G: Nolointa mitä sanoit (=huusit) synnyttäessäsi?

Mä huusin esikoisen synnytyksessä kaikki mahdolliset kirosanat ja opin varmaan liudan uusiakin Supistukset oli kestänyt melkein 12h ja olin täysin tuskissani kun viimein saatin lähteä synnytyssaliin. Mä ihan sananmukaisesti konttasin siitä odotustilan ohi missä mammat oli menossa ultriin yms. Olin siis ollut yön odottajien puolella kun synnytyssalsisa oli ruuhkaa ja aamulla lähdin synnytyspuolelle. Kun olin voipuneena siellöä lattialla,kaikki mammat katsoi mua kauhuissaan ja meikä huutaa että: saatana te ootte hulluja kun ryhdyitte tähän!!:ashamed: Kyllä hävetti jälkikäteen. Ja kätilö hyssytteli mua matkalla ja sanoi että´voisitkohan olla vähän hiljempaa kun muut äidit häiriintyy´niin meikä kajauttaa jotain: Haista sinä ämmä pitkä paska,tule ite kokeilee tätä´:ashamed: Samaten kun sitten päästiin sinne synnytyssaliin niin vanhempi naiskätilöä kävi tuputtamassa ilokaasua mistä kieltäydyin koska olin ykännyt koko yön,tivasin siis epiduraalia niin tää nainen vaan tuputtaa ja tuputtaa ja lopulta sanoi mulle että: jos et nyt ota tätä niin et saa mitään!!!´:O Siitähän riemu repes meikäläisellä: Huusin kaiken maailman kauheuksi ja käskin mennä vähän vauhdilla hakemaan sitä epiduraalia. Kätilö loukkaantui ja lähti paikalta:O

 

Ekasta sain epiduraalin ja synnytys meni kuin oppikirjojen mukaan. Synnytyksen kesto 4h 40min

Toisesta jo matka sairaalaan oli yhtä huutamista ja pyörätuolilla kärrättiin saliin. Tutkimus, äkkiä vaatteet pois ja sori täällä huoneessa ei ole edes ilokaasua. Huusiin nelinkontin lattialla kun eläin siihen asti kun vauva syntyi. Synnytyksen kesto 2h 50min

Kolmannesta menin sairaalaan asenteella käännytetään kuitenkin kotiin, yllätykseksi olin auki 7cm. Suoraan saliin ja alkoihan ne supistuksetkin koventua, ilokaasua kipuihin. Juttelin kätilölle miten se ilokaasu on mun uus paras kaveri ja jos piti tehdä tutkimus niin vannotin et kaveria ei jätetä. Kätilö naureskeli niille mun jutuille ja kaverin sain pitää kunnes piti ponnistaa ja silloin huusin taas ja lujaa.
Synnytyksen kesto 4h.

 

Hetken ilokaasua hengitelleenä aloin selittämään miehelleni että ei tunnu missään! sitten katsoin kun hoitaja oli tietokoneella näpyttelemässä jotain ja tokaisin siihen sitten et "hei siellähän on netti, pääsiskö facebookkiin?" hoitaja ja mieheni repesivät nauramaan ja mieheni tokaisi että "jaa ei tunnu missään vai?"

 

Synnytys kesti about 25h ja epiduraalia laitettin ekan kerran jälkeen vielä 3 kertaa lisää, muttei se ekan kerran jälkeen enää oikeen auttanut.
Muuten en oikeen huutanut, itkeskelin vain tuskissani. Mutta kun pää oli ulkona ja kätilö käänsi vauvaa parempaan asentoon että olkapää tulisi hyvin ulos, nii huusin että "Mitä vittua sä mulle teet?!!" Sattu niin helkutisti..

 

Nostelen, kun nää on niin hauskoja

 

Viimeisimmässä synnytyksessä (kaksossynnytys alakautta) olin saanut neiti A:n puskettua pihalle, ja kätilö esitteli jalkopäässä että tällänen ja tän merkkinen tuli. Onnen huuruissa pällistelin tyttöä, kunnes todellisuus iski ja suusta mölähti että "voi helvetti, eihän tää loppunutkaan vielä...". Vähän nolotti. Puolen tunnin päästä tuli herra B ja huokaisin helpotuksesta. Muutoin kun mieheltä joskus kysyin että olenko synnyttäessä huutanut (neljä lasta) niin sanoi että en ole sanonut pihaustakaan ja että hänkin ihmetteli kuinka joku voi olla niin hiljaa kun ihmistä ulos punkee.

 

ilokaasun voimalla poikaa ulos pykistin ja voimat olivat ehtyä joten totsein napakasti että "nyt ei enää jaksa". lääkäriä lähettiin hakemaan notta imukupilla hoidetaan loppuun. lääkärin saapuessa huoneeseen säikähin ja totesin "en minä mittää molopäätä halua" ja poika synty ilman imukuppia! ilokaasusta oli kyllä apua vasta ompeluvaiheessa jolloin alko mukavasti naurattamaan ja jotaki mukavia siinä tainnu haastella.

 

"Joo, tää riittää, yritän myöhemmin uudelleen" esikoisen ponnistusvaiheessa. Kätilö repes nauruun että et ä nyt oikeen voi kotiinkaan lähteä kun pää näkyy

 

up

 

Ponnistusvaiheessa mies haukotteli vieressä kun itsellä oli kovat kivut, kova paineen tunne ja supistukset tuntui todella pahoilta. Koko synnytyksen ajan olin rauhallinen ja asiallinen ja enimmäkseen hiljaa. Mies tosiaan erehtyi haukottelemaan makeasti naamani edessä. Yhtäkkiä nousin melkein pystyasentoon makuulta ja huusin "vittu sä olet ihan saatanan ärsyttävän näköinen, painu vittuun täältä haukottelemasta, tajuatko miten paljon muhun sattuu, painu nyt vähän helvetin äkkiä vaikka kahville siitä". Kätilö sanoi, että ei tästä ehkä kannata lähteä nyt kun vauva kohta syntyy. Mies luikki piiloon sängyn toiselle puolelle. Vauva syntyi muutaman minsan päästä.

Kun pää oli tulossa huusin paniikissa, että tee episiotomia jooko, en kestä, en pysty, en pysty jne. Kätilö totesi, ettei tässä enää mahdu saksia väliin .

 

up

 

Ponnistus vaihe sattu ihan perk.....Huusin et imasen takasin Ja mies sano rauhallisella äänellä:Et viittis repii multa silmiä päästä!

 

Synnytys käynnistyi illalla saunan jälkeen ja olin koko kuuman hellepäivän aiemmin himoinnut cocacolasta. Synnärillä vauvan ulos tultua huokasin syyyyväään, tarrasin miestä rinnuksista kii ja sanoin "nyt mää oon kyllä ansainnu sen mun COKIKSEN!". Jalkopäässä hääräävälle kätilöllekin taisin ainakin viisi kertaa sanoa että "tuokaa mulle lasillinen kylmää cokista!". Ja hehän toivat Olivat kanttiinista käyneet ottamassa hanasta

 

Mä synnytin aivan hiljaa, kätilöt ja lääkärikin varmisti monta kertaa että ymmärsinkö mitä mulle sanottiin kun vaan nyökytin. Vaikka kivut oli helvetilliset.
Mieshestä olin huolehtinut sitäkin enemmän että ei kait sillä ole kuuma, haluaako se käydä kahvilla, onko sillä jano ym. kunnes mies sanoi että eiköhän hänen tehtävä ole nyt huolehtia musta.
Toivottavasti tämä seuraavakin tulee yhtä rauhallisesti.

 

Nää on hauskoja!!

Ai niin, kun vauva syntyi ja kätilö nosti sen ylös, niin että näin suoraan sen jalkoväliin, niin kysyin hölmön onnellisena, että "onko se tyttö?", vaikka siinähän se pimppi oli suoraan mun naaman edessä!

 

nostan. Parhaita

 

[QUOTE="melina";23926822]jätättekö aivot narikkaan kun meette synnyttään.Mä olen synnyttänyt kolme lasta enkä ole koskaan huutanut/puhunut törkeyksiä tulevan lapseni syntymäpäivänä![/QUOTE]

Peesi ja itse syöksysynnyttänyt 2 ilman mitään lääkityksiä. Avautuminen tapahtunut silmänräpäyksessä ja oli KIVULIAS.

 

En muista mitä kaikkea höpisin mutta välillä kätilö totesi, että mukava on vielä riittää huumoria. Kun sain epiduraalia niin sanoin lääkärille, että jos tämä ei auta niin haluan koivuhalosta päähän ja kovaa.

 

mun synnytys kesti melkein 20h ja on muistikuvat vähän hatarat...

sen kuitenkin muistan, kun olin ihan ilokaasuhöyryissä kun mulle sanottiin, että anestesialääkäri on saapunut.. tää lääkäri oli sellanen tooosi kapeakasvoinen nainen jolla oli se sairaalan myssy päässä ja VAL-TA-VAT silmälasit ja se heilahti sieltä monitorien takaa että terrve!! ja mä muistan kun repesin ihan täysin ja sanoin exälle, et kato kärpänen....

huusin myös nälkääni jossain vaiheessa

Ei helvata "kato kärpänen" tää onillan paras, repesin

 

ihan loistavia tarinoita! saahan nähä mitä sitten joskus tullee tapahtumaan ku meikäläinen pykii penskaa maailmaan. Voi olla muuten melekosen mielenkiintonen sessio se

 

Ensimmäinen tuli ulos aika vauhdikkaasti (1,5h). Se ponnistusvaihehan tuntuu siltä, niinkuin olisi syönyt 12 elefanttia ja nyt pitäis paskantaa. Kätilöt eivät päästäneet minua tiukasta äänensävystäni huolimatta vessaan. Loppuviimein olin kuulemma jo karjunut:
-Mulla on oikeus suolihuuhteluun! Se lukee niissä papereissa!

 

Olen kiroillut ja paljon. Tokaa synnyttäessä kätilökin sanoi, että ei lapsen kuulu syntyä noin ruman puheen saatelemana ja käski siistiä suuni... Eikä ollut edes vanha kätilö.

 

En tiiä oliko nyt kovin noloa, mutta taisin kirkua vikoilla 3kpl avaavilla supistuksilla senverran lujaa, että kätilön, opiskelija avustajan ja miehen korvat meinas mennä lukkoon.. Niin ja tietty taisin sanoa, että nyt tuli kuolema...

Myös sanoin pari kertaa päättäväisesti, että nyt mää lopetan tämän synnytyksen, enkä enää ponnista tippaakaan. :xmas:

*lisäys* Niin ja tosiaan ennen kalvojen puhkasuja (ihan loppuvaihe, lapsi oli tuosta n. 30min päästä pihalla) pyysin kätilöltä aamupalaa, ku oli niin kova nälkä. Eivät suostuneet antaan kuin teetä ja mustikkakeittoa, kun kuulemma ei ollut tukevaa ateriaa hyvä siinä välissä syödä.. Syömisen jälkeen sit sanoin, että dodii, aletaan nyt sit hommiin. (Tiesin, että kalvojen puhkaisun jälkeen homma nopenee niin, että saa alkaa melki samantien ponnistaa)..

 

Miehelleni karjuin "Et mene kurkkaamaan alapäähän, jos vilkasetkaan, nii hakkaan sut!"

 

En synnyttäessä, mutta mieheni kertoi vuosia tapahtuman jälkeen, että kätilön ilme oli aika ällistynyt, kun hän kysyi: "Sinä varmaan haluat vauvan heti syliisi?" ja sai vastaukseksi topakan ein.