Etä-äiti mitä ajatuksia herättää?

[Nelda]

Jotenkin harmittaa nämä nuorena, jopa alle kouluikäisenä, kuolleiden kuolinilmoitukset, joissa surijana on "äiti ja Matti, isä ja Maija".

Jos meillä tulisi miehen kanssa ero, haluaisin ilman muuta ruveta etä-äidiksi. Mies on ilman muuta jaksavampi toimimaan yksinhuoltajana kuin minä.

 

[vierailija]

Ei mitään. Syitä kun siihen voi olla monenlaisia.

 

[Vasemman käen rukkanen]

Jotenkin harmittaa nämä nuorena, jopa alle kouluikäisenä, kuolleiden kuolinilmoitukset, joissa surijana on "äiti ja Matti, isä ja Maija".

Jos meillä tulisi miehen kanssa ero, haluaisin ilman muuta ruveta etä-äidiksi. Mies on ilman muuta jaksavampi toimimaan yksinhuoltajana kuin minä.

Siis sua harmittaa enemmän nämä uusperheet kuin kuolleet lapset?

 

[0roosa0]

Siis sua harmittaa enemmän nämä uusperheet kuin kuolleet lapset?

Mä jäin kanssa ihmettelemään.

Mutta alkuperäiseen kysmykseen, ei suuremmin herätä ajatuksia. Minäkin olen etä-äiti. Ollut pian jo seitsemän vuotta.

 

[Mielensäpahoittaja]

Ei etä-äiti ole sen kummempi ihminen kuin etäisäkään. Tiedän tapauksen,jossa lapsi jäi asumaan isän kanssa, koska isällä oli enemmän rahaa ja paremmat tulot, oli varaa ostaa perheen yhteinen koti omakseen. Lapsella säilyi sama koulu ja samat kaverit.
Mun mielestä tuossa tapauksessa äiti toimi lapsen etua ajatellen, kuten erotilanteessa pitäisikin toimia.

Meillä oli juuri tällainen tilanne- isällä oli varaa jäädä asumaan yhteiseen kotiimme, jossa lapsi oli elänyt suurimman osan elämästään, lisäksi sen lähellä tuttu päiväkoti ja kaverit yms. Itse muutin aluksi siskoni nurkkiin, sitten pieneen yksiöön koska olin hyvin pienituloinen. Nyt on isompi asunto, ja lapsi on yhtä paljon molempien vanhempiensa luona, vaikka hänen osoitteensa onkin virallisesti isänsä luon

En ole itse saanut negaa asiasta, pelkkää positiivista palautetta, kun ajattelin lapsen parasta.

 

[vierailija]

Minusta tuli etä-äiti 7 vuotta sitten kun sairastuin fyysisesti. Minulla todettiin vakava sydänsairaus ja harvinainen verisairaus. Sairaudet veivät voimat. Olin lähes vuodepotilas yli vuoden.

Tästä syystä tytär siirtyi isänsä hoitoon. Kaikki on mennyt hyvin. Tytär on mielestäni ihan tasapainoinen 13-vuotias. Näen häntä joka toinen viikonloppu, en asu samalla paikkakunnalla. Sydänleikkauksista huolimatta olen edelleen varsin sairas, en edes työkykyinen. Joudun elämään hyvin rauhallista elämää, ns. mummovaihteella.

Päätös oli hyvin vaikea mutta minun tapauksessani ainoa mahollinen. Ex-mieheni on ollut tyttärelle hyvä lähivanhempi. Meillä molemmilla on myös uudet puolisot joiden kanssa lapsi tulee hyvin toimeen. Oma uusi puolisoni on paljon avuksi ja käy esim. liikuntaharrastuksissa tytön kanssa kun itse en jaksa enkä fyysisesti pysty.

Tytär tietää nyt että sairauteni on syy tähän asumiskuvioon, mutta yritämme olla kuormittamatta häntä liikaa minun sairaudella ettei hänelle tule turhaa stressiä ja pelkoja.