Haaveissa vauva noin 2011-2012 ~ vol. 2

Meillä onneksi kelpuutettiin tuo pelkkä maitoaltistus korvauksia varten, joten kelan b-lausuntoa odotellaan. En kyllä tiiä viitinkö niitä korvikkeita sen suuremmin edes käyttää, kun tää imetyskin toimii ihan hyvin. Mun ei edes tarttee olla täysin maidottomalla dietiillä, riittää kun karsii enimmät maidot pois.

Luin rohkaisevaa tietoa imetyksestä raskauden aikana. sehän saattaa aiheuttaa supistuksia ja keskenmenoa, mutta vain erikoistapauksissa. Nykyään ei automaattisesti käsketä lopettaa imetystä raskautuessa,koska se saattaa sujua ihan ilman ongelmiakin.
nyrkkisääntö on, että jos tulee lääkäriltä seksikielto niin sitten tulee myös imetyskielto. Mulla ainakin meni viime raskaus miltei täysin ilman supisteluja, eikä niitä tullut seksistäkään, joten en usko olevani kauhean supisteluherkkää tyyppiä.

ja neuvolatäti lohdutti, että nyt ollaan jo melko pitkällä kuitenkin, muutama kuukausi siihen että tyttö täyttää vuoden ja alkaa soijamaitokokeilut yms. silloin se imetys ei edes olisi niin tärkeää enää.

siispä suuntaamme tämän viikonlopun tärppipäiviin toiveikkain mielin ja joulukuun alku menee jännäilyksi! =) =) =)

 

Leli82 Hienoa, että teillä asiat on selkiytyny. Ja kohta on sitten tosi jännät päivät. =)

Olisi itselläkin kiva päästä jo jännäilemään, mutta kun järki sanoo, ettei aika (ja itse täysin) ole kypsä toiselle lapselle niin odotellaan tässä vielä...

 

Mites noi soijamaidot menee vauvoilla jne? Toimiiko se? Ite oon nimettäin hieman herkkä maidolle, etten sitä voi niinku lasista suoraan juoda. Taino voin, mutta vatsa tulee kipeäksi. Ja nyt tuossa maistelin yhdellä asiakkaalla kahvin seassa soijamaitoa, kyllä siihen malliin alko huulia kihelmöimään sekä turposi hieman ja kurkku samoin, että ei ole meikän juttu tuo soija. Jännä, kun kuitenkin jauhelihan maustamisessa sitä voin vähän käyttää, tai siinä kastikkeessa. Mutta joskus kokeilin niitä soijatuotteita, niin niistä kans tuli ihmejuttuja..joten taidanpa olla sillekki allerginen :saint: Tuo soija tiataaki olla vissiin suomalaisille aika allergisoiva, taisiis että suomalaiset on sille usein allergisia? Tai ainaki allergikot jo muutenki?

Mulla on itellä semmonen politiikka, että en kylä puhu ollenkaan mun vauvakuumeesta miehelle. Tietysti siis sellasta, että pitääköhän auto vaihtaa ja jotain tämmöstä aika yleisluontoista joskus. Mutta jotenki se ei ehkä vaan tunnu siltä, kun täällä saa purkaa sen vauvauvauvauvauvua-jutun ja ei ole yritys käynnissä, niin ehkä se siitä johtuu. Mies varmaan kiittää, koska vähän epäilen, että jaksaako se näitä mun juttuja koko ajan kuunnella Mutta ei sen kummemmin meilä ja mieskin joskus ohimennen saattaa jotain mainita, mutta eipä sitä silleen..se on varmaan aika paljon, kun ei ole lapsia ja yritys ei käynnissä..niin siinä ei ole mitään sen kummempaa ku on keskusteltu, että millon se yritys aloitetaan Ja toinen oli se, että mahdutaanko tähän asuntoon.

Hyviä nämä palstat, koska näitä ilman ite olisin ihan hukassa kaikista asioista ja täällä voi purkaa tämmöstä turhaa. Muut voi sitten usjuvasti hypätä vaan niitten lässytysten ohi, pääasia että ne saa purkaa ja hyvillä mielin jaktaa päivää Mulla ei muuten oo nyt enää ollu hetkeen semmosta kamalaa vuavakuumetta, että tuntuu ettei muuta voi ajatellakaan. VArmaan kävi niinku aattelinki, että nuo hääasiat mielessä vie kyllä ajatukset muista asioista pois. Hyvä homma, kun yhteen väliin vähän ahdisti, kun olis ollu niin kiva jo alottaa yritys B)

KUmmallinen tarttuva tauti tuo vauvakuume!

 

Leli82, Hienoa että tuli selkeyttä teidän tilanteeseen! Meillä kanssa nyt tärppipäivät viikonloppuna tulossa (jos siis kierto on jo entisellään), ja vielä yritän tässä ylipuhua ukkoa, jos vaikka jo yritettäis. Mies aina jaksaa muistuttaa että viimeksi kun meidän piti "aloittaa yritys", tulin samantien raskaaksi.

Ja mä todellakin vauhkoon miehelle koko ajan että haluun vauvan! Tai no nyt viime aikoina ollaan oltu molemmat niin kiireisiä koulun kanssa ettei oo ehtiny hirveesti miettiä asiaa, mutta kyllä meillä ainakin tietää koko huusholli että mammalla on vauvakuume.

 

Mä oon kans metsiksen kans samaa mieltä et nää palstat on huippuja et pääsee tänne purkailee pahimpia.. Mies tietää kans mun kuumeilun ja suuren semmosen mut en oo taukoomatta viittiny, et kerkee ees vähä aatteleen asiaa. Tänää just sen siskom luoma olin kyläilemässä ja sen kans sit sain asiasta kuumailla.. Toi on vähä hidas päätöksissään mut eiköhän se kohta ala oleen kypsä ajatukselle
Itseasiassa kohta varmaa alkaa ovistelee et tiä vaik kellistäsin sen ny viikonloppuna.. pitäkää peukkuja kanssasisaret!

 

Mä olen aina tykännyt lapsista kauheesti ja mies kyllä tiesi sen jo siinä vaiheessa, kun alettiin seurustelemaan, että lapsia haluan. Vauvakuumeesta olen puhunut ihan siitä asti, kun sitä on ollu. Välillä mies ottaa sen hyvin ja välillä vähän huonommin. Tätä nykyä on hänelle itselleenkin kyllä vauvakuume noussut. Ihana, mies juttelee asioista niin luonnollisesti; ottaa jo nyt huomioon sen, että vauva voi olla jonkin ajan päästä osa meidän elämää. Elikkäs ihan yhteistuumin ollaan yrittäminen sitten aloittamassa.

Leli82, hyvä et onnistui suht kivuttomasti sen tuen saaminen! Just puhuttiin koulussa siitä, että äidinmaito ei oo tarpeeksi ravinteikasta vuoden imettämisen jälkeen. Tärkeetä aloittaa hyvissä ajoin asioiden hoitaminen, ettei tuu mitään ikäviä yllätyksiä.

 

Ouska, siis on tietysti meilläkin heti alkuunsa keskusteltu ohimennen että halutaanko lapsia tulevaisuudessa sekä naimisiin ym. Mun mielestä nuo on parisuhteessa tärkeimmät asiat, mistä kannattaa jo saman tien olla yhtä mieltä. Tietysti voi olla, että vaikkapa 19-vuotiaana noita ei vielä pidä tärkeänä keskustella sen kummemmin (kuin ehkä erittäin ohimennen)..mutta mitä vanhemmaks tulee, niin sitä tärkeemmäks noiden on olla samaa mieltä ja samoissa puitteissa. Varsinkin naisilla, kun se kello ihan oikeesti käy.

Meillä keskusteltiin jo tapailuvaiheessa nuo, silleen ohimennen jutusteluna. Että kummallaki on selvät sävelet. MUlla kun mies on sen muutaman vuoden vanhmepi kuitenki, niin hän varsinkin halusi aluksi tietää että kiinnostaa se lapsien kanssa eläminen tulevaisuudessa ja naimisiinmenokin. Mutta en pidä tätä vauvakuumeilukeskusteluna, vaan realismina. KUn mun mielestä parisuhteella ei ole puitteita, jos ollaan eri mieltä näinkin isoista jutuista..ja vielä siis tämmösellä iällä. Nuoremmalla iällä mun mielestä on ok vielä olla eri mieltä tai silleen epävarma asioista, koska moni vasta myöhemmin kasvaa siihen lapsiajatukseen.

Mutta sit semmosta kuumeilujuttua en yhtään miehelle puhu. Että autoasioita meillä on lähinnä pohdiskeltu, kun lehteä vaikka luetaan..niin olin huomannut, että mies oli ihan eslkeesti tietonen farmarimallien hinnoista :attn: Ja sitten ohimennen, varsinkin nyt, on semmosta että "sitten sitä ja tätä". Ja näin. On jotenki kiva kuulla mieheltäki tommosia juttuja ohimennen..just silleen sopivasti, että kumpiki tietää että kumpiki odottaa yritystä =)

Täällä olis kiitoskorttienväsäysvkl tiedossa. Tai sen verran mitä ne valmiiks nyt voi tehdä. Mutta haluan siis ehdottomasti tohon meidän samaan teemaan, kun oon ihan ihastunut meidän kutsuihin :heart: Joten pitänee lähteä hakemaan vähän lisää tarvikkeita ja askartelutalkoot käyntiin!

 

Kyllä meilläkin on keskusteltu nää perusasiat, että molemmat haluaa ainakin vielä toisen lapsen, mahdollisesti jopa useamman. Ja naimisiin ollaan menossa tässä lähivuosina, sitä ei olla vielä tarkkaan päätetty. Molemmat kun ollaan isosta perheestä niin ajatus useammasta lapsesta tuntuu luontevalta. Saas nähdä sitten, miten käytännössä käy... =)

Ensimmäistä en varsinaisesti kuumeillut, vaan kun tuli sopiva sauma, kun valmistuin ja sain määräaikaisen työpaikan, niin aloitettiin yrittäminen. Ja melkein heti tärppäsikin. Aina olen ajatellut, että ensimmäinen pitää saada suht nuorena ja seuraavatkin suht nopeaa, ettei jää isoa ikäeroa. Itsellä on seuraaviin siskoihin 6 ja 4v ikäeroa ja pienempänä se harmitti.

 

Hei taas pitkästä aikaa kaikille! :wave:
Metsätähtöselle onnittelut naimisiin menon johdosta :heart:
Leli82Hienoa että saatte korvauksen. Ja tuosta imetyksestä raskaus aikana. Äitini imetti minua kun alkoi odottamaan pikkuveljeäni ja hyvin meni koko raskaus aika. Joten lykkyä pyttyyn.
Minä olen Meepin kanssa samoilla linjoilla tuosta lasten ikäerosta. Pienellä ikäerolla mielummin. Itselläni ja veljelläni on ikäeroa 1v10kk. Ja edeleenkin lämmöllä muistelemme lapsuuttamme ja yhteisiä leikkejä ja "päähän pistoja." Edeleenkin olemme hyvin läheisiä ja tekemisissä lähes päivittäin ja tottakai hän on Ollin kummikin.
Niin ja mieskin haluaa kyllä lapset pienellä ikäerolla. :heart: Joten ei ihan yksin kuummeilla täällä meillä. Niin eikä meillä ole mitään lapsilukua lyöty lukkoon.
Mutta nyt pitää joutuin käydä laittamassa vaipat kuivumaan enenkun meillä herätään päikkäreiltä.

 

Mun äiti kanssa imetti mua vielä 3 kk sen jälkeen kun alkoi odottaa mun veljeä. Meillä siis veikan kanssa ikäeroa 1v9kk, musta ois kiva että alle kaks vuotta tulis lasten välille ikäeroa.

Meillä oli miehen kanssa eilen treffit piiiiitkästä aikaa, ekaa kertaa pojan syntymän jälkeen niin että oltiin ihan koko yö kahestaan (Ossian oli mun isän luona yötä, ekaa kertaa yökylässä, meni tosi hienosti!), ja nyt tässä toivon että ehkäisystä (keskeytetty) huolimatta olis tärpännyt. Kun mies ei nyt tässä kierrossa vielä halunnut kunnolla alkaa yritystä kun on stressiä viimisten koulujuttujen kanssa (valmistuu nyt jouluna). Lupasi tosin vihdoin että seuraavassa kierrossa aletaan (jos ei nyt tärpännyt).

 

Pakko sanoa vähän eri näkökulmaa tähän ikäerokeskusteluun lapsosilla. Mulla on veljen kanssa 5 vuotta ikäeroa ja ollaan kyllä ana oltu ku paita ja perse, varsinkin pieninä. Ei tosiaan ole ikäero haitannut ja oon aina kulkenut hänen kavereidensa mukana ym kaikessa. Siinä aika nopeesit opin liikkumaankin, kun piti päästä veljen tykö :saint: Lisäksi veli on aina katellu mun peräänki, että on monta hellyyttävää muisto luistelukentiltä muun muassa =) Että ei se ikäero sano sitä, etteikö vois tosiaan viihtyä yhdessä sen oman sisarruksen kanssa ja olla paljon yhteistä.

Täällä häävalmistelut on niin huippukunnossa, että oon yllättänyt itseni :heart:

 

Hei taas tovin tauon jälkeen!
onne ahäihin Metsätähtöselle! :flower:
Ja kaikille jännittäjille peukut pystyyn! =) jäämme odottelemaan väliaikatietoja....

Meep: Meillä puhuttiin heti seurustelun alussa, että halutaanko vielä lisää lapsia ja oli itsestäänselvyys, että toivomme ainakin yhtä lasta. Vauvakuumeesta puhun kyllä mieheni kanssa aika paljon! Raukka jaksaa jopa vielä vastailla minulle. Sitten jos saamme lapsen vielä niin meidän ainakin tarvii ostaa isompi auto...Onneksi miehillä on aina autokuume! :kieh: Emme meinaan nytkään mahdu yhtäaikaa autoomme... Miehellä ei ole mitään selvää vauvakuumetta, mutta kyllä hän on minun kanssani jo suunnitellut mihin meillä tehdään uusi huone vauvalle, kun semmoinen on tulossa! :heart: Meillä on niin iso olohuone, että siitä saa kepeästi yhden ylimääräisen huoneen ja jää vielä runsaasti tilaa olohuoneelle! Ja tarvittaessa kun venhemmat mukelot vanhenee (ja jos tulisi vielä enemmän lapsi, kuin yksi), niin varastohuoneesta tehtäis uus huone...Et tilaa kämpässä kyllä löytyy, mutta ei autossa...

 

Siis ihan törkee vauvakuume täällä. Se tulee nykyään uniinki. En pääse tästä enää eroon vaikka esikoinen yrittää vissiin karistaa sitä kovalla kiukuttelulla. Miehen kanssa kyllä keskustellaan tästä lähes päivittäin. Välillä minä keskusteken ja mies kuuntelee.

Minä myös olen sillä kannalla että on mukava kun ainakin ensimmäisillä lapsilla on pieni ikäero. Itse olen perheen kuopus ja isosiskoni on minua 7vuotta vanhempi. En ole koskaan oikein leikkinyt sisarusteni kanssa. Pienenä aina toivoin että minulla olisi pikkusisko tai veli jonka kanssa olisin voinut touhuilla.

Metsätähtöselle oikein paljon onnea tulevaan!!

 

Ansis Heh, munkin miehellä on ainainen autokuume. Nyt on just viikolla menossa viemään autoa huoltoon ja aikoi sen ajan katsella uusia. Harmi vaan ettei ole varaa ostaa sellasta uutta. Eipä sillä oon kyllä itse tyytyväinen meidän nykyiseen kiesiin. En kyllä tiedä kuinka hyvin siihen mahtuisi kaks lapsenistuinta. Että voipi olla, että täälläkin on sitten uuden auton osto edessä, jos ja kun toinen lapsi tulee.

 

Metsis, Eihän se ikäero tietenkään kerro välttämättä mitään sisarusten väleistä, mutta kyllä mulla ainakin oli pitkään tosi erilaiset maailmankuvat 8 vuotta nuoremman siskon kanssa. Vasta viimeisen vuoden aikana ollaan alettu jutella enemmän - onneks hän on fiksu ja kypsä ikäisekseen, muuten en varmaan jaksais sen teinin kanssa kauan keskustella. Veli taas on tosiaan sen 1v9kk nuorempi ja me leikittiin (ja tapeltiin) lapsena paljon yhdessä, ja ollaan koko ikämme oltu tosi läheisiä. Nyt meillä on molemmilla pieniä lapsia ni ollaan paljon senkin takia jo yhteydessä. Toisaalta, mun miehen ja hänen siskonsa välinen ikäero on 6 vuotta ja he on tosi läheisiä - MUTTA heilläkin kesti vuosikausia ennen kuin isosisko suostui ottamaan veljensä vakavasti.

Meillä ei ole autoa ja jos ei oltais muuttamassa Jenkkeihin niin ei sellasta hankittaiskaan. Hirrrvee menoerä tulee sit siitäkin vaikka meren takana onkin autot ja bensa paljon halvempia kuin täällä. Huh, ootan jo kauhulla. Mut onneks siellä on talotkin halvempia niin meilläkin on todennäköisesti varaa ostaa ihan oikee talo kolmella makuuhuonella. Olis niin upeeta vaihtaa tästä ahdistavasta kaksiosta kämppään, jossa on oikeesti tilaa asua, kokata, elää!

 

Jenkkivaimo, sitä siinä vähän yritinkin sanoa, että enemmän niillä väleillä on merkitystä kuin iällä. Monet sisarrukset ovat todella etäisiä, vaikka ovat melkeen saman ikäisiä. Kaikki ehkä ei ole niin sisarrusrakkaita :saint: Meillä on kaiketi sekin, että veljeni kovasti halusi pikkusisarruksen ja on heti mut aina ottanu mukaan joka paikkaan -heti kun vaan pystyy. Tuo oli myös ihan yleinen tapa meidän naapurustossa, että kaikki iästä huolimatta sai osallistua leikkeihin. Pienempien perään vaan istten vähän kateltiin ja pienet ei toki saa häipyä piha-alueilta kauemmas.

Meillä on auto jo tälläkin hetkellä ihan pakollinen, joten ei sitä ehkä osaa kalliina ajatlela. Ite onneks saan esim. töiden puolesta bensakulut töiden menoeristä maksettua, joten siinä on aika iso vaikutus. Muuten joutuis nuo työhommat katteleen uudelleen, koska ajokilometrejä tulee helposti niiden tähden 300 kuukaudessa. Sehän on loppupeleissä aika vähän, mutta noilla tuntipalkoilla ei oikein pääsis hinnoille, jos siitä pitäis bensakulutki vähentää Samoin opiskelumatka mulla on jo nii pitkä, koska miehellä on pyörämatkan päässä, että siihenkin autoa tarvitsee. Ei oikein bussit ihan unelmasti kulje tältä asuinalueelta, tietysti asuttais ihan muualla jos ei olisi autoa.

Yhdysvalloissa on tosiaan aika hassua tuo talokulttuuri kun tuntuu että melkeen jokaisella on okt. Siis ihan näissä telkkarissa tulevista jengiympyröissäkin ja todella köyhillä ihmisillä on talo. Jotenkin erikoista, koska meillä täällä omakotitalo on luksusasumista siinä mielessä.

Meep, ei meilläkään ole aikomusta vaihtaa mihinkään upouuteen autoon, vaan vaikkapa pari vuotta "vanhaan". KÄytännössähän auto on uusi, mutta ei uuden hinnalla. Ja tietenki sellanen, jolla ei ole ajeltu paljon. Helposti tippuu jopa 10 000e auton hinnasta, jos se on 2 vuotta "vanha" ja ehkä ajeltu joku 100tkm. Me saatais tällä hetkellä suoraan vaihdettua tuo meidän auto volkkarin farmarimalliin, ehkä johonkin 4 vuotiseen. Ja jos maksetaan vähän väliä, nii sitten lähtis se audin aika uusi farmari tai joku isompi versio. Pitää miettiä noita. Itehän tykkään ihan hulluna tuosta meidän autosta, että kunhan ees saman konsernin sisällä pysyis niin ois about samanlainen ajaa. Joka tapauksessa oishan se kiva, kun auto olis vähän isompi sitten, ettei tarttis niin kirota autoa pakatessa Toisaalta pidän aika paljon tosta meidän autosta. Kyllähän se on niin, että lapsien tähden sitä vaihdetaan nuo urheilullisemmat kaarat perheautoiksi Taitaa olla monelle miehelle se autonvaihto kova paikka kuitenki B) Meillä on toisaalta toisin päin, että mies ois heti vaihtelemassa autoa ja minä vähän emmin

 

Me vaihdettin autoa 1,5v sitten pienempään...vanhaan autoon olis mahtunut vielä jopa kaksi lasta lisää, mutta nykyään jää paikkoja uupumaan jo 2kpl saatika sitten kun uusi lapsi tulisi kyytiin! Onneksi miehen kaksi lasta jo niin "vanhoja" etteivät paljoa halua vanhusten kanssa kulkea...
Minulla on tällä hetkellä aikas kova kuume... J aei muuta kuin sitkeästi ajatella muita kuvioita hetken...vaikka häiden järkkäilyä...

 

Metsis Joo, meilläkään ei ole koskaan ollut ihan tuliterää autoa. Tää nykynen auto oli neljä vuotta vanha ku ostettiin. Oli suht vähän ajettu ja siistissä kunnossa.

Satuin muuten eilen katsomaan ohjelmaa, jossa oli kaksi lapsetonta paria. He yrittivät hankkia lasta koeputkihedelmöityksellä. Toisella pariskunnalla hedelmöitys onnistui, mutta meni kesken ja toisella parilla hedelmöitys ei onnistunut. Tällä jälkimmäisellä parilla oli jo yksi lapsi, mutta hän oli kuollut synnytyksessä, vaikka oli aivan terve. Tuli paha mieli, kun ajatteli, millaista kärsimystä lapsettomuus on. Onneksi itse on saanut jo tämän yhden kullannupun. :heart: Eihän se koskaan varmaa oo saako toista.

 

Olen 25v ja mieheni 30v, häät oli kesällä ja nyt tarkoituksena olisi aloittaa yrittäminen siinä kevään korvalla (huhtikuussa). Ensimmäinen lapsonen haaveissa - tuntuu vähän hassulta nyt jo alkaa haaveilla kun ei ole yrittänytkään vielä, onneksi täällä on muitakin!

 

Tervetuloa Niiskuneiti25!

Autoista oli puhetta. Meillä ei ole autoa vielä, eikä tule olemaankaan muutamaan vuoteen ennenkuin mies valmistuu. Köyhäilyä edessä vielä pari vuotta... :kieh:

Isompi asunto saadaan keväämmällä. toivottavasti mahd pian, koska en jaksaisi taas muuttaa raskausaikana. Esikon kanssa se oli jo riittävän rasittava kokemus. Mulla on kiikarissa yksi luukku ja joulukuun aikana selviää saammeko sen. pitäkää peukkuja! Omakotitalo on haaveissa, mutta siihenkin on varaa vasta kun tuo mies tuosta valmistuu ja pääsee töihin kiinni.

Viikonloppuna oli ovis, en kyllä tiedä minä päivänä. En oikeen usko että vielä ois tärpännyt. ei ollut oikeen yritystä kauheesti mukana ja kun se h-hetkikin jäi vähän epäselväksi. Mutta ei tässä vielä mikään kiirus.

Meep, mä oon kans pohtinut välillä tuota lapsettomuuden piinaa. Luen paria lapsettomuuteen liittyvää blogia ja niistä heijastuu kyllä, mikä elämän kokoinen suru se on. Muutama ystäväni kärsii lapsettomuudesta ja he eivät siitä niin paljon puhu.
näitä asioita kun miettii niin muistaa olla kiitollinen omasta lapsestaan.

 

Niiskuneiti, täällä on aika paljon ja aika pitemmällekki matkalle kuumeilijoita :xmas: Tervetuloa joukkoon!

Leli, täällä on varmaan vähän samalla lailla, ku nite oon opiskelja. Eli omakotitaloon en suostu lähtemään ennen ku valmistun, vaikka moni normaali aikana (lue: ei taantuma/lama) saavatkin tällä alalla lainoja. Mutta mua ahdistais ajatuski lainasta ja opiskelusta! Siis talolainasta! Meillä on onneksi semmonen tilanne, että mies on hyväpalkkainen sillon ku on hyvät ajat, että ei semmosta taloudellista ahdinkoa muuten ole. Ollaan vielä aika vähällä toimeentulevia, ei käydä humputtelemassa usein ja sitten meillä on asumiskulut todella halvat..ja kauppaki on edullinen..niin silläki on mukavaa. Ei kylä eletä ees mitenkään siinä mielessä säästeliäästi, että kyllä me ostellaan naudan ulkofilettä ja joskus sisäfilettä ja tehdään kaikkea kivaa ruokaa. Mutta kun ei ne maksa silleen mitään, jos muuten on kulut kohdillaan.

Täällä on ollut ihmeellisiä vatsakipuja, että varmaan tyhjennykset tulollaan. Saa tonki kanssa jännittää, että tulevathan ennen häitä. Vaikka ei se olekaan edes kummonen, hvyä jos huomaa (ihan oikeesti)..mutta kuitenki!

Leli ja Meep. Oon ite kans miettinyt, kun mulla on ystäväpiirissä pari tosi pitkään seurustelleita..että en uskalla oikeen heittää mitään lapsijuttua, kun mistä minä tiedän vaikka heillä on yritys ollut jo ihan pitempäänki päällä. Kummatkin nimettäin lapsirakkaita ja ovat lapsista vähän joskus puhuneet, niin oon tässä vuoden parin sisään vasta tajunnut, että eihän sitä toisten elämästä tosiaan tiiä. Tuoki on semmonen juttu, jota ei varmasti tule jaettua, jos muilla ei ole lapset olleet ajankohtaisia. Tuo lapsettomuusasia on varmaan semmonen jutut, jota ei oikein ymmärrä ennen ku se sattuu omalle kohdallle..siis vaikka lähipiiriinkin.

Täällä pitäis töihin lähteä ja tympäsee tuo huono ilma. Että näin alkoi joulukuu, olisin toivonu vaikka lunta! B) Mukavaa ensi9mmäistä päivää joka tapauksessa!

 

Minun serkkuni ja hänen vaimonsa olivat naimisissa ainakin 15vuotta, ennen kuin saivat lapsen...Ja kamalaa oli katsella kun kumpikin TODELLA lapsirakkaita ja sitä omaa ei kuulu eikä näy! Nyt sitten se heidän prinssinsä on n. 1.5v! :heart: Ja yksi työkaverini on yrittänyt yli 5vuotta miehensä kanssa :| Onneksi itse olen saanut kaksi lasta "yrittämättä". Siskoni taas menetti kaksi lasta kohtuunsa aika pitkällä raskausaikana, joten olen kiitollinen siitäkin, ettei itselle niin ole käynyt.

Kuinka moni teistä yrittää erityisesti oviksen aikaan? kun minä en taitais ees tietää, et milloin ne on :ashamed:

 

Ansis Siskollesi on käynyt kyllä todella ikävästi. Kaks lasta kuollut kohtuun. En tietäis, miten ite kestäisin sellaisen... :ashamed: Mutta kaippa siitäkin selviää, ihminenhän kuitenkin löytää itsestään ihmeellisiä voimavaroja, jos on halu jatkaa.

Siksi on itsellä vähän mietityttänyt tuo lapsettomuus, sillä tädilläni on vain yksi lapsi ja isotätini ei saanut lasta ollenkaan. Joten on käynyt mielessä, jos itse onkin perinyt samoja geenejä, eikä mulle suodakkaan kuin tämä yksi. Siksi yritänkin nyt nauttia tästä, kun ei tulevaisuudesta koskaan tiedä.

Kun esikkoa alettiin yrittämään, ei ovikset käynyt edes mielessä. Nyt kun on lukenut täällä kuumeilijoiden palstaa ja varsinkin jo yrittävien juttuja, niin on tullut itsekkin seurattua, että milloinhan sitä itsellä mahdollisesti olisi ovis. Kyllä sellaset limat ja mahakivut oon huomannut, mutta kun en ole ihan varma, että onko se ovis just silloin vaan sitä ennen tai sen jälkeen... Niin enpäs sitten varmaan mieti, kun yritys alkaa, että millon ovis on, vaan mennään samalla tyylillä kuin esikoisenkin kanssa.

 

Onneksi siskollani oli jo kaksi ihanaa lasta, joten he auttoivat jaksamaan eteenpäin! Nyt tosiaan hänella laskettuaika 2.1.2010 :heart:

Minäkin olen ymmärtänyt, et jotain kipua vois hiukan tuntua kun on ovis, mutta en taida siltikään seurailla sellaista sitten, kun aika on! On silloin jotain parempaa puuhaa...

 

Mulla on kaveripiirissä yks sellanen pariskunta, jossa mies haluaa lapsen, mutta nainen ei. Ei oo sit koskaan tullut tarkemmin kyseltyä(kertoo itse, jos kertoo) mistä johtuu naisen haluttomuus lapseen vai onko syy siinä, ettei hän voi saada lapsia... Toinen tuttu pariskunta, jossa nainen ei voi saada lapsia ja miehellä on jo yks lapsi. Nainen tosi katkera siitä.. Tietenkään en itse edes osaa kuvitella, ettei voisi saada lapsia, enkä siten osaa ajatella miltä tuntuisi, jos miehellä olisi ennestään lapsi. Onneksi nykyään lapsettomuushoidot on suht. tehokkaita n.80% tulee raskaaksi ja heillä raskauden jatkumisprosentti on sama kuin muillakin.

Enpä tiedä sitten kun alkaa yrittämään, että kuinka paljon tulee ovista seurailtua. Jos ei ilman tarkempaa seuraamista ala mitään kuulua, tulee varmaan tarkkailtua ovisoireita paremmin. Mutta eikös se niin ole, että nainen on haluttavampi oviksen aikaan