Esikoista yrittämään -pinosta plussanneet 2011 ja 2012

Onnea Epalle!! :heart:

Onpas hienoa, kun porukkaan on tullut uusia odottajia! Onnea teille kaikille! Ilo aina lukea plussaamisesta ja ihan jännää muistella oman odotuksen alkuhetkiä.

Tuosta kerhosta vielä, että itse menen sinne aina yläkulmassa olevan profiili-painikkeen alta. Sieltä löytyy vasemmasta reunasta, kerhot, joihin kuulun.

Kirskis ja Kaiku

 

Hiphei, tulin tänne vaan poksumaan 13+0 :heart: (oikeat viikot 13+3, mutta kun LA pysyi niin alkuperäisillä mennään)

Jokohan se miun maha alkas toden teolla kasvaa ja muistuttaa vauvamahaa, tän turvonneen röllykän sijasta

 

Little pricius Kyllä se siitä kasvaa, mutta yllättävää ainakin itsellä oli se, että se kasvoi pääosin omissa silmissä. Ulkopuoliset eivät huomaa kasvua vielä aikoihin, ellet satu olemaan todella hoikka ja maha todella iso...

Tuanni ja Mörri 36+6

 

Täällä kotiuduttiin tiistaina ja kotona olo mennyt hyvin. Poika on päivisin todella rauhallinen ja lähinnä vaan nukkuu. Yöt ovat sitten olleet aika rankkoja, yleensä n. klo 01.00-03.00 ollaan hereillä eikä edes tissi kelpaa. Jospa se siitä. Miehestä on ollut ihan mieletön apu :heart:
En ole vielä jaksanut keskittyä ja kirjoittaa synnytyskertomusta mutta kirjoitan sen heti kun vaan jaksan ja kerkeän.

Epa ja Jokke 5 päivää

 

Ihana, on se varmaan ihana tuoksutella ja paijata vastasyntynyttä, en malta odottaa :heart: Joo, laiotinki kuvan tonne masukuvat alkupuoliskolta- osioon ja kyllähän se nyt kuvavertailussa näyttäs kasvaneen, kavertiki sanoo että selvästi erottuu jo, vaikka ultrassa sanottiinkin että kohtu taaksepäin kallellaan.

Ei tuota enää piiloon saa muuta kuin telttaan pukeutumalla mutta mä oon halunnu lähinnä korostaa mun kasvavaa mahanalkua :heart:

 

Hei! Munkin puolesta onnea uusille plussaajille ja lämpimästi tervetuloa! Tää pino on aivan mahtava muissa en ole ollut osallisenakaan eipä ole ollut tarvetta.

Koska mulla nyt kestää tää toipuminen niin kauan saa tuo synnytyskertomus vieläkin odottaa Mutta en halua että te luulette että oon teidät hylänny. Mekin kotiuduttiin tiistaina ja kaikki on sujunut mallikkaasti vauvan suhteen. Pikkunen nukkuu tosi pitkiä pätkiä, neljä tuntia tai jopa yli. Kerran tai pari tulee herättyä yöllä syöttämään. Tämä on tällä hetkellä isin heiniä kun mamma niin kipeä vielä. Päivisin kyllä syötän itse.
Jos en aikasemmin maininnu niin sektioon me päädyttiin. Syy oli pitkittynyt synnytys joka ei edenny. Fiilikset on hyvin jakautuneet. Välillä on ihan ok että sektiolla tuli ja välillä kyllä tahtoo itku tulla. Herkässä siis ollaan.
Mutta tosiaan sitten kun koneella jaksan istua niin kirjottelen enemmän. Puhelimella on täällä niin vaikeeta välillä kirjottaa.

Bubble ja tyttö 7vrk (jos nyt osasin laskea)

 

Voi b! :heart: mä niin tiedän ton tunteen sektion jälkeen. Tuntuu kun olis epäonnistunut tai et ei olis synnyttäny ollenkaan ja vauva on vaan tuotu jostain. Tsude (jos muistan oikein) osaa varmasti samaistua vielä enemmän kun oli pitkittyny synnytys ja sektio myös. Voimia paranemiseen ja muista syödä kipulääkkeitä!

 

voimia Bubble :hug:

 

Tsemppiä Bubblelle ja Epalle:heart:

Ja Epalle vielä, että meilläkin oli aluksi tuota öisin kukkumista ja kun ei muutenkaan suostunut nukkumaan omassa kehdossa (alkoi mahdoton huuto kun laski sylistä) niin kannettiin sitten vuorotellen makkaria ympäri
Mutta onneksi se yö/päiväero alkoi vähitellen löytyä; meillä se vaati ettei yöllä sytytetty ollenkaan valoja (oli yövalo, nyt ei ehkä tartteis sitäkään kun on valoisaa) ja vaippa vaihdettiin sängyssä, jos oli pakko vaihtaa (pissavaippoja ei öisin vaihdettu, Libero meillä ollut yöllä parempi kuin Pampers) ja muutenkin oltiin hiljaa Suurin muutos tais tulla kun lopetin yölampun sytyttämisen imettämisen ajaksi eli se himmeä yövalo paloi koko yön, jotta jotain näki
Niin ja jouduin kyllä ekat 2kk nukuttaa vieressä..Nyt ehkä viisaampana olisin laittanut heti ns. sivuvaunuun oman sängyn viereen nukkumaan kylkeen kiinni

 

Epalle ja bubblelle kovasti voimia!
Bubble etenkin syöt vaan niitä särkylääkkeitä kunnolla, mielummin syöt niitä liikaa kuin liian vähän ja sitten oot kivuissas! Ja nyt kun maltat levätä hyvin, niin toivut nopeasti.

 

Epalle ja Bubblelle tsemppiä vauva-arjen aloitukseen ja bubblelle myös kovasti jaksamista toipumiseen :hug::heart: Itselläkin synnytys lähenee ja kovasti toivon, että normaalisti sen pytyisin tekemään. Joten voin jotenkin ymmärtää tuntemuksia sektiosta, vaikka ei olekaan kokemusta. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.

Little precious mullakin on kohtu taaksepäin kallistunut ja kesti aika pitkään, ennen kuin alkoi masu näkymään. Tosin oot mua hoikempi, joten nätisti sulla jo masun kasvu näkyy Muutenkin mulle on koko raskauden ajan sanottu, että mahani ei oo kovin iso (minusta ihan riittävän iso ), johtuisko siis kohdun asennosta ja siitä, että vauva on jotenkin sit enempi "takana". Koska ylä- ja keskikäyrillä mennään koko ajan ja luulenpa, että vauvalla on kuitenkin ihan mukavasti kokoa. Sen verran painaa jo mahani.

Muuta ihmeellistä ei tänne kuulu, kovasti yritän tunnistaa supistuksia, mutta ei tämä ensikertalainen niitä taida tajuta : / Ihana ilma ulkona, harmi vaan kun ei enää jaksa samaan tahtiin ulkoilla ja tehdä oikein mitään muutenkaan. Aika rauhallisesti pitää jo ottaa tai ainakin pitää huilitaukoja aika ajoin. Voi vauva kiltti, ethän mene kovin yliaikaiseksi, kiitos

Kristiina ja Onni 37+6

 

Buble, ymmärrän hyvin sun olon, meilläkin synnytys eteni hirmu hitaasti ja kun urakkaa oli takana 25 tuntia ja vauva riuhtastu imukupilla ulos, oli olo ihan pettynyt, mulla oli ollut kaunis ajatus synnyttämisestä voimauttavana kokemuksena ja todellisuudessa kroppa meinasi pettää mut ja kipulääkkeet joista piti olla apua haittasi ja hidasti synnytystä entisestään. sektio uhan alla piti ponnistaa ja jälkeen päin kun eppari ja kohtu tulehtuivat ja olin viikko kaupalla kipeä, niin tuntui niin perkeleen epäreilulta kun itkua väänsi vaikka piti elää elämän hienoimpia hetkiä esikoisen kanssa. Lohdutukseksi voin sanoa että jahka hormonit helpottaa, on ajatus kirkkaampi.
Sitä oppii erottamaan synnytyksestä niitä hienoja hetkiä ja vauvaankin tutustuu. Itse vannoin synnytyksen jälkeen ettei enää koskaan uudelleen, mutta neljässä kuukaudessa on mieli muuttunut niin että odotan sitä että saan joskus synnyttää uudestaan ja toivottavasti silloin saan kokea enemmän sellaisen synnytyksen josta olen haaveillut, huonommin se ei varmaan mene kuin ekalla kertaa, eli suunta on ylöspäin!

Anna itsellesi aikaa levätä, parantua fyysisesti ja nauti vauvasta, puhu miehen kanssa ( ja muidenkin ) omasta olostasi, muutaman kuukauden kuluttua kun katsot taaksepäin niin tuokin kokemus tuntuu tärkeältä ja arvokkaalta, tekihän se sinusta äidin!

 

Voi kun kauniisti kirjoitit susimieli :heart: Oon samaa mieltä kyllä että kunhan pahin hormonimyrsky laskee ja pieneen on tutustunu niin ikävät asiat painuu hyvien alle piiloon. Mut täytyy muistaa käsitellä ne pahat myös ettei jää kaivelemaan. Ikävät muistot voi nostaa synnytyspelon seuraavan kanssa.

 

Esikoispoikamme Joakimin syntymä

Rv 41+4, minulla oli aika ä-polille yliaikaiskontrolliin klo. 8.30, se jäi sitten väliin.

Torstain ja perjantain välisenä yönä 30.3 herään yöllä n. klo 03.15 siihen että housuun lorahtaa jotain nestettä. Ajattelen ensin, että se on vain todella vetistä valkovuotoa, nousen kuitenkin ylös käydäkseni vessassa. Silloin housuun lorahtaa lisää, herätän miehen ja sanon että "no nyt ne lapsivedet sitten meni"...Kävelen nopeasti vessaan ja juuri kun pääsen pöntön luo lorahtaa kunnolla ja vesi vaan valuu reisiäni pitkin. Mies nousee sängystä ja tulee vessan luo, hymyilee. Pyydän miestä tuomaan puhtaat alushousut ja siteen.
Supistukset alkavat n. 03.35 tuntuvina mutta epäsäännöllisinä (5-8min), päätämme keittää rauhassa "aamukahvit". Vatsani myllää ja suoli tyhjenee kolme kertaa ennen lähtöä. Ajattelen että hyvä, ei tarvi paskoa synnytyksessä. Neljän jälkeen, lähes puoli viideltä sanon miehelle että eiköhän aleta lähteä sairaalaan päin, mies on samaa mieltä.

Pääsemme TYKSiin sisälle n. klo 05.00, kätilö ja kätilöharjoittelija ottavat meidät ystävällisesti vastaan, laittavat käyrille 30 minuutiksi. Käyrille piirtyy supistuksia epäsäännöllisinä. Kätilö ja kätilöharjoittelija tulevat takaisin, käyrä näyttää hyvältä. Ottavat näytteen että onko lapsivettä, emätin näytteen streptokokkia varten? ja kokeilevat kuinka paljon kohdun suu on auki, no joo sen samat 1cm kun viimeksi ä-polilla. Kätilö kysyy "olenko tietoinen että kun lapsivedet on menneet ei kotiin enää päästetä, vastaan että olen tietoinen..."

Siirtävät minut osastolle odottamaan synnytyksen alkamista koska ei ollut aktiivisesti käynnissä, pääsen osastolle n. 07.00. Mies joutuu lähtemään kotiin ja tulee takaisin klo 10.00. Yritän nukkua tässä välissä mutta en pysty supistuksilta, odotan aamupalaa joka tarjoillaan n. 07.30. Kahvi on pahaa, onneksi join kotona.

Mies tulee klo. 10.00. Siitä se odottelu vasta alkaakin. Menen käyrille, viljapussi on kaverini...Kätilö on mukava ja kätilöharjoittelija tuttu. Supistuksia piirtyy, mutta epäsäännöllisesti...
Klo 12.00 tulee lounas, syön. Alan olla kipeä, viljapussi on kaverini. Naurattaa, hymyilyttää.
Klo 13-13.30 yritän pallotella jumppapallolla, se helpottaa hetken. Vieläkin naurattaa.
Klo 14 menen suihkuun, mies tulee seuraksi ja viihdyn siellä. Suihku auttaa jonkun aikaa.
Ennen klo 15, katsotaan kohdunsuun tilanne, auki n. 3,5-4cm. Supistaa n. 3min välein. Kätilö sanoo että nyt pääset synnyttämään, ja vie meidät synnytyssaliin.

Klo 15. pääsemme synnytyssaliin, meidät ottaa vastaan aivan ihana kätilö Ritva, olen kipeä eikä juuri naurata...Ritva opettaa ilokaasun käytön, en opi sitä heti...Kun opin, oi sitä naurua ja sekoilua. Puhun ihan pölhöjä, mies ikuistaa tämän ja ottaa videokuvaa. Istun kiikkustuolissa ja vedän ilokaasua, suuta kuivaa...juon hulluna. Ilokaasu auttaa kestämään, miestä ja itseä naurattaa.

Klo 18-18.30 Pyydän epiduraalin, anestesia lääkäri tulee nopeasti. Epiduraalin laitto ei onnistu heti, koska menee ensin verisuoneen. Mies näkee kun anestesialääkäri pyörittelee silmiään ihmeissään, vetää piikin ulos ja yrittää uudelleen, toinen kerta todensanoo...Ekat supistukset tämän jälkeen on yhtä helvettiä, ei auta mitään. Noin 20min päästä, oi sitä helpotusta. Tässä vaiheessa kädessäni on kanyyli josta menee antibioottia ja suolaliuosta...

Klo 20 jälkeen tai jotain... Vauva laitetaan STAN-seurantaan. Avautumisvaiheeni junnaa, joudutaan laittamaan oksitosiinitippa.
Tämän jälkeen oikeastaan kaikki ihan hämärää eikä mitään tietoa kellonajoista...Sattuu, huudan, kiroilen ja haluan lisää epiduraalia...Jossain vaiheessa minulle laitetaan kipupumppu josta laskee koko ajan 6ml...

Vauvan sydänäänet heittelee STAN-laitteessa, kätilö väläyttää sanan SEKTIO jossain vaiheessa...Ei ei ei sektiota, haluan alatiesynnytyksen. Minua käsketään vaihdella asentoa kyljelleen, seisomaan, tyynylle ja säkille nojailemaan... STAN-tikku asennetaan uudelleen, toimii jo paremmin.

Nousen ylös nojailemaan "mersuun", se auttaa vähän...huudan ja kiroilen niin että käytävät kaikuu. Menee ehkä tunti niin sanon että on ihan kauhea PASKAhätä-tunne...Kätilö käskee sängylle ja tarkistaa tilanteen... Hyviä uutisia, sanoisin että olet auki sellasen 10-, nyt aletaan ponnistamaan...Ei minä haluan synnytysjakkaraan, kätilö kieltäytyy...Ymmärrän kyllä miksi. Ei siis auta kun laittaa jalat tukiin ja aloittaa hommat.

Ekat ponnistukset harjoittelen, huudan niinkuin varmaan muutkin ensisynnyttäjät, en osaa, en pysty, ei se tule sieltä ikinä... Jossain kohtaa ponnistan ja huudan että MITÄ SIELTÄ TULEE!! Johon mies lisäsi naureskellen taivas varjele...kätilö ja harjoittelija naurahtavat itseni lisäksi ja vauvan pää tulee ulos. Nyt selviää syy miksi vauvan sydänäänet laskivat, napanuora on kaulan ymäpärillä, kahteen kertaan...Olen ihan shokissa, tuntuu että vehje repeää...Saan ponnistella ihan pienesti ja vauva on ulkona 38minuutin ponnistuksen jälkeen. Voi sitä riemua ja itkua!! En ole ikinä kokenut mitään sellaista, itkusta ei tule loppua. Vauvaa stimuloidaan vähän koska oli hieman säikähtänyt, tokenee hyvin.

Mies leikkaa napanuoran kun vauva on rinnallani, se on tosi sitkeä. Minulle näytetään myös istukka, hyi miten ruma ja iso.
Minut ommellaan ja ei satu enää mihinkään.

Terve poika syntyi 31.3.2012 klo. 5.28 mitoin 3315g/50cm
Pisteet 8/9/9
Aika osastolla/synnyttämässä n.26 h
1.vaiheen kesto: 13:50
2. vaiheen kesto: 00:38
3. vaiheen kesto: 00:12
Koko synnytyksen kesto 14 h 40 min
Napanuora: Kaulan ympärillä 2 kertaa, löysätty.
Minulle tuli 2.asteen repeämiä emättimeen ja välilihaan, yhteensä 4 tikkiä. Verta menetin 1 litran.

Rankka siis oli mutta sen arvoinen! Ja kyllä, aion synnyttää uudelleen jos niin suodaan. Paljon tapahtui ja paljon varmaan jää kertomattakin mutta eiköhän tässä ollut jo luettavaa.

 

Paljon tsemppiä Epalle ja Bubblelle!

Susimieli kirjoitti oikein kauniisti. Toivottavasti siitä on apua monelle.
Itsellä kans ensimmäiset kolme viikkoa meni hormonien vietävänä. Itkin koko ajan ja olo ei ollut mitenkään onnellinen. Se oli sitä babybluesia. Siitä kun selvisin miehen ja muiden läheisten mahtavalla tuella olen päässyt nauttimaan, ihastelemaan ja kokemaan suurinta mahdollista onnea!

Tervetuloa uusille!Ihanaa että tässä pinossa on monessa eri vaiheessa olevia aktiivisia kirjoittelijoita. Itsekin olen saanut paljon vertaistukea kaikissa mahdollisissa vaiheissa.

 

Onnea Epalle ja kiitos kertomuksesta

Kiitos kaunis myös Susimielen kertomuksesta

on: ei oikeastaan pahoinvointia, mutta ei sovi kauaa olla syömättä.. öisin herään kolmen maissa kun selkä tulessa ja vatsaa vääntää.. mennyt ohitse kun toimertunut syömään hapankorppuja.. eikä asiaa tunnu auttavan yöpala ennen nukahtamista.. aamulla sama homma taas kun on nukkunut yösyönnin jälkeen 3-4 tuntia..toisaalta varmaan pääsee vähällä jos ei pahemmaksi muutu, mutta hieman hankalalta alulta vaikuttaa..

 

Paljon onnea Epa ja Bubble pienokaisista! =)

Niinhän siinä sitten kävi, että kun vähiten osaa odottaa ja ajatella asiaa, niin silloin se plussa tärähtää testiin Eli eilen siis testasin digillä raskaana +3. Olen onnesta sekaisin, mutta samalla myös pelkään, että olen aiheuttanut pikkuiselle jotain pahaa. Viime kuussa tuli nimitäin juhlittua jonkin verran Noihin viikkoihin olen myös todella yllättynyt. Nyt pelkään, että entäs jos raskaus onkin alkanut jo paljon aikaisemmin kun oletin ja olen siideriä juonut muutamaan otteeseen Tänään varaan ensimmäisen neuvolan, mutta en tiedä jaksanko odottaa viikolle 11-13 asti, jolloin ultrataan ensimmäisen kerran ja katsotaan pikkuisen ikää. Mun on varmaan pakko käydä yksityisellä, että saan mielenrauhan...

Listaan voi alustavasti päivittää seuraavasti -Liv- 24v ja laskettuaika n. 8.12.

 

heippa liv.. onnea plussasta minullekin digi ilmoitti 3+ tänään ja meillä varmaan pysyy lasketut ajat lähekkäin:heart: nuo viikkonäytölliset ovat kuitnekin suuntaa antavia ja ihan tarkkaanhan ne eivät pysty tietämään.. suosittelen käyntiä ultrassa niin pääset näkemään tarkemmin kuinka vanha pienoikainen siellä molskii=)itsekin menen tässä kotvan kuluttua tarkastamaan tilanteen..

 

Tervehdys, laiskimus ilmoittautuu! Lukemassa käyn kyllä ahkeraan, mut kirjotteleen oon todella huono.. Varsinkaan, kun ei oikee mitään ihmeellistä oo tapahtunut, tasaiseen tahtiin mennään eteenpäin. Tosin nyt vaan flunssan kourissa kotona lepäillään Tänään olin neuvolassa, sielläkin kaikki ihan hyvin, painoa tosin oli nyt kahdessa viikossa tullut vähän reippaammin.. siihen varmaan montakin syytä, on ruvennu vähän turvotusta tulemaan, flunssan takia en oo liikkumaan päässyt, vatsa ei enää toimi entiseen malliin ja sitte tietty pääsiäinen ja munat Kova meno ja vauhti oli myös aamulla masussa, sykkeetkin huiteli jossain 160 kokoajan ja potkuja tuli anturiin.. Neuvolan täti vaan totes ja naurahti et nyt jo minuutissa-kahdessa se 10 liikettä tullut, mitä liikelaskennassa pitää tuntiin tulla.. Tunnustelujen ja sen perusteella miten liikkeet tuntuu niin ihan oikeinpäin tuntuis vauva masussa olevan, mut siihenkin saadaan varmistus, kun vielä 1 ultra jäljellä vapun jälkeen

Mutta tähän loppuun kaikille vauvan tai plussan saaneille hirmuisesti Onnea!!

Juliane 32+0

 

Epa ja Bubble jaksamista teille arkeen
susimieli kirjoittelit niin ihanasti. Joskus yksi kaverini sanoi että paljon se vauva häneltä on vienyt mutta niin paljon enemmän tuonut tilalle.
melassi toivottavasti saat pahan olon pysymään poissa. Alussa minunkin piti syödä tiheään tahtiin, yleensä esim. joku hedelmä riitti, ettei tullut paha olo. Mutta sitten kun illalla söi enemmän niin ennen nukkumaan menoa tuli kaikki ulos :/

Hurjan paljon onnea -Liv- plussasta!:heart: Lisäilen sinut listalle. Itse en pystynyt olemaan käymättä ultrassa ennen ekaa varsinaista ultraa, sen verran kuitenkin kiinnosti, että onko siellä joku oikeasti ja elossa

Juliane kiva kuulla pitkästä aikaa Kuuluuko sinulla tämä vapun jälkeinen ultra normaalisti vai onko siihen joku syy? Täällä meillä päin ei ole kuin ne 2 ultraa ja kolmas vain jos pitää käydä synnytystapa arviossa tai on jotain muuta häslinkiä...

Tänään käyty neuvolassa ja ensi viikolla ois sitten synnytysvalmennus. Kaikki tuntui olevan kunnossa, pienokainen vaan tykkää edelleen olla istuvassa asennossa (pää painaa kylkiluita). Odotellaan nyt pari viikkoa seuraavaan käyntiin ja jos ei ole kääntynyt niin sitten varataan aika kääntämiseen. Vielä töissäkin jaksaa muutaman päivän, kohtahan se loma alkaakin

Sindi ja Iipu 32+4

 

sindi^^ Mulla on sellanen krooninen sairaus, joka vois aiheuttaa mm. istukan vajaatoimintaa, niin sitä seuraillaan, tää on jo toinen ylimääräinen ultra rakenneultran jälkeen. Mut kaikki on onneks ollut hyvin ja vauva kasvanut hyvin! Toi viiminen ultra on kyllä siinä mielessä hyvässä paikassa, et saa ainakin varmuuden miten päin vauva masussa on, vahvat epäilyt kyllä et olis ihan oikein päin

 

sindi mulla on ihan eri luokkaa tuo iltasyöminen..mun pitää yölläkin syödä hapankorppuu ja juoda mehukeittoa..muuten ei nukkumisesta tu enää mitään kun selkä liekeissä ja mahaa ahdistaa..menee vain syömisellä ohitse..suoli tosin toimii huomattavan hyvin kun hapankorppuja menee päivässä monta levyy viime yönä nukuin vasta suurimman osan yöstä kunnolla kun aiemmin mennyt muutaman tunnin pitusilla pätkillä..eipä silti on oksentamiseen asti menny, mikä sinänsä on tosi hienoo..

 

Heissan!

Kiitos susimieli kirjoituksestasi :heart:

Kiitos myös Epalle synnärikirjoituksesta, kummasti jo läheltä alkaa liipata itseä

melassi jaksamista sinne! Itsellä alun ensimmäiset kuukaudet oli kamalia, mutta sitten helpotti. Ei kyllä lohduta tällä hetkellä, tiedän sen mutta uskon että olosi vielä paranee ajan kanssa

-Liv- superpaljon onnea plussasta! :heart: Älä syyllistä itseäsi liikaa, koska asialle ei voi enää mitään. En usko, että olet aiheuttanut mitään pahaa, koska raskaus on vasta noin alussa. Eri asia, jos olisit paljon pidemmällä. Itsekin ennen kuin tiesin raskaudesta vietin kostean viikonlopun, jonka jälkeen tunsin kyllä huonoa omaatuntoa, mutta kaikki oli hyvin. Nauti plussastasi ja tsemppiä alkuraskauteen!

Kiva kuulla tosiaan pitkästä aikaa Juliane! :wave: Sinäkin oot jo tosi pitkällä! Itselläkin sama välillä, jos ei ihmeempiä tapahdu, niin ei aina tule kirjoiteltua.

ON: Täällä koskee mahaan ja selkään, olo verrattavissa menkkakipuihin. Tälläistä ei olekaan tässä raskaudessa vielä ollutkaan. Koko päivän jomottanut ihan ihmeellisesti, ei ole oikein hyvä olo missään. On ollu vielä hulinapäivä, käynyt vieraita enkä ole yhtään kerennyt lepäillä. Noh, hetihän ne toiveet heräsi että voisiko alkaa jo jotain pientä tapahtua... Vaikka onhan laskettuun vielä aikaa.

Eilen oli neuvola jossa ei kyllä ollut sitten yhtään mitään ihmeellistä. Paitsi sijaisen piti sanoa tosi ilkeesti painon noususta, mikä on kieltämättä ollut parin-kolmen viimeisen viikon sisällä reippaanlaista. Tiedän sen kyllä olevan pääasiassa turvotusta, mut paha mielihän käynnistä jäi. Itsellekin on ahdistavaa koko painonnousu, vaikka se on ollu maltillista. Onneksi taas ens viikolla oma ihana täti tulee takaisin.
Eli täällä nyt vaan kasvatetaan vatsaa ja odotellaan, laskeutuuko tämä maha koskaan. Niin ja mitä tämän päiväinen kipuilu saa aikaan Jännää

Kristiina ja Onni 38+4

 

Kristiina, mulla tuli vikojen 6 viikon aikana 8 kiloa, silkkaa turvotusta! Kaikkiaan tuli 18 kiloa mulle, mutta 1,5viikkoa synnytyksestä olin lähtœpainossa Eli turha sitä painoa on surra, iso osa lähtee vatsan mukana ja loputkin on aikaa kadottaa pikkuhiljaa.

Liv- onneksi olkoon ja tervetuloa mukaan!

En muista onko tästä suuremmin ollut puhetta,mutta meillä imetys ei oikein ottanut sujuakseen. Maitoa tuli suihkuamalla ja vauva hermostui ja imetyskerrat jäi usein kesken. Noh, omalla maidolla on vauva saanut kasvaa kuitenkin, pumppaan maidot ja pullosta annetaan. Onhan tässä puuhaa pulloja tiskata ja pumppaillessa, mutta kaikkeen tottuu ja itselle on tärkeää että maito riittää ja lapsi saa parasta mahdollista ravintoa vaikkei imetys sujunutkaan. Seuraavan kohdalla toivon imetyksen onnistuvan. Tuli mieleen kertoa kun nytkin pumppaan, aina kerran joka yö.

Susimieli ja E 4kk

 

Kiitos onnitteluista! :heart:

Täällä ihmetellään oireettomuutta... Rinnat aristavat kyllä ja välillä vatsassa on "menkat alkaa" tuntemuksia, mutta siihen se sitten jääkin... Tiistaina eka neuvola, jonka jälkeen ajattelin varata ajan yksityiselle ultraan. Täytyy tietenkin olla iloinen jos ei oireita ole, mutta kyllähän se myös vähän pelottaa.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Liv ja pieni 6+1 (?)