Haaveena vauva 2023

Onnea @Kiraz 😍

@Mirkkuli26 Toivottavasti olisi haamunen siellä 🤭❣

ON: Tänään aamulla taas jäätävälimaknööli hämmästytti. Rupesin kattomaan Flota, ja oon tasan viikko sitten kirjannut sinne repäisykivuista, kylkikivusta, ja kovasta vihlasusta oikealla puolella muniksia.
Sunnuntaista asti mulla on ollut jäätävä flunssa ja lämmöt käynyt välillä yli 37.

Tänään aamulla siis testasin negan vielä, kun ajattelin olevan dpo 12.
Jäin nyt taas pohtimaan, että onkohan tossa viikko sitten ollut vasta ovulaatio. 🤔
Tänään siis limojen lisäksi tuolta oik. puolelta jomottaa kokoaika ja välillä syvään hengittäessäkin tuntuu sellanen veto.
 
  • Tykkää
Reactions: Mirkkuli26
vierailija
Siittiöitä tulee koko ajan uusia. Mitä pitempään siittiöt on tallessa, sitä enemmän joukossa on myös huonolaatuisia. Toki siittiöitä on myös enemmän kerralla, jos tyhjennyksestä on aikaa.

Tuore on tuore, myös siittiöiden kohdalla.. Eli kummassakin on puolensa ja puolensa.🙃

Parempi mielestäni kuitenkin on, joka päivä tai joka toinen.😊 Mutta parasta sillee, että seksi ei ole pakkoa ja "nyt tehdään vauva"-tyylillä. Ja liiallinen ovulaation kyttääminen saattaa viedä toiselta tai molemmilta sen rentouden seksistä pois, mikä ei ole hyvä juttu..

Raskautuminen voi onnistua milloin vaan.. Kokemuksesta tiedän.🥰
Ja on takana yritystä ja onnistumista. Ja asiantuntijat ja tutkimukset kertoo nämäkin asiat.

Ja anteeksi olen vierailija ja tietenki taas väärässä ja turhia asioita kertomassa.

Mutta jokaiselle tärppiä👍 ja rentoa lämmintä kesää!☀☀☀
 
Itsekin miettinyt kumpi nyt olisi meille se sopivampi tapa yrittää jos siittiöitä ei mahdollisesti ole kehittynyt kiveksissä. Eli siis kun se tulos olis huhtikuun puolivälissä nolla, niin onko parempi taktiikka jokatoinen kuin jokapäivä. Päädyin jokatoiseen. Silloin tuntuu vähemmän pakkopullaltakin. kyllä haluja on, mutta emme silti ole tottuneet tähän tahtiin, mitä hedelmällisinä päivinä ”vaaditaan”. Tääkin vaatii suunnittelua, kun on töitä ja näin.

Viralliset tallettelut on aloitettu eilen kp9. Mä veikkaan tänpäiväisen ovistestin perusteella + ylihuomiseksi. Mulla on Jännästi ollut tähän kiertoon nipistelyjä keskellä kohtua, mikä on outoa koska munasarjat ei siellä sijaitse 😁 Ehkä ne sitten vaan on jotain muuta.
No, kivaa kuitenkin kun taas on tämä uusi mahdollisuus !

Ja hei, neljä päivää ja sit alkaa kesäloma🌸 en tiedä miten saisin asennoitua kun ei tunnu siltä. Mutta ainakin melko lämmin päivä tänään. Ehkä se tästä 😍
 
Onnitteluja plussanneille!

Vähän katkerona täällä luen listaa ja mietin, että onko sellainen "tavallinen keskiarvo" tärpille se > 5 kk vai onko täällä poikkeuksellisen paljon onnistumisia? Pidempään yrittäneitä on aika vähän, eikö ne vaan viihdy täällä?

Itse suhtaudun aika ristiriitaisesti tähän, kun vertaistukea kaipaa, mutta samalla kaihertaa omat pettymykset. Kovin aktiivista ryhmää pidempään odottaneille ei oo, varsinkin kun ollaan yhä vaan jonossa hoitojen alkuun.

Jäin miettimään miten vähän tiedän omien kavereiden yritysajasta, enkä näin esikoista haaveillessa ole ollut keskusteluissa mukana aiemmin.
 
Onnitteluja plussanneille!

Vähän katkerona täällä luen listaa ja mietin, että onko sellainen "tavallinen keskiarvo" tärpille se > 5 kk vai onko täällä poikkeuksellisen paljon onnistumisia? Pidempään yrittäneitä on aika vähän, eikö ne vaan viihdy täällä?

Itse suhtaudun aika ristiriitaisesti tähän, kun vertaistukea kaipaa, mutta samalla kaihertaa omat pettymykset. Kovin aktiivista ryhmää pidempään odottaneille ei oo, varsinkin kun ollaan yhä vaan jonossa hoitojen alkuun.

Jäin miettimään miten vähän tiedän omien kavereiden yritysajasta, enkä näin esikoista haaveillessa ole ollut keskusteluissa mukana aiemmin.
Kyllä monilla on varmasti pidempäänkin yritystä takana. Kieltämättä itselläkin aina, kun tulee plussa-aalto mietin, että voi kun tärppäisi itelläkin. Mietin "yritetäänkö väärin" ja toimiiko oma kroppa oikein jne. Marraskuussa toivuin keskenmenosta ja sen jälkeen yritetty uudelleen. Nyt taas huomenna menkat alkamassa ja mieli vähän sen mukainen.. Varmasti on jotain palstoja myös pidempään yrittäneille erikseen? Tyyliin yli vuosi ->

Mutta siis piti sanoa, että varmasti kaikilla kaikenlaisia keloja, että miksi muut tulee tyyliin vahingossa raskaaksi ja itellä ei millään tärppää. Odottavan aika on pitkä, kun lapsi on niin suuresti toivottu! 🧡
 
Tänään on ollut varmaan vaikein päivä koko yrityksen aikana. Kohta tulee vuosi täyteen ja mietin paljon sitä, että hakeutuako hoitoihin vai ei. Ahdistaa. Ajoittain tuntuu, että antaa olla koko homman, että kuitenkin on yksi ihana lapsi, mutta silti tuntuu surulliselta "luovuttaa". Vaikka oon nyt puhunut muutaman ystävän kanssa asiasta niin silti tuntuu, että on niin yksin.
 
Vähän katkerona täällä luen listaa ja mietin, että onko sellainen "tavallinen keskiarvo" tärpille se > 5 kk vai onko täällä poikkeuksellisen paljon onnistumisia? Pidempään yrittäneitä on aika vähän, eikö ne vaan viihdy täällä?

Itse suhtaudun aika ristiriitaisesti tähän, kun vertaistukea kaipaa, mutta samalla kaihertaa omat pettymykset. Kovin aktiivista ryhmää pidempään odottaneille ei oo, varsinkin kun ollaan yhä vaan jonossa hoitojen alkuun.

Jäin miettimään miten vähän tiedän omien kavereiden yritysajasta, enkä näin esikoista haaveillessa ole ollut keskusteluissa mukana aiemmin.
Mulla on ollut vähän samoja tuntemuksia varsinkin kun lukee sitä yhtä ketjua, jossa on yritysaikoja kerrottu ja joka toinen on "tärppäsi ekalla" tai muutaman kierron sisään. Tätä ei kyllä helpota sekään että kavereilla on myös tärpännyt ekalla tai hyvin pian yrittämisen aloittamisesta, ainakin mitä olen kuullut.
Kyllähän haaveiluunkin varmaan väsyy tai kyllästyy kun ei tärppää, näin ainakin itse voisin kuvitella itseni käyttäytyvän. Nytkin jo sopivan kyynistynyt olo. 🙈

@Laurenzia Mä aattelin ennaltaehkäistä sen ahdistuksen ja haettiin heti hoitoihin kun vaan oli mahdollista. Tuli siitä kyllä olo että hätäilläänkö mutta toisaalta jos tässä ei näy plussan plussaa niin hyvä että ollaan jo jonossa. Ja kyllähän siitä ekasta soitosta terkkariin ja siitä pelkästään ensimmäiseen tulevaan polikäyntiin tulee useampi kuukausi. Tosin tässä oli sitä lakkoa ja kesälomat välissä.

@Tibitii Kuulostaa kyllä lupaavalta, pidetään peukkuja!!

@Tähti123 & @Kiraz Onnea plussasta! :giggle:
 
Viimeksi muokattu:
@Laurenzia ja @Millis86
Mä soitin ekan kerran neuvolaan jo 6kk yrityksen jälkeen ja kerroin että joku on vialla. Noh, ei siitä tietty mitään apua ollu kun todettiin että se on hormonaalista tiputtelua yms. teki mieli huutaa puhelimeen että ”NIMENOMAAN JA SIIHEN TARVIIN APUA! ” mutta ei.
Hakeuduttiin sit 11kk jälkeen neuvolan kautta hoitoihin ja nyt on yritystä takana 2v. 3kk eikä plussan plussaa.

Jokainen saa tehdä omat ratkasunsa eikä kukaan voi sanoo miten pitää tehdä tai mikä sopii kellekkin. Kaikki menee niin kun heille sopii, mutta esimerkkinä siitä että että nopeesti hoitoon hakeutuminen ei välttämättä oo huono varsinkaan jos ikää on jo.. :) vaikeita päätöksiä ❤
itellä on ainakin koko tunteiden kirjo käyty läpi moneen kertaan luovuttamisen ja jatkamisen tarvittaessa lahjasoluihin asti väliltä eikä viha, katkeruus, epätoivo, suru ja suunnaton toivokaan oo jääny kokematta moneen kertaan !
 
Samaistun tuohon, että tuntuu kaikkien onnistuvan ekasta tai tokasta kierrosta ja itse ei vaan onnistu millään. Ja kun en oo edes varma miten esikoinenkaan onnistui yhtäkkiä luomusti vajaan 2 ja puolen vuoden jälkeen.

Taas mieli yrittää uskotella et olis mahdollista saada plussa tässä kierrossa, kun on ollut kaikenlaisia tuntemuksia viime päivinä alavatsalla. Tuskin kauheesti on mahkuja, kun on ollut aika hiljaista viime viikkoina. 😩

Tässä vaan toivon et uus kierto alkais niin sais käytyä verikokeissa ennen sitä ensikäyntiä. Toki mielummin ottaisin sen plussan kuin uuden kierron, mutta en usko kauheesti sen mahkuihin.
 
Itse en ole tällä hetkellä katkera mutta ymmärrän täysin sen tunteen. Sen kun kaikki muut tuntuvat olevan raskaana ja joka puolella on plussa-aaltoa ja itsellä ei vain onnistu. Toki oma kokemukseni on siltä ajalta, kun ei ollut edes yritystä vielä..

Mun esikoinen sai alkunsa tosi helposti parisuhteessa. Ei me oikein edes yritetty mutta niin vain yhtäkkiä olin raskaana. Ex ei halunnut enempää ja itkin, kun pakkasin ne pienet vauvanvaatteet pois. Osan säästin, kun sydän niin toivoi niille vielä käyttäjää. Tuolla ne on kellarissa vielä kolmen vuoden jälkeen.
Meidän eron jälkeen hakeuduin heti hoitojonoon itsellisenä. Sain lähetteen helmikuussa 21. Hoidot alkoivat vuosi lähetteestä, maaliskuussa 22. Olin varma, että heti tärppää, niinhän se esikoinenkin tärppäsi. Shokki oli iso, kun ekassa hoitokierrossa selvisi, että ilmeisesti en ovuloi lainkaan. Onneksi hakeuduin heti hoitoihin, enkä jäänyt odottelemaan mahdollista parempaa hetkeä. Ties miten vaikeaa olisi vaikka 3 vuoden päästä, kun jo nyt on vaikeaa raskautua. Mulla on ikää 33, joten iän puolesta pitäisi vielä olla "helppoa". Välillä jo maalailen kauhukuvia, että sitä kaivattua sisarusta ei tulekaan.

Tsemppiä kaikille pitkään lasta kaivanneille! ♥ Kyllä meidänkin aika vielä tulee 🤗
 

Yhteistyössä