Onnea
white gold plussasta
Lapsiluvuksi täällä on mietitty yhtä tai kahta, päätetään sitten ensimmäisen jälkeen, etenkin kun ajatustasolla vielä lasten ikäeroksi tulis yli 2v, mielummin joku 3-4v. Mutta aika näyttää miten sitten käy.
Täällä periaatteessa alkais kai piinaviikko, mutta en nyt niin odota että tässä kierrossa plussaisin. Edellinen kierto lyheni antibioottikuurien myötä, tässä kierrossa taas osui migreeni suht samoihin aikoihin kuin ovis oli ja mies sitä ennen oli töissä niin että kävi vain kotona nukkumassa. Teki siis ylimääräisenkin vuoron, normisti nuo päivävuoron työpäivät on joka toinen pv, kun työaika on jotain 13-16h. Meni se vapaapäivä siihen mun migreeniin, joka oli kyl tähänastisista kaikkein oudoin. Ei juuri kipuja, mutta sitäkin enemmän oksentelua. 6h jaksoi, sitten ois jo halunnu nukkua mut oksentelin edeleen, joten päivystyskeikka.
Mulla tosin on onneksi tuollainen kipuakin alentava lääke (toimii hoitolääkkeenä monelle muullekin oireistolle), erityisluvallinen vain, joten tässä pitäs kai eksyä lääkäriin keskustelemaan onko järkevämpää jatkaa tuota raskautumisen jälkeen minimiannoksella vai vaihtaa se 3-5 "raskausturvalliseen" lääkkeeseen, joiden yhteisvaikutukset voi ollakin sitten vaarallisemmat kuin tuon yhden Suomessa vähän tuntemattomamman lääkkeen. Sen vähän mitä englanninkielisistä julkaisuista oon ymmärtänyt, niin tuo nykynen vain nostais keskenmenonriskiä...
Ystävän kanssa jo naurettu, että mitäköhän särkylääkettä mulle edes suositellaan annettavaksi jos raskauden aikana tulisi kipuja (aika todennäköistä). Parasetamolhan on nykysuositusten ykkönen, mulle hengenvaarallinen lääke. Sitten kai tulee burana, eipä sitäkään saa syödä
Oon lääkäreiden päänvaiva. Saa nähä miihin omalääkäri yrittää nyt mut lähettää, edellinen paikka ei ottanut vastaan vaikka toisella tiedonkeruusta huolimatta alkaa neuvot loppua ja viimereissulla oli kyse ihan vaan särkylääkkeen vaihdosta...
Salassa kyllä pidetty tätä vauvahaavetta, ties mitä tuomioita saataisiin kun mulla kuitenkin on lääkityksiä (olkoon että yhtä lukuunottamatta kaikki on tarvittaessa otettavia). Tuo yksi ystäväni tietää, eipä ole tuominnutkaan onneksi. Muistaa kuitenkin vielä millaista elämäni oli ennen tätä nykylääkettä. Vauvakuume ei kyllä oo vielä kertaakaan laantunut, kun käynyt ystävää auttamassa uhmis 2v:n ja tämän pikkusisaruksen hoitamisessa.
Tuli taas omaanapaa, mutta mietityttää nämä lääkekuviot ja miten meihin tullaan suhtautumaan. Olkoonkin että mieskin on sitä mieltä että mielummin syön tuota yhtä lääkettä pienimmällä annoksella kuin otettaisiin riskejä vaihtojen suhteen saati että olisin ilman lääkitystä. Kuitenkin noita lääkeallergioita on ja pahimmillaan oon tullut itsetuhoiseksi joistain lääkkeistä, vaikka sitä ennen olis ollut todella hyvä mieliala pitkään (kipuja niiden ois pitäny alentaa, ei onnistunu, tuli vaan itsetuho). Osa oireista, mihin tota lääkettä syön, pitäs yleensä helpottaa raskauden ajaksi, mutta kun on niitäkin oireita, mitkä todennäkösesti voi pahentua aika radikaalisti. Vaikeaa.
Oonko tässä nyt ihan hullu kun en haluaisi uutta lääkerumbaa (nykylääkkeen löytöön meni vaivaiset 8v) kymmenine epäonnistumisineen, kun riskit ei pakosti tule pienenemään yhtään? Etenkin kun tuon yhden lääkkeen tilalle pitäis ettiä 3-5 uutta lääkettä riippuen mitkä kaikki oireistot pahenee taas hallitsemattomiksi?