Haaveissa vauva noin 2011-2012 ~ vol. 2

Sanoppa muuta Metsätähti! Aina ollaan puuttumassa ja kertomassa mikä kenenkin mielestä kannattaa. Tosin itse oon tullu siihen tulokseen veljieni tyttöystäviä katsellessa, että koulu ensin sitten lapsi. Kukaan ei oo käyny kouluaan loppuun asti lapsen saamisen jälkeen... Ja tietty se puoli vuotta olis ihan hyvä olla töissäkin ensin, mutta en niin kauaa jaksa odottaa Saahan sitä äitiyspäivärahaa kerrytettyä koulussa ollessakin ja sitäpaitsi kaikki sunnuntait on äitiysloman aikana sallittua tehdä töitä eikä ne vaikuta tukiin.

 

No aika pieni katsantajoukkohan se on, jos muutamasta tyypistä on kiinni että koulut jää kesken. Ne ois nimettäin varmaan jääneet muutenkin kesken, lapsi voi olla vaan sopiva tekosyy, että hakeudutaan ihan toiselle alalle =)

Meillä on koulussa paljon äitejä, niin hyvinhän tuo näyttää sujuvan. JOpa on niitä, jotka ovat aloittaneet opiskelut ja vaihtaneet näin siis täysin alaa, ja pieniä lapsia kotona. Ehkäpä se on, että tällä alalla ainakin meidän koulussa näkee paljon noita pienten lasten ja vähän isompienkin lasten äitejä, kun on noita naikkosia niin paljon. Ja ainakin meilä tuntuu tuo koulu joustavalta.

Mutta kaikillehan se ei sovi... jotenkin kyllä voisin kuvitella, että jos opiskelut jää kesken lapsen takia..niin ne ei oo alunperinkään kiinnostaneet niin paljon että sitä ois muutenkaan käynyt loppuun. Toisaalta kannattaa sitä ikääkin vähän miettiä, että missä vaiheessa meinaa alkaa yrittämään. Ei se onnistu niin näppärästi välttämättä vanhemmalla iällä ja toisaalta sitten menee aika huomata ongelmatkin ja puuttua niihin sekä onnistumisprosentti parempi nuoremmilla. Tämä lapsien"teko" on aika ikärasistia puuhaa suoraan sanottuna

NÄmähän on niin henk.koht.juttuja, että mikä sopii toiselle ei sovi taas toiselle. Joten enpä menis sanomaan, että toiselle varmasti sopii joku linja, kun sitä ei koskaan tiedä.

Eikös muuten äitiyslomalla saanut tehdä enemmänkin töitä, jos oli opiskelija (ja siis läsnäoleva)? Mitenkähän se homma nyt meni..kun jos kuulu siihen tiettyyn ryhmään, niin pysty tekemään töitä miten vaan. Olikohan se tuo opiskelijaryhmä sitten, en muista nyt enää. Kun tutkin tuota asiaa tossa kk pari sitten ja näemmä olen autuaasti unohtanut koko homman

Tämä tyttö lähti nyt kyllä käyttämään koirat ja taidan ottaa pienet päikkärit. Oli melkosen rankka ja ärsyttävä päivä B)

 

Mä sain lapsen, kun oli koulua jäljellä noin vuosi. Palailin pikkuhiljaa kouluun, kun poika oli noin 7-kuinen niin, että olin poissa kotoa pari tuntia viikossa. Nyt mulla on kaks päivää viikossa koulua, ja se on tällä hetkellä aivan maksimi. Saisin tehdä opintotuen rajoissa niin paljon töitä kun ehdin, mutta ei tulis mieleenkään olla poissa kotoa enää yhtään enempää. Tammikussa aloitan puuttuvan puolikkaan työharjoittelusta kolmena päivänä viikossa, 8 h/pv ja ootan kauhulla, miten kestän olla poissa pojan luota niin paljon. Eli siis vaikka äitiys- ja vanhempainvapaalla saa tehdä töitä niin en suosittele kauheesti sen varaan laskemaan, harvemmin sitä kuitenkaan kovin paljon haluaa olla vauvan luota poissa. Tää on ainut syy, miks välillä toivon, että oisin odottanut valmistumiseen asti lapsen hankkimisen kanssa: siis se, että vois vapaasti suorittaa kurssit ja harjottelut ja tehdä opparin. Nyt oppari jää ens kesälle, kun kaikki kurssit on suoritettu, ja samoihin aikoihin ollaan muuttamassa Jenkkeihin, jossa siis suunnittelin tekeväni opparin loppuun. Saa nähdä miten käy. Mutta siis aion satavarmasti suorittaa tän tutkinnon loppuun asti!

Niin ja piti vielä sanoa siitä, että ei tosiaan kannata tehdä hirveesti suunnitelmia äitiys"lomalle", koska ei se mitään lomaa ole oikeasti. Mä sain vaan olla ehkä kuukauden ennen synnytystä ja kuutisen viikkoa sen jälkeen, sitten tuli muutto, häiden järjestely ja koulu. Ja nyt tammikuussa alkaa tosiaan se harjottelu, sit loput kurssit, sit muutto Jenkkeihin, sit oppari. Ja kaikki tää pitäis saada tehtyä ennenku kakkonen tulee. On muuten ollut todella stressaavaa!

Metsis, Jätä tollaset kommentit ihan omaan arvoonsa. Mä olen ainakin sitä mieltä, että ehdin tehdä uraa sittenkin kun lapset on isompia, silloin 3-kymppisenä. Haluaisin kolme lasta ennen kuin täytän 30, tai ainakin kolmannen jossain noilla tienoilla, ja sen jälkeen voi keskittyä uraan (siis kun se kolmas on vanhempi) - eipä sillä, en oo muutenkaan mikään hirveen urakeskeinen ihminen vaikka tykkäänkin mun alasta ja tiedän olevani hyvä tässä. Ja sit siinä vaiheessa kun haen töitä, voin rehellisesti sanoa että mun lapset on jo tehty. (tai mistä sitä tietää jos iltatähteä alkaa kuumeilla....)

 

Näistä lähipiirin kommenteista on tääläkin kärsitty. Ja osaksi ehkä niidenkin takia mennään vähän väliä takapakkiakin. On totta, että meillä ei ole suhdetta takana kun puolitoista vuotta siinä vaiheessa kun on tarkotus ruveta yrittämään raskautumista. Ja kyllähän me se itsekkin tiedetään, että se on verrattaen vähän, mutta jotenkin uskon siihen, että me tiedetään olevamme valmiita ja se tuntuu hyvältä. Pahalta vaan tuntuu sukulaisilta kuulla, että odottakaas nyt kun ei sitten tiedä että kestääkö suhde ja jne, en ole itse tottunut elämään missään suhteessa odottaen jo valmiiksi että se loppu.......

 

Minä olin 18-vuotias, kun rupesin esikoista odottamaan (ihan suunnitellusti) ja minun äitini tokas kuullessaan,et "Et oo tosissas? Mites koulu?" Koulua oli jäljellä semmonen puoli vuotta ja tiesin, et jos lapsi ei synny ajoissa, niin kerkiän kouluni loppuun käydä. Isäni totesi äidille vaan, ettei hän voi sanoa iästä mitään ,kun hänen äitinsä aloitti nuorempana

Minä sain sitten kaksi lasta putkeen niin sanoakseni...ikäeroa vuosi ja kolme viikkoa! Rakkaita rakkaita! Mutta erosimme lapsieni isän kanssa jo kun nuorempi oli vasta 11kk. Erosimme keväällä ja menin opiskelemaan ihan toista alaa sitten saman vuoden syksyllä. Kyllä oli aika rankkaa, kun lapset olivat pieniä ja itse yh ja koulussa piti käydä. Nautin suunnattomasti kummastakin "roolista"! Ja onneksi välit lasten isän kanssa parani eron myötä, niin tarvittaessa hän pystyi hakemaan lapsia tarhasta jos minun päivät venyivät koulun tai harjoittelujen vuoksi. Ja tekisin kaiken uudestaan!
Mutta onneksi nykyään tuskin enää koulun penkille menen, vaan tyydyn tähän ammattiin ja toivon, että nykyisen miehini kanssa yritys alkaisi pian

 

Nimenomaan sen takia en halua jättää koulua kesken, että haluan viettää lapsen kanssa mahdollisimman paljon aikaa kotona. Se oliskin eri asia, jos sais ilman sen kummempia selvittyjä olla pois, mutta meillä täytyy ainakin anoa lisäaikaa, jos on yli vuoden pois... Mut kukin tavallaan ja uskon, että moni koulunsa suorittaakin loppuun. Meilläkin nyt nainen, joka aloittanut opiskelut jo 5 vuotta sitten, oli lapsen kanssa 3 vuotta kotona ja palasi koulun penkille

Jenkkivaimo, uskon, ettei kannatta äitiyslomalle paljon aktiviteettia suunnitella. Itte ajatellu, että maksimissaan niitä sunnuntaita saatan käydä rahapulassa tekemässä. Muuttoa ei onneksi ole edessä, kun just ostettiin asunto. Häätkin olis kiva saada alta pois

 

Saisin tehdä opintotuen rajoissa niin paljon töitä kun ehdin

Näin minäkin tosiaan käsitin, että opiskelijana voi tehdä. Ei tarvi siis päivän olla sunnuntai tai mitään. Se koski muistaakseni työtä tekeviä tai niitä työttömiä? Anyway...on vähän eri juttu sitten, että kuinka se työnteko sitten kiinnostaa, kun on oma lapsi kotona. Mutta onhan se hyvä tietää, että jos vaikka tekis tiukkaa, niin voi näin tehdä.

Mulla nyt ei ole aikeissa muutenkaan olla yli vuotta poissa kouluelämästä tai työelämästä ,joten ei tarvi tuota miettiä. Tietysti voi olla, että lukukausi jää silleen kesken, että siinä tulee sitten jotenkin yli tai jotain. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa voisin olla pitempään poissa töistä, mutta ehkä en näe tuota edes vaihtoehtona. Sitten toinen on sekin homma, että tionenhan voi joutua vaikkapa työttömäksi, joten kotona voi olla joka tapauksessa joku. Aika monella on varmaan nyt taantuman aikaan mennty vähän uusiksi päivähoidot ja muut järjestelyt. Joten noista tuskin kannattaa ottaa stressiä.

TIedän yhden aika hurjan tapauksen, joka lähti ihan täyspäiväiseen opiskeluun vauvan ollessa 3kk. Tuohon en kyllä ite pystyis, mutta noinkin tietysti voi tehdä jos on kotosalla tukijoukot sopivat ja halukkaat. Joten varmaan tapauksia löytyy suuntaan tai toiseen.

Jaha, nyt siivoamaan ja pakkaamaan ja kothi omia polttareita. Mukavaa viikonloppua!

 

Mäkin aattelin että kyllästyisin nopeesti olemaan kotona ja haluaisin pian takaisin töihin ja kouluun jne. Mutta nyt kyllä tuntuis todella pahalta laittaa lapsi vieraalle hoitoon, en pystyis, ja onneks ei tarviikaan kun miehellä on joustava puolipäiväduuni ja mun äitikin pääsee poikaa hoitamaan jos tarvitaan - ja tähän liittyen onneks on jopa naurettavan pienet asumiskulut niin pärjätään puolipäiväduunin palkalla ja KELAn tuilla. Kaikilla ei oo mahdollisuutta jäädä kotiin, mulla onneks on. Sit kun lapset on tehty, ja nuorin on tarpeeks vanha, hankin vielä maisterin tutkinnon ja sit alottelen uraa. Mun isä valmistui yliopistosta vasta 32-vuotiaana (villin nuoruuden jälkeen), ja on nyt valtion hommissa hyvässä asemassa. Että mun kohdalla mieluummin näin, kuin että hirveellä paineella ura kuntoon ja sit huomaan että ikää on 35+ eikä ookaan rajattomasti aikaa tehdä lapsia (tästä syystä esim. mun serkku teki lapsensa melkein tasan vuoden ikäerolla kun ei uskaltanut ottaa riskiä ettei myöhemmin enää tärppäis).

Mutta kuten on tullut jo useesti todettua, jokainen tyylillään.

Metsikselle ihania polttareita!

 

Naive88:lle haluan sanoa sen, että minä ja nykyinen aviomieheni ehittiin seurustella vain vajaa 4kk kun tulin suunnitellusta raskaaksi. Ajattelin silloin ja ajattelen vieläkin, että jos joskus miehen kanssa erotaan niin mikään ei jää harmittamaan. Mieheni on aivan loistava isä. On ihana saada lapsia sellaisen miehen kanssa. En tietenkään kannusta äkkipikaisuuteen vaan siihen että luota omiin tunteisiin. Omat lapset ovat aina tärkeitä, vaikka niiden isä olisi kuka. Tietenkin sitä toivon ettei koskaan tulisi eroa ja lapseni saisivat kasvaa "kokonaisessa" perheessä. Ikäviä kommentteja itsekin sain kuulla tultuani raskaaksi. Lapsen synnyttyä kaikki meni kuitenkin hyvin ja lapsi oli tervetullut.

 

Enpä oo hetkeen käyny, ku oon yrittäny hillitä tätä kuumeilua.. silti oon kyl välillä käyny lueskelee juttui!

Lopetin siis ne pillerit tossa ja nyt ois kierrotkin jo iha mallillaan, eikä mieskään oo kortonkien perään kyselly, että tiedä sitten koska osuu kohalle. Mut tarkotuksena ois ens vuoden puolella tehtailla.

Oon sitä mieltä et ei kait sitä täydellistä tai semmosta täysin varmaa hetkeä tehä sitä vauvaa ookkaan. Ja uskon et sit ku se tulee ja niin on molemmat halunnu, ni sillon on se on menny oikein. Pitää vaan uskaltaa luottaa omiin tunteisiin, niinku Katty just sano. Mun paras kaveri tuli raskaaks kans just kun ne oli ollu yhdessä miehensä kanssa vasta 4kk, mut ne ihan tekemällä teki sen. Nyt niillä on ihana puol vuotias tyttö ja ne on kihloissa ja kaikki on täydellisesti. Toivotaan et pysyykin niin! Tätä vauvahommaa myös mun pikkuveli pohtii, sen kihlatulla on kova kuume ja veli vähä empii kun sill on viä koulu kesken ja on huolissaan rahasta. Se valmistuu reilun vuoden päästä. Mut sitä lohduttelin, et kerkee se sitten tienaamaankin ja pärjää sitä hetken vähän pienemmilläkin tuloilla. Tämä kihlattu on nyt ollut töissä ja meinaa mennä vielä kouluun, välivuotta siis viettelee. Saattaapi tulla pitempi välivuosi.. Ja eilen se velipoika nyt kerto mulle et he olivat sopineet, että myös ensivuoden alusta alkaa yritys! Eli hyvällä säkää ollaan serkuksia odottamassa yhtäaikaa, mikä olisi todella ihanaa!!

 

Kuinka moni teistä kuumeilijoista odottaa (esimerkiksi juuri pillereiden lopettamisen jälkeen), että kierto normalisoituu ennen kuin rupeatta yrittämään? Ja miksi?
Aikoinaan lasteni isän kanssa me ei odotettu... että meillä meni niin nätisti kaikki, et kun lopetin pilerit ja ne kuukautiset tulivat, niin sitten ei enään kerinnyt tulemaankaan, vaan odotimme jo. Mutta me emme tosiaan jääneet odottamaan, et kuukautiset tulisivat mitenkään säännöllisesti... oliko sekava kysymys??

 

Ansis, minä en kyllä odottele yhtään pillereiden jälkeen. KUn oon niin monesta paikasta lukenut ja parilta lääkäriltäkin kuullut, että siinä ois just tosi hedelmällistä heti pillereiden jättämisen jälkeen..niin niillä mennään. Plus toinen homma on se, että mua ei yhtään kiinnosta mikään kumien käyttö, taidan olla pikkasen allerginen niille nimettäin. Ehkä tässä on vielä sekin, että toivon ja luotan, että kierto ois sitä mitä se oli ennen pillereitä. Oikeestaan yllätysmomenttina tässä on tuo minipillerit, kun niitä en oo koskaan "lopettanut", niin aiheutuuko siitä ongelmia. Aainakan e-pillereiden jätöstä ei ole tullut mitään ja kierrot alkanut heti normaalisti, kun on pari kertaa pitänyt vaihdella niitä mm. sen aurallisen migreenin takia. Tosi neihän ne vuodot takaa ovulaatiota käsittääkseni, mutta kuitenki.

Meillä äiti kotona taitteli uusia kestovaippakankaita, kun tekee veljenpojalleni niistä niitä..ja siinä tohkeissaan sitten että "jospa Metsätähtösenkin vauvalle sais näistä tehdä kestovaippoja". Kyllä mulla lämmitti mieltä, kun hän on ennen ollut sellainen ensin koulu ja sitten perhe-tyylinen, niin tuli kyllä hyvä mieli :heart: Tosin meillä on äiti selvästi vanhemmalla iällä ymmärtänyt, että elämästä oikeesti pitää nauttia ja sen huomaa siitä iloisesta asenteestakin =)

Polttarit meni tosiaan todella hyvin ja oli kyllä tosi hauskaa. Olivat vielä onnistuneet mun menneisyydestä semmosia harrastuksia kaivelemaan, että pääsi kokeilemaan pitkästä aikaa. Siis tosi huippua oli! Oon niin intona. Ja jäi muistoksi kuvia ja mm. avioliittovihkonen, semmonen oikeen hienosti askarreltu. Oon ihan täpinöissäni täällä B) Samoin miehen polttarit onnistu tosi hyvin, joten kummatki ollaan ihan intona täällä. Aivan ihania ystäviä meillä! :heart:

En muista kerroinko jo, mutta mulla on tosiaan lähipiirissä pari semmosta vähän huonoon tilanteeseen lapsia tullut yllättäin..eli toinen oli sellainen tapaus, että olivat just alkaneet seurustella niin saman tien odottivat yllätyslasta. Ja toinen taas oli juuri eronnut avomiehestään, kun kuuli että on hänelle raskaana. Ja noista kummastaki on jo aikaa, olisko toisessa vuosi ja toisessa jonkin verran yli..ja todella hyvin voi parisuhde ja perhe, että ei se aina ihan mene kuin on suunniteltu mutta silti voi tulla onnelliseksi perheeksi epävarmuudesta huolimatta =)

Katty, mun mielestä on ihan törkeetä kuinka ihmiset ajattelee että heillä olisi joku oikeus kommentoida toisten perheenlisäystä ja parisuhdetta. VArsinkin negatiivisessa mielessä. Minä varmaan tekisin sen mun perinteisen, eli laitetaan tämmöset kommentoijat jäähylle ja ollaan sitten ehkä jossakin vaiheessa tekemisissä, kun ovat hyvitelleet Mulla ei kato edes ihmistä tämä, että oo nvähän radikaali, mutta tuo toimii ja ihmiset ajattelee, että mitä voi suustansa päästää tai kannattaako se omien mielipiteiden laukominen jos se ei ole rakentavaa.

Se pitää lähteä kokkaamaan ja muuta tässä. Mukavaa viikkoa kaikille! Ja Pikkikselle onnea yritykseen :flower:

 

Heipä hei kaikille.

Nyt tuli meillä kapuloita rattaisiin. Tytöllä todettiin maitoallergia. Tarkoittaa siis sitä, että joko imetystä pitäisi jatkaa tai sitten siirtyä kalliiseen erikoiskorvikkeeseen. en tiedä uskallanko riskeerata maidon tuotantoa uudella raskaudella, imetys nyt toistaiseksi tuntuu olevan paras vaihtoehto... :'(
raskaus kuulemma useimmiten vähentää maidontuloa radikaalisti tai lopettaa sen kokonaan. toisaalta jotkut kuulemma imettävät onnistuneesti raskaanakin.

harmittaa. viikonlopulla ois tärppipäivätkin, enkä vieläkään oo päättänyt, että pitäiskö yritystä lykätä vai ei. vaikeeta!

 

Heipsan!

Leli82 Voi harmi. Meidän äidille on joskus aikonaan sanottu, että imettäminen aiheuttaa keskenmenoriskin, joten hän lopetti minun imettämisen, kun alkoi odottamaan siskoani. Siitä on kyllä se reilut 20 vuotta aikaa, joten tuosta on varmasti tuoreenpaakin tietoa olemassa. Mutta kunhan vauvasi on 10 kk, niin hänellehän voi alkaa antaa "normaalia" maitoa, ettei sitten enää tarvitsisi ostaa kalliita erikoiskorvikkeita. Eli eihän imetystä ole pakko jatkaa enää kovin pitkään...

Täällä ei mitään erikoista. Viikolla näin tutun neliviikkoisen vauvan ja olihan hän ihana ja pieni! Jos esikoinen olisi hieman isompi, niin en varmaan malttaisi lykätä enää yrittämistä, mutta kun tuo esikoinenkin on vielä vähän vauva, niin hoidellaan vielä häntä pahimpaan kuumeeseen. :saint:

 

Meep, jos Leli82:n tytöllä on maitoallergia niin sillonhan tavallinen lehmänmaito on poissa laskuista. Ja sitäkään ei sais antaa kuin vasta lähempänä 1-vuotispäivää, hapanmaitotuotteilla alotellaan 10-kuisena (meillä tosin aloteltiin jo 9,5 kuisena). Mutta toi keskenmenoriski imetyksen takia on periaatteessa vielä voimassa oleva teoria, mutta ei se oo mikään yleispätevä. Mäkin tiedän tapauksia, joissa on imetetty koko raskausaika ja jopa "tandemina" eli kahta yhtä aikaa.

Meillä onneks hapanmaitotuotteet sopineet pojalle hyvin, ja nyt kun yösyötöt on jääneet kokonaan pois, imetän 3-4 kertaa vuorokaudessa. Pikkuhiljaa lopettelen sitten tammi-helmikuussa. Vuoden alusta alkaa työharjottelu 3 pv viikossa 8 h/pv, joten päikkäritissi jää antamatta, siinä on sit hyvä lopetella. Mies tai mun äiti on kotona poitsun kanssa noi päivät, ei onneks tarvii laittaa vielä vieraalle hoitoon.

Mies alkaa taas lämmetä tälle vauvakuumeelle. Meillä on molemmilla hirvee stressi tällä hetkellä, mutta miehellä jo helpottaa niin nyt se on alkanut jutella miten kiva olis että Ossilla olis sisarus. Se löysin kuvia pojan syntymän ajalta (sairaalassa otettuja) ja oli ihan että "Aww muistatko miten pieni se oli, ois kiva kokea uudestaan" tms.

 

Eikös nuo vauvaiän ja lapsuusiän allergiat oo sellasia, että hyvällä tuurilla pikku hiljaa sitten hellittää? Mulla itellä nimettäin oli vauvana ja taaperona vaikka mille allergiaa, mutta nykyisin vaan aika harva juttu ja nekin lähinnä muuta kuin ruoka-aineita. Onneksi näin, koska sillon vetelin vaan näitä hirssi- ja tattaripuuroja ym ku oli kaikki allergiat melkee No joo, nykysin kyllä välttelen viljoja ihan täysin, että eipä ne kaikki lähde, vaikkei testissä näykään.

Ite täällä mietin kuumeisesti, että mitä ostan veljenpojalle joululahjaksi. On sen verran pieni vielä, että pitää miettiä semmosta mitä saa heti käyttöön eikä vasta muutaman kuukauden päästä :saint:

 

Juu, tuolla "normaalilla" maidolla tarkoitin niitä maitoja, joita vanhemmat allergikot juo. En tiedä niistä itse niin hyvin niin siksi laitoin noin. Epäselvästi kyllä, myönnän.

 

Leli82, kelalta kannattaa yrittää hakea jonkin sortin tukea. En tiedä miten innokkaasti antavat, mutta sieltä pitäis olla mahdollista saada erikoisvalmisteisiin tukea. Mun veljenpojalla on kanssa maitoallergia ja se on nyt juonut sellasta kauramaitoa, tuntuu sopivan.
Suurin osa vauvaiän allergioista menee ohi 3 ikävuoteen mennessä.

 

Meep, ookoo. Noissa KELAn tuissa on vissiin se, että pitää ensin altistaa kaikille halvoille korvikkeille ennen kuin saa tukea siihen kalliiseen. Jotenkin näin muistan sen menevän... Ja kauramaitoa ei vissiin suositella alle 1-vuotiaille? Eli sikäli imetys on paras vaihtoehto - Leli, se on jo aikamoisen hienoa että rintamaito käy! Tarviiko sun olla maidottomalla ruokavaliolla?

 

Minun siskontyttö oli kans pienenä kaikelle mahdolliselle allerginen...Ruokavalioon kuukui peruna, lammas, kananmun ja kurkku! Ja tietenkin vesi...Nykyään teininä ei onneksi enää mitään allergioita!

 

Itselläni ei ole mitään allergioita ja miehelläkin vain yksi lääkeallergia, joka ei vaikuta tavallisessa elämässä, joten niiltä toivottavasti lapsetkin säästyvät. Meillä vaan on diabetesta suvussa, niin toivon, ettei sitä tule esikoiselle eikä tuleville lapsille...

 

Täällä päin taas kyllä löytyy allergioita, ei tosin miehen puolelta. Joten toivon, että lapsi sias tuolta puolelta ainakin noita miehen geenejä

 

Metsis, toivotaan vauvalle oikeita geenejä.

Ootteko muuten kaikki jo puhunu miehen kanssa tästä vauvakuumeesta? Itse en ole kuin ohimennen vain miehelle maininnut, että uusi vauva ois kiva. Miehellä kun on tuo rakennus nyt mielessä niin annan hänen keskittyä kunnolla siihen. Sitten kun joskus keväällä päästään muuttamaan niin sitten vois sanoa, että olis se vauva kiva ennemmin kuin myöhemmin.

 

Meep, ollaan..tosin meillähän yritys alkaakin jo tammikuussa, että on ihan hyvä miehenki olla kärryillä :xmas: Meillä on mieski selkeesti vauvakuumeessa. Tosin meilähän esikosita sitten yritellään.

 

Juu meillä on ihan yhteisellä päätöksellä sovittu, että toukokuussa aletaan yrittämään. Välillä puhun miehelle omasta vauvakuumeestani enemmän ja välillä vähemmän, mutta kyllä se tietää, että kovasti kuumeilen ja asia on mun mielessä koko ajan =)