Huomenta ja mukavaa alkavaa viikkoa! Mulla viikko alkoi oikein hyvin, kun saikulla olen eikä tarvinnut herätä herätyskelloon. Mä pitkään mietin tuota saikkuasiaa ja viimeinen niitti oli se, että mulla ei tällä viikolla ole oikeasti töissä mitään tekemistä. Sen enempää selittämättä, mitä teen, niin asiakastapaamisia olisi ollut koko viikolle yksi. Tulin siis siihen tulokseen, että nyt riittää tämä pelleily. Työtilanne on ollut tosi ikävä koko syksyn ja hittoako mä siellä työpaikalla voin pahoin ja haukottelen leukani sijoiltaan jos siellä ei ole mitään tekemistä.
Pahoinvointi on täällä kääntynyt vähän iltavoittoisemmaksi ja yhdistän sen kyllä väsymykseen. Toivottavasti se nyt alkaisi helpottaa, kun tällä viikolla poksuu jo rv 10 rikki. Kuten joku sanoikin, niin innolla odotan sitä energistä toista kolmannesta. Aika tuntuu taas matelevan, kun kahden viikon päästä on se np-ultra.
Synnytysasioista sen verran, että vaikka alakautta toivonkin saavani synnyttää, niin yritän olla asettamatta liikaa toiveita. Se, minkä olen päättänyt, on että perätilassa jos lapsi on, niin en edes yritä alakautta. Muuten luotan lääkäreihin ja kätilöihin ja heidän ammattitaitoonsa. En ole vielä pahemmin edes perehtynyt synnytykseen, kun siihen on vielä niin pitkä matka. Ihan tarpeeksi pään vaivaa kaikissa muissa asioissa, kuten esim. nämä ruokarajoitukset. Olisivat edes yhdenmukaisia ja selkeästi ilmaistuja. Tyyliin, että jotain EI SAA syödä, eikä tuota ei suositella raskaana oleville liiba laabaa. Huokaus.
Ehkä lähden tästä tekemään koulutehtäviä, niin saan muuta ajateltavaa. Taitaa alkaa noi raskaushormoonit vaikuttaa, kun pikkuasiat alkaa niin ärsyttää.
Pahoinvointi on täällä kääntynyt vähän iltavoittoisemmaksi ja yhdistän sen kyllä väsymykseen. Toivottavasti se nyt alkaisi helpottaa, kun tällä viikolla poksuu jo rv 10 rikki. Kuten joku sanoikin, niin innolla odotan sitä energistä toista kolmannesta. Aika tuntuu taas matelevan, kun kahden viikon päästä on se np-ultra.
Synnytysasioista sen verran, että vaikka alakautta toivonkin saavani synnyttää, niin yritän olla asettamatta liikaa toiveita. Se, minkä olen päättänyt, on että perätilassa jos lapsi on, niin en edes yritä alakautta. Muuten luotan lääkäreihin ja kätilöihin ja heidän ammattitaitoonsa. En ole vielä pahemmin edes perehtynyt synnytykseen, kun siihen on vielä niin pitkä matka. Ihan tarpeeksi pään vaivaa kaikissa muissa asioissa, kuten esim. nämä ruokarajoitukset. Olisivat edes yhdenmukaisia ja selkeästi ilmaistuja. Tyyliin, että jotain EI SAA syödä, eikä tuota ei suositella raskaana oleville liiba laabaa. Huokaus.
Ehkä lähden tästä tekemään koulutehtäviä, niin saan muuta ajateltavaa. Taitaa alkaa noi raskaushormoonit vaikuttaa, kun pikkuasiat alkaa niin ärsyttää.