Jes! Sain houkuteltua
JPn kolostaan. Sehän oli helppoa :kieh: Hyvä, että siellä kaikki on suht kunnossa!
Solnushka Kääk
Ootko sä joku mun kadonnut kaksonen? Aloin jo paniikissa miettiä, että tunnetaanko me "tosielämässä", ikään kuin tuntisin kaikki Suomen kääntäjät tms (enkä itse edes oo päätoiminen kääntäjä)
Mutta ihanata, että sielläkin kaikki mennyt sutjakasti.
Jumppailu Mä oon yhä sitkeänä sissinä käynyt siis 4krtaa viikossa jumpassa (joku kyseli), yleensä toi kattaus koostuu seuraavista: 1x bodypump, 1x pace (eli kuntopiirityyppinen tunti), 1x kuntosali (paljon pyöräilyä ja jokusen verran lihaskuntoa) ja 1x reisivatsapeppu-muokkaustunti (eli Motivus-kielellä RVP-jumppa
). En toki tee samalla raivolla liikkeitä kuin ennen raskautta, mutta ei mulla semmosta oloa ole tullut, ettei voisi jumpata. En tee hyppyjä, mutta kaikki koreografiat voi kyllä tehä ilman niitäkin. Eikä vatsalihasten tekeminenkään oo vielä mahottomaksi muuttunut, mutta päinmakuulla ei tietty voi olla enää (eiku mitä se mahallaan olo on, onkse päinmakuuta, ajatuskatko). En tiä missä kunnossa oisin, jos en jumppaisi yhä tiiviisti: painoahan on silti tullut jo 9 kiloa. Herkuttelu on elämäntehtäväni :heart:
Kilpirauhasasiaa Kukakohan tätäkin kysyi? Anyway, se arvo, joka sulla on noin 10, on vapaan tyroksiinin määrä, eli sen hormonin jota kilppari tuottaa. Oikein vannoutuneet kilpirauhaspotilaat (www.kilpirauhas.info, en välttämättä suosittele, tuolla sekoaa pää kun lukee sitä vaahtoamista) on sitä mieltä, että se arvo ei saisi olla
lähelläkään sitä viitearvon alarajaa (joka on kai 11), eikä edes alimmassa kolmanneksessa, eli sen pitäisi olla vähintään 14-15. Mulla se on ollut nyt just ja just 14 ja välillä 13.jotain. Ehdottomasti siis kyllä suosittelisin että ehdotat itse jotain kokeiluannostusta, ihan pienikin voisi auttaa. Se on kuitenkin tärkeää sikiön kehityksen kannalta, että tyroksiinia löytyy sun kropasta (ja sen pienokaisen).
Apua, osaanko! Mulla oli tänään ystävän puolivuotias vauva hoidossa 1.5 tuntia. Siis tosiaan puolitoista tuntia, 90 minuuttia. En oo koskaan ollut edes niin pitkää aikaa kahdestaan noin pienen lapsen kaa. Alku meni hyvin ja Urho-poika vaan hymyili ja jokelteli. Sitten se tais tajuta, että en ookaan sen äiti ja että se äiti on nyt todella ottanut hatkat
Jälkimmäiset 45 minuuttia kului siihen, että yritin hysteerisesti ohjata sen mielenkiintoa muualle kuin miettimään mun vierasta naamaa. Tungin sille uutta esinettä käteen koko ajan. Puolen minuutin kiinnostuksen jälkeen meinasi aina tulla itku. Ainoa, millä sen sai loppumaan, oli ottaa Urho syliin ja kantaa sitä pitkin kämppää rauhallisesti ja kuiskutella sille ja pussailla ja esitellä tavaroita. Olin suoraan sanoen melko helpottunut, kun ystäväni haki poitsun takas :/ Ja tuli sellanen olo että ei saatana (sori),
ei musta vaan oo tähän! Sanoin ystävälleni ihan suoraan, että "Voihyväjumala tää oli raskasta, miten näitä lapsia oikein viihdytetään", mutta se nauroi ja vakuutti, että oman lapsen kanssa ei stressaa, ja homma sujuu luonnostaan. Niinhän se kai on, toivotaan. Muuten oon kyllä pulassa. Ei hyvät hyssykät.
Nyt keitän kaffia! Sokerirasitus siis oli ja meni aamulla, musta se oli aika piece of cake - tai siis mug of sugar
mutta ei sitä litkua toki huvikseen joisi.. Vähän kuin ois juonut jotain feikkimakeutettua Fun Light -tiivistettä puoli putelia. Mutta oloon ei siis vaikuttanut mitenkään. Kai niissä arvoissa silti voi olla häikkää, joten odotellaan tuloksia..
kardemummma & Sulo 27+2