Esikoista yrittämään -pinosta plussanneet 2011 ja 2012

Upeeta!ONNEA ONNEA ONNEA millimolli! Lähetän täältä ison kasan tarrasukkia!

Ihanaa että teitä tulee nyt vauhdilla lisää tälle puolelle. Vitsi kun tulin hyvälle tuulelle, mutta kukapa ei tulisi näin hienoista uutisista!
 
milizza Sieltä on tulossa varmaan lisääkin, jos kaikki menee hyvin :D On nimittäin sellainen plussa-aalto, ettei tosikaan :)

ON: Tänään digiin "Raskaana 3+" :heart: Tulos tuli reippaasti alle minuutissa ja ainaki viikot täsmää :)

Eilen sain vaivakseni ihan järkyttävän ientulehduksen kuin puskista. Tai siis ainahan mulla on enemmän ja vähemmän ientulehdusta, mut eilen se räjähti käsiin. Alkuillasta oli alhaalta ikenet ihan turvoksissa, kipeät ja punaset. En pystyny kunnolla syömään tai puhumaan. Itkuhan siinä tuli. Yks inhottavimpii asioita on se, jos suussa on jotain vikaa eikä pysty kunnolla syömään. : /

Nyt pahin kuitenkin takana ja Möhkön odotus jatkuu :) Lämmöt on muuten nousseet entisestään tämän viikon aikana :)

Hennu & Möhkö 5 (6) +0 *poks* :)
 
Aurinkoista äitienpäivän iltaa ja hyvää äitienpäivää :)
Hennulle pikaista paranemista!

Tämän illan projektina sairaalakassin pakkaamista. Johan täällä nyt ollaan täysiaikaisia! Toivottavasti ei vaan vielä tarviis lähteä vaan vaikka parikin viikkoa vielä kasvatella.

Sindi ja Iipu 37+1
 
  • Tykkää
Reactions: Epa_88 ja Hennu86
Pöö
Onko aivan normaalia, että joutuu jonkinsortin psykoosiin??
Milloin makaan sohvalla niin väsyneenä että silmistä vuotaa vettä, millo itken hysteerisenä ( kuten tänään) koko päivän.
Selkä o vitu kipeä lapaluitte välistä koko ajan, tylsää, pihalla huono ilma. Ja se joka sanoo, että kyllä se tupakanlopettamine o sitte helppoa ko o paksuna nii vetää sen eräänki tavaran kohta päähänsä. Olen ollut koko päivän valmis tappamaan jonkun siitä hyvästä, että sais polttaa. ( Niinpä olen sitten itkeny sitä)
Jotenki o nii perkeleen toivoton olo. Tuntuu vaa, että taas toivoo aivan turhaan ja sitä rataa. 31.5. on se varhaisultra. Sitten uskon, ehkä että jotakin on tapahtumassa. Nyt olen vain aivan liia hysteerinen ja masentunut tähän. Kuitenkin meni 22 kuukautta, että pääs tähän. Ja viimeks meni kesken melkee 1,5 vuotta sitten. Nii jotenki o usko vähissä ja se masentaa. Ei uskalla vaan toivoa, ettei tipu alas.
 
Kuule MilliMolli, käy ensinnäkin hakemassa jotain nikoretteä yms näin alkuun. Parempi sekin kun tupakki ja kun sulla on noin voimakkaat vieroitusoireet niin saat siitä jo kauhean stressin eikä se tee hyvää vauvalle. Toisena lohduttaisin että hormonit käy sulla tosi kovana nyt että kyllä se siitä helpottaa kunhan pääset paremmille viikoille ja vähän aiemminkin kun näet varhaisultrassa et kaikki on hyvin.
 
Minäkin muistan Hennun ja Millimollin kuumeilupuolelta, eli tosiaan aikakin teidän päästä tälle puolen! Tuhannesti onnea kummallekin!

Meijän tyttö on tänään jo 10 kk, niin se aika rientää. Teidän kuulumisia tulee luettua aika ajoin, enemmän tuolta kerhon puolelta. Ihanaa odotusta ja vauva-aikaa itse kullekin<3
 
  • Tykkää
Reactions: Hennu86
millimolli :hug: Niin sitä vain kuvitteli, että alkuraskaus on jotenkin ihanaa aikaa ja sitä vaan leijuisi jossain pilvilinnoissa ja tupakointikin loppuis kun seinään.

Toisin on käynyt, täälläkin. Tunteet on ollu aika ristiriitasia. Oon siis tosi onnellinen, että meillä tärppäsi ja vielä ihan luomuna ilman Clomeja tms. Periaatteessa Möhkö on ihme, koska gyne sanoi keväällä, että on ihme, että ylipäänsä ovuloin noilla rakkulaisilla munasarjoilla! Näin vaan myöhäisemmästä ovulaatiosta tärppi kävi! Munasolu hedelmöittyi ja vielä kiinnittyikin. Toistaiseksi myös pysynyt mukana.

Mutta, toisaalta oon ollut surullinen ja pelokas. Milloin itketään mitäkin asiaa. Sunnuntaina minut sai itkemään ajatus "Kun elämä antaa, se myös ottaa". Kun serkkuni alkoi aikanaa odottamaan ensimmäistä lastaan, meni siitä noin kuukausi, kun meidän pappa kuoli. Nyt meidän mamma on sairaalassa enkä tiedä, meinaako hän alkaa jo luovuttamaan vai sinnitteleekö vielä, että pääsisi kotiin...

Tupakoinnista... Täällä onnistuttu vähentämään huimasti ja lisäksi on otettu apuun nikotiinitabletit (parempaa ku purkka). Varhaisultrassa se sitten (toivottavasti) konkretisoituu, että tuolla oikeasti on joku...

Huoh, meillä on kyllä töissä nyt yks todella perse-ihminen! Vetänyt mulle ja henkilöstöpäällikölle herneet nenään niin uskomattoman pienestä asiasta ja naamakirjaan satelee sitten meitä koskevia loukkaavia tilapäivityksiä. Mm. tänään aamulla meitä haukuttiin vosuiksi, mitä minä en hyväksy! Vosu, huora, lutka ym saa minut näkemään punaista ja silloin viimeistään alan puolustamaan itseäni! Niin ja kyseessä on reilu 50-vuotias mies. Ei ole pokkaa tulla sanomaan päin naamaan.

Mie oon vittu niin vihanen!! Ei pitäis antaa yhen ihmisen vaikuttaa, mutta kyllä se nyt minuun on vaikuttanut, kun haukutaan SYYTTÄ. Perkeleen ääliö. Jos tämmöin peli jatkuu, niin keskustelen hänen esimiehensä kanssa, koska ei kaikki ole ihan kotona... Ja takana on muitakin juttuja...

Tämmönen avautuminen tiistain kunniaksi.

Rankasta aamuväsymyksestä kärsivä Hennu & viaton Möhkö rv 5 (6) +3
 
Hennu Mie olen viimeks sunnuntaina polttanu kello. 11.00, sen jälkeen olen kitissy ja vinkunu :) Eilen purin pari niksapurkkaa. Mies on oikeasti nyt tosi haukkana ja vahtii jos polttasin ja nuoki nikoretet purin siltä salaa. Se on joku perkeleen raskauspoliisi. Nauro eilen mulle ko märisin, että sie itket aivan turhistaa jne. jne. ( helppoha sillä o ko ei mielialat heittele)

Olen päättänyt, että poltan jos tulee semmoinen pakko että muuten luhistun. ( ihana kuulla, että muillekaan se ei ole nii helppoa!!, kaikki aina sanonu että joo heti ko tuli plussa nii ei tehny yhtää enää mieli.. = ne valehteli mulle!)
Tänään on varmaan paljon parempi päivä ko eilen, koska ilma on parempi. Pääsee pois täältä kotoa. Hieman ärsyttää tää kotona olo. Eilen masensin itteäni ajattelemalla, että kukaa ei halua olla mun kanssa vuotee missää tekemisissä ko puhun sit vaa jotaki vauva- ja raskausjuttuja ja olen vaa yksin täällä koko ajan. ALL BY MYSELF. ( Onneks tänää ei ole semmone olo :) )
Kyllä mie tästä piristyn, sitten ko on selvillä kummin tässä käy. Hyvin vai hyvin huonosti. Tällä hetkellä, ko mies puhuu asiasta nii mulla alkaa itkettää, että entä jos en olekkaa tai meneeki huonosti. Ja just ko alko tottuu ajatukseen, että ei sitä saa. Nii nyt sitä taas automaattisesti toivois. ja koko ajan toivoo. Nyt on oikeasti pakko unohtaa tämä raskaus-asia ja tehdä jotaki muuta tänää ko märehtiä.

Hennu Uhkaa vaikka kunnianloukkauksella sitä motherfuckeria! ;)

Terkuin Stressi-Pirkko ja ? 4+5( ?)
 
millimolli Tiedän ihan kavereitakin, jotka eivät ole heti plussan saatuaan lopettaneet, mutta aika pian kuitenkin. Vähennys on alkuun ollut huima ja sit on jääny kokonaan pois. Mutta, on tietysti niitäkin, jotka polttaa koko raskausajan. Siihen mie en lähde.

Hienosti sie oot pystyn olee polttamatta! :) Se on kuule tunti ja päivä kerrallaan ja jokaisesta polttamasta jääneestä tupakasta voit olla ylpeä :)

Se on hienoa, kun minutkin varmaan tuomitaan ton tupakoinnin takia, mut tiedän, että olemassa on pahempiakin tulevia äitejä kuin minä.

ON: Täytyy vissii ruveta ottaa rauhallisesti. Tänään aamulla vähä heikottanut ja huimannut... Näinkö vois verenpaineet heitellä?
 
Mä sain sillo keskiviikkona plussan ja poltin viimeisen tupakin sunnuntaina. Vähensin just alkuun. Mut aina parempi jos pystyy vaikka vähentämään rajusti. Mähän olen sellainen huono äiti et aloin polttaa kun kotiuduttiin sairaalasta. En polta paljoa kun imetän vielä mut päivittäin kuitenkin. :ashamed: Mut kun on heikko ja mies polttaa niin ei se niin helppoa ole. Ps. Meidän e tänään 4kk. :)
 
Hennu Ei oo kellää varaa tuomita ketää tommosesta. Itte mietin koko ajan meenkö hakee tupakkaa. Kaupungilla kävin ja sielläki koko ajan tuumin, että menenkö hakeen. Mietin, et oonko iha kamala jos poltan sen yks tai kaks. Tuntuu aivan tyhmältä kaikki. Esim. eilen join neljä kuppia kahvia ( huomattava vähennyt jo!!) nii olin siitäki, että oiskoha noin saanu. Tämmösellä ajaa ittensä vaa aivaa sekopääks :)

Mulla koko ajan perse hikoilee tms. pitää jatkuvasti käyä kattoo et alkaako valuu verta, ko o semmoi olo. Pitis ehkä polttaa nuo sukkahousut, olen aina ollu sitä mieltä, että ne o saatanan tekosia :)

Tänää miehen sisko tuo vauvan mulle hoitoon. Latailen jo valmiiks muumeja ja muita koneelle, että voiaan pikku-ukon kanssa kattoa. Samalla aion tarkkailla miehen siskoa miten se käyttäytyy lapsensa kanssa. Koska mulle on aika hepreaa miten yhtäkkiä muka voi rakastaa jotaki nii paljon?? Meillä miehellä o helpompaa ko sillä o jo kaks lasta nii se tietää että se tulee rakastamaan tätäki, mutta mie mietin välillä että entä jos se o joku aiva psyko se lapsi, niin rakastaako sitä siltikin?? Saanko sit koskaa enää nukuttua vai huolehinko siitä sit aina, sittenki ko se o 50 vee?
jne. jne.

Hennu oo muute iloinen, että sulla o työpaikka, mulla o 247 aikaa miettiä tämmöisiä tosi fiksuja ja erittäin relevantteja juttuja :)
 
Millimolli itse kävin myös koko raskauden ajan joka päivä taistelua tupakan kanssa, pystyin olemaan polttamatta ja vähensinkin jo tosi paljon ennen plussaa. Se ei silti tule olemaan helppoa, aina tekee vähän mieli. Meillä myös vaikeuttaa kun mies polttaa, typy on nyt 7kk ja edelleen tekee melkein päivittäin mieli tupakkaa!
Mulle tulee erityisesti kesäisin aivan kamala himo tupakkaan ja nyt lämpöisten kelien alettua olenkin turhan usein sortunut polttamaan. Et todellakaan ole yksin tuon taistelun kanssa! Mies on muutamat kerrat yrittänyt lopettaa ja olen joka kerta sanonut, että ei todellakaan ole mikään helppo homma. Sitä tupakkaa tekee mieli vielä vuosienkin päästä. Elä päivä kerrallaan, pidemmälle tämän asian kanssa ei voikkaan ajatella. :) Sano miehellesi, että sinun on pakko syödä edes jotain nikotiinituotteita, et pärjää vielä ilman. Se on jo tosi hieno juttu kun pystyt olemaan ilman tupakkaa! :) Tsemppiä!
 
Namppis Aika yleistä taitaa olla, että äidit, jotka ovat polttaneet ennen raskautta, aloittavat uudestaan imetyksen aikana. Siis just tollee, että polttaa vaan pari päivän aikana :) Mulla pari kaveria näin tekee :)

Mie en täällä tod. ala tuomitsee. Ehkä sit, jos joku kertois vetävänsä tupakkaa askin päivässä, viikonloppusin vähä olutta ja viiniä ym., niin voisin ehkä kulmiani kurtistaa :D

Juurikin jostain luin, että makeat herkutkin pitäisi jättää ihan minimiin raskauden aikana. Lapsi tarvitsee vitamiineja, ei sokeria.

Lihavuustutkija varoittaa lihavista vauvoista | Elintavat | Iltalehti.fi

(löysinhän sen jutun vielä)

millimolli Onhan tää ihan pro, että on töitä... Ja on töitä vielä mammaloman jälkeenkin... Onneksi täällä suurin osa työkavereista on ihania ja mukavia! Kunhan raskaus aikanaan paljastuu, niin paljon tulen saamaan huolenpitoa osakseni :D
 
Kun mä sain ekan plussan joulukuussa 2010, niin kävin kyl sulattelemassa sitä uutista tupakilla. Mut sit pian alkoi tuhruttaa ja olikin vain kemiallinen raskaus niin tupakointi jatkui. Olin kuitenkin päättänyt ja julistanut kavereillekin ääneen, että lopetan tupakoinnin uudenvuodenlupauksena. Ja se onkin pitänyt. Toki joskus tekee mieli. Ja kaihoten haistelen, jos joku vieressä polttaa. Nyt on vähän helpompaa, kun mieskin lopetti tytön synnyttyä. Positiivista on se, että mulla ainakin alkoi jossain vaiheessa raskautta oksettaa se tupakan haju muiden hajujen ohessa, niin ei kyl sit enää tehnyt mieli loppuraskauden aikana.
 
  • Tykkää
Reactions: Hennu86
Onnea Hennu86 ja millimolli hirmuisesti!
Mä kävin varhaisultrassa jotain 6+3 ja syke näkyi.

Ja kyllä täälläkin oli ekat viikot synnytyksen jälkeen baby bluesia ja kun meillä syötiin ekat 4kk tasan 2h välein tissiä päivin öin niin täytyy sanoa, että olin aika loppu siihen väsymykseen jossain vaiheessa..ja siitä tietysti tuli alakuloa ja pinetä masennustakin ehkä. Onneks ajan myötä helpotti vaikkei meillä silti hyvää nukkujaa ole vieläkään :) Miehen tuki on kyllä tärkeä ja se, että väkisin väsymykseltään vääntäytyi välillä ulos ja ihmisten ilmoille, muuten ois seinät kaatunu päälle.
 
Mie aattelin sen varhaisultran jälkeen vasta soittaa neuvolaan, jos on asiaa mitä soittaa. Viimeks soitin itku kurkussa ja peruin sen jo varatun ajan silloin.

Mahaan käy kipeää, tai siis nippailee. Saapa nähä tuleeko täältä uutta ihmistä vai taasen katkera pettymys. Haravoin äsken pihalla ja mietiskelin, että kaikille kestokyvyn mukaan, että jos se pettymys tulee nii kaippa sekin vahvistaa. Yritän vain ajatella, että tässä vaiheessa en itse voi asialle vielä mitään ja en vielä saa tietää onko kummin, että jos sen kaksi viikkoa malttais olla rauhassa. Sitten tietää enemmän. Toisaalta toivoisin hulluna oireita. Sitä kamalaa väsymystä ja oksentelua. Toistaiseksi niitä on tänään vaa vähäsen. Kusihätää sitäkin enemmän :)
 
millimolli Alkuraskaus on kyllä tosi pelottavaa aikaa. Mulla kärsivällisyys ei riittäis, jos pitäisi odottaa sitä ensimmäistä virallista ultraa...

Mieki mietin tota, että jos varhaisultrassa todetaan, että homma ei ole lähtenyt pelaamaan, niin kiva sitten soittaa neuvolaan ja perua se aika, mut se pitää tehdä sitten heti, kun ei ole vielä sisäistänyt asiaa...

Tosin, toissayönä valvoin taas hetken ajan ja yhtäkkiä minut valtasi tosi varma tunne. Tunne siitä, että tämä raskaus tulee menemään hyvin. Tuli sellainen levollinen ja rauhallinen olo. Siihen tunteeseen sitten nukahdinkin. Viime viikon pelkäsin, että vuoto alkaa, nyt tilalle on tullut varmuus siitä, että kaikki on hyvin.

Voin tippua lujaa ja korkealta, mutta kun tästä pitäisi yrittää nauttia päivä kerrallaan. Jos annan pelolle vallan, saan kärsiä siitä koko raskausajan ja kaikki ihana menee ohi. Olen muutenkin aikamoinen stressipirkko, joten jo senki takia pitää yrittää ottaa rauhallisesti. Ei se stressikään hyvää tee.

Eiliset tupakat jäi muuten 4 ja puoleen :)
 
Hennu Itse olen kans paskajäykkänä paniikista koko ajan. Yritän nyt chillailla. Ei vaikuta stressata. Jos nyt stressaan, että menee kesken/joku on vialla, niin stressaan vaan sitten uusiksi asian jos näin oikeasti on.

Tämä aamu alkoi lupaavasti vähäisellä pahalla ololla. Maha on tukossa eli ummettaa. Ja oon heränny joka aamu kuudelta, ihan bing tosta noin vaa. Vaikka normisti kellon soidessa käännän kylkeä ja jatkan unia.

Tuli muutenki semmone olo, että pakko alkaa tekee jotakin. Enhä mie voi 9kk istua kotona kasvattamassa vaan mahaa. Mullahan hajoaa pää. :)

Mullaki o semmoinen olo, että menee hyvin, mutta silti o pieni pelko persiissä.
 
ÄÄH.
Soitin neuvolaan vastoin periaatettani odottaa varhaisultran jälkeen yksityisellä. yritin ruikuttaa niiltä sitä varhaisultraa. Repesin itkemään. Sain alustavan ajan 28.5 ja se terkka/lekuri soittaa mulle tänään ja varmaan vaan rauhoittelee mua. Toisaalta olenki käynyt siellä ennenki märisemässä, sillo tosin lapsettomuutta, että jos jotaki tsemppiä siitä sais :)
 
  • Tykkää
Reactions: eltsu81
Olisin ens keskiviikolla saanu varhaisultran. Paska. Pitää nääs sillo olla viemäsä äitiä sydämen tahdistusleikkaukseen toiselle paikkakunnalle. Meinasi kattoa jos saadaa uutta aikaa ens viikolle ja soittaa viim. maanantaina mulle.

Tuli kova komennus rauhottua ja sano, että ei tarvi olla paniikissa, että o juonu kahvia ja polttanu. Taian mennä hakemaan salikortin nii josko se pää rauhottuis :)
 
millimolli Nyt alkaa kuulostaa hyvälle :) Täällä myö kuule nyt tsempataan toisiamme :)

Mie sain liikunnasta hirveästi henkistä apua nyt viimeiset 2 kk. Varmaan sekin omalta osaltaan vaikutti tärppiin :) Nyt tosin täytyy esim. mun suosikkilaji spinning unohtaa hetkeks, koska maanantaina ei ihan hyvää tehny. Täytyy käydä rauhallisemmilla tunneilla.
 
Hennu äiti meinas mennä taksilla sinne, niimpä varhaisultraan ens keskiviikkona. Yritän haravoida ja käyä lenkillä niin jos rauhottuis.
Miehelle haistattelin äsken puhelimessa. Ei anna mun hankkia uutta puhelinta. Ärsyttää.
Kai mie nyt itte kuitenki omat raha-asiani paremmin tiiän. Se vaan lohduttais nyt ko olis uus lelu mitä värkätä.

Tein ärsytyslistaakin: Jos o paha olo, nii mies heti kysyy että onko se sitä aamupahoinvointia ( Eikö vittu krapula, miks kyselet tyhmiä??)
Tukka o kamala ( ja vissii värjääminen o iso synti)
Tupakka ( Haluan sitä, mutten sais haluta)

ja ennenkaikkea pelko persauksissa.

En oikeestaan haluais ees puhua kellekään, että on raskaana tai ainako puhun nii alan itkeen. Kun ei tosiaa tiiä. Jotenkin vaa sitä sitten taas hävettää palata lapsettomaksi. Kaikki ajattelee, että tuossa on joku vika, ko se ei saa ( tiiän ettei ehkä oikeasti ajattele, mutta.) Tuntenut vaan itsensä tässä kahen vuoden aikana jotenki huonoksi ja vialliseksi. Sillo helpotti, ko alettii aatteleen et se vika ois miehesä, ko oli se kiveskohju juttu. Sillä kai se heti sen jälkee onnistuiki. Mutta nyt jos menee kesken niin se vika on vain ja ainoastaan minussa. Jos ei onnistu niin en taia enää toivoa turhaan.
 

Yhteistyössä