Anteeksi nyt vain mutta mikä ihmeen lykkäys meininki on tänne palstalle tullut.
Aiemmin napistiin testeistä ja millonka kukin testin tekee, saisi tehdä ja mitä sen pitäisi näyttää.
se asia on jo käsitelty. ettei siitä sen enempää.
nyt napistaan siitä miksi plussannut kirjoittelee "väärällä" puolella.
tai on tehnyt sitä molemmilla puolilla.
mutta valitettavasti ei näytä plussanneet olevan tervetulleita sinnekkään kun ovat sielläkin väärässä paikassa. (loppupään LAn omaavat eivät varmaan tunne ketjua omakseen kun toiset on turinoinut jo viikkoja.siksi menevät uuteen ketjuun. Vaikka LA on väärässä kuussa.)
SIIS MITÄ VI****!!!
Mitä väliä oikeasti sillä on
jos täällä kirjoittelevat ja tsemppaavat.
Tuskin vuosia toivoneet ja yrittäneet heti plussauksen jälkeen hihkuen ja muiden tunteiden kanssa siirtyy samantien odotus puolelle oletan?
Ensiksi plussaa ihastellaan. ihmetellään.
Tunteet Ailahtelevat pelosta ja onnesta sekä epätoivoista.
pikkuhiljaa rupeaa asennoitumaan raskauteen ja hivutetaan jalkaa toiselle puolelle PELKO mukana.
Näin toimivat myös menetyksen kohdanneet.
ajatellen ettei tämäkään voi mennä loppuun asti kun ei aiemminkaa. yrittäen pitää samalla positiivisuutta ja onnea päällimmäisenä. mutta kaikkien onnellisten ajatuksien alta pelko nostaa päätään.
(tämä ei ole yleistys että kaikki kokisivat asia näin)
ei se ultrauskaan alussa varmuutta siitä että elävää lasta tulee maailmaan.
se kun on vaan onnesta kiinni ja kropasta.
ymmärrän minä tuon kateuden niin tutuksi on tullut yli 6 vuoden ajalta.
Toiset vaan valitettavasti raskautuu nopeammin, toiset valitettavasti kokee menetyksen uudelleen ja uudelleen. ja toiset valitettavasti eivät raskauduta koskaan.
ja se kirpaisee.
Me olemme sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsivä pariskunta.
Joidenkin mielestä me emme saa kokea surua tai mitään muutakaan tunnetta kun meillä on jo yksi lapsi, yksi koettu raskaus.
Kun toisilla ei ole yhtään.
Valitettavasti en asiaa koe näin ettenkö saisi surra, tuntea kateellisuutta tai muutakaan.
Tiedän tarkalleen mitä lapsettomat kärsivät tunteistaan vaikka minulla on se yksi ei se niitä tunteita muuta miksikään.
Nykyään olen sinut asian kanssa jollain tavalla välillä se sattuu kovasti kun kuulet jonkin lähellä olevan raskaudesta.
ja menneen kkm takia tuntuu hirveältä kun samassa pihassa on 5 naista raskaana LA
suht samoihin aikoihin kun itsellä olisi ollut.
Siksi mä en enään omalta kannalta usko onneen että tässä vielä lisääntyisin.
Meiltä kun se onni vaan aina viedään pois.
Se on se pelko raskaudesta. se on se pelko kaksin jäämisestä se on se pelko siitä etteikö lisää lapsia saisi.
se on se pelko joka ihmiset saa käyttäytymään varauksellisesti.
Jokainen voisi miettiä asiaa miltä heistä tuntuisi jos kauan kaivattua otettaisiin pois.
miten ajatusmaailma muuttuu sen jälkeen jos vaikka uudelleen raskaudut.
tai se miltä oikeasti lapsettomuudesta kokevat elämä on.
jyystämistä kuukaudesta toiseen jopa vuosien ajan ilman minkäänlaista viivanpaikkaa/haamua/plussaa.
te ootte aikuisia naisia mutta välillä teidän ajatusmaailma elää nähtävästi omaa elämää että pitää päätellä aivopieruja tai ottaa joku silmätikuksi.
meni itsetutkistelu olisi varmaan jokaisella paikallaan?
Älkää kaikkea kirjoituksia ottako
tosissaan.