Heinäkuiset 2021

Minäkään en ole kovin tutuksi näiden ilmaispakettien kanssa tullut joten kiitos vinkistä tilasin jo babyboxin ja ajattelin perjantaina rakenneultran jälkeen köydä sen hakemassa. Harvemmin tulee käytyä lastentarvikeliikkeissä.

Jos rakenneultrassa kaikki ok, niin voisi alkaa suunnitella hankintoja vauvalle. Meillä ei ole mitään tulokkaalle hankittuna, jostain syystä minulla pelottaa kohtukuolema ym. komplikaatiot ja hankinnat olen ajatellut jättää myöhemmäksi.
Jos netissä törmää johonkin kauhutarinaan vauvan kohtukuolemasta niin syötteeseen iskee kymmenen muuta samankaltaista tarinaa ja totta kai luen kaikki ja alan pelkäämään. Mites muut, mietittekö kohtukuolemaa?
Olen yrittänyt ajatella että ei ainakaan etukäteen tulisi murehtia tätäkään asiaa, ja olisi kiva vain nauttia raskaudesta. Onneksi pikkuinen on aktiivinen potkija niin sen suhteen kaikki ok.

 

@Sannaap123 Onhan tässä raskaudessa kaikenlaisia pelkoja, jotka varmasti ihan luonnollisia pelkoja. Välillä pelkää enemmän, jos vaikka menee pitempään ettei tunne liikkeitä, niin pelottaa. Joka päivä en kuitenkaan sellaisia murehdi. Ja onneksi kohtukuolemat ovat äärimmäisen harvinaisia. Minulla on itseasiassa kummilapsi, jolle tehtiin hätäkaste viikolla 23+6 käynnistyneen synnytyksen jälkeen. Vauva eli 6 päivää tämän jälkeen ja oli kyllä järkyttävä tapahtuma. Näistä asioista on tuon tapahtuman jälkeen puhuttu paljon ja ystävä, jolle tämä kävi sai täysiaikaisena syntyneen lapsen myöhemmin. Pitää vaan yrittää pitää mielessä, että tuollaiset tilanteet ovat tosiaan hyvin harvinaisia. Jos nämä asiat alkavat painaa mieltä ja niitä miettii jatkuvasti, ottaisin asian neuvolassa puheeksi. Apua pelkoihin saa varmasti.

Meillä on rakenneultra huomenna. Ihanaa nähdä pikkuinen ja toki jännittää onko kaikki hyvin. Liikkeitä nyt ainakin tuntuu päivittäin, joten sikäli kaikki on hyvin. Haluamme tietää myös sukupuolen, jos se ilmi käy. Mun mielestä se jotenkin konkretisoi odotusta myös miehelle ja kyllä sitten varmaan tulee hankittua vaatteitakin vähän enemmän tytön tai pojan näköisiä. Olemme kyllä onnellisia tuli sieltä kumpi tahansa Myös 4d ultraan menemme sitten myöhemmin.

Olen hankkinut vauvalle vasta pari vastasyntyneen koon vaatetta. Meillä on aika vähän tilaa säilytellä mitään ylimääräistä, joten sänky, hoitopöytä, rattaat, turvakaukalo ym.isommat hankinnat tehdään varmasti lähempänä kesää. Vaikka en olekaan varma malttaako sitä sittenkään odottaa niin pitkään...

 

Mulla on realismi mukana tässäkin odotuksessa eli tiedostan, että mitä vaan voi sattua ja sille ei yleensä pysty itse mitään. Kamalaahan se olisi jos tämäkin vauva kuolisi, mutta en halua sitä pelätä, muuten menisi varmaan järki. Todennäköisyys kuitenkin toiseen kuolemantapaukseen on pieni. Viikonloppuisin vauva tuntuu liikkuvan vähemmän kuin viikolla, niin monta iltaa oon kyllä viettänyt vauvaa härnätessä ja onneksi on vielä vastauksia tullut. Varmaan viikonloppuna tulee liikuttua enemmän, niin ei tunne liikkeitä niin hyvin.

Hankintoja ei ole vielä tehty, kovasti mieli tekisi, mutta odotan ainakin pääsiäisen yli. Sitten ois päästy ohi esikoisen syntymäviikoista ja mahdollisuudet on paremmat. Varmaan pitkitän äitiyspakkauksen tilaustakin niin pitkälle kuin mahdollista, jos nyt päädytään se ottamaan. Tosiaan esikoisen pakkaus on tallessa lähes käyttämättömänä(sisko lainasi viime kesänä vauvalleen muutamaa juttua), joten siinä mielessä tavaraa on. Esim kahdelle ulkohaalarille ei välttämättä ole hirveästi tarvetta, etenkin kun se on isoa kokoa, joten on todennäköisesti iso ensi talvena.

 

Meillä oli kans rakenneultra ja selvisi, että meille tulee poika. Tosi vaikea sulattaa tätä tietoa, sillä olen aina haaveillut kahdesta tytöstä. Tuntuu ihan naurettavalta reagoida ees koko sukupuoleen, onhan se nyt jumankauta pääasia, että tulee vauva ja kuinka hienoa, että vielä kaikkien arvioiden mukaan ei olisi mitään rakenteellisia vikoja, mutta kun on vaan aina ajatellut saavansa kaksi tyttöä, niin kyllähän tämä nyt tuntuu menevän väärin. Mies, joka siis ei missään kohtaa halunnut toista lasta (tämä oli siis yllätysraskaus, mä olin toivonut toista lasta ”sit vähän myöhemmin isommalla ikäerolla”), totesi, että ne tehdään sit kolmas :O En kyllä ajatellut enää ikinä tämän raskauden jälkeen olla raskaana, sen verran rankkaa touhua ollut tällä kierroksella. Mulla siis aamupaastot huitelee yli kuudessa vaikka mitä tekisi ja vaikka muut mittaukset kaikki hyviä. Sain nyt sit lääkityksen ja oon siitä aika suruissani. Lisäksi on tullut painoa jo nyt saman verran kuin koko esikoisen raskaudessa ja kärsin kaiken maailman liitoskivuista ja hormonaalisista päänsäryistä, joista en oo ikinä ennen kuullutkaan.
Sanokaa kuinka kamala ihminen mä oon kun oon pettynyt vauvani sukupuoleen, en kehtaa sanoa tätä kenellekään missään edes ääneen kun hävettää niin paljon

 

Meillä oli kans rakenneultra ja selvisi, että meille tulee poika. Tosi vaikea sulattaa tätä tietoa, sillä olen aina haaveillut kahdesta tytöstä. Tuntuu ihan naurettavalta reagoida ees koko sukupuoleen, onhan se nyt jumankauta pääasia, että tulee vauva ja kuinka hienoa, että vielä kaikkien arvioiden mukaan ei olisi mitään rakenteellisia vikoja, mutta kun on vaan aina ajatellut saavansa kaksi tyttöä, niin kyllähän tämä nyt tuntuu menevän väärin. Mies, joka siis ei missään kohtaa halunnut toista lasta (tämä oli siis yllätysraskaus, mä olin toivonut toista lasta ”sit vähän myöhemmin isommalla ikäerolla”), totesi, että ne tehdään sit kolmas :O En kyllä ajatellut enää ikinä tämän raskauden jälkeen olla raskaana, sen verran rankkaa touhua ollut tällä kierroksella. Mulla siis aamupaastot huitelee yli kuudessa vaikka mitä tekisi ja vaikka muut mittaukset kaikki hyviä. Sain nyt sit lääkityksen ja oon siitä aika suruissani. Lisäksi on tullut painoa jo nyt saman verran kuin koko esikoisen raskaudessa ja kärsin kaiken maailman liitoskivuista ja hormonaalisista päänsäryistä, joista en oo ikinä ennen kuullutkaan.
Sanokaa kuinka kamala ihminen mä oon kun oon pettynyt vauvani sukupuoleen, en kehtaa sanoa tätä kenellekään missään edes ääneen kun hävettää niin paljon

Tsemppiä sokereiden kanssa! Itseä kans huolestuttaa, että jos arvot nousee, toivottavasti ei. En mielelläni itsekään lääkitystä haluaisi.
Kyllähän siihen sukupuoleen saa olla pettynyt, mutta kunhan se ei varjosta koko raskautta ja lapsen elämää, että hänen olisi pitänyt olla toista sukupuolta. Se on liian rankkaa sekä sinulle, että sitten lapsellekin. Itsekin toivon tavallaan salaa poikaa, koska esikoinen oli poika ja haluaisin kuitenkin sen poikalapsen. Mies taas toivoo tyttöä. Mutta kumpikin otetaan vastaan yhtä suurella ilolla, vaikka olisikin alkuun "järkytys". Moni kuitenkin sanoo, että ei osaisi enää lapsen syntymän jälkeen kuvitella toista sukupuolta, joten eiköhän näin käy teillekin.

 

Meillä oli rakenneultra viime viikolla, kaikki hyvin. Kontrolli tulossa yhden napasuonen takia, mutta ei vaikuta ohjaukseen. Poika selkeesti tulossa.
Itselle ei ollut väliä, mies toivoi tyttöä mutta ei oo pettymystä näyttäny ainakaan. Tyttäreni sen sijaan näytti ja annoinkin surra kun ei pikkusiskoa kovasta toiveesta tule.

Oma mielipiteeni sukupuolen toivomiseen on mielestäni ihan ok, sekä asian sureminen. Joillekkin se on isompi asia kun toisille ja on ihan ymmärrettävää. Oonki jossain kohti sanonut, että ystävälläni on kolme poikaa, on aina toivonut tyttöä. Jos tietäsi 110% että saisi tytön, sen tekisi, mutta ei ota sitä riskiä että 50/50.
Siihen sukupuoleen kasvaa mukaan, kaikille on varmasti tärkeintä että lapsi on terve ja kaikki menee hyvin, mutta vaikka itse en ole missään kohti ollut pettynyt sukupuoleen, ymmärrän sen toisen kohdalta jos semmonen olo on. Mutta sanoisin että raskausaikana on aikaa tavallaan työstää sitä, tehdä hankintoja ja lapsen syntyessä on sitten jo eri mieli. Mutta jos se tuntuu edelleen syntymän jälkeen vaikealta, ei omalta tms niin suosittelisin juttelemaan neuvolassa tai jossain että ei tuu masennusta tai side jää puuttumaan. Menipäs ihan ääripäähän mutta kunhan ajattelin. @Ingaliini ei kenenkään pitäisi sua tuomita tai syyttävällä sormella osoitella, jos et muille kehtaa purkaa niin pura tänne, ehkä saat täältä tukea tulevaan.

Koronan suhteen, asutaan syrjässä ja pienellä paikkakunnalla käydään asioimassa. Siellä alle 20 tartuntaa tilastojen mukaan, käyn kerran viikossa kaupassa ja pakolliset lääkärit ym mutta muuten en huitele missään, eikä me muutkaan. Miehellä suht itsenäinen työ, traktori ja kaivinkone hommaa pienillä työmailla. Lapset käy toki koulussa.

Olikos täällä muita kipuilijoita syystä tai toisesta, jotka syö muuta kun panadolia?
Täällä yks selkävammanen, vanha vaiva puskee kahta kauheemmin esiin ja panacod säännöllisessä käytössä. Oli edellisessäkin raskaudessa.

Rv 21+3

 

Meillä oli kans rakenneultra ja selvisi, että meille tulee poika. Tosi vaikea sulattaa tätä tietoa, sillä olen aina haaveillut kahdesta tytöstä. Tuntuu ihan naurettavalta reagoida ees koko sukupuoleen, onhan se nyt jumankauta pääasia, että tulee vauva ja kuinka hienoa, että vielä kaikkien arvioiden mukaan ei olisi mitään rakenteellisia vikoja, mutta kun on vaan aina ajatellut saavansa kaksi tyttöä, niin kyllähän tämä nyt tuntuu menevän väärin. Mies, joka siis ei missään kohtaa halunnut toista lasta (tämä oli siis yllätysraskaus, mä olin toivonut toista lasta ”sit vähän myöhemmin isommalla ikäerolla”), totesi, että ne tehdään sit kolmas :O En kyllä ajatellut enää ikinä tämän raskauden jälkeen olla raskaana, sen verran rankkaa touhua ollut tällä kierroksella. Mulla siis aamupaastot huitelee yli kuudessa vaikka mitä tekisi ja vaikka muut mittaukset kaikki hyviä. Sain nyt sit lääkityksen ja oon siitä aika suruissani. Lisäksi on tullut painoa jo nyt saman verran kuin koko esikoisen raskaudessa ja kärsin kaiken maailman liitoskivuista ja hormonaalisista päänsäryistä, joista en oo ikinä ennen kuullutkaan.
Sanokaa kuinka kamala ihminen mä oon kun oon pettynyt vauvani sukupuoleen, en kehtaa sanoa tätä kenellekään missään edes ääneen kun hävettää niin paljon

Minä olin todella pettynyt kun nopeasti katsoin ekasta ultrakuvasta nub teorian avulla, että tyttö tulossa. Olin aina kuvitellut, että saan pojan. No, ultrakuvaa on tullut nyt enemmänkin tuijotettua ja poika sieltä taitaa sittenkin tulla, mikä tuntuu todella ihanalta.

Tärkeintä tietenkin, että lapsi on terve, mutta olen kyllä itsekin ollut todella pettynyt ja sitten taas todella innoissani. Toivottavasti rakenneultra vahvistaa pojaksi, ettei tunteet mene taas kuperkeikkaa.

Minusta voit antaa luvan tunteillesi, mutta kuten muutkin sanoivat, jos tuntuu että tunteet voi vaikuttaa negatiivisesti vauvan syntymän jälkeen, käy puhumassa jollekin.

Tsemppiä!

 

Meillä oli kans rakenneultra ja selvisi, että meille tulee poika. Tosi vaikea sulattaa tätä tietoa, sillä olen aina haaveillut kahdesta tytöstä. Tuntuu ihan naurettavalta reagoida ees koko sukupuoleen, onhan se nyt jumankauta pääasia, että tulee vauva ja kuinka hienoa, että vielä kaikkien arvioiden mukaan ei olisi mitään rakenteellisia vikoja, mutta kun on vaan aina ajatellut saavansa kaksi tyttöä, niin kyllähän tämä nyt tuntuu menevän väärin. Mies, joka siis ei missään kohtaa halunnut toista lasta (tämä oli siis yllätysraskaus, mä olin toivonut toista lasta ”sit vähän myöhemmin isommalla ikäerolla”), totesi, että ne tehdään sit kolmas :O En kyllä ajatellut enää ikinä tämän raskauden jälkeen olla raskaana, sen verran rankkaa touhua ollut tällä kierroksella. Mulla siis aamupaastot huitelee yli kuudessa vaikka mitä tekisi ja vaikka muut mittaukset kaikki hyviä. Sain nyt sit lääkityksen ja oon siitä aika suruissani. Lisäksi on tullut painoa jo nyt saman verran kuin koko esikoisen raskaudessa ja kärsin kaiken maailman liitoskivuista ja hormonaalisista päänsäryistä, joista en oo ikinä ennen kuullutkaan.
Sanokaa kuinka kamala ihminen mä oon kun oon pettynyt vauvani sukupuoleen, en kehtaa sanoa tätä kenellekään missään edes ääneen kun hävettää niin paljon

Tulen kesäkuisista huutelemaan, että ymmärrän hyvin tunteesi. Itse en sinällään toivonut mitään sukupuolta ja koin etukäteen ettei sukupuolella ole väliä. Mutta Mull oli etukäteen tässä raskaudessa hyvin hyvin vahva tyttöfiilis ja jotenkin olin aina kuvitellut että saisin ensimmäiseksi tyttövauvan. Itseni yllätti kuinka vahva reaktio minut kohtasi kun sain kuulla että vauvamme on poika. Varsinkin, kun ajatusmaailmallisesti olin ja olen sitä mieltä ettei sukupuolella ole väliä. Olin jopa alkuraskauden koittanut olla muodostamatta hänestä suurempia mielikuvia, mutta selkeästi tuo tyttöfiilis oli vain liian vahva. Pelkäsin jopa sitä että miten osaamme hoitaa häntä (meidän perheessä on kaks äitiä), mut sen alkujärkytyksen(tässä meni varmaan viikko) jälkeen musta on alkanut tuntua ihanalta, että vauvamme on pieni poika alkuun tuntui olo kauhean syylliselle ja kiittämättömälle et oon edes tuntenut näin, mut nää kaikki on todella luonnollisia tunteita eli ei pitäisi olla pahoillaan. Eli et ole missään nimessä kamala kun tunnet näitä tunteita! Ne kuuluu osalla ihmisistä raskauteen ja on luonnollista pettyä/ järkyttyä jne kun oma mielikuva muuttuu.

Tiukuna & pirpana 24+1

 

Ultrakuulumisia täältäkin. Kaikki näytti hyvältä ja poika on meillekin tulossa, ei epäilystäkään. Meille olisi ollut aika sama kumpi tulee, mulla kun on yksi kumpaakin jo olemassa. Mutta se mun tyttö 12v. olisi kovasti toivonut tyttöä . Joutui nyt pettymään.

Olipa ihanaa nähdä pikkuinen ja miten kaikki elimet on paikallaan ja normaalit. Sehän se on tärkeintä kuitenkin

 

Mulla oli taas eilen äitipolin lääkäri ja kaikki oli kunnossa. Kaveri oli nyt vähän palannut päivissä taaksepäin ja oli noin puoli viikkoa edellä, mutta kasvua silti oli. Toki noi mitat on aina siitä ultraajasta kiinni jonkun verran Lääkäri ois selvittänyt sukupuolenkin, jos olisin halunnut. Ja kieltämättä hieman kutkutti sekin ajatus, mutta kun oon jotain päättänyt, niin sillon se pitää. Seuraava käynti on sitten vasta maaliskuun puolivälissä ja sillon on samalla rakenneultra ja mies tulee sitten mukaan. Pääsiäinen kun tulee ja menee ja olen edelleen raskaana niin oon kyllä tyytyväinen, se on mun ensimmäinen virstanpylväs. Sitten pitää keksiä uusia merkkipaaluja.

 

Meillä oli tänään rakenneultra, ei löytynyt poikkeavuuksia. Nyt odotellaankin sitten pientä poikaa syntyväksi. Rv 20+4.

 

Tänään meillä oli rakenneultra. Poikkeavuuksia ei löytynyt ♡

 

Meilläkin on nyt rakenne takana ja kaikki näytti hyvältä <3 aluksi meinattiin ettei sukupuolta selvitettäis, mutta kyllähän sen ruudulta näki helposti että poikahan se siellä. Piti sitten kysäistä kätilöitä että näinhän oikein kun jotain pippelin tapaista olin bongaa ani tuolta ja näinhän se sitten oli poika painoi 370 grammaa

 

Meilläkin on nyt rakenne takana ja kaikki näytti hyvältä <3 aluksi meinattiin ettei sukupuolta selvitettäis, mutta kyllähän sen ruudulta näki helposti että poikahan se siellä. Piti sitten kysäistä kätilöitä että näinhän oikein kun jotain pippelin tapaista olin bongaa ani tuolta ja näinhän se sitten oli poika painoi 370 grammaa

Hupsi karkuun lähti mutta itselläni on jännittänyt että vastaavan kokoa ja löytyyhän painoa hyvin, ja ihana kun näin oli
Onnea kaikille muillekin hyvistä ultrakuulumisista <3

 

Onnea hyvistä ultrakuulumisista! Täällähän on useampi poitsu tulossa.

Täälläkin rakenneultra tänään ja kaikki hyvin tyttö ja poika näyttäisi tulevan

 

Täytyy kyllä sanoa, että oli vähän tympeä lääkäri, joka ultrasi. Vähätteli kipujani ja unettomuutta Ja antoi molemmista sikiöistä yhdet kuvat, joista toinen oli vaan suttua. Kun puolisokaan ei saanut tulla, niin olisi ollut kohtuullista edes niitä kuvia saada molemmista sellaista, että saisi edes selvää. Kummatkin kuitenkin saatiin hyvin kuviin ultran aikana monta kertaa. Kuvaus ja videokuvaus oli kiellettyä, niin en ois itsekään saanut otettua parempaa kuvaa. Lisäksi sukupuolen katsomisesta tuli vastaukseksi syvän huokaisun saattelemana, että voi hän sen tarkistaa. Äh. Kirjoitti hän kuitenkin pyynnöstä sukupuolet paperille, jotta saatiin tietää miehen kanssa yhtäaikaa ja jakaa se kokemus.

 

Täytyy kyllä sanoa, että oli vähän tympeä lääkäri, joka ultrasi. Vähätteli kipujani ja unettomuutta Ja antoi molemmista sikiöistä yhdet kuvat, joista toinen oli vaan suttua. Kun puolisokaan ei saanut tulla, niin olisi ollut kohtuullista edes niitä kuvia saada molemmista sellaista, että saisi edes selvää. Kummatkin kuitenkin saatiin hyvin kuviin ultran aikana monta kertaa. Kuvaus ja videokuvaus oli kiellettyä, niin en ois itsekään saanut otettua parempaa kuvaa. Lisäksi sukupuolen katsomisesta tuli vastaukseksi syvän huokaisun saattelemana, että voi hän sen tarkistaa. Äh. Kirjoitti hän kuitenkin pyynnöstä sukupuolet paperille, jotta saatiin tietää miehen kanssa yhtäaikaa ja jakaa se kokemus.

No olipa kyllä huono kokemus. Harmillista. Onneksi kaikki kuitenkin on hyvin

 

Täytyy kyllä sanoa, että oli vähän tympeä lääkäri, joka ultrasi. Vähätteli kipujani ja unettomuutta Ja antoi molemmista sikiöistä yhdet kuvat, joista toinen oli vaan suttua. Kun puolisokaan ei saanut tulla, niin olisi ollut kohtuullista edes niitä kuvia saada molemmista sellaista, että saisi edes selvää. Kummatkin kuitenkin saatiin hyvin kuviin ultran aikana monta kertaa. Kuvaus ja videokuvaus oli kiellettyä, niin en ois itsekään saanut otettua parempaa kuvaa. Lisäksi sukupuolen katsomisesta tuli vastaukseksi syvän huokaisun saattelemana, että voi hän sen tarkistaa. Äh. Kirjoitti hän kuitenkin pyynnöstä sukupuolet paperille, jotta saatiin tietää miehen kanssa yhtäaikaa ja jakaa se kokemus.

No olipas kyllä tympeä lääkäri, vois laittaa pientä palautetta,itse olisin ainakin vetänyt herneet nenään. Noi on ainutlaatusia ja mieleen jääviä kokemuksia ja tapahtumia, ilmeisesti lääkärille sais muutaman psykologian tunnin pitää siitä, miten (varsinkin ) raskaana oleva asiakas kohdataan.

Mulla taas ihan vastakkainen kokemus, nt uä mies ei päässyt mukaan kun oli kipeä, sain ottaa videopätkää tutkimuksen lopuksi ja varmaan 10kpl kuvia mukaan. Rakenneultrassa mies mukana,hyvä että kerkesi alkaa tutkimaan kun kysyi halutaanko tietää sukupuoli. Sekä saatiin 7kpl kuvia mukaan, yksi on missä näkyy jalkapohja selkeästi.
Itsellä kivut otettu asiallisena vastaan, toki edellisen raskauden kokemat selkäkivut pohjalla. Keskiviikkona lähti neuvolalääkäriltä lähete fysiatrille, onko muuta tehtävissä kun kipuläökitys ja onko siinäkään muuta kun panadol ja panacod.

Mutta ihanaa että kaikki oli hyvin, jaksamisia <3

 

@Sabriiiina ja @Angervo76 Joo onneksi kaikki on hyvin! Mietinkin, että toivottavasti lääkäri osaa olla empaattinen, jos kaikki ei jollain olisikaan hyvin.. mutta joo, lääkäreitä(kin) on kyllä moneen lähtöön. Nt-ultran teki hoitaja hän oli aivan ihana ja antoi paljon kuvia

Onpa hyvä @Sabriiiina että sait lähetteen! Toivottavasti saisit apua sieltä. Minulla taustalla paljon tule-vaivoja ajalta ennen raskautta, mutta ei niitä huomioida neuvolassa mitenkään. Nyt vaan sanottiin, että syö Buranaa. Mietin, jos työterveydessä oltais kiinnostuneempia myös minun jaksamisesta, koska työkyky ei ole hyvä, eli pitää sinne varmaan olla yhteydessä!

 

Onko kenelläkään tukivyötä käytössä? Jos on niin mikä?

 

Tosi monella ollut rakenneultra tällä viikolla ja meinasin itsekin kommentoida, että kunnon poikajoukkio näköjään tulossa Meillä vasta ru tulossa 1,5 vkon kuluttua.

Voisin sanoa, että olisin itsekin pettynyt, jos ei olisi ollut ns. toivottua sukupuolta (jostain kumman syystä ekassa raskaudessa sillä oli merkitystä). Kannattaa antaa ajatukselle aikaa ja totutella siihen, ja käsitellä sitä pettymystä tavalla tai toisella, niin se ei jää lapsen kanssa kummittelemaan.

En ole vieläkään päättänyt kunnolla, haluanko sukupuolta edes kysellä. Toiveita ei oikeastaan ole, koska esikoinen oli sitä, mitä halusin eikä nyt siis ole niin väliä. Toki nimeä olisi mukava päästä tarkemmin miettimään, koska ollaan miehen kanssa huonoja siinä puuhassa, ja yksi nimi on helpompi keksiä kuin kaksi, ja kuitenkin käytännön syistä haluan sen käyttöön heti. Lapsen serkun kanssa nimittäin kävi niin, että väliaikainen nimi jäi kummittelemaan ainakin meidän pienelle enkä halua sekoittaa esikoisen päätä kutsumalla ensin toiseksi ja sitten parin kuukauden päästä vaihtamalla, ja koska epäilen, voiko koronan takia kunnollisia nimiäisiä/ristiäisiä pitää, joten ei ole mitään hyvää syytä salata nimeä.

Mulla on nyt pari viime päivää jomottanut alaselkää, ja tänään piti sitten olla osa päivää saikullakin. Onneksi on puoliso, joka otti vastuuta esikoisesta ja pystyin osan päivästä pötköttämään (istuminen ja seisominen sattuu pidemmän päälle). Tämä sama kipuilu oli pari kertaa esikoisesta ja onneksi säästin tukivyön, josta on nyt vähän ollut apua, että saa edes vähän liikuttua ilman jatkuvaa kipua. Epäilen, että liukkaat kelit edesauttoi tuon kivun alkamista, sillä tulivat tosi yllättäen.

Oon lisäksi alkanut aika lailla pelätä, että joudun jostain syystä sairaalaan pakkolepoon pidemmäksi aikaa. Tähän ehkä vaikuttaa se, että työpaikalla on aika hankala tilanne eli töitä enemmän kuin tekijöitä. Mun ensi kuun lomakin uhattiin jo perua... Olisi siinä sitten töissä selvittelyä, kuka ne hommat hoitaa, kun nytkin ei käsiparit riitä. Yritän kuitenkin olla ajattelematta asiaa liikaa.

Huomenna alkaisi taas uusi viikko!

 

Onko kenelläkään tukivyötä käytössä? Jos on niin mikä?

Jep, täällä on. NordiCare Mamma Fix. Toimii itsellä hyvin ja riitti viime raskaudessa hyvin koko raskausajalle. https://www.medishop.fi/product/5200/si-tukivyo-nordicare-mamma-fix

 

Todella ikävää että lääkäri on ollut tuommonen tönkkö @Nöppöset tuollainen voi pilata paljon siitä kokemuksesta joka on niin ainutlaatuinen tuleville vanhemmille.

Vielä tuosta, että kipuja vähätellään eikä oteta tosissaan niin se jos mikä on raivostuttavaa ja myöskin joskus alentavaa... En sitten tiedä mitä tuollaisen taustalla on, kustannustehokasta ajattelua vai ennakkoluuloja raskaana olevia kohtaan.

Minulla on fysiatrian osastolta saatu tukivyö käytössä, neuvolan kautta hankittiin minulle. Eli ennenkuin menee ja ostaa jotain kallista, kannattaa kysyä neuvolasta voisiko sitä kautta saada tukivyön, sillä omani on ainakin just passeli ja fysioterapeutti antoi hyviä vinkkejä vyön käyttöön.

 

On kyllä sattunut tympeä lääköri Nöppöselle

Meillä mies pääsi onneksi mukaan ja ennen ultrausta lääkäri kysyi halutaanko tietää sukupuoli. Todella mukava lääkäri ja saatiin paksu nippu kuvia ja vielä sovellukseen kopiot, jos alkuperäiset ajan saatossa valottuu.

Tukivyö ei ole vielä köytössä. Vähillä vaivoilla olen edelleen päässyt.

 

Minä olen miettinyt tukivyötä ja ajattelin neuvolasta sitä kysyä, jos alkaa selkä- ja lonkkakivut pahentua. Nyt on vielä aika helpolla päässyt. Tällä viikolla on tosin alkanut "puukoniskut" ja jomotus häpyluuhun, joten voi olla, että tarvetta tulee. Onneksi ei ole joka päiväisiä tuntemuksia, vielä.
Eilen kävin ostamassa rintaliiviehin jatkopalan ja ison kasan ponnareita farkkuja varten. Mulla on ne äitiysfarkut, mutta ei oikein tahdo pysyä päällä vielä, kun maha on liian pieni siihen pussiin. Joten mennään sitten kotikonsteilla. Ostin myös muutaman pidemmän topin normaalikoossa, niin ei tarvi heti olla ostamassa äitiysversioita. Toinen sisko pärjäsi loppuun asti normipaidoilla, joten toivon samaa kun ollaan samanmallisia vartalon suhteen. Kävin lastentarvikeliikkeessä myös, mutta täällä on kyllä niin huono tarjonta, että ei oo tosikaan. Joutuu joko ajamaan isompaan kaupunkiin tai nettishoppailemaan, vaunut olis tosin kiva testata ihan paikan päällä.