Emby^ Toivottavasti se imettäminen lähtisi sujumaan ja Nökön paino nousisi
Tosin vaikka aion itsekin imettää mahdollisuuksien mukaan, niin en tuomitse äitejä, jotka eivät vain jostain syystä PYSTY imettämään. Kaikilla kun se ei onnistu eikä se tee kenestäkään huonoa äitiä. Enkä saa mistään takuita, että minäkään siinä onnistuisin. Olen vähä tottunut olemaan luuseri monissa asioissa
Kristiina84 Hienoa, että teillä alkaa rytmi löytymään ja olet saanut varmuutta tytön hoitamiseen
Äidiksi kasvetaan, joten miten voit olla täysin valmis ja varma äiti, kun saat esikoisesi? Et mitenkään
Harvempi meistä on mitään supertapauksia. Ihan tavallisia pulliaisia tässä ollaan
Onnea myös tulevista häistä!!
Barbababy Kiitos tsempeistä ja ihana kuulla, että teillä oli rakenneultrassa kaikki hyvin :heart: Yksi etappi taas ohitettu
ON: Täällä
pahoinvointi tuli takaisin tiistaina. Kahteen viikkoon en ole vessanpönttöä morjestanut, mutta tiistaina tein sen 3 kertaa. Varmaan yksi ainoa ateria kerkesi jotenkin imeytymään ja toivottavasti Möhkö sai siitä edes jotain : / Vielä maanantaina vallitsi
jatkuva nälkä. Monet yöunet menneet pilalle ton nälän takia, kun öisinkin pitäisi olla syömässä 2-3 tunnin välein. Kuitenkin hillitsin sitä nälkää juomalla vettä... Jatkuva nälkä helpotti nyt tuon tiistaisen takia. Vieläkään ei pysty
normaalisti syömään, esim. liha, kana ja kala etoo jonkun verran. Hedelmät, jugurtit, perunat, salaatit ja leivät ovat kova sana tällä hetkellä. Sekä tietysti juominen. Yritän kuitenkin edes jotain proteiinipitoista saada päivittäin nieltyä.
Täällä pitäisi käydä ostamassa jonkunlaiset
mammahousut ennen töihin paluuta. En ole farkkuja pitänyt varmaan kuukauteen enkä enää ajatellut tavallisia farkkuja päälleni tunkeakaan.
Maha ei tosin ole omasta mielestäni kasvanut. Turvotusta on vyötäröllä, mutta kohtu on edelleen tuolla, missä alun perin olikin...
Barbababy kirjoitti tuosta, ettei osaa
hehkuttaa raskauttaan. Täällä sama homma. Ultrat ja ekojen sydänäänien kuuntelut ovat olleet hienoja kokemuksia, mutta jotenkin olen ottanut ne vaisusti. Tai ehkä mie vaan olen tällänen rauhallisempi odottaja, joka ei turhia hehkuttele. Vielä plussatessa mietin, että nt-ultra kun on onnellisesti takana, niin laitan naamakirjaan jonkunlaisen tilapäivityksen siitä, miten meidän hartaasti odotettu pikkuinen näkee päivänvalon tammikuussa. Vieläkään en ole kyseistä päivitystä laittanut
Kai tässä kuitenkin haluaa sellaista tiettyä salaperäisyyttä?
Ja jotenkin olen sisäisesti niin tyyni, rauhallinen ja onnellinen tästä. Miksi mun tartteis hyppiä ja kiljua ilosta, että meille tulee vauva?
Onnen kyyneleitä on kyllä vuodatettu, mutta päivä kerrallaan tässä mennään eteenpäin
Sen olen huomannut, että musta on tullut tosi
itsekäs. Laitan oman hyvinvointini kaiken edelle ja kiukuttelen tietyistä asioista, jos minusta siltä tuntuu. Yritän myös sulkea kaiken ylimääräisen negatiivisen pois mun elämästä. En halua olla pahoittamassa mieltäni koko ajan. Normaaliin arkeen kuuluvat pienet negatiiviset asiat ovat ok, mutta mun ei tarvi esim. hengata sellaisten ihmisten kanssa, joiden seuraa en jaksa.
Odotan, että maha kasvaisi edes vähän ennen kuin palaan lomalta töihin. Olisi ihanaa, kun työkaverit miettisivät selän takana, että onkohan päässy makkarat ja olut lihottamaan vai olenko pieniin päin
Töissä kun tietyt ihmiset rakastavat analysointia selän takana... Olisipa tekemistä heillekin
Möhkön
sydänääniä kuunneltu säännöllisen epäsäännöllisesti. Aina en saa niitä kuuluviin. Tällä viikolla meillä on päivisin ollut oma kahden keskinen hetki ja illalla olen sitten etsinyt äänet myös isännän kuultaviksi
Ai niin. Alkuraskaus on onnellisesti takana!!! Yksi etappi taas saavutettu
Hennu & Möhkö 12+4