Ja anteeksi hiljaisuus, en kyllä tiedä odottiko kukaan kuulevan mutta täältä se tulee:
Tyttö, 7.7.2015 3750g 51,5cm!
Sitten synnytyskertomus kaikessa lyhykäisyydessään (koko homma kesti 6,5h, joka ilmeisen ennätystahtia ensisynnyttäjälle)..:
Supistelut alkoi perus "hitsi, onpas pissahätä taas" -fiiliksellä 01:30 ja jatkui yllättäen 30min päästä ekasta vessakäynnistä, eikä mitään oikein tullut vaikka kuinka istuin ja odotin että hätä helpottaisi.
Sitten herään 10min päästä kamalaan kipuun, jonka vuoksi menin uudestaan vessaan, taas tavallaan myös pissatti. Mutta kuinkas ollakaan, siteessä oli verta ja päätin herättää miehen.
Verta tiputteli vaaleanpunaisena vessapaperijälkenä siteeseen ja paperiin, ei pönttöön ja päätin että nyt tää olis ehkä menoa, olihan päiviä jo 40+4. Mies siinä puki ja laittoi kuontaloaan edustuskuntoon (hah, minkälaisen kanssa mä asunkaan), samaan aikaan kun mulla jo mitä ilmeisemmin supisteluiksi selvinneet teemapippalot jatkui kivuliaampina. Menin lämpimään suihkuun, jotta helpottaisi - ei helpottanut, vaan paheni ja verta pudotteli jo punaisina tippoina lattiallekin.
Nyt sanoin että mies voisi mennä nukkumaan, koska luultavasti seuraava päivä olisi PITKÄ (näin olin jostain lukenut, että synnytys VOI kestää jopa 30h, ellei pidempäänkin - kaverilla 3pv) ja mies teki työtä käskettyä. Itse puhkuin vessassa, näppäilin synnärin numeroa ja siellähän vastasi vastaaja, joka ilmoitti että minuun ollaan yhteydessä hetken kuluttua, tarkalleen klo 03:05.
Kätilöhän se sieltä pirautteli sitten ja kyseli kaikkea mahdollista ihanaisella venäjä-aksentillaan (enkä sano tätä rasistisella mielellä, vaan yleisesti hämmennystä on aiheuttanut itselleni se ettei Tampereella tunnu olevan suomalaisia työntekijöitä enää missään terveysalalla). Kuulemma minun tuli saapua laitokselle viimeistään klo 12, eli 9h kuluessa. Selvä.
Supistukset yltyi ja päätin, että nyt kokeilen nukkumista (väsyttihän se, olin kumminkin valvonut jo 20h ja edellinen yö oli myös pissaravaamista ollut!) kunnes minuutin torkahduksen jälkeen tajusin ettei se uni tule ja kivut oli sitä luokkaa, että huusin ja itkin.
Mieshän oli hereillä nyt tässä vaiheessa, kun sanoin että mitä jos kokeillaan kylmää, eli mies voisi hakea mulle "kylmäkallen" pakkasesta. Se muutes auttoi! Mutta vain sen verran, että nyt oli jo olo niin kamala että halusin lähteä näytille laitokselle siinä toivossa, että "jos ne antais jotain kipuun, jotta saisin nukuttua". Kuitenkaan en uskonut lainkaan, että nyt oli aidosti menoa..
Vieläkään.
Autossa manasin, että varmasti käännyttävät takaisin kotiin ja pohdin pitikö sinne soittaa että nyt varmasti tullaan (heh, ihan kuin kylään oltaisi menossa)
Huusin välillä, kirosin vastaantulevia ja liikennevaloissa yritin näyttää mahdollisimman normaalilta kivuista huolimatta. Vihdoin kun päästiin perille, mies parkkeerasi auton kuulaisesti aivan oven viereen, josta topakasti ilmoitin että sakko tulee jos tähän jätät - siispä vielä siirreltiin autoakin pari metriä parkkiruutuun
Ai että.. Naurattaa toki nyt.
Laitoksella mikään ei ollut kuten valmennuksissa oltiin käyty läpi. Ilmoittautumista ei ollut, mies juoksi edeltä ja saavutti kätilön (joka oli öh, nukkumassa? Viltti korvissa tepsutteli mua vastaan), jonka kanssa olin itseasiassa jutellut juurikin puhelimessa 2,5h aiemmin. Kello oli siis 05:30.. Sain ensimmäisenä tehtävän hengitellä (auttoi, siis todella pieni juttu mutta järjetön apu!) kätilön ohjeiden mukaisesti. Sitten vaihdettiin mun vaatteet ja annettiin ne verkkopökät, sekä side ja laitettiin käyrille. Samalla kätilö teki tutkimuksen olinko auki/oliko lapsivesi lorahtanut kuten luulin, mutta kappas. Sisäinen marttyyrini heräsi välittömästi, kun kuulin olevani jo 8cm auki! Ah, helpotus - en kuulemma ollut kärsinyt suotta!
Eli synnytyssaliin. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut noin 4h ensioireista ja jo 8cm auki!
Kello 6:15 kalvot puhkaistiin (omg sitä veden määrää) ja sain oksitosiinitipan, sekä iki-ihanan uuden ystäväni; ilokaasunaamarin. Oli muutes aivan huippuvekotin se ilokaasu, koska miehen tallentama videopätkä mun sekavasta tilasta kertoi kaiken: rauhallinen, onnellinen, kivuton.. Aivan mahtava. Mutta myöskin väsyttävä, koska meinasin nukahtaa sitten kun niitä kipuja ei ollut ja valvomista kuitenkin oli jo se 24h takana!
Kivunlievityksenä en ehtinyt saada kuin spinaalin, joka sekin oli ihme että onnistuin saada, 10 pistoyrityksen jälkeen! Ponnistuksesta ei tosin tullut sitten mitään ja annettiin vain aueta rauhassa ja harjoiteltiin ponnistusta. Kätilö vaihtui joskus puoli kasin maissa ja 7:50 alettiin oikeasti töihin, kun ilokaasu aiheutti jo voimakkaammat tuntemukset supisteluille ja spinaalin vaikutus loppui = luomuna mentiin, auts.
30min myöhemmin syntyi meidän pieni prinsessa ja parku oli alkanut kuulemma jo kun pää oli vasta ulkona
Apua, pakahdun edelleen tästä onnen tunteesta kun muistelen sitä hetkeä. Ensimmäisenä kysyin onko 10 sormea ja varvasta! <3
Ihan mielettömän hyvin meni tuo synnytys, vaikka todella kipeää se tekikin ja olin aivan rättiväsynyt koko toimituksen ajan, että prinsessan pää vähän kärsi muodoltaan, mutta on jo muovautunut/palautunut normaaliksi
En onnellisempi voisi olla.
Winny ja tyttö 7.7.2015 3750g 51,5cm