Esikoista yrittämään -pinosta plussanneet 2011 ja 2012

Nökö tosiaan syntyi eilen suunnitellulla sektiolla klo 9:45, aivan ihana kultakutri nöpönenäinen poika, mitoiltaan 2290g ja 50cm :heart:

 

Onnea Emby

 

Onnea paljon Emby!! :heart:

Täällä pahoinvointi nostaa aina aamusin enemmän päätään. Vessanpönttöä en ole morjestanut perjantaiaamun jälkeen, hyvä niin

Paino noussut nyt huimat 0,5 kg lähtöpainosta (mun lähtöpaino on se, kun oon punninnu itteni aamusta ilman vaatteita plussauksen aikoihin. Viis välitän neuvolan lähtöpainosta, koska se on punnittu päivällä ja vaatteet päällä eli kilon enemmän ku normaalisti Hitto mie oon tarkka näist asioista : /).

Varmaan paino lähtee nyt nousuun ku raskaus ja tupakoimattomuus pistää aineenvaihdunnan jumiin.

Mimmoset teillä muuten on ollu fiilikset noin ylipäänsä raskauden aikana?
Saa jo synnyttäneetkin vastata

Mie jotenkin yritysaikana ajattelin, että leijun vaan jossain pilvilinnoissa koko raskauden enkä valita yhestäkään oireesta. Nyt jotenkin keskenmenon pelko on niin rankasti tuolla takaraivossa, että tässä mennään liikaa "jalat maassa" -meiningillä. Ei varmaan itsekään ole vielä edes 80 %:sesti
sisäistänyt, että tuolla oikeasti on joku, jolla alkaa pikkuhiljaa olemaan kehittynyt kaikki tarvittava ja nyt kehitys ja kasvaminen jatkuu aina siihen asti, kun pikkuinen haluaa tulla ulos...

Ja nyt sitten tunnen hirveen huonoa omatuntoa, kun en leijukaan jossain pilvilinnoissa, vaikka onnellinen oon tottakai ja odotan innolla tulevaa. Enkä epäile sitä, etteikö minusta tulis hyvä äiti. Oon vaan jotenkin liian rauhallinen Mut onko tämä jo sitä sisäistä varmuutta, vaikka kuitenkin pikkuriikkisen on epävarma? Tää kuitenkin tuntuu niin oikealta ja näin on tarkoitettu.

Kertooko tää rauhallisuus siitä, että minusta ei tule mitään hysteeristä äitiä, joka pelkää kaikkea ja kaikkia ja suojelee lastaan liiallisuuksiin? En tiedä. Sekavia tunteita kuitenkin, mutta miehelle näistä on turha puhua Hän luottaa siihen, että kaikki menee hyvin ja meistä tulee hyvät vanhemmat

Tämmönen avautuminen nyt näin keskiviikon kunniaksi.

Kolmatta päivää kokonaan ilman tupakkaa oleva Hennu & Möhkö 9+3

 

Onnea Emby

hennu
Mun fiilikset ollu kans aika jalat maas.. mutta en ehtinyt sinänsä ajatella mitään millaista tämä olisi.. toisaalta hyvin lähellä täysin normaalia elämää ja toisaalta täynnä muutoksia.. kaipa e tästä kunhan kaveri kasvaa vielä lisää ja alkaa liikkeet tuntumaan niin sitten on jotakin muutakin kuin nouseva paino, ilmavaivat ja kasvava masu..

 

Mie en aio leijailla ennenkö o satavarmaa. Tässä kahen vuoden aikana oon sen oppinut, että ei se ole niin itsestäänselvää vielä.
Mies sano mua eilen äipäksi vähä palo taulu. Mie ole kenenkää äiti vielä. Ja sittenkö olenki nii mies saa edelleen puhutella mua nimeltä..
Meni hermot jo äitienpäivänäki ko se soitti ja onnitteli. Haloo, me oltii tiietty kolme päivää sillo tästä!
Eniten se keskeytynyt km. pelottaa. Sekin on paljon inhimillisempää, että tietää vaikka verenvuodosta menneen kesken. Silläkään en halua leijailla, että jos nt-ultrassa sitten käyki ilmi, että joo ei se ole kasvanu.
Masentaa olla tämmönen pessimisti.
Olin kuvitellu, että leijailisin iha pilvissä. En leijaile. Kovin on sellainen olo, että katsellaan.

 

Niinhän se on, että raskaus varmasti konkretisoituu, kun massu alkaa kasvamaan ja liikkeet tuntumaan Aatelkaa, jos meitä ei ultrattais ollenkaan! Siinä sitten oottelisit 9 kk, että miten käy.

Mie oon isäntää sanonu tulevaks isäks Mut se ei ole minuu kuttun muuta ku nimellä

Jospa nt-ultran jälkeen tässä uskaltais antaa itelleekin luvan hengähtää ja alkaa NAUTTIA raskaudesta Tosin aattelin mie aina vessanpönttöä morjestaessa, että siellä se pikkuinen kasvaa, kun kerta mulla on niin paha olo

Alkais näyttää siltä, että selvisin vaan parin viikon oksenteluilla. Ainakin nyt ollut monta päivää taukoa, joten tietty säännöllisyys on hävinnyt Yrjötään, jos oikein pahasti yrjöttää, mut toistaseks hyvä olo

Vielä ku joku kotihengetär siivoais meillä kotona

 

Embylle paljon onnea pikkuprinssistä :flower:

Fiilikset raskausaikana niitä oli monenmoisia. Ekaks se että on uskomatonta et vihdoinkin oli raskaana, sitten se pelko jos jotain sattuu. Innostus uutta tulevaa kohtaan ja epävarmuus tulevasta. Miten sitä pärjää vauvan kanssa ja mitä se elämä sitten on kun meitä on kolme. Kovasti odotti sitä milloin masu alkaa näkymään ja tuntui hyvältä kun joku ulkopuolinen onnitteli Viimeiset raskausviikot olivat parhainta, kun sai olla jo kotona. Se oli hyvä, että jaksoi tehdä vielä kaikenlaista ja olla tekemättä jos ei jaksanut...ottaa päikkärit jos siltä tuntui, taputella massua ja kuunnella pienen potkuja... Oikeesti miula on ikävä niitä hetkiä ja sitä isoa "pallomassua". No, jospa ne hetket joskus saa vielä nauttia uudelleen

Täällä arki sujuu ihan mukavasti. Yöllä heräillään pari kertaa syömään. Neidillä on vaan ollut hieman vatsavaivoja, jotka ovat aiheuttaneet kiukkua. Tunteet heittelee välillä laidasta laitaan. Välillä tuntuu toivottamalta kun toinen vaan huutaa, eikä saa rauhoittumaan millään. Mutta kuitenkin on onnellinen olo kun on tuo pikkuneiti olemassa

Sindi ja pikkuneiti

 

Onnea Emby pikkusesta!

 

Embylle hurjasti onnea!!

Fiilikset oli mulla tosi varovaiset koko raskauden ajan. Alussa pelkäsin mahdollisia vuotoja ja lopussa vauvan liikkeiden vähyyttä. Jalat maassa, vaikka tottakai olin superonnellinen ja iloinen omasta pienokaisesta. Mua suorastaan ärsytti muiden ihmisten (sukulaisten) liikainnokkuus ja hössöttäminen. Ehkä ne piti (pitävät edelleen) minua outona, koska otin aika rauhallisesti niiden silmissä raskauden. Fiiliksiin toki vaikutti se edellinen keskenmeno, josta moni sukulainen ei vieläkään tiedä. Ehkä toisen kohdalla uskaltaa "irrotella" enemmän tunteiden kanssa.

Kirskis ja poika 3kk

 

Soittelin neuvolaan ja sain ajan ens viikon torstaille, nii kokeillaan kuuluuko sydänääniä. Ko se NT-ultra on vasta 3 viikon päästä niin haluaa vähä jotaki väliaikainfoa

 

Onnea Emby!! :heart:

 

Onnea Emby ja koko perhe pienokaisesta! :heart:

Täällä huomenna ristiäiset, hirvee hössötys ja kiire Toivottavasti tyttö ei vaan sais raivareita, äitiä jännittää jo kovasti

 

Kuinkas Kristiina ristiäiset meni?

Aika samoissa fiiliksissä muutkin ovat olleet raskauden aikana. Täällä alkaa pieni varmuus nostamaan päätään, että kaikki siellä on hyvin. Vaikka välillä tuleekin tunne, että onko siellä sittenkään ketää?

Pahoinvointi pysyi poissa melkein 1,5 viikkoa. Eilen illalla ennen paha olo ilmestyi kuin puskista ja iltapalat oli sitten käytävä siirtämässä pöntön pohjalle. Hyh.

Eilen illalla olin tuntevinani mun kohdun, kun käden kanssa päältä silitteli?

Mulla on tänään neuvolalääkäri. Saas nähä, tekeekö vaan sisätutkimuksen vai yritetäänkö myös kuunnella sydänääniä vai kattoisko peräti ultralla, kun tossa meitin neuvolassa on ultralaitteet...

Sen näkee sitte. Toivottavasti veri- ja pissakokeissa on kaikki ollut ok.

*muoks* Viikot unohtui... Hennu & Möhkö 10+2

 

Heivaan naikkoset.

Kyl on arki iskeny päin kasvoja ja kovaa.. Mun mielestä jotenkin yllättävän rankkaa ja outoa ja uutta tää perhe-elämä.

Nökö ei nuku öisin.. Syö ja ihmettelee, hiukan kiukuttelee.. Syliin nukahtaa, mutko laitat sänkyyn, ni alkaa huuto.. Olen VÄ-SY-NY. Onneks mies on aivan ihana, kultanen apu :heart: :heart:

Perjantaina tosiaan kotiuduttiin. Huomenna tulee neuvola naikkonen käymään..
Tikit sain tänään pois..

Synnytystarina on täällä kyl niin tylsä ja tuikitavallinen sektio, et aikalailla turha sellasta tänne rustata. Helvetin outoa olla täysin sielun ja ruumiin voimin leikkauspöydällä, mut mitään et tunne Haluat siirtää jalkaa, mut ei kykene..
Mies sai leikata napanuoran hoitohuoneessa, kun lääkäri oli jättäny sen verran pitkän pätkän sitä Ihan hieno ele.

Hyvin on toivuttu. Henkisesti toipuu tästä kaikesta ehkä.. öö.. jaa-a..
..en ymmärrä miten ihmiset lähtee tähän rumbaan aina uudelleen ja uudelleen. Mut, kai tää kaikki unohtuu tai jotain.. Tällä hetkellä sellanen olo, et tämä riittää mulle. Nyt on kaikki se mitä olen aina toivonu :heart:

Oikein ihanaa kesää naikkosille

Emby^ ja Nökö 9pv :heart:

 

Emby^ Varmasti oot väsynyt, jos Nökö ei kerta nuku öisin : / Veikkaan kanssa, että jotenkin aika kultaa muistot synnytyksesta, vauva-arjen alkuviikoista, kun kuitenkin ihmiset niitä lapsia sitten lisää haluaa Tosin, toisille riittää se yksikin ja hyvä niin Onneksi miehesi on apunasi! Siitä on varmasti paljon apua.

ON: Pissa- ja verikokeiden tulokset ok, samoin verenpaineet. Paino oli laskenut kilon, mutta ihan normaalia, kun on pahoinvointia eikä alkuraskaudessa painon kuulukaan sillee nousta. Mulla on kuulemma hieman taaksepäin kallistunut kohtu, mutta mikä tärkeintä:

Saatiin sydänäänet kuulumaan !!! :heart:

Lääkäri sanoi, ettei äänet välttämättä näillä viikoilla kuulu, mutta kokeillaan. Jonkun aikaa meni ja löydettiin vaan mun syke. Loppujen lopuksi lääkärin ilme kirkastui ja hän totes: "Siinä ne nyt on" ja hymyili leveästi. Hetki kuunneltiin kiihkeää jumputusta ja tais siinä itellää silmät vähä kostua

Nyt hyvin mielin odotan ens viikon ultraa

Sokerirasituskoe mulla on 10.7. ja seuraava neuvola 16.7.

Hennu & Möhkö 10+3 (menen nyt näillä viikoilla ultraan asti. Jos siellä päätetään, että laskettu aika on 4.1., niin sitten se on se...)

 

Mukaan ilmoittautuu myös Vissyliini LA 20.02.2013 KYS
Muutapa ei oikein tässä vaiheessa osaa sanoa.. Eka neuvola 3.7. sitten on varmaan viisaampi. Tuo laskettu aika on nettilaskurin antama.

Vissyliini ja salamatkustaja 4+6


MUOKS! ikä jäi matkasta eli 30-v.

 

Tervetuloa Vissyliini ja onnea vielä tätäkin kautta! :wave:

Mitenkäs Poikkka ja Laurelle? Vieläkö ovat yhdessä kasassa?

 

Onnea Embylle pienokaisesta ja tsemppiä! Ihan normaalia on, että synnytyksen jälkeen tuntuu kaikki menevän alamäkeen kun väsymys iskee ja baby blues. Itelläänkin oli silloin ensimmäiset viikot tosi rankkoja kun ei vauvalla mitään rytmiä ollut ja tuntui, että toinen vaan nukkui päivät ja valvoi yöt. Mutta kyllä se siitä! Vanha hyvä neuvo, että nuku kun vauvakin nukkuu, ei yhtään turha neuvo omasta mielestäni.
Piti vielä kysyä, että miten haava on lähtenyt paranemaan?

 

Haava on parantunu hyvin. Hiukan tuolta alhaalta punottaa ja vähän erittää, mut mä seurailen sitä ja huuhtelen joka päivä.. Neuvolanaikkonen kävi tänään. Nökön paino on lähtöpainosta laskenu 230g, joten nyt tarttis syöttää 3h välein ja antaa vähän lisämaitpa :'( paska mutsi, huono maito.. Ja Poikkkasta voin varmaan(?) paljastaa sen, että on jakautunu..

 

Mulla o huomenna se neukku. Josko jotain kuuluis??? Kuuluispa nii sais taas vähäks aikaa hengähtää
Tuun sen jälkeen raportoimaan enemmän.

 

Hyvää Juhannusta!:heart:

melassi 15+6

 

Kuului neuvolassa äänet! Tyyppi todistettavasti tänään elossa, viikolla 10+0.
Enää kaks viikkoa stressistressiaikaa!
Voi paremmalla mielellä taas ootella nt-ultraa, ko tietää, että viikolla 10+0 oli ainaki elossa.

Muuten olo on ko jyrän alle jäänyt, väsyttää PALJON. Nukuinhan vain 9 tuntia viime yönä. Paljonkohan pitis oikeesti nukkua, ettei väsytä päivällä.

Huomenna alkaa Juhannuksen vietto. Pitäis varmaan käyä varastoimassa ruokaa ja muuta vastaavaa hilpettä siis.

 

Hennulle ja millimollille onnittelut pienokaisten kuuluneista sydänäänistä, hienoa että kaikki on hyvin!

Emby^ jaksamista arkeen :hug: Meilläkin nukutaan päivät oikein mainiosti ja yleensä heti syötön jälkeen nukahdetaan. Illalla alkaa huuto, jota sitten riittää. Parhaimmillaan monta tuntia, ei rauhota hytkytykset eikä lisämaito. Muutaman kerran itku silmässä kironnu koko neitiä...Yöllä muutenkin vaikeampi saada uudelleen nukkumaan kun herää syömään. Vaikka kuinka yrittää olla hiljaa ja liikaa herättelemättä :/ Oon muuten antanut Cuplatonia, se auttaa ainakin vatsavaivoihin, jos niitä on, tai ainakin lieventää niitä.

Hyvää juhannusta!

Sindi ja pikkuneiti 1kk 2pv :heart:

 

Oikein hyvää Juhannusta myösmeidän puolesta!

Mäkin kyllä ikävöin välillä sitä ihanaa pallomahaa. Vaikka monenmoista vaivaa oli, mikään ei ollut ylitse pääsemätöntä. Alussa oli tietenkin huolta, kuinka tässä käy, mutta sitten kun maha kasvoi ja liikkeet rupesi tuntumaan, oli oikein ihanaa. Oikein positiivista, ihmeellistä ja ainutlaatuista aikaahan tuo oli Mä yritin varsinkin loppuajasta mennä usein ihan rauhassa pötkötteleen ja jutteleen ja silitteleen pikkukaverille. Kirjoititn joka viikolta myös omia tuntemuksia ylös. Niitä on ollu kiva lukea jälkeen päin.

Tsemppiä Sindille ja Embylle ensi viikkojen väsymykseen! Itsekin olin todella väsynyt ja babyblues oli päällä ekan kuukauden. Sitten se vain läheisten tuella ja ajana kanssa helpotti. Muistakaa olla armollisia itsellenne. Kaikkea ei tarvitse ehtiä ja jaksaa.

milizza ja kaveri kohta 5,5kk

 

Alku on rankkaa ja varmasti ainakin koko eka vuosi on rankkaa, koska edellistä "vaihetta" seuraa aina uusi "vaihe"..Mutta mulla se ainakin alkoi helpottaa, kun tutustui kunnolla poikaan ja varsinkin siinä vaiheessa kun sai enemmän kontaktia eli vauva hymyili takasin ja alkoi olla vuorovaikutuksessa. Sillon sitten ihan kunnolla kiintyi pikkuseen.
Yöt meillä oli pitkään huonoja, mutta ne pahimmat ilta/nukahtamishuudot helpottui siinä 3-4kk iässä kovasti ja muutenkin silloin alkoi olla päivisin tosi paljon paremmalla tuulella
Vaikka vieläkin on välillä hirveä väsy ja eri tavalla raskasta, niin jotenki nyt on niin ihana vaihe, kun toinen osaa liikkua ja ylpeenä esittelee taitojaan
Tänään otti ekat askeleet sohvaa pitkin tukien Toki nyt joutuu hirveesti vahtimaan kun muksahtelee, mutta aikansa kutakin.

Mä olin ihan tooosi loppu sillon ne ekat..öö, puol vuotta? No ainakin sen 4kk. Mutta onneks välillä tulee helpompia kausia ja jotenkin sitä vaan selviytyi, vaikken esim. neuvolasta oikein ikinä saanut tukea siihen loppuunpalamiseen..
Jos teillä on mahdollista saada apua perheiltänne niin ottakaa se vastaan! Ja itselle oli pelastus se, että väkisin vääntäytyi sillon tällön ihmisten ilmoille ja kavereita tapaamaan, vaikka tuntui ettei jaksa ja pysty niin silti se auttoi.

Ihanaa kesää kaikille ja hyvää juhannusta!

Eltsu ja poitsu 8kk