo olemassa,vielä kun tulisi se äitiysavustus niin kävisin ne rattaat hakemassa.Haluamme Gracon Trekkot vauvalle,on gracon kaukalo jo,niin saadaan sitten sellainen kiva kauppayhdistelmä.

Hirmuisesti tekisi jo mieli hakea anoppilasta vaunut ja pinnasänky,mutta ei nyt ihan vielä kannata.Olisi vaan niin kiva jo laittaa pinnis odottelemaan vauvelia.
Vein eilen hakemuksen kelaan,jestas sentään kun aika rientää..Millaisia aikoja päätöksen teko on vienyt teillä muilla? Mietin lähinnä että koska sitä rahaa voisi odottaa saapuvaksi tilille.

 

Pyydän Olivia-neitiä kuitenkin huomioimaan, ettei mulla oo varsinaista päivätyötä ja teen yleensä noin nelituntista päivää. Silloin kun olin vielä yhdeksästä-viiteen -hommissa, en harrastanut mitään urheilua ikinä. En siis oo mikään superihminen, nyt on vaan elämänvaihe jolloin on aikaa ja energiaa harrastaa. Päivätyön jälkeen on to-del-la vaikea jaksaa lähteä vielä erikseen johonkin kuntokeskukseen huhkimaan, ainakin mulla.

No en mäkään siellä toimistolla niin paljoa tee, että se kävis tekosyystä olla liikkumatta.

 

Hellurei ja hellät tunteet!

Itkuisuudesta puhuttiin ni minä ainaski ilmottaudun joukkoon kyynelehtivään.. Viimeks eilen paruin sitä kun mun mielestä huomioin miestäni liian vähän ja ajattelen vaan itsekkäästi kokoajan.. Onneks mies sitten siinä lohdutteli että ei hänestä tunnu että jättäsin häntä jotenki paitsioon, että kyllä ymmärtää että energiaa on vähän jne.. :heart:

Chili aika v-mäinen juttu sun mieheltä.. mulla on kanssa koira joka oli 2 ku miehen tapasin ja niin kauan ku ollaan oltu yhessä ni on koirakin kyllä ollut yhteinen (miehellä kylläkanssa oma koira joka oli pentu kun tavattiin).. Mä varmaan vetäsisin turpaan jos mies mulle nyt heittäs jotain tollasta että ei oo hänen koira..
Hitto että pistää vihaks sun puolesta :kieh:
Suosittelisin pitkää keskustelua aiheesta..

Hehkeydestä Joo.. ei kyllä ole vielä tuo ihanan auvoisa ja hehkeä keskiraskaus astunu tähän huusholliin, sitä tässä kovasti odottelen. Oon kyllä huomannu että vähän jos jaksaa laittautua ni sillon on kyl ihan hehkee olo, vielä jos vaatteetki on hyvin istuvat..
Mutta joo.. kyllä mä odotan että tää beibi syntyy ja laihtusin vanhoihin mittoihin..

kardemummma Mun miehen sisko on yks tollanen kilppari pauhaaja... Se on ihan kauhuissaan tosta että mulle ei anneta niitä lääkkeitä ni mä oon jo ihan kerran hermostunutki ku pelottelee.. Mulla kuitenki se joku toinen arvo on kuulemma ok.
En tie.. ehkä puhun siitä sitten lääkärikäynnillä. Mun mummilla (isän puolelta) ja äidillä on kilppari leikattu..
Ärsyttää kun miks ei vaan voi olla niin että jos ei ole arvot viitearvojen sisällä niin laitetaan lääkitys.

ON: Tänään meikä on käyny ihan lenkkeilemässä.. ihan vetäsin 2-3 km hirmu piiiiiiitkän lenkin..
On kyllä hyvä olo ku vähän jaksaa jotain tehä. Pari kertaa suppas aika mukavasti, mutta meni ohi ku pysähty ja vähän hengaili paikallaan..
Nyt mua saa haukkua.. Mä olen ihan hirvee ihminen...
Mun miehen veljen vaimo oli puhunu musta paskaa oikee kunnolla ku olin huonossa kunnossa (siis kun voin pahoin ja "valitin siitä") niin nyt se on viikolla 7 ja on ollu tipassa pahoinvoinnin takia.. Ja mua vaan naurattaa.. vahingonilo se paras ilo.. Hitto ku se on aina sellanen "olen paras kaikista" tyyppi ja nyt se ite voi huonosti.. Nautin tilanteesta suunnattomasti
Meinaa tulla huono omatunto tästä "pahuudestani", mutta ei.. ei kannata..
Joo... olen ihan hirveä ihminen..

 

Heippa pitkästä aikaa!! Täällä kans yks itkuherkkä äityli, tuntuu et itku on todella herkässä ja ihme raivokohtauksia aina välillä. Mulla on ollu koko raskauden aikana nenä ihan tukossa ja aika monta flunssaa, ei kuumetta tai mitään mut nenä ihan tukossa, pahimillaan illalla. Mites teillä muilla? on alkanu yhtäkkiä hirveesti pelottaa miten se vaikuttaa vauvaan ku oon ollu tukkoinen/ nuhanen koko raskauden aikana.. Onko jollain kokemuksia, pelottaa vähän..

 

Hitsiläinen kun en koskaan muista, et kuun vaihtuessa tulee uus pino... taas tuonne vanhaan pinoon kirjottelin. Kiitti Laura vm-86, kun kävit vanhukselle antamassa vinkin uudesta pinosta .
Mutta en jaksa uudelleen tänne kirjoittaa samaa litaniaa... kurkatkaa maaliskuun pinosta ketä kiinnostaa . Kiitos vaan Martalle uudesta pinosta.

Chili28 Meillä kans kaveri tai ehkä enemmän miehen kaveri täyttää 40 v. kesäkuun lopulla ja juhlii niitä heinä tai elokuussa. Alustavasti on aateltu, et käväsen siellä vauvan kans ja mies voi jäädä juhliin jos haluaa. Itse en vielä viitsi vauvaa jättää kenenkään hoiviin/ottaa mitään vettä väkevämpää vauvan ollessa vielä noin pieni. Esikoisen aikaan yks miehen kaveri täytti 30 v. ja silloin esikoinen oli melkein 4 kk vanha - silloin tuli miehen veljen vaimo hoitaan (kenellekään vieraalle en vauvaa antais hoitoon) vauvaa sen jälkeen kun oltiin vauva syötetty ja nukutettu. Oltiin muutama tunti pois ja hyvin oli mennyt, poju oli vain nukkunut. Silloin myös nautin muutakin kuin kansalaisluottamusta ja rinnat oli räjähtää... piti vessassa käydä välillä lypsään maitoa lavuaariin - ainakin siideri ja kalja saa maidontuotannon kiihtymään... Ja seuraavana päivänä en uskaltanu imettää vasta kun olin käyny poliisiasemalla puhaltaan 0 promillea . Poliiseille sanoin vaan, et saanko puhaltaa et tiedän uskaltaako rattiin lähtä, vaikka todellinen syy oli imetys .
Mut itelläkin vielä tohon käyntiin synttäreillä vaikuttaa toki lapsen syntymäajankohta - jos on kovin vasta syntynyt, kun synttärit on ajankohtaiset - voi olla, et jäädään molemmat pois. Matkaa kun synttäripaikkakunnallekin on 200 km sivu eli kotiseudulle.

maidoneritys ei minulla ainakaan ole alkanut, eikä ole aikaisemminkaan alkanut kun vasta loppuraskaudessa on tullut kirkasta esimaitoa ja vasta vauvan imemänä eka kerran oikeaa maitoa.

vakuutuksesta mekin se hakukaavake täyteltiin vakuutusedustajan kans pääsiäislauantaina =) ja neuvolakortti unohtu tietty kotia (mummulassa kun oltiin). Edustaja tuumas, et jos lapun ruksituksissa on jotain poikkeavaa, niin sit pitää ottaa kopio äippäkortista. Muutoin ei sitä tuntunut vaativan. Ja sokerirasitus mullakin on vasta tulevana perjantaina ja paperit on lähteneet jo edustajan matkassa eteenpäin.

Martalle :hug: ja osanotto täältäkin.

makea makea maistuu täälläkin. Mutta mulla on toisenlaiset kokemukset ennestään makeasta ja suolasesta. Eli esikoista oottaessa en saattanut syödä makeaa - rupes öklöttään melko pian makeaa syödessä, suolanen maistu - varsinkin puurot, masu oli pysty ja masuun tuli linea negra - poika tuli. Toista oottaessa söin valtavat määrät suklaata eli makea maistui, atooppinen iho meni tosi huonoon kuntoon (kävin elämäni ekan kerran 15 kertaa valohoidossa ihon takia), maha leveni sivullepäin, linea negraa ei tullut - tyttö tuli. Ja kaikilla kavereilla, jotka on tytön saaneet on ollut kova makeanhimo ja ovat olleet jäätelöaltaassa päällään... eli jätski on kans maistunut kovasti.
Nyt masu on pysty, iho hyvässä kunnossa, makea maistuu liiankin kanssa, linea negran tyylinenkin on masuun tullut, mutta ei niin selvä vielä kuin esikoisen aikaan - rakenneultrassa meille povattiin tyttöä, mutta itellä poika olo - saa nähdä kumpi tulee.

liikkeistä Täällä kans mahassa yleensä hirveet jytkeet - tälläkin hetkellä. Tuntuu, et vauva tulee masusta ulos. Eikä tunnu yhtään kivalle, kun välillä potkii virtsarakkoon . Mut välillä taas on rauhallisempia päiviä ja liikkeitä ei tunnu juuri ollenkaan, silloin iskee paniikki. Mut ne saattaa olla sellasia päiviä, et oon ite touhottanut enemmän tai mietiskellyt jotain etten ole kiinnitttänyt huomiota liikkeisiin. Yleensä vaakatasossa illalla ja aamulla herätessä potkiskelee kovasti ja yölläkin, jos satun vessassa käymään vauva herää ja alkaa jytke. Pitäs varmaan hiipimällä käydä vessassa, et ei vauva heräis - kun ei senkään takia taho sit unta saada kun alkaa masussa kauheet zembalot .

kardemumma Tervetuloa takaisin Suomeen =) .

Täällä kans tosi saamaton ja jaksamaton olo.. :ashamed: Unta kans kyllä tarttis kovasti - välillä tuntuu, et vois nukkua 24 h. Makuukamarissa meillä on koko raskauden ajan ollut vähintään yhtä aktiivista ellei aktiivisempaa kuin ennen raskauttakin.

Mutta nyt unten maille.

SMSM ja Hippu rv 26+2

 

Huomenta

Tää pyöri 1,5h sängyssä ja päätin nousta ylös kun ei toi uni nyt oikeen tunnun tulevan takasin enää.. päikkäreiden paikka sitten jos siltä tuntuu..
Heräsin tosiaan klo 5.oo siihen että mun unikeko miehen herätyskello soi ja sen oli aika nousta ja lähteä töihin,se sitte laitto torkkua ja en sit ite saanu nukahdettua enää ku mietin että näinköhän se herää enää ajoissa. Noo aikani kuluksi sitten selailin neuvolasta saatua vau:n kirjasta ja kirjottelin sinne päivämääriä ja sen sellasta Kirjasta lukiessa huomasin siellä kohdan jossa oli että raskauden edetessä suurin painon nousu pyrähdys on joillain naisilla rv 17-24 melkeimpä se 1kg/vko eli ehkä mä voin siihen vedoten olla panikoimatta suurta painon nousua viime neuvola käynnin jälkeen......... (Sillähän ei ole asiaan mitään vaikutusta että mitä olen karkkia ja jäätelöä mutustanut ja ollut kykenemätön pitkiin lenkkeihin... )

Lääkärin määräämät 1g panadolit ovat auttaneet,eilen nukkumaan mennessä otin yhden ja tohon 5 asti sai nukuttua ihan hyvin,herätessä pientä kipuilua kyl heti mutta ku vihdoin nous ylös ni ihan suht ok vointi

Jos sitä nyt painelis tekemään aamupalaa,muruja ja kunnon ruisleipää ja menis sohvalle kattelee lastenohjelmia ni ehkäpä se unikin tulis viel ennen ku o ihan aamupäivä..

Millanen ja Pippuri 24+0 boksboks.. B)

 

Solnushka Kääk Ootko sä joku mun kadonnut kaksonen? Aloin jo paniikissa miettiä, että tunnetaanko me "tosielämässä", ikään kuin tuntisin kaikki Suomen kääntäjät tms (enkä itse edes oo päätoiminen kääntäjä) Mutta ihanata, että sielläkin kaikki mennyt sutjakasti.

KardemummaTäytyy myöntää, että sama kaksoskysymys on käynyt mielessä, kun tuntuu kovin usein, että elät mun elämää en mäkään päätoimisesti käännä, vaikka mulla kääntäjän koulutus onkin.

Heräsin yllä joskus 4.30, enkä oikein vieläkään tiedä, onko nämä nyt jotain supistuksia vai jotain muita kipuja? Ei tunnu mukavalta. Säteilee tuolta lantiosta ja vähän kyljistäkin. Vauva potkii kuitenkin. Onko muilla ollut samanlaista näillä viikoilla vai onkohan kyse vaan jostain vatsan kasvamiseen liittyvistä kivuista? Nää ei oo siis mitään kauheen kivuliaita, joskaan ei mukaviakaan. Huolestuttaa.

Aurinkoista aamua teille kaikille kuitenkin,
Solnushka

 

Täällä huonosti nukuttu yö takana.. Heräsin keskellä yötä, eikä uni meinannu tulla millään uudestaan ja masussa oli tosi kovat bileet.. Tuntuu välillä, että beibi on koko yön hereillä

Makea maistuu täälläkin, vähän turhankin hyvin Suklaata voisin vedellä mielin määrin, samoin kaikkia keksejä ja pikkuleipiä...

Eilisiä neuvolakuulumisia täältäkin;

RV 26+5 (22+3)
paino +257 (+495) yht.8kg
turvotus - (-)
RR 115/77 (127/83)
Hb 125 (124)
Sf 23,5 (21)

Painoa tullut lääkärin mielestä normisti.. Sf-mitta menee keskikäyrän alapuolella! Mullakin on kuopus ollut 3780g ja pieni maha oli.. Kätilökin ihmetteli, kuinka niin pienestä masusta voi tulla noinkin iso vauva.. Kaikki siis ok :heart:


Maamin ja Toivo-Justiina 26+6 :heart: :heart: