Täti ei mua pettänyt. Saapui kellon tarkasti aamulla.. Olin kyllä varma, että tekee tepposet ja joudun sen negan vielä huomenissa testaamaan, onneksi ei! Ainut huono, että unohdin eilen napsia pillerit. Nyt sitten heräsin valtaisaan kipuun ja marssin suoraa tietä lääkekaapille. Jouduin tupla-annoksen ottamaan, kun yhdestä ei ollut enää hyötyä (lääkäri antanut luvan hätätapauksessa..). Sitten lähdin puolentunnin kävelylle, niin kauan kun kykenen liikkumaan, se on avuksi. Onneksi taisi tepsiä, ei ainakaan vielä ole itku tullut. Sen verti kaukaa viisas olin taas, että vaihdoin työvuorot ja nyt aamu vapaa (pakko tehdä tätä vaikka noi lääkkeet auttaakin, vieläkin pelkään, etten ehkä pääsekkään töihin..). Nyt vaan harmittaa, kun piti autolla lähteä asioita hoitamaan, enkä tiedä uskaltaa. Ei se kielletty oo (ei suositella), mutta ite oon huomannu, etten kyllä ihan skarpeimmasta päästä oo. Nytkin joka toisen sanan olen joutunut korjaamaan
Juuli, mulla ei menkat oireile kuin vasta sillä hetkellä, kun padot aukeaa, joten mun kohdalla ei viittaa mihinkään
Ei siis mitään ennakkoilmoituksia, tuhruja, jomotuksia, ei mitään.. Paitsi, että järjetön himotus (pahempi kuin oviksen aikoihin) iskee viimeisenä iltana. Kiitos kuitenkin! Ja sen verran vielä, että ensikierosta en pääse jännäämään ollenkaan. Ovis ja mies ei mahdu saman katon alle taas siinä kierrossa
Tulipas paljon ).( näin ensi v...tukseen.. No ainakin todistettu, että meillä noi simpat ei neljää paivää elele (tosin todistanut sen jo niin usein..). Ehkä saan miehen seuraavaksi siirtymään kolmen päivän varoaikaan
Jospa sitten alkais tapahtua.
No tulikos ex-poitsut kenenkään uniin?
Saa toivoa, ettei kenenkään mies eksy näille sivuille, voisi tykätä kyttyrää..
Ja Tylleröiselle sitten luvassa suurperhettä
Mihinkäs tuo tuosta muuttuisi, tähän asti olet vaan joutunut tyytymään karvaisempiin vauveleihin
Meillä mies haluaisi (ottaakaa nyt sitten siitä selvää!! arg..) ainakin kaksi ja vissiinkin tiheeseen tahtiin (tarvii kuulemma leikkikaverin), kelpaisi mulle.. Kolme on ollu aina mun toiveissa, mutta yks vois olla hiukan myöhemmin. Oikeen liukuhihnasuunnittelua taas: kaksi nyt neljän vuoden sisällä ja sitten yksi neljä-viisi vuotta myöhemmin, kauniisti pakattuna, kaksi tyttöä, ja yksi poika, kiitos!
Tohon nimiasiaan vielä extrakyssäri.. Mitenkäs sukunimi, jos ei vielä naimisissa (käsittääkseni kaikki eivät ole vielä edes menossa)? Itse olin varma, että omani, mutta, mutta.. Nykyään antaisin mieheni (asia, jota oikeasti joskus kauhistelin..). Koskaan aiemmin en moiseen olisi suostunut, esim exäni kohdalla. Nyt se vaan tuntuisi oikealta. Ja mies ehdottomasti haluaisi hänen nimeään käytettävän (taas??? mitä väliä tapella yhdestä nimestä, kun ei lastakaan halua). Omaa nimeäni en ehkä kuitenkaan vaihtaisi, vaikka joskus naimisiin menisimmekin (ei suunnitelmissa seuraavaan 10 vuoteen).
Jätän tilaa muillekkin.
Ihanan aurinkoista PERJANTAIta kaikille!!
Liljanne, pilleri huuruissa
