Esikoista yrittämään 2012!

fairytonia Et sinä ole hirveä tai sitten olemme molemmat, koska minäkin haluaisin ainakin yhden tyttölapsen.

Onko täällä muita kaksosia? Minulla ja identtisellä kaksossiskollani on ikäeroa 7 minuuttia ja lisäksi molempien, minun ja avokin suvusta löytyy kaksosia. Avokin sisko aina sanookin, että "sitten kun teillä on ne kaksoset, niin ..." Saapa nähdä, miten käy.

 

Ihana kuulla fairytonia, nyt ei muuta kun hommiin! Tulee aina niin hyvä mieli kun täällä käy lueskelemassa, kun kaikki jännätään yhtä lailla ja kuulee muiden ajatuksia eikä tunne itseään ihan höppänäksi Tää palsta vaikuttaa myös siten, että mun tekee niiiin mieli ottaa kans varaslähtö tohon yrittämiseen! Mun mies on todella ärsyttävä tässä asiassa, aina kun ehdotan että josko jättäisinkin jo pillerit pois, niin se on ihan mukana, nyökyttelee hymy korvissa että juu, jätä ihmeessä Että ei siitäkään ole oikein apua tässä kärsivällisyyden harjoittamisessa. Just laskin montako päivää on jäljellä odottelua, ja tuntuu kauheen pitkältä ajalta *murjotus*

Meillä vaihtelee tuo kutsumanimi ihan koko ajan, ei varmaan tule olemaankaan mitään vakionimeä ennen ristiäisiä. On käytössä kääröä, tiitiäistä ja maha-asukkia, mutta yleensä puhutaan lapsesta niillä oikeilla nimillä, joita ollaan mietitty annettavaksi.

Lapsen sukupuolesta vielä, haluan sen todennäköisesti tietää etukäteen. Eiköhän syntymä ole tarpeeksi mullistava kokemus vaikka tietääkin kumpi sieltä on tulossa Ja helpottaa tosiaan myös vaatteiden hankintaa! Enitenhän on myynnissä joko vaaleanpunaista tai sitten sinistä. Itse inhoan vaaleanpunaista enkä kestä mitään prinsessaunelmia, joten voi olla vähän haastavampaa löytää pikkutytölle kivoja vaatteita... Jos sitä vaikka innostuisi itse kutomaan pienelle jotain lämmintä, saisikohan aikaiseksi?

En malta odottaa!

 

Sennay... Meillä on vain mun puolella lähisuvussa yhdet kaksoset, mutta en pistäisi pahakseni jos napsahtaisi sellaiset! Ollaan tuumattu, että ainakin kaksi lasta ja pienellä ikäerolla, että on kaveria toisistaan

 

Mäkin oon miettiny et ainakin kaksi lasta ja olis tosi kiva jos olisivat pienellä ikäerolla just että olis seuraa toisistaan. Tietysti ikinä ei tiedä miten toisenkaan siittämisessä onnistuu saatika sit sen ensimmäisen. Mulla on pikkusiskoon 12 vuoden ikäero, niin siinä on kyllä molemmat niin eri elämäntilanteissa koko ajan ettei oo kyllä mun mielestä mikään ihannetilanne...Toki ollaan läheisiä, mutta ei koskaan olla oikeestaan leikitty yhdessä ja saman katon alla ehdittiin asua 6 vuotta.

Vielä 17 päivää pillereitä jäljellä...arrgghh..loppuisivat jo!

 

Tää ryhmä muuttuu kohta "Varaslähtö yrittämiseen"- ryhmäksi

Meillä ei oo mietitty mitään työnimeä tai muutakaan...jotenkin tuntuu että se tulee sitten itsekseen jos on tullakseen.

Sukupuoliasiaakaan ei kauheesti olla mietitty. Mutta kyllä me varmaan sitä kysytään ja otetaan selvää jos vaan mahdollista. Mä en itse näe siinä mitään järkeä että synnytykseen asti ei tiedä asiaa, jos on mahdollsita ollut saada se tietää. Osaa sitten ehkä edes vähän valmistautua

Mulla on suvussa monia kaksosia. Mun mummollani oli identtinen kaksoisisar, isän serkkuista muutamat oli kaksosia ja yhdet mun serkut on kaksosia. Mielessä on käynyt että mitä jos meille napsahtaa se nakki myös. Mutta ei kai siinä mitään...ei ainakaan tarvis heti sit alkaa miettimään seuraavaa muksua

Käytiin ikeassa tänään. Katteltiin vähän hoitopöytiä, pinnasänkyjä ym. Ihan pöhköltä tuntuu että miettii niin paljon näitä juttuja, vaikkei ole vielä edes raskaana.

Yritänkin nyt vähän hillitä tätä höyryämistä. Ei osteta mitään vauvakamaa ennenkuin olen raskaana.

Vauva-lehden tilaaminen on yhä harkinnassa. Ehkä sekin tilataan sitten kun aloitetaan ihan varsinaisesti tammikuussa yrittämään.

 

Tää ryhmä muuttuu kohta "Varaslähtö yrittämiseen"- ryhmäksi

Sä sen sanoit Ketään ei silti kai tässä "kisassa" diskata

Yritänkin nyt vähän hillitä tätä höyryämistä. Ei osteta mitään vauvakamaa ennenkuin olen raskaana.

Sama. Jos joltain taholta vielä jotain saa (sisko tuonut "ihan muuten vaan" nurkista pyörimästä muutaman vauvanvaatteen) niin en aio kieltäytyä, mutta muuten parempi olla nuolaisematta ennen kuin tipahtaa. Vaikka täytyy tunnustaa, onhan noita tarvikkeita tullut katseltua. Mutta onhan se hyvä vähän etukäteen tutkailla, mitä kaikkea on tarjolla Paitsi jos osuu silmiin joku oikein hyvä tarjous, silloin on taas itsehillintä koetuksella!

 

No minä olen noita vauvanvaatteita ostellut kirpparilta Kun kuitenkin tullaan vähävaraisia vanhempia olemaan. Mies tulee viikonloppuna. Vauvantekotalkoot!

 

Heippa kaikille tuleville yrittäjille, täällä yksi innokas liittyy joukkoonne!

Eli siis olen 23-vuotias, avomieheni 24v. Ollaan oltu yhdessä 6 v, yhdessä asuttu 5v joten tiedetään ainakin 99% toistemme hyvistä ja huonoista tavoista. E-pillereitä oon käyttänyt lähes sen 6v, paitsi ehkäisynä niin myös kuukautisten vakauttajana. Erittäin epäsäännöllinen kierto ja vuodon kesto vaihteli parista päivästä yli viikkoon.

Vauvakuumetta oon potenut jo useamman kuukauden, voi ehkä puhua lievän kuumeilun alkaneen vuosi sitten. Tykkään lapsista, mies myös. Olen puhunut vauvakuumeestani miehelle, aluksi tuloksetta mutta NYT viikonloppuna mies ehdotti että voisin jättää pillerit pois!!! Olin tosissaan ihmeissäni ja yllättynyt, aivan ihana juttu Sovittiin että käytän aloittamani liuskan loppuun ja sitten lopetan. Tosi paljon jänskättää se, mitä tapahtuu kuukautisille. Epäsäännöllinen kierto ja älyttömät kivut varmasti tekee paluun. Ylipainoa on, BMI 34. Se myös huolettaa, vaikuttaa varmasti odotukseen ja synnytykseen. Toivottavasti ei kuitenkaan olis este.

Mies on vakituisessa työssä, minä valmistuin vuosi sitten sairaanhoitajaksi ja olen nyt sijaisena nykyisessä työpaikassa tammikuun loppuun, todennäköisesti työt jatkuu ainakin jossain vaikka paikkaa pitäisikin vaihtaa. Ei olla puhuttu kenellekään aikeistamme vielä, mulla ei tosin meinaa suu pysyä supussa mutta tuppaan innostumaan ja rakentamaan pilvilinnoja muutenkin liian herkästi, en haluais pettyä Kärsimättömyyttä..

Eli mun nimen saa lisätä listaan Huippua et on juuri tällainen palsta, missä aletaan vasta yrittää eikä ole jo pitkää yritystä takana..

 

No joo, mun painoindeksi on 41... Jännää sinänsä kun lääkäreiden mielestä en ole hirveän lihava, mutta painoindeksi huitelee noin korkealla.

 

nallukkan:Tervetuloa! Täällä saa sitten purkaa sitä ahdistusta kun vielä on pillereitä jäljellä Ja toisaalta myöskin fiilistellä tulevaa! Ihanaa saada uusi tuleva "yrittäjä" joukkoomme!

 

Kiitos Apina25 =) Mielelläni nyt hehkutan edes täällä, kun muuten pyritään asia pitämään salassa. Sydänystävälle aattelin kyllä kertoa, jahka nähään. Enhän mä muuten pysy nahoissani

fairytonia, hyvä et löytyy muitakin joiden BMI vähän huitelee. Miulle on nyt "paasattu" painosta tt-huollossa, mutta en viitsi ottaa asiasta suurempaa stressiä. Laihdutuskertoja on takana niin useita, olen ollut lapsesta saakka ylipainoinen. Ruokatottumukset on suht terveellisiä, kotiruokaa kun syön enkä liiemmin herkuttele tai käytä alkoa. Mutta annoskoot on ongelma, toivottavasti en tule odotusaikana ajattelemaan että pitää syödä "kahden edestä" Myös peruslaiskuus liikunnan suhteen, lenkillä käyn jos jaksan. Mut monesti oon lenkkeillessä haaveillu, että tulis ehkä lenkkeiltyä vauvan kanssa Nyt on yövuoro taasen edessä, joten surffailu vauva-sivuilla jatkuu!

 

nallukkan:Mäki sydänystävälleni avauduin eilen, kun en meinaa pöksyissäni pysyä! Täällä kotona kun ei saa kenenkään kanssa asiasta keskustella, kun mies on armeijassa viikot. Koira ei pahemmin osaa hihkua tästä asiasta mun kanssa

 

Tere tulemast nallukkan kuumeilevaan joukkoomme
Mulla kun lipsahti kesälomaherkuttelun ja -laiskottelun johdosta BMI 26:een niin terkkarini näpäytti jo tuolloin... Teki mieli huutaa että joojoo tiedetään, mutta kun se oli vahinko! Ja kun verenpaineetkin vielä oli normaalin ylärajoilla, niin uhkailtiin jo, että kohta ei enää pillerireseptiä uusita. Mulla on paineet aina koholla kun vuosien jälkeenkin vaan jotenkin jännitän sitä terkkarilla käyntiä. Töissä meillä on samanlainen mittari ja siellä mittaillaan lähes päivittäin aamuisin ja iltapäivisin, ja paineet on aina hyvät, ja siks harmittaakin aina nuo terkkarikäynnin tulokset.

 

voi apua,mun tekis hirveesti mieli käydä kaupasta ostamassa vauvalehti.niitä kun sais kaks nyt yhen hinnalla..ja yritys alkaisi ehkä vuoden päästä,apua!

 

Minähän siis jo tilasin sekä ostin tuon vauvalehden. Hoppuhousu täällä, ja itse kuulun tuohon varaslähtö yrittämiseen porukkaan, sillä ehkäisy jäi maanantaina

 

Hih, mä en oo vielä viittiny lehtiä tai kirjoja ostaa. Vaikka mieli tekis. Mainittin mä päivällä isännälle löytäneeni tieni vauvakeskusteluihin, se on tämä yövuoron kiro kun ehtii kaikenlaista surffailla
Hitaasti tuntuu tämä pilleriliuska menevän.. Kaks liuskaa jää odottamaan hamaa tulevaisuutta / annan kaverille jos sattuu samaa merkkiä syömään. Aikoinaan pillereiden aloitus kadotti suurimman osan seksihaluistani, toivottavasti nyt saan ne takaisin.

 

Tervetuloa taas uudet naamat! Mahtavaa että tänne löytää koko ajan uusia tyyppejä.

Nallukkan: Mä en pipllereitä syödessäni huomannut niiden vaikutusta mihinkään, mutta kun lopetin ne niin tajusin miten paljon ne oli mun seksihaluihin ja mielialaan vaikuttaneet. Todellisia ehkäisypillereitä, kun ei niitä syödessä tee ees mieli seksiä

Ja Na-nu: Minä kävin tosiaan sen täälläkin kuvaamani kauhean vääntämisen jälkeen ostamassa juurikin tuon vauvalehden, jossa kaksi numeroa yhdessä. Suosittelen.

Mulla vauvakuume vähän asettunut uomiinsa. Ei enää ihan valtoimenaan vello, mikä on ihan hyvä kun pystyy nyt keskittymään vähän muuhunkin elämään. Jotenkin tuntuu että tämä täällä teidän kanssa kokemusten vaihtaminen helpottaa. On joku paikka missä voi asiasta samassa tilanteessa olevien kanssa jutella. Nyt tuntuu siltä että kyllä mä ihan hyvin sinne tammikuuhun asti jaksan odottaa. Kiitos teidän

 

Heippa kaikki! vauvakuume taas yltyi kun kävin ystävälläni nunnuttamassa noin kuukauden ikäistä vauvaa <3 Toki on ihana että täälläkin on samanhenkisiä ihmisiä, mutta kyllä on mukava katsoa sitä vauva-arkea ihan lähietäisyydeltäkin. Samalla saa lukea vierailuilla uusimmat vauvalehdet ja muut vauvakuvastot (olen siis huudellut kaikille vauvakuumeestani ja minulle oikein tyrkytetään niitä kuvastoja ja vertailuja rattaista)
Lähisuvussani on kaksi muutakin pienempää taaperoa ja vauvanhoitoa on tullut jo harjoiteltua, kiva huomata aina hoitoyön jälkeen että osasinpas hoitaa vauvaa.

Onko teillä muilla lähipiirissä vauvoja ja lapsia?

 

Meillä on vuoden ikäinen kummityttö, jota olisi ihana pallotella ja ottaa hoitoon, mutta kun tuo on TODELLA kiinni äidissään ja hätääntyy raukkapieni heti jos äiti on kahdenkin metrin päässä "kaukana" =( Toinen kummityttö on 3-vuotias, mutta ei olla ikinä hoidettu häntä yön yli. Ihania muksuja molemmat!

 

moikka! Olen pian 22 täyttävä ja puolisoni on minua noin kymmenen vuotta vanhempi. Meillä on tilanne niin päin, että minä olen potenut vauvakuumetta jo pidemmän aikaa mutta vakavasti olen sitä miettinyt noin vuoden ajan. Puolisoni taas on suhtautunut ajatukseen aika vastenhakoisesti paria viime kuukautta lukuunottamatta. Hän on ilmaissut haluavansa miettiä vielä pari kuukautta, joten meidän yritys alkaa varmaan vuoden vaihteen jälkeen (toivottavasti).

Olen itse pohdiskellut paljon sitä onko vielä "sopiva" aika lapselle, koska opiskeluni kestää vielä parin vuoden verran. Puoliso taas on vakituisessa työssä, joten taloudellisesti uskoisin pärjäävämme kyllä. Mitä enemmän mietin asiaa sitä enemmän vakuutun siitä, että vauva saisi tulla. Ajattelen niin, että aina löytyy syitä, miksi aika ei olisi sopiva tai täydellinen. Vaikka olen vielä varsin nuori, olen kuitenkin arvoiltani perhekeskeinen ja henkisesti jo valmis saamaan lapsen. Ihanaa kun on tällaisia keskusteluja, joista voi löytää kohtalontovereita!

 

Itsellä on pian 6v täyttävä pikkuveikka, häntä on tullut hoidettua ihan pienestä asti jonkun verran. Siinäpä se ainut läheinen pikkuinen. Kovin moni kavereista ei edes seurustele, lapsiakaan ei siis yllättäen ole siunaantunut. Vähän toki jännittää, kuinka käy kaveripiirille jos/kun plussaa tulee Tosin olen erään pitkäaikaisen ystävän kanssa kuumeilusta ja perheen perustuksesta puhunua aiemminkin, että tuskin ainakaan hän hylkää Ja uskon, että oikeat ystävät pysyvät!

Eilen tuossa miehen kanssa asiasta puhuttiin. Hänen äitinsä on jo pitkään vihjaillut (toisinaan erittäin häiritsevästikin!) lapsenlapsitoiveestaan. Hän on sellainen yli-hysteerinen ihminen, hössöttää kaikkea pientäkin asiaa ihan älyttömästi.. En voi kuvitella hänen reaktiotaan perheenlisäys-ajatukseemme. Noh, onneksi isäntä toivoikin että kerrotaan hänen äitilleen sitten vasta kun asia on varma ja alkaa näkyä. Ettei alkaisi joka päivä tulla viestiä notta joko plussasi?! Miten teillä, millaista suhtautumista odotatte läheisiltä?

 

nallukan Meillä on toisinpäin. Äiti kokoajan toitottaa ettei halua mummiksi pitkään aikaan. :s Se kyllä saa raivarin kun plussa tulee ja sille kerrotaan. Pakko oottaa että on ne kriittisimmät viikot takana ennen kun kerrotaan, ettei tuu keskenmenoo kun se huutaa :/

Mies tulee tänään, viikonloppuna tulee toivottavasti siis vietettyä aikaa peittojen alla..

 

Mulla on tosi paljon lapsia lähipiirissä, mun ja miehen vanhemmilla on yhteensä 16 lastenlasta, eli ei pitäisi tulla shokkina kenellekään. Yksin en ole lapsenhoitajana ollut kuin pari kertaa ja silloinkin isommille lapsille, eli esim. vaippaa en ole vaihtanut koskaan Kavereistani vain kahdella on lapsia ja loput ei edes suunnittele vielä, puheista päätellen ainakaan kymmeneen vuoteen

 

Tervetuloa uudet kuumeilijat, päivittelen teidän tiedot tuonne etummaiselle sivulle.

Vauvakuume taas laantuneempi, mutta silti tekee tuskaa kävellä kaupassa lelu tai lastenvaateosaston ohi.. : /

fairytonia Tykkäsin tuosta teidän viikonlopun suunnitelmista, en sun äidin tulevasta suhtautumisesta. Itsellä nimittäin juuri sama tilanne edessä sitten joskus. Toisaaltahan minun ei tarvitsisi välittää äitini mielipiteestä, aikuinen kun olen, mutta kun välimme ovat muutenkin huonot, niin vauvauutinen tuskin niitä ainakaan parantaa. : /

Huomenna papan hautajaiset, plääh. : / Onneksi kumminkin isänpäivä sitten sunnuntaina, jospa se piristäisi. Olen hyvissä väleissä isäni kanssa ja isänpäivää on aina mukava viettää.

Täällä kans yksi, jolla ei niin hirveästi ole kokemusta vaipanvaihdosta, ainakaan kovin pienelle lapselle, mutta sitten siitä lapsenvahtihommasta kyllä enemmänkin. Usein tullut oltua eräällä tutulla lapsenvahtina ja hyvin on mennyt, vaikka heillä hieman vilkkaita lapsia (6 kpl silloin) onkin.

Anteeksi vuodatus ja hyvää viikonloppua kaikille.

 

Sennaylle osanotot papasta

Minulla on äitiini vähän ristiriitaiset tunteet, hän on myös pomoni joten se voi vaikuttaa negatiivisesti väleihimme. Olen kuitenkin hänelle kertonut vauvakuumeilustani ja sain kuulla siskoltani että rakas äitini oli toivonut meidän vielä odottavan pienen hetken. Minulle suoraanhan äiti ei sano mitään, tietää että tiuskaisen mielipiteeni vielä voimakkaammin vain takaisin :x olen aikamoinen jääräpää.. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut minuun millään tavalla, en ole koskaan osannut kuunnella "järki-ihmisiä"

Kuinka paljon keskustelette miehenne kanssa vauvoista? Minun ei tekisi mieli mistään muusta puhuakaan, mutta tuntuu että alan jo olla painostava. Miehenikin pyytää jo välillä hengähdystaukoa vauva-asioista ja siitäkös sitten pahoitan mieleni, kun kuvittelen että ehkä mies ei vielä reippaan kuukaudenkaan jälkeen halua jättää ehkäisyä syrjään jos jatkuvalla syötöllä heittelen vauvalle nimiä ja mietin häkkisängyn paikkaa. Mies ei ole koskaan ollut mikään hääppöinen keskustelija, eli syvällisemmät asiat heitetään suoraan sivuun. Pitäisikö minun oikeasti tulla vain tänne toitottamaan vauvahaaveita vai laittaa mies kuuntelemaan?

Anteeksi jälleen kerran omaan napaan tuijottamiseni :s