Heipparallaa!
Meidän äijänkäppänä syntyi 16.7 rv 39+2, mittoinaan 4090g/53cm.
Tasan viikkoa ennen laskettua aikaa alettiin käynnistelemään ballongilla, mutta se ei kauaa pysynyt paikoillaan. Sinä päivänä ei enää ryhdytty tekemään mitään, joten kotona oleilin seuraavaan päivään saakka. jolloin salissa puhkaistiin kalvot ja oksitosiini-tippa laitettiin tulemaan. Vielä sinäkään päivänä ei homma oikein lähtenyt ottaakseen käyntiin, joten illalla kipupiikkien avulla unta yrittämään yön ajaksi ja kunnes synnytyspäivän aamuna alettiin käynnistelemään uudestaan hieman tujummalla satsilla oksitosiinia.
Ilokaasu oli ystäväni, epiduraalia suorastaan rakastin tunnin tai kahden ajan. Se vain sekoitti ajantajuni niin, että olin hypännyt ajatuksissani jo seuraavan yön/vuorokauden puolelle. Loppujen lopuksi poika syntyi melko nopeasti esikoiseen nähden (25h), kun aktiivista synnytystä oli sellaiset kuusi tuntia kaikkinensa. Toki käynnistelyt ottivat oman aikansa, mutta aivan hirmuisissa tuskissa ei kauan tarvinnut kärvistellä.
Repeämiä ei tullut, vain pieni naarmu. Olin jo asennoitunut niin, että tuskin tästäkään selvitään ilman imukuppia ja/tai epparia, joten siinä mielessä ihan positiivinen kokemus. Jos synnytys ei nyt ollut kuin kauhutarinoista, niin lonkkakipu oli varsinkin ponnistuksen yhteydessä jotain aivan infernaalista. Muistan sen myös esikoisestakin, joten liekö lonkassani jotain rakenteellista vikaa, kun niin kramppasi.
Joten, elossa ollaan
Heinäkuisten pino varmaan alkaa pikkuhiljaa olemaan päätöksessään, kunhan viimeiset "mattimyöhäisetkin" pääsevät etapilleen. Onnea kaikille vauvautuneille ja hirmuisesti tsemppiä vielä odottavillekin! Kohta me kaikki nuuskuttelemme pikkuisiamme
Lapanen ja äijänkäppyrä 1vk6pv