Pitkästä aikaa taas minäkin...
Aika kuluu niin siivillä.
Olkaa vaan ilosia, että nyt vasta teidän heinikset kiipeilee. Meillä se alkoi paljon ennen kävelyä. Ja touhu oli niin hurjan näköstä että kaikkia muita pelotti, vaan ei tyttöä tietty. Hangon keksinä kiikku ruokapöydällä ja konntausasennos hakkas ikkunaa. Ja ei siis kävelly viä. !!! Huh, huh.
Nyt kiipeilee kyllä edelleen, ja onkin oppinu eteväksi. Isoveli kun piirtää monen monistuista kertaa päiväs niin, tyttö kuuntelee, koska tuoli narahtaa ja veli siirtyy muihin puuhiin. heinis juoksee *oppinut tämän taidon* tuhatta ja sataa tuolille ja menee sottaamaan omia vedoksia veljen piirustuksiin. Ompa saanu lähtöpassitkin veljeltä, kun äiti ei ihan ennättänyt väliin. Aivotärähdystä jo pelkäsin, mutta TAAS päästiin säikähdyksellä....
Syö omalla lusikalla ja äiti lippaa omalla lisää tytön vatsaan täytettä. Jos on käytös vain yksi lusikka ja se on syöttäjällä, niin tyttö ei avaa suuta ollenkaan, eikä aukeis kuin sivuleikkureilla, niin napakasti on kiinni.
Tahto on siis kovaakin kovempi. Jalkaa polkee kovaan tahtiin jos homma ei toimi, kuten tänttärää toivoo. Naurettavan ihanan, ärtsy =) :kieh:
Veli joutuu labraan ens viikolla maito, koira ja viljatestiin. Jotain kirjotin viimeksi asiasta. Rasvoja sai atopiaansa...
edelleen vaan kaks hammasta alhaalla ritirinnan... kipeät oli kauan ennen puhkeamista.
tukka kasvaa takana ja pieni sänki päällä.
Nukkuminen reistailee tutin heiton jälkeenkin, nyt päiksyille ei meinais nukkua, yöksi kyllä. Saattaa herätäja sitte huutaa parikin tuntia sitä, että nukuttakaa mut syliin tai ottakaa viereen tuutimaan. Ollaan opetettu et omas sängys nukahdetaan ja herätään. Äiti kun sortu sylinukutukseen tutin roskiin heiton-jälkeen. Nyt sitte korjataan tätä pahaa mokaa. Tahtonaisen kans se on vähän vaikeeta. Mutta tänään nukahti jo päikyille ilman huutoa, kun vähän aikaa sitte oli se 2h huutoa, väliin toki syliin otettiin rauhottuun kun meni överiksi asti ja vieres on oltu koko ajan,ettei yksin oo huudatettu.
Mutta tällänen vuodatus meidän elosta ja olosta...
Ja mulla ei ole vauvakuumetta, vaikka aika kroonikko olenkin neljä olis toiveena ja haaveena, että puolet jo saavutettu
Aika kuluu niin siivillä.
Olkaa vaan ilosia, että nyt vasta teidän heinikset kiipeilee. Meillä se alkoi paljon ennen kävelyä. Ja touhu oli niin hurjan näköstä että kaikkia muita pelotti, vaan ei tyttöä tietty. Hangon keksinä kiikku ruokapöydällä ja konntausasennos hakkas ikkunaa. Ja ei siis kävelly viä. !!! Huh, huh.
Nyt kiipeilee kyllä edelleen, ja onkin oppinu eteväksi. Isoveli kun piirtää monen monistuista kertaa päiväs niin, tyttö kuuntelee, koska tuoli narahtaa ja veli siirtyy muihin puuhiin. heinis juoksee *oppinut tämän taidon* tuhatta ja sataa tuolille ja menee sottaamaan omia vedoksia veljen piirustuksiin. Ompa saanu lähtöpassitkin veljeltä, kun äiti ei ihan ennättänyt väliin. Aivotärähdystä jo pelkäsin, mutta TAAS päästiin säikähdyksellä....
Syö omalla lusikalla ja äiti lippaa omalla lisää tytön vatsaan täytettä. Jos on käytös vain yksi lusikka ja se on syöttäjällä, niin tyttö ei avaa suuta ollenkaan, eikä aukeis kuin sivuleikkureilla, niin napakasti on kiinni.
Tahto on siis kovaakin kovempi. Jalkaa polkee kovaan tahtiin jos homma ei toimi, kuten tänttärää toivoo. Naurettavan ihanan, ärtsy =) :kieh:
Veli joutuu labraan ens viikolla maito, koira ja viljatestiin. Jotain kirjotin viimeksi asiasta. Rasvoja sai atopiaansa...
edelleen vaan kaks hammasta alhaalla ritirinnan... kipeät oli kauan ennen puhkeamista.
tukka kasvaa takana ja pieni sänki päällä.
Nukkuminen reistailee tutin heiton jälkeenkin, nyt päiksyille ei meinais nukkua, yöksi kyllä. Saattaa herätäja sitte huutaa parikin tuntia sitä, että nukuttakaa mut syliin tai ottakaa viereen tuutimaan. Ollaan opetettu et omas sängys nukahdetaan ja herätään. Äiti kun sortu sylinukutukseen tutin roskiin heiton-jälkeen. Nyt sitte korjataan tätä pahaa mokaa. Tahtonaisen kans se on vähän vaikeeta. Mutta tänään nukahti jo päikyille ilman huutoa, kun vähän aikaa sitte oli se 2h huutoa, väliin toki syliin otettiin rauhottuun kun meni överiksi asti ja vieres on oltu koko ajan,ettei yksin oo huudatettu.
Mutta tällänen vuodatus meidän elosta ja olosta...
Ja mulla ei ole vauvakuumetta, vaikka aika kroonikko olenkin neljä olis toiveena ja haaveena, että puolet jo saavutettu