Haaveena vauva 2022

@Suikku1 Tervetuloa ja tsemppiä matkaan! Toivotaan vain pikaista käyntiä tällä palstalla :)
Itselläkin esikoinen tuli heti kun sitä alkoi toivomaan ja näinhän sen pitäisikin mennä, nyt tahkottu 2vuotta,veikkaan kyllä että ikäkin vaikuttaa...mutta ei luovuta toivosta! :)
@Lili_86 Pahoittelut uuteen kiertoon joutumisesta :( Etkö saisi esim. Terolut kuurin kun kierrot noin pitkiä? Ainakin kannattaisi kysyä :unsure:
Muoks. Ja siis todellakin kehtaa, sitä varten ne ihmiset on siellä, välillä tuntuu kyllä et joutuu vaatimalla vaatia itselleen apuja/hoitoa.
 
  • Tykkää
Reactions: minttuni ja Lili_86
Eilen luin Petronellan mahakivusta, ja mietin että olisipa kamala herätä yöllä siihen.
Ja jollain ihmeen empatian voimalla heräsin yöllä siihen että vatsaan koski! Koski vielä aamullakin, ei tosin kohdun seudulle eli jotain ruuansulatus juttuja, söin vähän huonosti eilen.

Kiertopäivien konkari. 37!?/28 menossa. Uskomatonta.
Tänään on kohdunseuduilla tuntunut tuntemuksia, kuin harkkasuppareita, jotain tässä kierrossa siis tapahtuu viimein. Ehkä uusi kierto on kulman takana!

Tänään pitää laittaa varmaan oikeaa ruokaa. Eilen oli aaltoileva huono olo ja skippasin koko päivän ruuat iltapalaan asti. Tänään olen ajatellut vai lihapullia :D ehkä jopa enemmän kuin vauvanyritystä. Kaupan kautta kotiin!
Hmm..Mites se testi? :ROFLMAO:
 
  • Tykkää
Reactions: Keksi82
Hmm..Mites se testi?
Uuvuttaa tehdä, kun ei uskoa ole yhtään :D

Tässä tämä kierto flowsta kuvattuna. Sydäntenkohdilla talletukset. Ovulaatiostahan ei tiedä yhtään nyt enää kun en tikuttanut. Enkä enää osaa sanoa limailun perusteellakaan kun limailu alkoi tuolla kp7-9 jo ja jatkunut tänne kp37 asti...

Milloinkas teinkään testin. Oisko ollut maanantaina? Nega/epäonnistunut


Niin ja tuo flown ennustama ovis nyt on ihan varmaan miten sattuu myös
 
Uuvuttaa tehdä, kun ei uskoa ole yhtään

Tässä tämä kierto flowsta kuvattuna. Sydäntenkohdilla talletukset. Ovulaatiostahan ei tiedä yhtään nyt enää kun en tikuttanut. Enkä enää osaa sanoa limailun perusteellakaan kun limailu alkoi tuolla kp7-9 jo ja jatkunut tänne kp37 asti...

Milloinkas teinkään testin. Oisko ollut maanantaina? Nega/epäonnistunut


Niin ja tuo flown ennustama ovis nyt on ihan varmaan miten sattuu myös
Himoitsetko useinkin lihapullia :unsure:
Miten ois se testi.. niinku Alinna86 kin kyseli.. :) (y)
 
Siis sanokaa nyt onko tuo haamu vai voiko olla mahdollista et 3 eri testiin tulis vaan värikertymä oikeen viivan viereen.. Kyseessä RFSU.N testi PC ei anna oikeastaan näkyvää viivaa ollenkaa..

Eikös tuo ole tummunut eilisestä? Rfsu antaa vääriä viivoja, mutta jos viiva tummuu niin aika hyvältä näyttää
 
Siis sanokaa nyt onko tuo haamu vai voiko olla mahdollista et 3 eri testiin tulis vaan värikertymä oikeen viivan viereen.. Kyseessä RFSU.N testi PC ei anna oikeastaan näkyvää viivaa ollenkaa..

Nää alkaa minust jo näyttää plussan alulta ku punertaakin. Toivottavasti vahvistuu ❤
 
Siis sanokaa nyt onko tuo haamu vai voiko olla mahdollista et 3 eri testiin tulis vaan värikertymä oikeen viivan viereen.. Kyseessä RFSU.N testi PC ei anna oikeastaan näkyvää viivaa ollenkaa..

Kyllä tuo minusta on plussa :) ja eikös sitä yleensä parin päivän välein tummene viiva?
 
Sain miehen kanssa eilen vähän juteltua siitä että minulla ollut vauvakuumetta. Meillä on siis kaksi lasta (-16 ja -19) jo ja olen pitkään miettinyt onko tämä vauvakuume sen syytä kun täytin 35v tai koska oli kemiallinen/aikainen keskenmeno helmikuussa. Oon vieläkin välillä epävarma mutta minusta olisi ihanaa vielä olla raskaana ja kokea kerran pienen syntymä ja pitää toisesta huolta ❤ no mies naurahti että meillä on nyt kaksi ihanaa lasta ja pitäisi yrittää saada säästettyä rahaa omaa taloa varten. mutta sanoi että miettii asiaa kyllä eli ei mitenkään täystyrmäys asian suhteen. Hänelle sanoin että oma takaraja olisi 37v,mies on 11v vanhempi.
Eli täällä taustailen ja lueskelen mitä muille kuuluu. Toivottavasti mekin vielä päästään kokeilemaan onko kolmas raskaus mahdollinen.
Tsemppiä kaikille :)
 
Toiveissa vauva 2021 -ketjussa todella moni listan alkupäästä plussasi, ja eiköhän sama käy myös tässä ketjussa. Sehän se on kaikista parasta kun pitkään yrittänyt vihdoin onnistuu, vaikka jokainen plussa onkin iloinen uutinen täällä
Ymmärrän surun epäonnistuneesta raskaudesta, ja sen että miettii mitä voisi olla. Sulla varmaan oli rypäleraskauden jälkeen joitain kuukausia kun et saanut tulla raskaaksi? Toivottavasti nyt pian sulla tärppää ja saat tällä kertaa vauvan syliin asti!

(Eipä kyllä omaakaan mieltä ylentänyt vilkaista tuota viime ketjun listaa, ja todeta että suurin osa samaan aikaan yrityksen alottaneista on plussannut. Mutta kai minullakin vielä on mahdollisuus onnistua...)
Juu, kaiken kaikiaan hcg-seurannat kesti 9 kk jouluun asti ja siitä lähtien on ollut lupa yrittää uudelleen. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että selvisin melko helposti, eikä mitään jälkiseurauksia tullut. :) Ja loppupeleissä se seuranta-aikakin meni melko nopeasti.
 
Jeppis. DPO 17 eikä tätiä edelleenkään näy. Pitääköhän kohta alkaa soittelemaan jonnekin terkkariin että mikäs on vialla, vai onko edes.
Toki mulla on aina ollut kierrot yli 30 päivää, mutta enpä tiennyt että näemmä ovuloin jo niin aikaisin suhteessa kierron pituuteen.
Ilmeisesti vähän harvinaisempaa näin päin että luteaali on yli 14 päivää.

Ja vaatimattomat 11 raskaustestiä ovat siis tässä viikkojen kuluessa jo todistaneet, että raskaana tässä ei varmana olla. :ROFLMAO:

Jokaisen naisen pitäis tikuttaa ovikset jo parikymppisenä, sillä oppis omasta kehostaan ihan hurjan paljon!
 
Uuvuttaa tehdä, kun ei uskoa ole yhtään

Tässä tämä kierto flowsta kuvattuna. Sydäntenkohdilla talletukset. Ovulaatiostahan ei tiedä yhtään nyt enää kun en tikuttanut. Enkä enää osaa sanoa limailun perusteellakaan kun limailu alkoi tuolla kp7-9 jo ja jatkunut tänne kp37 asti...

Milloinkas teinkään testin. Oisko ollut maanantaina? Nega/epäonnistunut


Niin ja tuo flown ennustama ovis nyt on ihan varmaan miten sattuu myös
Mäkun muistelin ettet saanu yhtään selkeetä tulosta?
Ja ne mitkä oli sillai levinneet niin minust niis pilkotti 2 viivaa alla. Joku muukin tais sanoa samaa :D
Et nyt vaa kipinkapin testikaupoille :D
 
  • Tykkää
Reactions: minttuni ja Keksi82
Kuulutusluontoista asiaa :D kp1 !!! Alkoi 16.30 tänään eli huomenna ilmeisesti kp2, jos klo18 pidetään rajana! Ei alkanut menkat tavanomaisesti tuhrulla vaan kunnon hyytymillä. Toukokuu saattaa mennä ohi, flo ennustaa ovista keskelle viikkoa, vaan ein siitä tiedä miten pitkä kierto on, flo laskee nyt arvion 29. Aion tikuttaa ovista varmaan aloittamassa heti menkkojen jälkeen ja jatkan koko kierron kunnes tulee plussa, sittenpä tietää onko aihetta piinaan. Ei surunaamoja, juhlan paikka :geek:
 
Tuun piinailee. Tänää kai dpo1. @Alinna86 jos vielä tänään päivität. En ymmärrä miks miulla ei oo värit toiminu moneen viikkoon.

Luulen siis et tänään dpo1 ku eilen aamulla oli se räikee viiva. Mut mitää tuntemuksia irtoamisesta ei oo ollu. Ja tänään tuli vielä kananmuna limaa. Nää limatkin on iha erilaiset, kun ennen letroja. Ennen tuli limat ja niiden loppumisen jälkeen ovis+. Nyt kaikki on toisin. :D En osaa enää tulkita omaa kroppaani.
 
Hei pakko tähän väliin kirjoittaa, et täällä tosi ihania ihmisiä ja viestejä! Näiden lukeminen päivän mittaan on parhautta, vaikka välillä on surullisiakin juttuja. Mut esim vau.fi foorumi ei ollut itselle yhtään oma paikka ja samoin Jodelin vauvakuumetta puoli kävi tosi toksiseksi. Täällä on aina positiivinen fiilis. Kiitos sisaret!
Itse olen sen verran kokenut mamma, että olin 19v kun odotin esikoista ja roikun silloin vauvalehden aihevapaalla. "Ennen palstauudistusta". Täällä ei varmaan ole ketään jotka siellä ovat olleet 2002-04 :D siellä oli meno kyllä aivan jotain muuta. Muistan katselleeni kuumeilijoiden puolta, en muista mikähän "ovulointiryhmä" se oli nimeltään, mutta muistan ihmetelleeni raskaustestien tekijöitä paljon ja äönekkäästi, viivojen tihrustelua ja paheksuneeni kovasti. "Jos siinä on viiva niin siinä on, ei sitä tarvitse valoa vasten tihrustaa". Kas nyt 20vuotta myöhemmin, tihrustan viivoja ja olen henkisesti aivan jossain muualla. Ikä on kohdallani tuonut myös järkeä, mutta ennenkaikkea avannut maailman kuvaa. Muistan sortuneeni tuohon toksisuuteen tuolloin, muiden mielten pahoittamiseen. Ehkä saadakseni itse jotain ylemmyyden tunnetta, En tiedä. Mutta jossain ryhmissä ja palstoilla on noita samanlaisia ihmisiä, ja tavallaan ymmärrän että toksista ilmapiiriä luo ihmiset jotka eivät ole henkisesti kypsiä. Ja tämä ei ole mitenkään ikään sidonnainen asia. Kohdallani ikä on tosin auttanut. Toiset ei välttämättä koskaan pääse sinuiksi itsensä ja muiden hyväksymisen kanssa, sellaisina kuin olemme. Minusta on ihanaa kun on kannustava ilmapiiri ja paikka jonne saa purkaa oloja ja jakaa. On myös ihana iloita muiden puolesta. Jännitän muiden tikkuja yhtälailla kuin omiani.
 
Itse olen sen verran kokenut mamma, että olin 19v kun odotin esikoista ja roikun silloin vauvalehden aihevapaalla. "Ennen palstauudistusta". Täällä ei varmaan ole ketään jotka siellä ovat olleet 2002 siellä oli meno kyllä aivan jotain muuta. Muistan katselleeni kuumeilijoiden puolta, en muista mikähän "ovulointiryhmä" se oli nimeltään, mutta muistan ihmetelleeni raskaustestien tekijöitä paljon ja äönekkäästi, viivojen tihrustelua ja paheksuneeni kovasti. "Jos siinä on viiva niin siinä on, ei sitä tarvitse valoa vasten tihrustaa". Kas nyt 20vuotta myöhemmin, tihrustan viivoja ja olen henkisesti aivan jossain muualla. Ikä on kohdallani tuonut myös järkeä, mutta ennenkaikkea avannut maailman kuvaa. Muistan sortuneeni tuohon toksisuuteen tuolloin, muiden mielten pahoittamiseen. Ehkä saadakseni itse jotain ylemmyyden tunnetta, En tiedä. Mutta jossain ryhmissä ja palstoilla on noita samanlaisia ihmisiä, ja tavallaan ymmärrän että toksista ilmapiiriä luo ihmiset jotka eivät ole henkisesti kypsiä. Ja tämä ei ole mitenkään ikään sidonnainen asia. Kohdallani ikä on tosin auttanut. Toiset ei välttämättä koskaan pääse sinuiksi itsensä ja muiden hyväksymisen kanssa, sellaisina kuin olemme. Minusta on ihanaa kun on kannustava ilmapiiri ja paikka jonne saa purkaa oloja ja jakaa. On myös ihana iloita muiden puolesta. Jännitän muiden tikkuja yhtälailla kuin omiani.
No just tää et kaikki tunteet on sallittuja ja ne tikkujen tihrustamiset on ihan ok :D must se on parhautta tihrustaa toisten tikkuja ja seurata onnistumisia! sain osakseni hirveet vihat kun Jodelissa kyselin onko haamuviiva siel vauvakuumetta puolella ja sieltä tuli ne perus "hullu ämmä tuo on selkee nega" ..... Jäi vähä huonot vibat. Mut tänne kyllä uskaltaa postata sit varmasti jos jotain haamun esiäitiäkin bongaa :Dkoska täällä suhtaudutaan kaikkiin tasa-arvoisesti!
 
En ollut vielä käynyt tänään lukemassa meidän ihanaa palstaa, ja pari sivua oli ehtinyt tulla tekstiä! Yritän nyt muistaa kommentoida eri aiheita :D

ainakin niistä inseminaation määristä oli puhetta. Meillä tehtiin yksityisellä 3 inssiä, ja julkiselta kysyivät että olemmeko varmasti nyt valmiita ivf vai haluammeko kokeilla insseja vielä. Mutta yhtäaikaa ei voinut olla ivf-jonossa, jos kevyempiä olisi tehty, niin ehdottomasti halusimme ivf, kuten yksityisellä olimme lääkärien kanssa keskustelleet. Julkisella olen kuullut, että se 3 inssiä on perus, mikä kokeillaan. Yksityisellä tosiaan voi olla vähemmän tai enemmänkin. Mutta meille sanoi lääkärit yksityisellä, että kolme kertaa riittää kertomaan, että siinä pitäis jo jotain tapahtua.

Ja tässä kohtaa loppui muistaminen. Mistähän halusin kirjoittaa. No nyt muistan, että minäkin jo jotenkin "näen" sen, että meillä on lapsi. Jos jotain teemme, niin aivan kuin se lapsi olisi jo tässä. Jos vaikka neulon sukkia, saatan hetken kuvitella tekeväni niitä meidän lapselle. Tai jos soitan tai laulan jotain, niin hetken tuntuu, kuin lapsi olisi tässä. Ja unia näen tosi paljon. Sitä ajattelee niin paljon, että välillä ihan kuvittelee, että kohta lapsi tulee tähän toisesta huoneesta. Aivan tulee itku pelkästä ajatuksesta. Ja sitten tajuaa, tuleeko koskaan tapahtumaan.

Sain myös eilen illalla päähäni, että ne munasolut on päässy karkuun, koska kivut ovat helpottaneet. En ole googlaillut, ettei tule vaan pahempi mieli. Vähän sama tunne ja ajatus, kuin ennen menkkoja, kun aistii, että ei ole onnistunut. Niin en tiedä, miksi tämä ajatus tuli, en pääse siitä eroon. Jotenkin vaikka lääkäri vaikutti luottavaiselta ja lääkkeen annosta laskettiin, niin painotti synarelan merkitystä, että ei irtoa ennen aikojaan. Huh, jännittää, onneksi huomenna jo ultra. Mutta petyn kyllä suuresti, jos siellä ei olekaan kaikki hyvin. Varmasti raivostuttaakin.
 
@minttuni Koskettavaa❤ja on surullista että toiset joutuu oottamaan niin kauan tai joutuu menemään vaikeimman kautta, iso halaus sinne❤

Mäkin nään kans paljon unia vauvoista ja yhteisestä lapsesta..miten mun mies lellittelee ja leikkii sen kanssa ja mä katon onnellisena taustalla, sitten kun todellisuuteen herää, on aika karu shokki :( Myös pieniä villasukkia on kudottu, ostettu vauvan vaatteita ajatelen että saisi ne pukea meidän lapselle vaan on ne kuitenkin lopulta päätyneet kavereiden lapsille.

Ehkä sulla vois olla itsesuojeluvaisto nyt meneillään et ajattelet jo etukäteen mahdollista pettymystä jos sellainen tulis niin ei pettyiskään niin kovasti..jos ymmärrät mitä tarkoitat.
Todella toivon et tuut kertoo meille ilouutisia huomenna! Kaikki peukut pystyssä! Tsemppiä!❤❤
 
En ollut vielä käynyt tänään lukemassa meidän ihanaa palstaa, ja pari sivua oli ehtinyt tulla tekstiä! Yritän nyt muistaa kommentoida eri aiheita

ainakin niistä inseminaation määristä oli puhetta. Meillä tehtiin yksityisellä 3 inssiä, ja julkiselta kysyivät että olemmeko varmasti nyt valmiita ivf vai haluammeko kokeilla insseja vielä. Mutta yhtäaikaa ei voinut olla ivf-jonossa, jos kevyempiä olisi tehty, niin ehdottomasti halusimme ivf, kuten yksityisellä olimme lääkärien kanssa keskustelleet. Julkisella olen kuullut, että se 3 inssiä on perus, mikä kokeillaan. Yksityisellä tosiaan voi olla vähemmän tai enemmänkin. Mutta meille sanoi lääkärit yksityisellä, että kolme kertaa riittää kertomaan, että siinä pitäis jo jotain tapahtua.

Ja tässä kohtaa loppui muistaminen. Mistähän halusin kirjoittaa. No nyt muistan, että minäkin jo jotenkin "näen" sen, että meillä on lapsi. Jos jotain teemme, niin aivan kuin se lapsi olisi jo tässä. Jos vaikka neulon sukkia, saatan hetken kuvitella tekeväni niitä meidän lapselle. Tai jos soitan tai laulan jotain, niin hetken tuntuu, kuin lapsi olisi tässä. Ja unia näen tosi paljon. Sitä ajattelee niin paljon, että välillä ihan kuvittelee, että kohta lapsi tulee tähän toisesta huoneesta. Aivan tulee itku pelkästä ajatuksesta. Ja sitten tajuaa, tuleeko koskaan tapahtumaan.

Sain myös eilen illalla päähäni, että ne munasolut on päässy karkuun, koska kivut ovat helpottaneet. En ole googlaillut, ettei tule vaan pahempi mieli. Vähän sama tunne ja ajatus, kuin ennen menkkoja, kun aistii, että ei ole onnistunut. Niin en tiedä, miksi tämä ajatus tuli, en pääse siitä eroon. Jotenkin vaikka lääkäri vaikutti luottavaiselta ja lääkkeen annosta laskettiin, niin painotti synarelan merkitystä, että ei irtoa ennen aikojaan. Huh, jännittää, onneksi huomenna jo ultra. Mutta petyn kyllä suuresti, jos siellä ei olekaan kaikki hyvin. Varmasti raivostuttaakin.
Mulla tuli tästä mieleen semmoinen kirja kuin Luo itsesi uudelleen. Siinä painotettiin juuri tuollaisten ajatusten tärkeyttä, jos haluaa vaikuttaa siihen mitä tulevaisuudelta haluaa. Voi kunpa teitä pian onnistaisi! <3
 
Nyt pakko kertoa mun oma kokemus, vähän hömppää ja hempeyttä.

Mä oon nähnyt 16 vuotiaasta asti selkeitä unia. Silloin varsinkin elin vaikeeta elämää pahan syömishäiriön kourissa,joka vei elämältä voiton ja kesti jopa 8 vuotta tuosta 16 vuotiaasta.

Niin tämä yksi uni on toistunut kaikkien vuosien ajan. Makaan jossain heinikössä, mulla on siniseen peittoon kääritty vauva, ja havahdun siinä auringon paisteeseen. Semmonen lämmin ihana olo hehku siitä unesta ja se vauvan tuhina tuntu ihoa vasten. Heräsin aina niin onnellisena sen unen jälkeen, se muutti välillä muotoaan mut pääpiirteet pysyi. Sininen peitto, vauva, aurinko, rauha. Se uni kantoi tosi pitkälle. Kaikki ne pahimmat osasto hetket, kaikki ne pahimmat epätoivon ajat.

Kaikki kulminoitui siihen, kun synnytin mun pojan maaliskuussa 2020. Mulle osu synnytyssali jossa oli tosi iso ikkuna Espoon sairaalassa ja koko viikon oli ollu harmaata, niin sinä päivänä klo 16 ku mun poika syntyi oli täys auringon paiste. Sit kun sain mun pojan rinnalle tiesin et tää oli se tunne mikä on seurannut mua aina. Tuli niin syvä rauhan tunne ja lämmin olo, itkin varmaan tunnin sitä kaikkea vanhaa tuskaa ulos, koska sain alottaa nyt elämän jotenkin uudestaan,vaikka vanhat vaikeudet oli jo silloin mennyttä ollutkin monta vuotta. Se vaan oli niin taianomaista. Semmonen fiilis et mun poika on kokoajan ollut vaikeimpien hetkien ajan mukana ja, että tän pienen tyypin mä tunnen. Ekat sanatkin tais olla et "vihdoin sä oot täällä"

Äh on tää elämä aikamoista :cry: :love:
 

Yhteistyössä