haluatko tyttäresi 20 v opiskelevan ammattia vai olevan "kotiäitinä" ilman työpaikkaa ja ammattia

[Vilinäiti]

Ei ole tytärtä mutta myöskin pojan äitinä toivoisin, että nuoret opiskelisivat ensin ammatin ja ehtisivät maistaa työelämää ja pyörittämään omaa taloutta ennen perheen perustamista.

Minä ja mies oltiin 19 vuotiaita kun alettiin esikoista yrittämään. Mulla oli ammatti ja mies kävi lukioo. Eipä vaan lasta kuulunut. Muutettiin yhteen, mä kävin töissä, mies lukion loppuun ja meni inttiin. Oltiin 23 vuotiaita kun esikoinen syntyi.
Jälkiviisaana sanon, et noi oli kasvunvuosia. Teki varmasti hyvää ja sain ammatin ja työn ansiosta ihan kivat ä-päivärahat. =)

 

[Frau Maria]

Pieni poikani ihastelee isoja murrosikäisiä tuttuja poikia, joilla jo möreä ääni, pitkät hiukset ja -tyttöystävä. Kaulat on mustana pusuista. Ysiluokkalaisia nämä ovat. Toivon kovasti, ettei lapseni vielä ysiluokkalaisena toisi tyttöystävää kotiin. Isäni tuli isäksi 19-vuotiaana ja on pärjännyt ihan hyvin. Mutta jos ei vielä ihan ysiluokkalaisena. :ashamed:

 

[weballergy]

Tosiasiahan on se, ettei niistä lapsista tule sitä mitä vanhemmat niin kovasti toivoo

 

[Madicken04]

Minä aion kyllä kertoa lapsilleni, että lasten saamisen jälkeen elämä on vaikeampaa (se on ihan tosiasia, toki rikkaampaa, mutta huomattavasti vaikeampaa) ja siksi kannattaa opiskella silloin kun se on mahdollisimman helppoa eli ennen lapsia. Ehtii niistä lapsista sitten nauttia eri tavalla kun on jo ammatti, työpaikka ja hiukan rahaakin. Kyllä silloin se elämä vauvan kanssa on mukavampaa ja stressittömämpää kun on edes ne raha-asiat kunnossa.

Amen. =)

Noin omalta kohdaltani tämän huomattuani, toivon että tyttäreni saisi aikanaan saman mahdollisuuden. Vaikka se sitten tarkoittaisi että joutuisin odottamaan noita lapsenlapsia pidempään mitä haluaisin...

Tottakai nuorena lapsensa saaneetkin voivat pärjätä hienostti, mutta kovemmilla ovat. Miehen siskokin sai esikoisensa juuri 17v täytettyään ja kaksi ammattia on opiskellut ja töitä tehneet miehensä kanssa niin etteivät ole yhteiskunnan tukiin (näitä normilapsilisiä ym lukuunottamatta) turvautumaan. Yli 30v yhteiselämää jo takana, joten liittokin kestänyt hienosti. Kuitenkin hänkin toivoi että tyttärensä hankkisin ensin ammatin ja sitten vasta lapset.

 

[äitiliini40++]

itse haluaisin että 20v tyttäreni saisi lapsen ja tulisi äidiksi.

on sydäntä raastavaa katsoa kun vuosi yritystä takana eikä vauvaa kuulu.

hänellä ja miehellään elämäntilanne ok. mies amk-pohjainen ja töissä, tyttäreni lukio+ammattikoulu-pohja ja töissä.

 

[HyacinthBucket]

Ihan itse saa päättää mikä on tärkeintä, on sitten tyttö tai poika. Omat kouluni olen käynyt vasta lasten kanssa.
Omat tyttäret on nyt 15v, 14v ja 2 v.

 

[äiti 40plusplus]

Hätäisesti selasin läpi ketjun ja muutama ajatus jäi mieleen.
Joku sanoi että toiveet lapsen koulutuksesta pohjautuu omaan koulutukseen. En ihan allekirjoita tuota. Omat vanhempani eivät ole korkeastikoulutettuja, mutta he kannustivat minua samoin kuin sisaruksiani opiskeluun. Sen kuitenkin heiltä opin että on kunnia-asia elättää itsensä ja perheensä.
Tätä ajatusta olen lapsilleni myös pyrkinyt opettamaan ja aika hyvin onnistunut vanhimman lapseni kanssa. vaikka varaa varmaan olisi ollut viikkorahojen muodossa elättää hänet, niin kuitenkin melkein koko lukioajan kävi töissä muutaman tunnin viikossa ja ison osan kesälomia.
Nyt hän on parikymppinen ja opiskelee. Asuu poikakaverin kanssa ja lapset ei ole suunnitelmissa ennen kuin on leivässä kiinni. Tässä toteuttaa hyvin minun haaveitani.
Lapsi oppii monet asenteet kotoa (vaikka toki jossakin iässä sitä uhmaakin voi olla), myös asenteen työntekoon ja itsensä elättämiseen!
lisäys; tuohon koulutukseen vielä. En "vaadi" enkä odota korkeakoulututkintoja lapsiltani, vaan nimenomaan sen että itse itsensä ja perheensä pystyisivät elättämään eivätkä oppisi siihen että kyllä yhteiskunta tai joku muu....

 

[Äiti]

No joo... äiti40plusplus..
En itsekään ihan allekirjoita sitä, että jos vanhemmat eivät ole kork.koulut. jne.. lasten elämä menee samaa rataa. Meillä vanhin lapsista vielä lukiossa, mutta asuu omillaan ensimmäistä vuotta. On aina ollut kova tekemään töitä ja nytkin käy hankkimassa lisätienestiä aina kun mahdollista, vaikka täältä kotoakin häntä rahallisesti tuetaan. Minä en ole korkeasti koulutettu, eikä miehenikään. hyvin toimeentulevia ollaan kuitenkin.
Itse olen saanut tyttäreni teini-ikäisenä, mutta en osaisi odottaa tyttäreni tulevan raskaaksi vielä. Asuu kyllä yhdessä poikakaverinsa kanssa.
Monet asiat lapsi oppii kotoaan, mutta joskus käy niinkin, että lapsella on aivan erilaiset elämänarvot kuin vanhemmillaan eikä se aina ole pahasta suinkaan.
Toivoisin tyttärelleni turvallista ja hyvää elämää, vaikka se ei menisikään niin kuin itse toivoisin. Eli pointtini on: hän päättää siitä itse. Olen kasvattanut ja opastanut häntä tähän asti ja nyt hän saa kokeilla siipiään ja katso vierestä miten ne kantaa. Aikuinen hän ei vielä ole ja kotiin aina tervetullut takaisin.

 

[mimi]

Hih itse opiskelin ammatin ja olen nyt 21-vuotias kotiäiti Ehdin olla töissäkin tarvittavan ajan että sain kunnollisen äitiyspäivärahan.

Raha ei ole kaikki kaikessa joten saa tyttäret olla mitä tahtovat ja missä järjestyksessä tahtovat. Paitsi ilman huumaavia aineita kiitos..

EMMEHÄN ME KUKAAN VOI TIETÄÄ MILLAISTA ON 20 VUODEN PÄÄSTÄ.

 

[ikää kuitenkin vasta 21 v.]

Hih itse opiskelin ammatin ja olen nyt 21-vuotias kotiäiti Ehdin olla töissäkin tarvittavan ajan että sain kunnollisen äitiyspäivärahan.

Raha ei ole kaikki kaikessa joten saa tyttäret olla mitä tahtovat ja missä järjestyksessä tahtovat. Paitsi ilman huumaavia aineita kiitos..

EMMEHÄN ME KUKAAN VOI TIETÄÄ MILLAISTA ON 20 VUODEN PÄÄSTÄ.

minkä ammatin opiskelit ja ehdit olla töissä jo ? ei ole pakko vastata

 

[meah]

Hih itse opiskelin ammatin ja olen nyt 21-vuotias kotiäiti Ehdin olla töissäkin tarvittavan ajan että sain kunnollisen äitiyspäivärahan.

Raha ei ole kaikki kaikessa joten saa tyttäret olla mitä tahtovat ja missä järjestyksessä tahtovat. Paitsi ilman huumaavia aineita kiitos..

EMMEHÄN ME KUKAAN VOI TIETÄÄ MILLAISTA ON 20 VUODEN PÄÄSTÄ.

minkä ammatin opiskelit ja ehdit olla töissä jo ? ei ole pakko vastata

En ole minä, mutta...
Melkein minkä tahansa ammatin, mihin ammattikoulu riittää. Jos 16v. pääsee peruskoulusta ja menee suoraan amikseen, joissa usein ammatti opiskellaan 3:ssa vuodessa, on 19-vuotiaana valmis.
Töihin voi päästä jo ennen varsinaista valmistumista, ja sen jälkeen saattaa saada vakituisen paikan, joten onhan tuossa ehtinyt.

Eikä tuo nyt ole tänä päivänä huono vaihtoehto edes, jos alan valitsee hyvin. Kun sitä akateemista koulutusta niin kovin arvostetaan, niin pian aletaan kaivata niitä perusammatteihin valmistuvia perusduunareita, jollaiseksi harvempi viitsii enää hakeutua.

 

[mutkula]

minkä ammatin opiskelit ja ehdit olla töissä jo ? ei ole pakko vastata

Ei ole mulle mutta vastaanpa kumminkin, 18-vuotiaana valmistuin lähihoitajaksi (koulu kestää 3vuotta 9:sin jälkeen sen aloitin, eli 15vuotiaana) Kerkesin olla ennen lapsen syntymää 1,5vuotta jo töissä. Esikoiseni sain siis 20vuotiaana.Ei kaikki käy lukiota tai ammattikorkeakouluja!!

 

[Kääkkänä]

Tyttö täyttää 6v ihan kohta. Toivoisin tietysti opiskelevan ja löytävän paikkansa elämässä ja yhteiskunnassa, hyvän miehen jne ennen kuin alkaa perhettä perustamaan, MUTTA jos tulee nuorena jo äidiksi, niin kaiken tukeni tulee saamaan.

 

[Nina]

Kaikki tuntuu kuvittelevan, että jos ei ole kunnon uraa luotuna ennen lapsia niin sitten joutuu tinkimään rahasta. Itse oon opiskellut kahden lapsen äitinä vasta, opintolainaa ei tarvinnut nostaa (kaikki muut luokkakaverini tuskastelivat lainan kanssa) ja taloa rakennettiin samaan aikaan. Mä sitäpaitsi olin luokkani paras, todellakin kiinnosti lukea kun ei siellä koulussa hetkeäkään hengaillut turhaan, se aikahan oli lasten luota pois. Oli lyhyitä päiviä joten lapset sai ajoissa hakea hoidosta pois. En kokenut siinä mitään vaikeaa ja hankalaa.Ärsyttää että tää ajatus täällä että heti on joku luuseri jos ei ensin opiskele ja luo uraa ennen lapsia. Toivottavasti omissa lapsissanne hyväksytte sen, että hekin ovat omia yksilöitään eivätkä välttämättä elä tätä elämää kirjojen mukaan.

 

[Keittiönoita]

Opiskelevan ammattia ja niin tekeekin. Tyttö nyt 21 v.

 

[Nekkis]

Ehdottomasti toivon, että lapsi opiskelisi ammattiin!
(Mulla poika, mutta jos joskus tytön saisin. Sama tosi pätee pojankin kohdalla).

 

[melluli]

Itse olen tällä hetkellä 21-vuotias ja ammattitutkinto on ja samoin töitäkin on tullu tehtyä! Naimisissakin olen ollut puoli vuotta. Olen 17- viikolla raskaana ja olen onnellinen. Tuntuu, että nyt on just hyvä hetki perheenlisäykselle. Näin nuorempana jaksaa niiden lastenkin kanssa paremmin kuin esim. kolmikymppinen

Eli vastaan myöskin, että minun haluamisilla ei väliä, kunhan lapseni (sitten tulevaisuudessa) on onnellinen ja että hänellä on hyvä olla ja kaikki hyvin kaikilla elämän alueilla.

 

[mie]

itse olin kotiäitinä ja äitini olisi minun toivonut opiskelevan ja muistaa siitä muistuttaakkin aina vähän väliä. Omalle tyttärelleni sanoisin, että mielellään kävisi koulun ensin,mutta jos sydän sanoo muuta niin tehköön niin kuin haluaa.Tukisin häntä kuitenkin päättipä hän mitä vaan.

 

[melluli]

Ja siihen kysymykseen, minkä ammatin on opiskellut, niin minä olen markkinointimerkonomi (valmistuin 2007) ja ehtinyt tehdä alan töitä aika laidasta laitaan. Olen tehnyt palkkatöitä vuodesta 2005 lähtien, eli aluksi ihan opintojen rinnalla ilta- ja vkonlopputöitä ja koulun loputtua ihan kokopäivätyötä.

 

[Keittiönoita]

Minä aion kyllä kertoa lapsilleni, että lasten saamisen jälkeen elämä on vaikeampaa (se on ihan tosiasia, toki rikkaampaa, mutta huomattavasti vaikeampaa) ja siksi kannattaa opiskella silloin kun se on mahdollisimman helppoa eli ennen lapsia. Ehtii niistä lapsista sitten nauttia eri tavalla kun on jo ammatti, työpaikka ja hiukan rahaakin. Kyllä silloin se elämä vauvan kanssa on mukavampaa ja stressittömämpää kun on edes ne raha-asiat kunnossa.

Mun ei onneksi tarvitse edes kertoa. Opiskelin ensimmäisen ammattini ennen lapsia ja toisen ammattini lasten jälkeen. Tuon toisen, kun kuopuskin oli jo oppivelvollisuutensa aloittanut. Riittävän myöhään, jotta kumpikin lapsistani muistaa ajan, jolloin äiti oli ensin (aluksi puolipäiväisesti, myöhemmin kokopäiväisesti) päivän töissä, illan joko lasten kanssa tai koululla, viikonloput usein koululla, öisin teki kotityöt ja koulutyöt. Nukuin ne vuodet 3-4 tuntia yössä. Kun opinnot olivat ohi, kärsin unettomuudesta vielä useita vuosia. Lapset olivat riittävän isoja huomatakseen, miten uupunut lopulta olin. Onneksi myös riittävän isoja auttaakseen kotitöissä. Joten uskon vahvasti siihen, että kumpikaan lapsistani ei ajattele opiskelun ja perheen pyörittämisen olevan helppoa lasten ollessa pieniä kun ei se sitä ollut lasten ollessa isojakaan.