Onnea Minnie, ihana että kaikki lopulta hyvin.
Oma synnytykseni oli melkoisen siedettävä kokemus ja muutoinkin jäi erittäin hyvä mieli koko puuhasta. Eli minulla nuo veriset vuodot, väsymys ja etova olo tosiaan olivat niitä synnytystä ennakoivia merkkejä, vaikka säännölliset supistelut alkuun puuttuivatkin.
Poika syntyi siis juuri tämän vuorokauden puolella. Aamulla supistuksia tuli ihan vain muutamia ja puolen päivän jälkeen n. 10-12 min välein. Neljän pintaan väli tiheni noin viiteen minuuttiin ja soitin miehen töistä kotiin ja mummin vahtimaan esikoista ja lähdettiin ajelemaan 120 km kohti synnytyssairaalaa. Matkalla supistelut tuli säännöllisesti, mutta onneksi eivät juuri tihentyneet, koska seistiin tietyön aiheuttamasa liikennetuuhkassa matkalla yli 1,5 h!!! Olipahan kokemus sekin roikkua supistusten aika auton kauhukahvassa, alkoi jo kanssa-autoilijatkin pohtia, miten meidät saataisiin ulos ruuhkasta.
Mutta siis kun viimein n. 3 h matkan jälkeen oltiin sairaalassa 19.30 olin 6 cm auki ja sain ensi alkuun kipuun ilokaasua, mikä toimikin 2,5 h erittäin hyvin jumppapallon päällä keinutellen. N. Klo 22 sain spinaalin ja kätilö puhkaisi kalvot. Ponnistaminen tarve antoi odotella kuitenkin vielä hetken itseään ja noin 23.30 alkaneen aktiivisen ponnistusvaiheen päätteeksi poika oli maailmassa 00.04. Ponnistusvaiheessa oli mielestäni oikeastaan ainoat todella tuskaiset hetket, mutta ilman repeämiä taikka tikkejä siitäkin selvittiin.
Synnytysosastolla oli rauhallista ja saatiin olla oman perheen kesken salissa noin tunnin verran synnytyksen jälkeen ja vauvakin söi heti rintamaitoa. Kylvyn ja punnituksen jälkeen päästiin vielä onneksemme perhehuoneeseen, jossa todennäköisesti olemme huomiseen. Jos vauvan verensokerit illalla hyvät, niin tosiaan huomenna kotiudutaan.
Vauva on oikein tyytyväinen tapaus ja on saanut siis pelkästään rintamaitoa. Rakastunuthan tässä on. <3
Ihan hurjasti tsemppiä vielä vauvaansa odottaville!!!
Onnellinen Littelelion ja poika 0,5 vrk
Oma synnytykseni oli melkoisen siedettävä kokemus ja muutoinkin jäi erittäin hyvä mieli koko puuhasta. Eli minulla nuo veriset vuodot, väsymys ja etova olo tosiaan olivat niitä synnytystä ennakoivia merkkejä, vaikka säännölliset supistelut alkuun puuttuivatkin.
Poika syntyi siis juuri tämän vuorokauden puolella. Aamulla supistuksia tuli ihan vain muutamia ja puolen päivän jälkeen n. 10-12 min välein. Neljän pintaan väli tiheni noin viiteen minuuttiin ja soitin miehen töistä kotiin ja mummin vahtimaan esikoista ja lähdettiin ajelemaan 120 km kohti synnytyssairaalaa. Matkalla supistelut tuli säännöllisesti, mutta onneksi eivät juuri tihentyneet, koska seistiin tietyön aiheuttamasa liikennetuuhkassa matkalla yli 1,5 h!!! Olipahan kokemus sekin roikkua supistusten aika auton kauhukahvassa, alkoi jo kanssa-autoilijatkin pohtia, miten meidät saataisiin ulos ruuhkasta.
Mutta siis kun viimein n. 3 h matkan jälkeen oltiin sairaalassa 19.30 olin 6 cm auki ja sain ensi alkuun kipuun ilokaasua, mikä toimikin 2,5 h erittäin hyvin jumppapallon päällä keinutellen. N. Klo 22 sain spinaalin ja kätilö puhkaisi kalvot. Ponnistaminen tarve antoi odotella kuitenkin vielä hetken itseään ja noin 23.30 alkaneen aktiivisen ponnistusvaiheen päätteeksi poika oli maailmassa 00.04. Ponnistusvaiheessa oli mielestäni oikeastaan ainoat todella tuskaiset hetket, mutta ilman repeämiä taikka tikkejä siitäkin selvittiin.
Synnytysosastolla oli rauhallista ja saatiin olla oman perheen kesken salissa noin tunnin verran synnytyksen jälkeen ja vauvakin söi heti rintamaitoa. Kylvyn ja punnituksen jälkeen päästiin vielä onneksemme perhehuoneeseen, jossa todennäköisesti olemme huomiseen. Jos vauvan verensokerit illalla hyvät, niin tosiaan huomenna kotiudutaan.
Vauva on oikein tyytyväinen tapaus ja on saanut siis pelkästään rintamaitoa. Rakastunuthan tässä on. <3
Ihan hurjasti tsemppiä vielä vauvaansa odottaville!!!
Onnellinen Littelelion ja poika 0,5 vrk