Haaveissa vauva, elokuun haaveilut

Outikille työiloa ja -intoa viimeiseen työpäivään ennen lomaa. Voi onnekasta! Nautihan meidän muidenkin puolesta!
Liljannelle lohtuhaleja ferrareista! *rutistaa*

Naureskelin täällä hyvän yön toivotuksille Kauniita unia, exien kuvia! Voispa olla nyxät ihmeissään, jos unissamme onnellisena ähelletään alkuraskaudesta nähden exiä hippaamassa unimaailmassa.

Liljanne kyseli sukunimestä..Meillä on naimisiin ajateltu mennä ristiäisten yhteydessä ja vaikka jo kerran eronneena mietin pariin otteeseen et nyt kyllä pidän visusti jo oman tyttönimeni, niin taidanpa sittenkin kallistua siihen, että nimi vaihtuu naimisiin mentäessä. Ajattelen sen niin, et onpahan sitten koko perheellä sama sukunimi. Se mikä mua vähän ärsyttää, on et miehen exäni on säilyttänyt erotessaan mieheni nimen. Että meitä on sitten vähän 'suurempi perhe' johon kuuluu sit vielä exäkin No, onhan sitä toki muitakin tällä samalla sukunimellä olevia, joten ei nyt pitäis siitä niin harmistella, mut tuntuu jotenkin omituiselta.. Minä sain 1.avioliitossani aivan ihanan/harvinaisen sukunimen, mutta olimme kyllä sopineet asiasta puolileikiten ennen vihkimistä, että jos ero tulisi niin luopuisin nimestä. Ja näin toiminkin. Tyttönimessänikään kun ei mitään vikaa ole Siis meillä lapsi nimetään isänsä mukaan varmasti jo synnytyslaitoksen papereihin jos se on mahdollista.

Myylläkin enää viikko lomaan, oi toista onnellista! Nautihan Helsingin reissusta! Millaisia suunnitelmia Helsinki-lomalle? Tuutteko pistäytymään Hyvinkäällä ostoksilla ja päiväkahvilla saman tien?

Kivaa tylleröinen että olet päässyt aktiivisesti ketjuumme kiinni! Aivan kuin olisitkin ollut täällä jo kauan Mutta taisit seurata meidän juttuja sen verran etukäteen, et on jo helppo soluttautua ennalta 'tuttuun' porukkaan!

Kauris; mä en ole hankkinut vielä yhden ainutta lastenvaatetta. Innokkaasti olen niitä kyllä hiplaillut mm.Lindexin lastenosastolla, mut siirtynyt silti viel sujuvasti vaan ostamaan isompia rintsikoita Musta tuntuu vielä niiiiiin kaukaiselta se et saisin oman pikku kääryläiseni syliin, että pysyn edelleen haaveilijana asian suhteen. ...siks kai mä täälläkin niin hyvin viihdyn. Olen kyllä huomannut et kotoisampaa mun on teidän kans kirjoitella kun helmivauva-ketjussa.. Te ootte mun porukka!

Eilen katselin ruotsinkieliseltä kanavalta hauskan puolituntisen ohjelmaa nimeltä:"Minä-äiti!" Siinä eri ikäiset äidit käsittelivät tunteitaan pienten lasten kasvattajina. Useammalta tuli myös kommenttia siihen tyyliin, et moneen otteeseen lapsen syntymän jälkeen tuli vahva tunne siitä, kunpa pikkuisensa (olipa se sitten 5v tai 13v) saisi vielä takaisin kohtuun, niin olisi siellä turvassa ja ainakin äitinä tietäis, että missä se on Ajattelin siinä sitten kyyneleet silmissä (herkistymistä havaittu) masuani taputellen, et "siellä Miina kuule sunkin on hyvä köllötellä, niin etpähän ole pahanteossa!" Oli myös mielenkiintoista kuunnella miten naiset/äidit suhtautuivat lasten riekkumiseen tai huonoon käytökseen, metelin pitoon tai normaalia äänekkäämpään leikkiin ja kuinka he rankaisuista miettivät.. saako lasta nipistää.. saako antaa luunappia, voiko pitää hartioista ja sihistä hampaiden välistä kun oikein kiukuttaa?? Oli aika ajatuksia herättävää! Monihan jo olis oikeuden edessä rangaistava teko ja sitten tulee mietittyä omaa lapsuuttaan, et olen minä yhden jos toisen kerran saanut tukkapöllyä tai luunappeja ja ihan täyspäinen musta on kasvanut

Sitten taas kun mietin itseäni koiran kasvattajana/omistajana, niin en ole koskaan voinut hyväksyä ruumiillista kuritusta koiraa kohtaan tai fyysistä rangaistusta, jonka vuoksi koira tuntisi kipua.. Miksi siis voisin kuvitella antavani lapselle luunapin otsaan? Hmm...miettimistä riittää. Täällä Kauris siis toinen joka rrrrrakastaa isoja koiria! Nyt siis laumaamme paimentaa berninpaimenkoira ja jos tietäisin että useamman koiran ylläpito ja laumajärjestyksen asettaminen olisi piece of cake, niin meillä varmaan pyyhältäis pihalla vielä toinen samanmoinen ja vaikka nöffi (new founlandinkoira) Mut taitaa nyt koiraksi olla tuossa yhdessäkin tekemisensä, kun just viime viikolla nosti ekan kerran koipeaan ja alkaa nopeaan tahtiin osoittaa murrosiän oireilua ja korvattomuutta

Joku kysäisi vielä että kuinka odottaessa tuntuu lämpötila?! Minä olen AINA ollut hyvin palelevainen, mutta nyt täytyy myöntää et verenkierto tuntuu vilkastuneen koko kehossa. Ja eipä mun tarvitse kuin vartti helteellä kävellä töihin, niin hiki valuu noroina niskaan ja ilmanpaine tuntuu äärettömän ahdistavalta. Toisaalta, se vois olla kyllä tällaista ilman odotustakin..Tiedä häntä. Mutta normaalille viluisalle ihmiselle, tämä tuntuu melko omituiselta!

-Puhis

 

Hups, oiskohan vähemmän tekstiä riittänyt!Sori, koittakaa jaksaa!

 

Ja hei, ei tämä tähän loppunut.

Pakko lisätä, et mies oli IHAN ITSE viikannut kaikki omansa ja poikien vaatteet eilen ennen mökille lähtemistä kaappeihin! Itkuhan siinä ilosta pääs kun selvisin kotiin ja tajusin et mun ilta riittää nuoremman pojan 'kouluhuoneen' järjestelyyn, kun ei tarvitsekaan käyttää aikaani t-paitojen viikkailuun.

Ihana mies, edelleen! Tarvitsikos joku muu avukseen 'vuokra-aviomiestä' kodin pikku hommiin Tää on kyllä ihan huippu yksilö! Tai tajus vaan, et mä skitsahdan lopullisesti sen pyykkivuoren kans jos hän ei hoksaa auttaa

 

Puhkun mies on kyllä täyskymppi!

Hyvinkää, hmm.. ainakin toiselle H-alkuiselle paikalle mennään..Hämeenlinnaan! Ja ai niin Helsinkiin... Me käydään viikonloppu reissulla Tallinnassa, jossa en ole IKINÄ käynyt, joten kiva lähteä aivan uuteen maahan.

Kävin tässä välissä palvelemassa asiakasta... piti käydä hakemassa varastosta asiakkaan tilaus ja kaaduin portaissa!!! Voi kauheeta...toivottavasti suojaa on tarpeeksi ja vauva voi hyvin. Pitää ruveta ottamaan iisisti näissä portaissa... Sorry nyt olen niin järkyttynyt etten kykene enempään...

Myy

 

Puhina: No en minä juttuja nyt niin kauaa ole seuraillut sivusta. Tulisi melkein kyttääjä-olo, heh. Ennemminkin niin, että teidän kanssa on helppo vaihtaa ajatuksia!

Mies palasi tänään kotiin, on ollut neljä päivää poissa. Minä olin leiponut yllätykseksi mokkapaloja (kypsien ihmisten herkkua, jota mieheni himoinnut jo kauan, mutta nyt ensimmäinen kerta yhdessä asuessa kun niitä leivon) ja hän taas toi kotiin tullessaan ihanan kirkkaanpunaisen gerberan. Pientä romantiikkaa peliin puolin ja toisin, niin on kummallakin parempi mieli.

Mies kommentoi hyvinkin nopeasti, että rintani ovat kasvaneet... Voikohan olla? Vai onkohan hänkin käynyt salaa selailemassa vauvahaaveilijoiden keskustelupalstoja, ja nyt tunnistaa minussa noita "oireita"...

 

Voi Myy, kun noin menit kompuroimaan.. No onneksi kaikki kuitenkin hyvin. Itse varmaan säikähtäisin kanssa pahanpäiväisesti..

Onkohan Puhinan mies kuitenkin hiukan ennakoinut.. Ihana mies kyllä, niin usein jo saanut todeta. Oon myös joskus miettinyt, miksi jotkut erotessaan pitävät miehen nimen.. Tuntuisi hassulta (ja ehkä ärsyttäisi), jos miehen exä vielä samaa nimeä kantaisi, ei siis oo ollu naimisissa, ei exää.. Toki voi olla, jos on esim yhteisiä lapsia, niin haluaa samana pitää tuon sukunimen. No mikäs olen tuohon sanomaan..

Jahas, Tyllerön mies heti etsimässä raskausoireita.. No voipi olla, että nuo rinnat jostain muusta syystä käteen jäivät tollasen eron jälkeen Tee tissi testi pompi hetki paikoillasi, jos sattuu -> plussaa.. No valitettavasti ei noin helppoa, itselläni tissit raskaana paljon useimmin, kuin minä.

Kiitos pahoitteluista! Oli se kyllä niin tiedossa.. Aina sitä kuitenkin nousee pieni toivo Nyt vaan alkaa pelottamaan, että mahtaisinkohan muutenkaan raskautua.. Ei se meiltä ainakaan ihan itsestään taida käydä (niin helposti, kuin joillain, harvoilla?). On tossa jo kuitenkin sen verran ollu noita pieniä mahiksia. En tiiä miten mahtaisin kestää, jos sitten kun oikeesti päästäis yrittämään, ei se tärppi tuliskaan. Tässä on jo niin kauan tapeltu pelkästään jo yrittämisestä, että.. No nyt lopetan tän manaamisen ja keskityn aurinkoiseen päivään. Nyt vaan masentaa, kun vielä tietää, että ensikierrosta ei ole tätäkään pientä mahdollisuutta..

Nyt levittämään pyykkejä ja sitten viimeisen kerran annan itselleni luvan vilkaista konetta..

Liljanne

 

Hei vaan! Ihanaa, kun olette niin aktiivisia! ) Mitähän kaikkea mun taas pitikään kommentoimani???

Nimistä oli ollt puhetta. Mulla on pojalle jo nimi valmiina. Ja tytölle on muut nimet, mutta etunimestä on vielä pari vaihtoehtoa, joita "maistelen"... Onhan tässä aikaa... ) Miina kuulosti kivalta, ja tuota toista nimeä kannattaa "maistella" sitten myös sukunimen kera, jote paha sanoa, kumpi olisi parempi, Amanda vaiko Matilda. Ja sukunimistä oli myös ollut puhe. Silloin, kun meidän eka lapsi syntyi, niin kävime oikein kunnon taistelun tuosta sukunimestä (emme ole siis naimisissa). Lopputulos oli se, että minä hävisin ja poikamme sai isänsä sukunimen. Nyt olen ajatellut, että tuntuisi hassulta, jos lapsillamme olisi keskenään eri sukunimet, joten kyllä tästä seuraavasta (jos niin pitkälle joskus päästään, koputan puuta) niin tulee myös isänsä sukunimellä varustettu.

Liljanelle pahoittelut. Mut voitpahan tosiaan juhlia huomenna hyvällä omalla tunnolla. )

Tylleröisen oireet kuulostaa hyvältä, jos jo mieskin on huomannut rintojen kasvaneen. bd bd Ja onnittelut myös uudesta kissavauvasta. Meilläkin on kaksi kissaa täällä ja ne on kyllä ihania, pakko sanoa... P Ja Myyn tavoin en todellakaan voi ymmärtää kesäkissojen ottajia. Käsittämätöntä sakkia!

Joku muuten ksysyi helteistä ja raskaudesta. Näin kahden kokemuksen syvällä rintaäänellä ;o) voin sanoa, että olen normaalisti äärimmäisen viluinen ihminen eikä se ole muuttunut raskausikoina. Ei edes loppuvaiheessa silloin viimeksi. Oikein odottelin silloin, että pääsen sinne loppuun, että sitten mullakin on kerrankin kuuma, niin eipä tullut. Sen olen huomannut, että urheillessa hikeä pukkaa nopeammin päälle, mutta jos muuten vaan on, niin ihan samoin tuntemuksin mennään kuin muutenkin.

Oli muuten pyykeistäkin ollut juttua. Meillä, kun tuota pyykkiä on (kun on tuo poikakin jo maailmassa), niin se on kyllä pakko tyhjentää tuo kuivausteline heti, kun saan pyykit kuivaksi, jota saan uuden koneellisen kuivumaan. Ja kun kerran joudun sen telineen tyhjentämään, niin samalla kyllä kuljetan ne sitten kaappiinkin. Eli meille ei pinoja kerry. )

Myylle pahoittelut kaatumisesta. *rutistaa* Eiköhän se ollut vain normaali kupsahdus, eikä suurempia satuunut. Pidän sulle peukkuja!

Olikohan muuta? Nyt en muista enää... Ja nyt viikonlopun viettoon! Hauskaa lomaa lomaileville ja hyvää viikonloppua muille!

Callie

 

Huh, jopas ootte saanu tekstiä aikaseks työpäivän aikana En ehtiny töissä enää uudelleen (kauhee stressi ennen lomaa että saa kaiken pakollisen tehtyä) käydä täällä.

Mä unohdin jo kuka kirjotti ja kyseli mitäkin...

Mä toivon tietysti että se täti ei tulis Azoreille mukaan, mutta jos tuon olettamani oviksen perusteella tätä kiertoa laskee, niin sen pitäis pyyhältää paikan päälle jo jopa päivää ennen matkaa. Eli jos se on tullakseen, niin kyllä se sen matkan pääsee "pilaamaan". Mä vaan luulen että jos menkat ei ala ens viikon lauantaina, teen sunnuntaiaamuna testin, jotta tiedän mihin varautua ja pakkaanko täyden varustuksen rättejä mukaan. Sunnuntaina me tosiaan suunnataan Helsinkiin sinne Air Showhun ja jäädään hotelliin yöks, kun maanantaiaamuna sitten aikasin on lähtö kentälle

Liljannelle menkkapahoittelut, jos en jo edellisessä viestissä ehtinyt pahoitella. Myy, eiköhän se vauveli ole aika hyvin suojassa siellä masussa, toivotaan niin Ymmärrän kyllä säikähdyksen, itse olisin takuulla yhtä hermostunut.

Sukunimistä... Meillä on miehen kanssa sama sukunimi, kun naimisissa ollaan, joten ei sitä asiaa tarvitse miettiä. Tää miehen sukunimi on vaan ns. ruotsinkielinen, joten tuntuu että lapsen etunimeks ei voi mitä tahansa perisuomalaista nimeä laittaa. Omankin, joka ei ole sieltä yleisimmästä päästä, tuntuu vähän hassulta. Sit taas toisaalta, se mun "valitsema" nimi on kyllä ihan suomalainen vanha nimi, että tiedä nyt sitten...

Puhis oli kirjotellut rankaisemisesta. Musta on vähän outoa että nykyään kauheesti kohistaan tukistamisesta jne. Itsekin pari kertaa tukkapöllyä aikoinaan saanena, en koe sitä minään kauheena pahoinpitelynä. Mutta kuitenkin luulen että lapsi sais olla tehnyt jotain aika pahaa ennen kuin toteaisin että minkäänlainen fyysinen rangaistus olisi paikallaan. Mä uskon että enemmän auttaa joku "häpeäpenkki" ;D Heh, siis teeveessä tulee välillä niitä supernanny-ohjelmia, missä kiukutteleva lapsi laitetaan esim. viideks minuutiks johonkin portaille istumaan ja siellä pitää istua ja miettiä tekosiaan kiltisti se aika, jotta pääsee takasin muiden seuraan. Mut no, tämähän on lapsettoman mielipide. Tiedä sitten miten se muuttuu, jos täällä joskus uhittelee joku uhmaikäinen.
Ja jos nyt koiriin myös vertaan, niin samaa tekniikkaa käytän kyllä niihin. Meillä ei koiria hakata. Joskus joutuu tuon nuoremman selättämään, kun sillä on pienimuotoista taipumusta murista jos se ei tykkää jostain komentamisesta. Siinä vaiheessa olen todennut että on paikallaan osoittaa kuka täällä loppujen lopuks on se pomo.

Ja ne kesäkissat. Mitäpä noihin teidän kirjoituksiin enää lisäämään. Kukaan eläinrakas ihminen ei voi tajuta sitä mitä niiden ihmisten päässä liikkuu. Tai oletettavasti siellä ei liiku mitään :/
Me ollaan oltu pari kertaa "pelastavia enkeleitä" freteille. Kerran "adoptoitiin" kaksi poikaa, jotka (kenties) olis muuten joutuneet piikille, kun omistajapariskunta eros ja ei enää "voinut" pitää eläimiä. Ja toisen kerran otettiin tutuilta yks tyttöfretti, koska pariskunnan miehen astma ei enää sietänyt eläimiä (ja kyllä ihan itse saatiin todeta että se ei ollut mikään tekosyy-allergia). Eli meille kyllä on kotia etsivät eläimet olleet tervetulleita ja mikäli vaan mahdollista, en aio omista eläimistä ikinä luopua. Jos jollakin perheenjäsenellä joskus ilmenee todella paha allergia, niin sitten lienee kuitenkin pakko harkita asiaa uudelleen.

Tuli kirjotettua ajatusvirtaa, toivottavasti jotain ymmärrettävää kuitenkin Nyt lähden katsomaan saksalaista saippuasarjaa ja nauttimaan lomasta. Jos vaan säät pysyy aurinkoisina, en varmaan täällä kauheasti roiku. Ens viikko ollaan kuitenkin vielä kotosalla, joten varmasti jossain välissä käyn piipahtamassa

 

Tässä vielä kirjoittelen, töissä piitkä ja yksinäinen yö edessä...

Myy: voi harmi tuota kaatumista, mutta kaikki on varmasti säikähdystä lukuunottamatta ihan kunnossa.

Liljanne: testasin heti tuon "hyppelytestin", ja ikävältä tuntui. Illalla töihin lähtiessä laitoin rintaliivit päälle, ja voi että tuntuivat hyvältä! Yleensä otan ne heti ensimmäiseksi kotiin mennessä pois päältä Tissien suurentumiskommentin jälkeen piti tietenkin heti mennä peilailemaan, ja yhdessä miehen kanssa ihmettelimme, että ovatko nännipihat olleet ennen yhtä suuret... Niin, ja lämpöäkin olen tässä muutamana päivänä mittaillut, ja yllättävän alhaisen lukeman jälkeen se on pysytellyt normaalia selvästi korkeammalla. Tiedä häntä. Oireita vai pakkomielteisiä "toiveoireita" - luultavasti jälkimmäisiä (olenhan käynyt jo koluamassa kaiken maailman keskustelut ja oirekuvailut ja infot netistä, niin ei ihmekään, jos näitä tuntemuksia tulee).

Callie: Käsittääkseni saman parin kaikille lapsille tulee aina sama sukunimi sen ensimmäisen nimetyn mukaan... Voin kyllä olla ihan väärässä ! Meille toivon mukaan siunaantuvat lapset tulevat miehen sukunimellä, vaikka nimi ei minua suuremmin miellytäkään.

Outikille toivon, että täti jäisi tänne Suomenmualle, etsisi sinua ehkä hetken kotoa ja luovuttaisi sitten kokonaan, vaikkapa puoleksitoista vuodeksi.

Alkaa olemaan tämän tylleröisen jutut jo niin levottomia, että varmaan parempi jatkaa joskus päiväsaikaan hieman skarpimpana kuin nyt.

Hyviä öitä kaikille!

 

Hyvää iltaa.

Outikille toivotan ensi alkuun ihanaa, rentouttavaa ja toivottavasti myös tätivapaata lomaa! Jos täti kuitenkin jostain kumman syystä päättää saapua paikalle niin älä anna sen pilata sun lomaa. Pidetään peukkuja kuitenkin et pysyttelis poissa.

Nimiasiosta: me ei olla naimisissa eikä kummallakaan tunnu olevan mikään kiirekään. En oo ikinä omalla kohdallani haaveillut mistään prinsessahäistä ja uskon et meillä ei sellasia koskaan tulla näkemäänkään. Oon sitä mieltä et toiseen voi olla ihan yhtä sitoutunut oli naimisissa tai ei, se on enemmänkin sellanen muotoseikka.
Meille on kuitenkin melkein itsestään selvää et jos lapsia tulee niin ne saa isän sukunimen ihan siitäkin syystä et omani on hyvin erikoinen ja vaikea kirjoittaa. On esimerkiksi harvinaista jos postissa mun nimi on kirjaimelleen oikeinkirjoitettuna.
Ja jos naimisiin joskus kuitenkin mennään niin uskon et haluan miehen sukunimen, se kun on ihan perussuomalainen helppo nimi.

Joku puhu aiemmin jostain telkkariohjelmista.. Mites ootteko kattoneet kätilöitä? Tulee ykköseltä keskiviikkosin ja sunnuntaisin. Kuuluu ehdottomasti mun tän hetken lemppariohjelmiin!
Mä oon ehkä erikoinen mut oon jo pitkään haaveillu et ois ihanaa päästä synnyttämään! Musta ei oon yhtään vaikeeta kattoa niitä synnytyksiä telkkarista, enemmänkin ajattelen et voi kun mä oisin tuolla.. Se on varmaan ihan mieletön tunne kun saa sen vaavelin ekan kerran syliin. Ja haluun ehdottomasti et isukki ois mukana.

Ainiin ilmaisin itseäni aiemmin vähän epäselvästi, mulla siis ovis tod.näk. vasta viikon päästä viikonloppuna, ei tänä viikonloppuna. Alkuviikosta ajattelin käydä tikuttelemaan. No mut tänä viikonloppunakin voi jo harjotella.. =)

Meitä pyydettiin tänään kummeiksi, ihanaa. Kolmas kummilapsi ois tulossa. En oo vielä nähnyt vauvaa, näen vasta sitten ristiäisissä parin viikon päästä. Mies on sylikummina ja musta on ihana nähdä millanen se on sen vauvan kanssa. Sukulaiset ihan varmana kyselee et eikös teillä se haikara käy sun muuta, mut en haluu kellekään sanoo et voi olla hyvinkin lähellä (tai sit hyvin kaukana..)

En muista enää mitä muuta piti kirjotella.. Kesäkissoista puhuttiin ja en kanssa voi ymmärtää miten jotkut voi olla niin julmia. Meidän kisu on "pelastettu" eläinsuojeluyhdistykseltä ihan pentuna ja on maailman ihanin kissa. siis mun mielestä.

Noista lapsenkasvatus ajatuksista mun mielipide on et eiköhän jokanen rakastava vanhempi erota mikä on pahoinpitelyä ja mikä vaan pieni näpäytys jos lapseen ei mitenkään muuten saa mitään "yhteyttä". Tuntuu et nykyajan lapset kasvaa aika pumpulissa ja vanhemmat ei ota kovinkaan paljon vastuuta kasvattamisesta. Ei oo varmaan helppoa kaiken arjen kiireen keskelle toimia aina just oikeella tavalla ja annetaan ehkä liian helpolla periksi. Esimerkiksi välillä ruokakaupassa huomaa et joku lapsi kiljuu karkkiosaston eessä et haluu sitä ja tätä ja äiti tai isä on ensin et ei me nyt osteta mut jos lapsi ei heti lopeta niin sit tuleekin heti et no ota nyt sitten..

No mut joo siis helppohan se on arvostella kun ei oo vielä omia lapsia. Saapa nähdä miten sitä itse sitten selviää..

No mut eipä muuta tältä illalta.
Mukavaa viikonloppua kaikille, mulla ois huomenna vielä työpäivä.. plääh

 

Ihan pikaiseen vaan Tylleröiselle, että kun ei olla naimisissa, niin sairalaassa lapsi on aina tyttö/poika "Virtanen" (äidin sukunimi) ja kulkee sillä nimellä aina siihen asti, kunnes isyys on tunnustettu. Jos toisen lapsen kohdalla isyyttä ei jostain syystä tunnustettaisi, niin ei tämä toinen lapsi voisi saada myöskään isänsä sukunimeä.

Outikille äärimmäisen hyvää lomaa ja muista nyt sitten kertoa meillekin, jos testaat (mekö muka malttamattomia ) ) Nauttikaa toisistanne ja Azoreista! ;oP

Mä en ole seurannut Kätlöitä... Täytyykin lehdestä tarkemmin, jos muistaisin joskus katsoa.

Mutta nyt poistun pihamaalle pojan kanssa, kun kerran on vielä noi ihana ilmakin. Viikonloppuja!

Callie

 

Eiköhän täällä ihan kunnossa olla, pieniä pistoja vatsan seudulla, mutta ei mitään suurempaa tai epänormaalia vuotoa...mutta kylläpäs säikähdin. Ei saa juosta enää portaissa, ei ole niin kiire. Mies oli eilen niin hellyttävän huomioonottavainen ja hoivaava, että koen olevani onnekas nainen.

Joo, Callie on ihan oikeassa tuossa sukunimiasiassa. Isyyshän täytyy käydä maistraatissa tunnustamassa ennen kuin vauva saa isän nimen.

Avioeron jälkeen nimensä säilyttävät monesti vetoavat siihen, että se maksaa vaivaa ja rahaa vaihtaa nimi entiseksi. Ja onhan se monelle identiteettikysymyskin... Kyllä muakin harmittas, jos miehellä olis ex, joka viilettäs mennä toisena rouva Myynä, mutta ehkä tässä elämässä on muutakin tärkeämpää kuin nimiasiat. Harvinaiset ja suojatut nimet onkin sitten eri asia, ja niistä on hyvä sopia etukäteen...

Oliks Juulilla paljonkin painavaa sanottavaa tuossa lopussa, kun se oli "sensuroitu" ... *hihittää*

Joo, se alkas olla pikkutyöpäivä melkein ohi... Mies karkasi Tampereella ja mä taidan lähteä "vanhuksien" kanssa mökille - mahtava sää!!!

Outikille mahtavaa lomaa - älä anna minkään pilata sitä, olet niin paljon odottanut sitä ja paiskinut otsa hiessä hommia!!!


Myy.

 

...niin ja mieshän karkasi TampereellE eikä siis ole missään "lukkojen takana" Tampereella... Ai, vaikuttaako helle...kyllä vaikuttaa...

 

Nimiasiasta: sitä tarkoitinkin saman parin lapsilla, että isyys tunnustettu ei-naimisissa olevalla pariskunnalla, tai sitten kyseessä avioparin lapset. Mutta onko se tosiaan niin, että jos minulla ja avopuolisollani on vaikka kaksi lasta, emmekä ole naimisissa, ja ensimmäinen lapsi nimetään isän sukunimellä, niin sitten toinenkaan lapsi ei voi - siis enää isyystunnustuksen jälkeen - olla äidin sukunimellä? Eli että saman parin lapsilla olisi isyystunnustuksen jälkeen eri sukunimet. Muistelisin tämän joskus jostain kuulleeni tai lukeneeni. Onko kellään varmempaa tietoa?

Onpas ollut tänään kaunis päivä! Minä hölmöläinen sorruin illalla päiväuniin edellisyön työvuorosta väsähtäneenä, niin edessä ovat luultavasti taas todella hyvät yöunet.

Mitä muuten olette mieltä kolmivuorotyön tekemisestä raskausaikana? Itse pidän tätä aika suurena riskinä niin vauvan terveydelle kuin omalle jaksamisellekin. Eli jos (ja toivottavasti kun) tärppää, pitää asia luultavasti ottaa heti käsittelyyn työterveyslääkärin ja esimiehen kanssa.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

 

Hei taas kaikille!

Olen ollut viikonlopun vietossa enkä ole koneelle ehtinyt, hirmuisesti oli tullut tekstiä tällä välillä! Tylleröisen tilanne kuulosti vähintäänkin kihelmöivältä! Ja ihanaa, kuinka täysillä miehesi on projektissa mukana!

Nimiasioista on ollut keskustelua, meillä on miehen kanssa sama sukunimi kun naimisissa ollaan eikä sukunimestä tarvitse edes keskustella. Mielestäni on aika perinteistä, että lapsi saa isänsä sukunimen, vaikka yhdellä tuttavaperheellä lapsilla on äidin sukunimi, vaikka vanhemmat ovatkin naimisissa (isä on siis eriniminen kuin muu perhe). Etunimistä en ole vielä saanut keskustelua aikaan, vaikka olen itse niitä jo vähän maistellut suussani... Matildasta tykkään tosi paljon! Ja mitä enemmän mietin nimiä, sitä useammalle lapselle ehdin niitä keksiä

Minulla ei ole ollut mitään ovis-tuntemuksia, vaikka kalenterin mukaan olisi pitänyt jo olla... tänään tosin töissä kipristeli vasenta puolta, joten ehkä?! Mies on kaatunut viimeksi perjantai-iltana, joten onko peli menetetty, vai pitäisikö vaan jatkaa kaatamista ja toivoa, että olisi jotain tulosta...? No, en saa olla kovin pettynyt vaikkei tästä kierrosta vielä tärppäisikään...

 

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille1

Tuli tässä tänään mietittyä että hassua miten vaikeeta se raskaaksi tuleminen onkaan kun sitä haluaa!
Ennen tätä päätöstä haluta oma vauva en ollut näitä asioita paljon miettinyt..
Jotenkin oli sellanen olo että kun ehkäisyä ei käytä niin pamahtaa paksuksi hyvinkin pian. Oon kai ollut biologian tunneilla ihan muissa ajatuksissa.. No hyvin vähän aikaahan tässä vasta on yritetty (neljäs kierto menossa) mutta kun odottavan aika on niin pitkä..Eniten ihmetyttää se miten pieni aika kuussa se on kun ylipäätään on mahdollista raskautua. Ois pitänyt olla kaukaa viisas ja jättää pillerit jo aiemmin. Ja sitten oon miettinyt myös sitä et jos saiskin vaikka nyt tietää et ei voiskaan koskaan jostain syystä saada lasta ja sit ois kymmenen vuotta syöny niitä pillereitä ihan turhaan..

Joo että sellasia ajatuksia tänään..

Öitä.

 

Mä just kuulin, että tutuntuttu (nähnyt viimeksi kolme vuotta sitten), joka oli samassa tilantessa, kuin mä on jo kahden äiti..! Jäin niin kovin miettimään, että mikä on muuttunut heillä
a. mies vaihtoon,
b. "oho, unohdin pillerin" (tuskin, koska 2 jo tullut, tai jos se mies sit on ymmärtäny, kuinka ihanaa oikeesti on..)
c. joku osaa niin paljon paremmin puhua "järkeä" miehelle, tai heillä vaan tärppää hiukan helpommin `vahingossa´.
Harmi, etten kyseistä ihmistä itse nähnyt, jotta olisin udellut. Puhuttiin siis viimeksi paljon juuri tosta, kun mies ei vaan halua ja molemmilla oli kova kuume.. Oltiin ainoot lapsettomat yksissä pippaloissa ja siitä se sitten lähti. On vaan ihana kuulla, että kyllä se voi sitten noinkin mennä..

Tästäpä mieleen, että kuinkas kauan meiän Viluski vielä aikoo lomailla???

Palaillaan myöhemmin paremmalla ajalla..

 

Huomenia!

Ihan yritän nyt lyhykäisesti ilmoittaa että palailin juuri lomalaitumilta. Kauheesti en viitsi ryhtyä kommentoimaan, koska tekstiä oli tullut niin paljon, mutta jotain nyt kuitenkin...

Outik oli hoksannut mun kiertoni oikein, Se on siis pitkä, ka32 päivää, joten jännäyspäivät todella menee syyskuulle kun ed. täti tuli 2.8.

Liljanne ja muutama muu iloitsi jo mieheni pehmenemisestä vauva-asian suhteen.. Tais olla pikemminkin joku hetkellinen mielenhäiriö. Lomalla taas vanhaan tapaan kertoili tutuille ettei meille vauvoja ole tulossa(kaan) kun kyselivät. Mutta talletin kyllä sydämeeni sen lauseen: "vaikka eihän sitä koskaan tiedä..." Ja mieheni on siis aina tullut mainiosti lasten kanssa toimeen, ei vain omia halua. Vauvoja ei ole yleensä intoutunut lääppimään, siksi yllätyinkin kun halusi sitä pikku nyyttiä pidellä, ja vielä ihan ite ehdotti.

Tuiskuli ei viitsinyt lisätä itseään jännäyslistaan kun ei oo mitään jännättävää... No mulla riittää aina jännäämistä jo siinä et millaiseksi kierto tässä kuussa venyykään. heh..

ja Prätkis. Kyllä täällä ainakin Sinis ja Tiiti -säännöllisen epäsäännöllisesti nykyisin- kirjoittelevat, ja Myykin pysyttelee mukanamme (Onneksi!) vaikka jo plussasikin. Käy toki silloin tällöin kertoilemassa kuulumiset. Ja tosiaan kiva kuulla että olette niin samoilla linjoilla. Mekin käytiin iso kriisi aiheen tiimoilta taannoin. Nyt mennään parempaan päin, mutten mä silti ole ihan toivosta luopunut, vaikka vahvasti sille näyttääkin että lapsettomaksi tulen jäämään...
Nimimerkistäkin voinette jo päätellä että pidän kissoista, ja eläimistä ylipäätään, joten ei mitään lisättävää kesäkissakommentointiinne..

Jatkan myöhemmin,
terkkusin oma kesäkisunne

 

Juuli kirjoitti minun ajatukseni, olen nimittäin itsekin miettinyt, että miksen jättänyt pillereitä aikaisemmin pois.. ja viimeksi tänään ajattelin, että miksi se raskaaksi tuleminen kestää sata kertaa kauemmin kuin olisi luullut?! (lievää liiottelua? Ei kai..) Olen oikeasti yrittänyt ajatella asiasta valoisia puolia, että nyt on ainakin aikaa totutella ajatukseen, että meistä tulisi vanhempia jne jne.. mutta maltti ei ole koskaan ollut vahvin lajini!

Minäpä näin viime yönä unta yhdestä (luvattoman) nuoresta pojasta, johon päätä pahkaa ihastuin aamubussissa viime keväänä... tarkoittaahan tämä nyt sitä, että olen raskaana?!??! Olen ihan kiitettävästi saanut lenkkiä tämän kierron aikana joten minulla on ainakin teoreettiset mahdollisuudet toivoa plussaa parin viikon kuluttua... mikäli siis täti ei ole sitä ennen ehtinyt tänne. Mutta koska mulla on nuo terot menossa, niin täti ei varmaan myöhästy minuuttiakaan :/ Siis mikäli Hän on tullakseen.

Liljanne, tilanteesi kuulostaa kurjalta... kuinka vaikeaa onkaan hyväksyä toisen ihmisen näkemys silloin, kun se on niin suuressa ristiriidassa omien toiveiden kanssa! Kumpi on tärkeämpää, suhde miehen kanssa vai halu saada lapsia... kuinka pitkään voi toivoa, että toisen mieli muuttuu? Toivon tietysti että sinulle kävisi kuin tuolle tutun-tutullesi, eli 3 vuoden sisällä 2 muksua Ja mielellään se sama mieskin vielä, kun kuitenkin olet halunnut hänen kanssaan elämäsi jakaa...

Nyt olisi aika lähteä tekemään ruokaa jotta sitä voisi joskus syödäkin (tosin tämän päivän jäätelönsyönnin jälkeen ei olisi enää suurempaa energiantarvetta...)

Apila, joka köllötteli koiransa kanssa apilaniityllä työpäivän jälkeen

 

Heippa,

Apila: Tuo unihan kuulostaa varsin lupaavalta ottaen huomioon meidän palstan plussa oireet!! Toivotaan parasta! Katselin juuri että meillehän sattuu jännäyspäivät aika samoihin aikoihin joten jännäillään sitten yhdessä! =)
Mulla laskujen mukaan ovulaatio tän viikon loppupuolella ja koitan saada miehen kaadettua silloin. Ootko sä ajatellut kokeilla ovistikkuja? Mä oon valitettavasti jäänyt niihin koukkuun. On ne jotenkin niin helppoja kun oon noiden oireiden tarkkailussa vähän huono tai siis osaan kehitellä päässäni kaikenlaisia oireita ilman niiden oikeaa olemassaoloa... No mut toisaalta ne voi aiheuttaa kyllä sellasta liikaa tekemisen meininkiä.

Vilukisulle: Tervetuloa takaisin arkeen ja meidän pariin! Mites loma sujui, oliko rakkautta ja romantiikkaa..?

Liljanne: Toivotaan että sinunkin aikasi koittaa pian ja miehesi sais jonkun äkkiheräämisen. En kyllä itse osaa sanoa mitä sinun tilanteessasi tekisin, vaikea paikka. Toisaalta kun ajattelen niin en minä halua vauvaa keinolla millä hyvänsä vaan just sen oman miehen kanssa yhdessä. Siis mulla ei oo sellasta vauvakuumetta että kun näen vauvoja jossain niin menisin ihan sekasin niistä vaikka söpöjä onkin. En vois kuvitella haluavani mitään muuta vauvaa kun rakastamani miehen kanssa. Mut jos mun mies sanois et ei haluis lapsia mun kanssa niin en todella tiedä mitä tekisin. Oisko mulla tarpeeksi rakkautta kuitenkaan tyytyä siihen..? ( en tiiä osasinko ilmasta itseäni nyt yhtään..)

 

Juuli, en ole ainakaan vielä ajatellut kokeilla ovistikkuja. Yritän viimeiseen asti vältellä sitä tekemisen meininkiä, vaikka välillä tekisi mieli tehdä kaikki mahdolliset temput, mitä kansanperinteestä löytyy... Minulla on vähän hankala tilanne työssä, kun duuni on aika masentavaa, mutta olen vakituisessa työsuhteessa ja nyt jos koskaan olisi hyvä sauma lisääntyä.

Jännäillään silti kovasti yhdessä!

 

Onpas tullut paljon sympatiaa tänneppäin.. Kiitoksia! Ymmärsin kyllä mitä Juuli tarkoitit. Juuri tuo "onko tarpeeksi rakkautta tyytyä siihen" on vaikea kysymys.. Itse voin rehellisesti sanoa, että en pysty jäämään loppuiäkseni tähän tilanteeseen. Mielummin sitten hankin lapsia yksin, en siis toisen miehen kanssa (ellei nyt sattumalta osuisi kohdalle täydellistä yksilöä, mitä epäilen vahvasti). Tämä on niin eriasia, kuin se, että emme pystyisi saamaan lapsia.. Silloin en miestäni "vaihtaisi". Toivottavasti kukaan ulkopuolinen ei nyt ala heittämään mitään tyhmää "et oikeasti rakasta miestäsi" kommenttia tänne. Siitä ei ole kysymys.. En vain usko, että voisin koskaan olla lopunelämääni onnellinen suhteessa, missä lapsille ei anneta mahdollisuutta. Kuitenkin olen sitämieltä, että tilanteeni on hieman reilumpi, kuin Vilukisun. Minulle ei nimittäin koskaan ole annettu mahdollisuutta ja sitten "vedetty sitä pois".. Voin vain kuvitella, että olisi vielä pahempi mieli.. Toivottavasti en nyt kirjoittanut mitenkään niin, että vahingossa loukkaisin!! En osaa oikein ehkä selittää, mitä tarkalleen tarkoitan.. Viluskille siis iso rutistus! Ensinnäkin tervetuloa takaisin lomilta ja pöh tota miestä.. Mutta kuitenkin sieltä on ne sanat tullu, joten ei menetetä kaikkea toivoa!!! Eihän siihen tarvita, kuin toinen hetkellinen mielenhäiriö sopivaan kohaan ja.. Mitenkäs lomat muuten sujuivat?

Jahas Apila on sitten 100% raskaana!!! Hauskoja unia vaan Älä kuitenkaan ala unissasi vääriä nimiä huutelemaan

Onpas ollut hiljainen alkuviikko.. Mitenkäs meiän `isomahaiset´ voi..? Jokos Myyn mies on kotiutunu karkureissultaan? Tuuppas Puhina kertomaan joku piristävä seksivinkki Nyt ois vähän sellanen olo, etä vois taas alkaa keräileen varastoon (kun toi mies taas ilmaantuu näkyviin, niin on sitten mistä alkaa..) Niin ja saahan muutkin tottakai.. Mä en oo saanu yhtää ulkoilma seksiä tänä vuonna, mutta jos nää ilmat tälläsenä vielä pysyy, niin eihän sitten mitään hätää vielä..

Tylleröinen: mitään varmaa tietoa, ei noista vuorotyöjutskista oo, mutta.. Jostain oon joskus lukenu, että yövuorot ei välttämättä kovin hyvä. Jossain soppareissa vissiin on ihan, että voi työnantajalta vaatia niiden loppumista (vika kolmannes??). En muista mitä työtä koski (aika hassulta kuulosti), mutta en sillon ihan kauhean tarkkaan lukenut. Korjatkaa, jos nyt ihan omiani höpötän Terkkari varmaan kyllä tietää kertoa. Tosin onhan töitä, jotka on pelkkää yötyötä, eli.. Oishan se tottakai parempi, mitä säännöllisempi rytmi on (jo ihan ilman raskauttakin..).

).( Täti teki ikävän tempun.. Pakkas kamansa eilen, mutta oli vissiin unohtanu jotain ja arvatkaa olinko mitään suojaa enää tänään laittanut! Vähänkös V....tti, onneksi ei ollu vaaleita housuja töissä ja aikasti äkkiä tollasen nyt huomaa. Mulla ei ikinä käy näin!!!

Kauniita unia, minkä kullan kuvia sitten kukin katsoa haluaa..

Liljanne

 

Apila kerkes (mun romskun) väliin

Täällä sama.. Työt ottaa välillä niin päähän. Nyt ois niin hyvä aika raskautua. Ei tästä uskalla vakiduunia lopettaakkaan, jos kuitenkin.. Ja sama toi opiskelu.. Enkä ihan tiiä, mitä sitten edes isona haluaisin.

Mitäs kaikkia temppuja oot muuten harkinnu Oisko jotain tosi mehevää tiedossa, jota vois kaikki kokeilla..

 

hei vaan taas kaikille!

Kiitos kysymästä, lomat meni erittäin mukavasti ja onnellisesti. Mitä nyt se tädin visiitti siihen sattui, mutta koska on ollut who cares-mieliala, niin mitäpä siitä.

Liljanne. Et todellakaan loukannut. Tottahan se on, että kun kerran on jo sen plussan saanut ja ehtinyt pilvilinnat rakentaa, sitten sen menettää ja toinen vielä vetäytyy koko projektista, niin kyllähän se naista syö. Sisälläni taitaa kuitenkin vauvan sijasta asustaa pieni optimisti. Viimeaikoina olen enemmän ja enemmän kallistunut ajattelemaan että asiat menevät juuri niin kuin niiden on tarkoitettu menevän. En itsekään osaa ajatella että jäisin lapsettomaksi, mutta eropäätöksen tekeminen muuten hyvästä suhteesta on VAI-KE-A! Ei sitä voi hätäpäissään ja vauvakuumeen sumentamana tehdä.

Onpas sun täti ollut ilkeä Liljanne... Mun luokse se samainen rontti taas pyyhälsi yllätyskylään aiemmin kuin olin odotellut, ja en osannut edes mahakipua tulkita monnioireeksi ja lakanapyykillehän sitä sitten pääsi... Se oikeestaan ärsytti kaikista eniten viime menkoissa, muuten meni vähän huomaamatta. (Liputtuiko sulla japani pahassakin paikassa?) Harvoin sitä tosiaan enää tällaisia vahinkoja pääseekäänkäymään...

Juuli ja Apila olivat pohdiskelleet tuota mikseivät jättäneet ehkäisyä aikaisemmin pois. No, varmaan se jokaisen meidän mielissämme on käynyt. Onhan se hullua, ekaksi syydät rahaasi ja sekoitat elimistöäsi hormooneilla ehkäistäksesi raskautta, ja sitten lopulta et edes tule raskaaksi kun haluaisit (mun tapauksessa, yritin siis yli vuoden ennen 1. ja ainutta plussaa. Mutta tässäkin olen päätynyt taas kerran siihen että niin sen vain sitten kuului mennä.

Mitenkähän Callien raskaus on edennyt? Vieläkö hän on käynyt täällä kirjoittelemassa? (en jaksa nyt selata taaksepäin) Mä itse tärväsin kotonani olleet viimeiset r-testit joskus keväällä jännäillessäni. Jatkossa aion Calliemaiseen tapaan nautiskella jännityksestä jos täti joskus onkin myöhässä, enkä säntää testiostoksille ihan heti vaikka myöhästyiskin. Ja testata aion vasta jos muutenkin olen melko varma raskaudesta. (lue: itken virsien tahtiin ja unelmoin existä...) Tapauksessani raskauden mahdollisuus on kuitenkin niin pieni, että turha syytää rahojaan niihin iänikuisiin negatesteihin. Ja ehkäpä myös pihtailisin testaamista niin kauan että olisin ohittanut maagisen 7+4 rajan, eli päivän jolloin viimeksi sain keskenmenon... No, nämä nyt vaan tällaisia ajatelmia. Kaikki varmaan tiedätte miten vaikeaa olisi pidättäytyä testaamasta jos oikeasti sille tuntuis että nyt on tärpännyt... Mulla tulee reilun vko:n päästä vuosi km:sta, niin on nyt pyörinyt nää asiat mielessä muutenkin.

No temppuilkaahan tytöt niitä plussia syyssateisiin ilahduttamaan. Ja kaikki konstit tänne jakoon niin saadaan selvitettyä mitkä toimii... Itsestäni mm. kirves sängyn alla kuulostaa pettämättömälle konstille poikien tehtailuun. Vaimitensenytoli? ;D

 

Nyt hei sekoo tällä tytöllä pää..!!! Mä en voi millään, en MILLÄÄN, olla raskaana, mut niin kumma olo. Nää menkat nyt tuhruttaa toista päivää tauon jäkeen, mahaan sattuu hassusti (vähän ku ovistelis, mut kun ei oo aika), lämmöt ei oo laskenu, väsy aivan tajuton (listaa voisin jatkaa loputtomiin).. Voi kuulkaas. Enhän mä tälläsiä oireita saanu kehitettyä ees kun noita menkkoja oottelin Kyllä mä oon nyt oikeesti saanu ihan kädettömät kesälomatuurarit mun hormoonitoiminnalleni..

En muuten ihan kunnolla saanu tota japania liputeltua, mutta aikasta lähellä oli.. Oispa voinu asiakkaat vähän naureskella.

Mä jään kanssa oottelemaan kun te tulevat plussaajat meille noita toimivimpia temppuja alatte paljastelemaan.. Ja mitään ei sitten pimitetä

Oonko mä ainoa, joka on jättänyt ton ehkäsyn jo (erittäin) hyvissä ajoin pois.. No ehkä ainakin se on hyvä (ja huono), että oppi tuntemaan kroppansa toiminnan. Eipä sitten tartte arvuutella myöhemmi, jos yritys alkaa. On se kyllä oikeesti hassua, kun itekkin joskus kuvittelin, että heti pamahdan paksuksi, jos vähänkin hutiloin.. On tainnu mennä terveystiedontunnilla oppi hiukan ohi. Tai sitten se on siellä koulussa tarkotuskin saada lapset uskomaan niin, jottei niitä "vahinkovauvoja" pamahtelis joka toiselle 15-vuotiaalle! Mutta voihan se olla (ainakin omalla kohdallani usein), että asiat menee aina niin kuin ei pitäis.. Ja en mitenkään halua halveksia teiniäitejä! Tiedän kyllä muutaman aivan loistoyksilön, joiden lapsilla ei kuuna päivänä ole ollut mitään hätää..

Kyllähän Callie täällä on vielä kirjotellu.. Nyt kyllä hetken ollu hiljaksiin, joten saisi taas kertoilla mitä uutta siellä päin tapahtuu!!

Liljanne