Alkuperäinen kirjoittaja Pai80:
Huih toi laskuri se ei anna yhtään armoa. Ei ois enää kauheasti aikaa jäljellä...
Tuntuuko muista (varsinkin esikoisen odottajista) et odotus- ja äidiksi kasvamisaika loppuu kesken ?
Kait useimmiten luonto on ajatellut tuotakin. Kun viikkoja alkaa olla se 36+, on monen esikoistaankin odottavan kärsivällisyys koetuksella. Siinä on joku juju oltava, että vikat viikot matelee etanavauhtia, vauvaa monella jo kova ikävä ja useimmat tuskailee että tulis jo
![Vinkkaa silmää ;) ;)]()
Että josko se on ihan tarkoitettuakin?
Kardemumma mun kuulemien ohjeiden mukaan voi nukkua selällään, mikäli se tuntuu itestä hyvältä. Jos vauva voi huonosti, on äidinkin olotila tukala, joten en olisi kovin huolissani nukkuma-asennosta!
Olivia Jorvissa on yksi amme, jossa saa olla tietyin ehdoin. Esim jos kalvot on puhejenneet, on kuulemma niin suuri tulehdusriski, etteivät suosittele. Itse kyselin vesisynnytyksen perään viimeksi, eivät suoraan kieltäneet, muttei kätilö kyllä riemustakaan hyppiny. Jakkaraa saa käyttää ja luomunakin voi vetää, mutta pitää ite osata vaatia. Mulla oli haaveissa luomuilu, vaan toisin kävi. Epiduraalia eivät tyrkyttäneet, ilokaasun kätilö kehotti ottamaan käyttöön sitten, kun siltä tuntuu. Mulla sattui ehkä hyvä tuuri, oli kätilö joka tuki mun valintoja eikä tuputtanu lääkkeitä.. Tosin kun työvuoronsa päätti, oli lopputulema seuraava: kalvot puhki, tippaa suppareita tehostamaan -> tippaa nostettaessa kivut yltyivät & ilokaasu ei enää riittänyt vaan jännitin lihaksia enkä pystynyt rentoutumaan. Tuohon saakka kaasu oli toiminu hyvin, vei terävimmän kivun mennessään. Pyynnöstä sain epiduraalin, mikä tarkoitti sängyssä oloa (eikä se makaaminen ainakaan auttanu avautumista) Lopulta päädyttiin sektioon, kun avautuminen pysähtyi n 4senttiin. Nyt voi kait haudata haaveet alasynnytyksestä, esikoinenkin on leikattu perätilan vuoksi.
Zeenah jaksamista lepäilyyn! Ja mielikuvalliset jarrusukat kaverille, jotta malttaa kasvaa vielä hetken. Ota päivä kerrallaan, ei tunnu sitten se lötkötely niin suurelta urakalta, aloitat aamun ajattelemalla, että vielä tämän päivän jaksat ottaa rauhassa.. Josko olisi yhtään apua? Toisaalta ehkä onni ettei ole muita lapsia, saat helpommin rauhassa lepäillä!
:hug:
Äippälomaan on lohduttoman pitkä matka, töissä ei jaksais enää millään. Ja työpäivän jälkeen on veto ihan veks. Supisteluja on jonkun verran, onneks nyt ei kovin kivuliaita. Sairasloma alkaa houkuttaa, mutta jos sitä vielä muutaman päivän pääsis eteenpäin ilman? Tai muutaman viikon? Tai peräti kuukauden?
Kepsukka ja masukki (28+4)