Moikat kaikille uusille sekä vanhoille kuumeilijoille! 
Tuossa juuri laskeskelin kuinka monta päivää on jäljellä ehkäisyn lopettamiseen, ja HUI! Vähiin käy Puolitoista laattaa jäljellä, alkaa h-hetket olla käsinkosketeltavan lähellä.
Pillereistä. Oon tosiaan syönyt Harmonet-merkkiä noin 7 vuoden ajan, en oo sinänsä huomannut että se olisi vaikuttanut haluihin (tai mistä mikäkin johtuu, oon saman ukkelin kanssa ollut 8 vuotta ja välillä on hiljasempaa välillä vauhdikkaampaa vällyjen välissä, johtuuko pillereistä vai liekö normaalia parisuhteen aallokkoa). Mutta ns. menomehuihin pillerit on mulla kyllä vaikuttanut, ainakin oletan sen johtuvan pillereistä koska ennen sitä ongelmaa ei ollut. Eli siis liukkarille on ollut makkarin puolella välillä käyttöä. Muutenkin limakalvot melko kuivat, toivottavasti pillereiden lopettaminen tuo avun tähän ongelmaan!
Tuossa juuri laskeskelin kuinka monta päivää on jäljellä ehkäisyn lopettamiseen, ja HUI! Vähiin käy
Puolitoista laattaa jäljellä, alkaa h-hetket olla käsinkosketeltavan lähellä. Pillereistä. Oon tosiaan syönyt Harmonet-merkkiä noin 7 vuoden ajan, en oo sinänsä huomannut että se olisi vaikuttanut haluihin (tai mistä mikäkin johtuu, oon saman ukkelin kanssa ollut 8 vuotta ja välillä on hiljasempaa välillä vauhdikkaampaa vällyjen välissä, johtuuko pillereistä vai liekö normaalia parisuhteen aallokkoa). Mutta ns. menomehuihin pillerit on mulla kyllä vaikuttanut, ainakin oletan sen johtuvan pillereistä koska ennen sitä ongelmaa ei ollut. Eli siis liukkarille on ollut makkarin puolella välillä käyttöä. Muutenkin limakalvot melko kuivat, toivottavasti pillereiden lopettaminen tuo avun tähän ongelmaan!
Huolista. Minua huolettaa lapsettomuuden mahdollisuus. Toisaalta kyllä luotan siihen, että viimeistään lapsettomuushoidoilla saataisiin hedelmöitys aikaiseksi. Kaikkein eniten mielessä pyörii pelko vammaisesta lapsesta. Olen sellaisella alalla, että suurin osa kohtaamistani lapsista on joko kehitys-, cp- tai monivammaisia. Tämän vuoksi minusta tuntuu, ettei terveitä lapsia juuri synnykään. Lisäksi mieheni siskolla on down, ja jotenkin irrationaalisestikin pelkään, että meillä on sen takia suurempi riski saada vammainen lapsi. Nämä ajatukset ahdistavat minua. Olen miettinyt, että raskaaksi tultuani hakeutuisin yksityiselle otattamaan istukkanäytteen, jotta voisin nauttia raskaudesta pelkäämättä, että lapsella on jokin kromosomipoikkeavuus. Nämä on vaikeita asioita kirjoittaa, mutta siis erityinen pelko minulla on juuri noista kromosomipoikkeavuuksista, joten ne haluaisin poissulkea raskausaikana.
Valmistautumisesta. Minä aion jatkaa liikunnan harrastamista tavalliseen tapaan ennen yrityksen aloittamista (ja raskausaikana), käydä kuntosalilla ja erilaisissa jumpissa. Iltaisin teen kotona vatsa- ja selkälihaksia. Lisäksi olen jo aloittanut Multivitan Raskaus ja imetys -vitamiinitablettien syömisen. Syön myös säännöllisesti e-epaa. Ruokavalioni on enimmäkseen lakto-ovo-vegetaristi (syön joskus kalaa), joten haluan taata tarpeellisten vitamiinien saannin ja varmistaa, että minulla on rautavarastoja raskautta silmällä pitäen (ko. tuotteessa on myös rautaa). Lisäksi tuossa Multivitassa on mm. sikiölle tärkeää foolihappoa. Olen nyt pari päivää "fiilistellyt" juomalla greippimehua, se kun on lukemani perusteella monen raskautta jo yrittävän suosiossa. Aion käydä hammaslääkärillä ennen helmikuuta ja todennäköisesti poistatuttaa vielä viimeiset viisaudenhampaatkin vuodenvaihteen tienoilla. Onpa sitten purukalusto kunnossa, eikä elimistössä jyllää turhia tulehduksia. Sisätutkimuksessa ja Papa-kokeessa aion myös käydä ennen yritystä, koska edellisistä on aikaa yli 1,5 vuotta. Olen melkoinen varmistelija :ashamed:.
En aio kertoa yrityksestä kenelläkään, ja raskaudestakin vasta kun viikkoja on täynnä 12. Olen aina ollut sellainen salassa asioita puurtava tyyppi. Ainoastaan jos raskauspahoinvointi olisi rajua, voisin kertoa aiemmin esim. opinnäytetyöparilleni, jottei hänen tarvitsisi ihmetellä vointiani. Valmistun siis ensi keväänä, joten tämä aikaisin asiasta kertominen tulisi kyseeseen vain jos tulisin raskaaksi keväällä ennen opinnäytteen valmistumista.
Minä en uskalla toivoa lapsen sukupuolta, vain terveyttä. Hienoa olisi, jos saisi joskus olla sekä tytön että pojan äiti. Kuitenkin voi olla, että samaa sukupuolta olevista lapsista olisi enemmän seuraa toisilleen? Minä olen miettinyt nimiä sekä tytölle että pojalle. Olen miehenkin mielipidettä kysynyt joistakin nimistä, ja yleensä ne ovat miehen mielestä olleet ihan kivoja. Minä olen meillä se nimifanaatikko, jolle nimen valinta on tosi tärkeä. Mies ei halua vielä miettiä nimiä, vaan sanoo, että vasta sitten kun asia on oikeasti ajankohtainen. Ja musta kun sellainen haaveilu nimenomaan olisi just ihanaa, enkä oikeen tajua, miksei nimiä voisi miettiä jo nyt : /. Harmittaa, kun mies niin harvoin lähtee mukaan oikeen kunnon haaveiluun. Niin ja haluaisin tietää vauvan sukupuolen jo raskausaikana.
Vielä pillereistä ja kuukautisista. Pillereiden lopettaminen mitä todennäköisimmin tuo avun limakalvojen kuivuuteen! Näin on ainakin minulla käynyt. Suurimmalla osalla kuukautiset eivät taida jäädä pillerien jälkeen niin pitkäksi aikaa pois kuin mulla. Oon tyytyväinen, että jätin ne pois ennen yrityksen aloittamista, koska olisi ollut aika piinaavaa tehdä jatkuvasti raskaustestejä, kun ei olisi tiennyt, onko kuukautiset poissa e-pillereiden jälkimaininkien vai raskauden takia.
Valmistautumisesta. Minä aion jatkaa liikunnan harrastamista tavalliseen tapaan ennen yrityksen aloittamista (ja raskausaikana), käydä kuntosalilla ja erilaisissa jumpissa. Iltaisin teen kotona vatsa- ja selkälihaksia. Lisäksi olen jo aloittanut Multivitan Raskaus ja imetys -vitamiinitablettien syömisen. Syön myös säännöllisesti e-epaa. Ruokavalioni on enimmäkseen lakto-ovo-vegetaristi (syön joskus kalaa), joten haluan taata tarpeellisten vitamiinien saannin ja varmistaa, että minulla on rautavarastoja raskautta silmällä pitäen (ko. tuotteessa on myös rautaa). Lisäksi tuossa Multivitassa on mm. sikiölle tärkeää foolihappoa. Olen nyt pari päivää "fiilistellyt" juomalla greippimehua
, se kun on lukemani perusteella monen raskautta jo yrittävän suosiossa. Aion käydä hammaslääkärillä ennen helmikuuta ja todennäköisesti poistatuttaa vielä viimeiset viisaudenhampaatkin vuodenvaihteen tienoilla. Onpa sitten purukalusto kunnossa, eikä elimistössä jyllää turhia tulehduksia. Sisätutkimuksessa ja Papa-kokeessa aion myös käydä ennen yritystä, koska edellisistä on aikaa yli 1,5 vuotta. Olen melkoinen varmistelija :ashamed:.En aio kertoa yrityksestä kenelläkään, ja raskaudestakin vasta kun viikkoja on täynnä 12. Olen aina ollut sellainen salassa asioita puurtava tyyppi
. Ainoastaan jos raskauspahoinvointi olisi rajua, voisin kertoa aiemmin esim. opinnäytetyöparilleni, jottei hänen tarvitsisi ihmetellä vointiani. Valmistun siis ensi keväänä, joten tämä aikaisin asiasta kertominen tulisi kyseeseen vain jos tulisin raskaaksi keväällä ennen opinnäytteen valmistumista.Minä en uskalla toivoa lapsen sukupuolta, vain terveyttä. Hienoa olisi, jos saisi joskus olla sekä tytön että pojan äiti. Kuitenkin voi olla, että samaa sukupuolta olevista lapsista olisi enemmän seuraa toisilleen? Minä olen miettinyt nimiä sekä tytölle että pojalle. Olen miehenkin mielipidettä kysynyt joistakin nimistä, ja yleensä ne ovat miehen mielestä olleet ihan kivoja. Minä olen meillä se nimifanaatikko, jolle nimen valinta on tosi tärkeä. Mies ei halua vielä miettiä nimiä, vaan sanoo, että vasta sitten kun asia on oikeasti ajankohtainen. Ja musta kun sellainen haaveilu nimenomaan olisi just ihanaa, enkä oikeen tajua, miksei nimiä voisi miettiä jo nyt : /. Harmittaa, kun mies niin harvoin lähtee mukaan oikeen kunnon haaveiluun. Niin ja haluaisin tietää vauvan sukupuolen jo raskausaikana.
Vielä pillereistä ja kuukautisista. Pillereiden lopettaminen mitä todennäköisimmin tuo avun limakalvojen kuivuuteen! Näin on ainakin minulla käynyt. Suurimmalla osalla kuukautiset eivät taida jäädä pillerien jälkeen niin pitkäksi aikaa pois kuin mulla. Oon tyytyväinen, että jätin ne pois ennen yrityksen aloittamista, koska olisi ollut aika piinaavaa tehdä jatkuvasti raskaustestejä, kun ei olisi tiennyt, onko kuukautiset poissa e-pillereiden jälkimaininkien vai raskauden takia.
On ne vauvat kyllä suloisia!! Olin kattomassa kaverin kolmeviikkoista pikkuista nyyttiä ja huomenna meen siskon samanikäistä tyttövauvaa katsomaan, saa nähdä iskeekö kuume vielä pahemmin päälle : ) Toisaalta niitä saa kyllä varmasti lähitulevaisuudessa hoitaa ja hoivata niin ehkä se tällä hetkellä riittää, pitäkää peukkuja : )
Mä ajattelin kanssa käydä keväällä gynekologilla, vois siellä kertoa sitten tulevaisuuden suunnitelmista ja katsoa että paikat on kunnossa ennen yrityksen aloitusta. Näkee myös sitten miten se oma kuukautiskiero on palautunu tai onko sen kanssa ongelmia.
Itse oon myös sellaisessa työssä jossa näen sairaita lapsia päivittäin ja välillä tuntuu, että syntyykö niitä terveitä, mutta syntyyhän niitä. Me ollaan ajateltu, että varmaan käydään läpi ihan vaan perusterveydenhuollon seulat, ettei mitään ylimääräistä. Jotenkin tuntuis sit ehkä pahemmalta jos ehkä oliskin tuloillaan "ei-terve" lapsi. Vaikeita asioita..
Vauvan sukupuolen haluaisin kyllä tietää, en varmaan pysty olemaan ostamatta kaikkea ihanaa vaatetta pikkuiselle niin tietäis vähän mitä värejä katselee vaikkei se vauva varmasti välitä jos nyt " väärän" väriset nutut on yllä : )
Mä ajattelin kanssa käydä keväällä gynekologilla, vois siellä kertoa sitten tulevaisuuden suunnitelmista ja katsoa että paikat on kunnossa ennen yrityksen aloitusta. Näkee myös sitten miten se oma kuukautiskiero on palautunu tai onko sen kanssa ongelmia.
Itse oon myös sellaisessa työssä jossa näen sairaita lapsia päivittäin ja välillä tuntuu, että syntyykö niitä terveitä, mutta syntyyhän niitä. Me ollaan ajateltu, että varmaan käydään läpi ihan vaan perusterveydenhuollon seulat, ettei mitään ylimääräistä. Jotenkin tuntuis sit ehkä pahemmalta jos ehkä oliskin tuloillaan "ei-terve" lapsi. Vaikeita asioita..
Vauvan sukupuolen haluaisin kyllä tietää, en varmaan pysty olemaan ostamatta kaikkea ihanaa vaatetta pikkuiselle niin tietäis vähän mitä värejä katselee vaikkei se vauva varmasti välitä jos nyt " väärän" väriset nutut on yllä : )
taitaa mulla vaihtua pillerit.syön minipillereitä ja silti tulee kuukautiset ja vielä aika usein.en oo kiertoa laskenu mut ei oo kiva ku tulee näin usein pillereistä huolimatta..ja juuri kerkisin ostaa uuden satsin..
meillä on miehen kanssa koko ajan vahvistunu tunne että ens syksynä ruvetaan yrittämään,olipa elämäntilanne sit melkein millanen vaan
meillä on miehen kanssa koko ajan vahvistunu tunne että ens syksynä ruvetaan yrittämään,olipa elämäntilanne sit melkein millanen vaan
Bambi90Pillerilaatan voi lopettaa jos on esim jo toinen putkeen, mut sen ensimmäisen lopettaminen keskenhän olis sama asia kun, että unohtaisi ottaa niitä pillereitä -> raskauden mahdollisuus. Jos kuitenki syöt eka yhden laatan, voi sen lisäksi ottaa sen verran ku haluaa eli voi siirtää kuukautisia halutun verran.
PiikikäsKääk! Olisko mahdollinen plussauutinen ihana yllätys vai totaalinen katastrofi?
Täällä vartoilen et menkat loppuis (loppuu kyllä vasta loppuviikosta). Oon ihan sairaan malttamaton ja haluisin vaan päästä jo tositoimiin! No viikonloppuna sitten Oon jo lukenu monesta paikasta et pillereiden lopettamisen jälkeinen kuukausi olis jopa hedelmällisin. Täytyy vaan toivoa, että pitäis paikkansa myös meidän kohdalla ja kyytiläinen lähtis matkaan jo ekasta kierrosta. Ehkä turhan optimistista ajattelua, mut ainahan saa haaveilla, haaveet pitää pinnalla
PiikikäsKääk! Olisko mahdollinen plussauutinen ihana yllätys vai totaalinen katastrofi?
Täällä vartoilen et menkat loppuis (loppuu kyllä vasta loppuviikosta). Oon ihan sairaan malttamaton ja haluisin vaan päästä jo tositoimiin! No viikonloppuna sitten
Oon jo lukenu monesta paikasta et pillereiden lopettamisen jälkeinen kuukausi olis jopa hedelmällisin. Täytyy vaan toivoa, että pitäis paikkansa myös meidän kohdalla ja kyytiläinen lähtis matkaan jo ekasta kierrosta. Ehkä turhan optimistista ajattelua, mut ainahan saa haaveilla, haaveet pitää pinnallaJuteltiin tossa miehen kanssa tästä meidän tilanteesta joka on nyt aika akuutti
Mies oli ihan sitä mieltä että olis ihan mahtavaa jos nyt oltaisiinkin raskaana, niin sitten ei tarvitsis alkaa laskemaan mitään yrityspäiviä ja jännäilemään ja pettymäänkin ehkä useamman kerran. Se melkeempä toivoo että nyt olisi käynyt vahinko.
Mulla on vähän kaksijakoiset fiilikset. Jos nyt oonkin raskaana, niin tässähän menee ne mun kaikki suunnitelmat ja aikataulut ihan pyllylleen... mut toisaalta eihän siitä vois olla kuin iloinen.
Huomenna töiden jälkeen menen hakemaan testin jos ei ole alkaneet vielä.
Uskon kuitenkin vieläkin siihen että kyllä ne menkat sieltä tulee. Hassua vaan kun nyt on kolme päivää ollut jo sellainen olo alavatsassa että alkaisivat. Yleensä mulla on kroppa ilmoittanut noin puolta tuntia ennen vuodon alkamista. Tämä ei ole millään tavalla normaalia mun kropalleni nyt tällä tavalla toimia.
Alkoi ehkä vähän jänskättämään... entä jos sittenkin meillä on käynyt ihana vahinko
Mies oli ihan sitä mieltä että olis ihan mahtavaa jos nyt oltaisiinkin raskaana, niin sitten ei tarvitsis alkaa laskemaan mitään yrityspäiviä ja jännäilemään ja pettymäänkin ehkä useamman kerran. Se melkeempä toivoo että nyt olisi käynyt vahinko.
Mulla on vähän kaksijakoiset fiilikset. Jos nyt oonkin raskaana, niin tässähän menee ne mun kaikki suunnitelmat ja aikataulut ihan pyllylleen... mut toisaalta eihän siitä vois olla kuin iloinen.
Huomenna töiden jälkeen menen hakemaan testin jos ei ole alkaneet vielä.
Uskon kuitenkin vieläkin siihen että kyllä ne menkat sieltä tulee
. Hassua vaan kun nyt on kolme päivää ollut jo sellainen olo alavatsassa että alkaisivat. Yleensä mulla on kroppa ilmoittanut noin puolta tuntia ennen vuodon alkamista. Tämä ei ole millään tavalla normaalia mun kropalleni nyt tällä tavalla toimia.Alkoi ehkä vähän jänskättämään... entä jos sittenkin meillä on käynyt ihana vahinko
Sennay
Hei vaan kaikille!
Tänne ei mitään uutta, edelleen tuskailen vauvan ja avioliiton välillä. Jotenkin ajattelen asian sillä lailla, että avioliitto ensin, ja sitten vasta vauva, koska avioliitto ei (valitettavasti) aina ole pysyvä muutos elämässä, mutta lapsi on. Sitten jos lapsi tulee ensin ja tuleekin ero, niin lapsi joutuu kärsimään myös.
Pillereistä sen verran, että itse käytin Mercilon-pillereitä 4 vuotta ja kun lopetin, ei kuukautisia tullut yli vuoteen. Olo ja halut kyllä parani huomattavasti. Elokuussa sitten söin kaksi liuskaa Qlairaa, niiden aikana menkat tuli normaalisti, mutta erittäin kivuliaina ja runsaina ja naamaan ja selkään alkoi ilmestyä finnejä. Muutuin mielialaltani hyvin surulliseksi, koko ajan oli hermot tiukalla, räjähtelin miehelle ihan pienimmistäkin asioista ja masennukseni paheni sekä verenpaine lähti nousuun. : / En kestänyt tätä, joten jätin pillerit kokonaan ja yllätyksekseni minulla tulikin 1 kk pillereiden lopetuksen jälkeen luomumenkat, joita minulla ei ole ollut kahdeksaan vuoteen. Nyt odottelen kierron loppumista, että tuleeko menkkoja vai ei. Menkkoihini tietysti vaikuttavat PCO ja hypotyreoosi-diagnoosini ja uskonkin, että aloitettu Thyroxin-lääkitys palautti menkkani, ainakin toistaiseksi.
Tänne ei mitään uutta, edelleen tuskailen vauvan ja avioliiton välillä. Jotenkin ajattelen asian sillä lailla, että avioliitto ensin, ja sitten vasta vauva, koska avioliitto ei (valitettavasti) aina ole pysyvä muutos elämässä, mutta lapsi on. Sitten jos lapsi tulee ensin ja tuleekin ero, niin lapsi joutuu kärsimään myös.
Pillereistä sen verran, että itse käytin Mercilon-pillereitä 4 vuotta ja kun lopetin, ei kuukautisia tullut yli vuoteen. Olo ja halut kyllä parani huomattavasti. Elokuussa sitten söin kaksi liuskaa Qlairaa, niiden aikana menkat tuli normaalisti, mutta erittäin kivuliaina ja runsaina ja naamaan ja selkään alkoi ilmestyä finnejä. Muutuin mielialaltani hyvin surulliseksi, koko ajan oli hermot tiukalla, räjähtelin miehelle ihan pienimmistäkin asioista ja masennukseni paheni sekä verenpaine lähti nousuun. : / En kestänyt tätä, joten jätin pillerit kokonaan ja yllätyksekseni minulla tulikin 1 kk pillereiden lopetuksen jälkeen luomumenkat, joita minulla ei ole ollut kahdeksaan vuoteen.
Nyt odottelen kierron loppumista, että tuleeko menkkoja vai ei. Menkkoihini tietysti vaikuttavat PCO ja hypotyreoosi-diagnoosini ja uskonkin, että aloitettu Thyroxin-lääkitys palautti menkkani, ainakin toistaiseksi.Tein testin, joka näytti oikein selvästi negaa. : /
Menkkoja ei myöskään näy, ei kuulu.
Negatiivinen testi oli oikeastaan helpotus. Olis pistänyt vähän palikat ja suunnitelmat uusiks jos nyt jo olis vauva tulossa. Vaikka toki oltaisiin uutinen ilolla otettu vastaan.
Toisaalta taas nyt alkoi mietityttämään se, miksi niitä kuukautisia ei vieläkään ole tullut. Nyt mennään kirtoa päivässä 37-38 (jompi kumpi, en satavarmasti muista). Ja kun nyt melkein puoli vuotta menty sillä säännöllisellä 33-34 kierrolla niin pistää mietityttämään missä syy.
Ärsyttää jos nyt alkaa kroppa temppuilemaan...just kun alkais olla h-hetki käsillä :kieh:
Menkkoja ei myöskään näy, ei kuulu.
Negatiivinen testi oli oikeastaan helpotus. Olis pistänyt vähän palikat ja suunnitelmat uusiks jos nyt jo olis vauva tulossa. Vaikka toki oltaisiin uutinen ilolla otettu vastaan.
Toisaalta taas nyt alkoi mietityttämään se, miksi niitä kuukautisia ei vieläkään ole tullut. Nyt mennään kirtoa päivässä 37-38 (jompi kumpi, en satavarmasti muista). Ja kun nyt melkein puoli vuotta menty sillä säännöllisellä 33-34 kierrolla niin pistää mietityttämään missä syy.
Ärsyttää jos nyt alkaa kroppa temppuilemaan...just kun alkais olla h-hetki käsillä :kieh:
Mä lainasin aivan ihanan kirjan! (Joo, joku hetken höpsähdys tapahtui eilen kirjastossa, oikeestaan lainasin kaksi kirjaa ja jouduin ne paniikissa piilottaan autossa kun kaveri tulikin ylättäen kyytiin. ) Mutta siis lainasin ton Minna Kiistalan Minä en sitten muutu. Täällä lisää siitä: Ihanaa ininää äitiydestä
Sitten se toinen kirja on enemmän isälle suunnattu, mutta pakko myöntää että luin sen läpi itekkin.
Sennay, mäkin olin ennen ihan sitä mieltä että naimisiin ensin. Sitten mies joskus totesi että mehän ollaan "naimisissa" jo, koska ollaan jo käytännössä samalla tavalla sitouduttu toisiimme ja eletään yhdessä. Kyllä kumpikin haluaa sen papin aamenen joskus, mutta ei se tule muuttamaan sitä miten me ollaan yhdessä ja miten sitoutuneita me tähän yhteiseen elämään ollaa. Mutta siis kaikki ei varmasti ajattele näin ja ymmärrän hyvin sen ajatuksen että haluaa naimisiin ensin. Mua esimerkiksi kaihertaa vähän se ettei koko perheellä olis yhteistä sukunimeä alusta asti...
) Mutta siis lainasin ton Minna Kiistalan Minä en sitten muutu. Täällä lisää siitä: Ihanaa ininää äitiydestäSitten se toinen kirja on enemmän isälle suunnattu, mutta pakko myöntää että luin sen läpi itekkin.
Sennay, mäkin olin ennen ihan sitä mieltä että naimisiin ensin. Sitten mies joskus totesi että mehän ollaan "naimisissa" jo, koska ollaan jo käytännössä samalla tavalla sitouduttu toisiimme ja eletään yhdessä. Kyllä kumpikin haluaa sen papin aamenen joskus, mutta ei se tule muuttamaan sitä miten me ollaan yhdessä ja miten sitoutuneita me tähän yhteiseen elämään ollaa. Mutta siis kaikki ei varmasti ajattele näin ja ymmärrän hyvin sen ajatuksen että haluaa naimisiin ensin. Mua esimerkiksi kaihertaa vähän se ettei koko perheellä olis yhteistä sukunimeä alusta asti...
Voi, mä olen kattellut joskus myös tuota kirjaa ja ajatellut että sitten kun tulee ajankohtaiseksi nämä asiat niin täytyy lukea. olin ihan unohtanut. Kiitos muistutuksesta Cattibrie
Minä oon myös aikoinaan ajatellut että ensin on mentävä naimisiin. Mutta nykyään on ajatukset menneet siihen suuntaan, että yhteiset suunnitelmat lapsesta, ja niiden suunnitelmien toteuttaminen on paljon sitovampaa ja yhdessä pitävämpää kuin avio. Naimisiin mennään sitten joskus kun on sopiva hetki pitää kunnon bileet ja virallistaa meidän suhde myös paperilla
Minä oon myös aikoinaan ajatellut että ensin on mentävä naimisiin. Mutta nykyään on ajatukset menneet siihen suuntaan, että yhteiset suunnitelmat lapsesta, ja niiden suunnitelmien toteuttaminen on paljon sitovampaa ja yhdessä pitävämpää kuin avio. Naimisiin mennään sitten joskus kun on sopiva hetki pitää kunnon bileet ja virallistaa meidän suhde myös paperilla
Täällä alkaa kohta pilleritön aika, pari pilleriä enään jäljellä eikä mies ole enää muuttanut mieltään aikataulun suhteen Sitten kun osaisi vielä lopettaa tämän stressaamisen. Tupakanpolttokin alkaa jo maistua niin puulta ja tulee huono olokin Ehkä pystynkin jopa lopettamaan sen ennen aikojaan.
Häistä, vielä pari vuotta sitten mietin että ensin pitää mennä naimisiin ja sitten vasta hankitaan lapset, niinkuin ennen ollaan tehty (ehkä?). Mutta niin se mieli muuttuu ja kun alkaa miettimään että eipä se papin aamen muuta juuri mitään, paitsi oman sukunimeni joten eipä tuolla niin kiirettä ole. Joskus toki naimisiin mennään jotta saadaan koko perheelle sitten sama sukunimi, mutta kun en vielä tiedä yhtään että millaiset häät haluan. Joskus halusin suuuuret kirkkohäät, enpä halua enää niitäkään. Jotkut pienet olisi oikein riittävät, mutta ei kuitenkaan maistraattia.
Sitten kun osaisi vielä lopettaa tämän stressaamisen. Tupakanpolttokin alkaa jo maistua niin puulta ja tulee huono olokin Ehkä pystynkin jopa lopettamaan sen ennen aikojaan.Häistä, vielä pari vuotta sitten mietin että ensin pitää mennä naimisiin ja sitten vasta hankitaan lapset, niinkuin ennen ollaan tehty (ehkä?). Mutta niin se mieli muuttuu ja kun alkaa miettimään että eipä se papin aamen muuta juuri mitään, paitsi oman sukunimeni joten eipä tuolla niin kiirettä ole. Joskus toki naimisiin mennään jotta saadaan koko perheelle sitten sama sukunimi, mutta kun en vielä tiedä yhtään että millaiset häät haluan. Joskus halusin suuuuret kirkkohäät, enpä halua enää niitäkään. Jotkut pienet olisi oikein riittävät, mutta ei kuitenkaan maistraattia.
Heijei taas kaikki! Pari päivää lukematta tekstejä ja jo on mielettömästi kerenny uutta tulla Tänään nappasin sitten viimeisen pillerin naamariini, ens viikolle odotettavissa vuoto ja SITTEN me aletaan! Hehkutin eilen isännällekin ton viimeisen pillerini kanssa, se taitaa nyt viimeistään tajuta mun vauvakuumeen laajuuden Todellakin Apina25 jään palstailemaan, aivan huippua että joku on samalla viivalla
Harmonet on myös mulla ollut käytössä, laskeskelin että n. 6v suunnilleen nyt olen pillereitä käyttänyt. Jännittää hirmuisesti, miten käy kuukautiskierrolle joka oli epäsäännöllinen ennen pilsujen aloittamista. Halut ovat hävinneet (kuten moni muukin sanoo) lähes kokonaan, toivotaan että ne palaa
Nyt on pitkä vapaa töistä aikaa lueskella vauvajuttuja netistä. Ajattelin uskaltautua jopa sinne kirjakauppaankin ostamaan sen kirjan
Pidempää tekstiä ei minusta nyt saa irti. Puoli naamaa turvoksissa ja puuduksissa, kävin poistattamassa viisaudenhampaan ja olo on sen mukainen. Suuntana sohva!
Tsemppiä kaikille odotuksen odotukseen!
Tänään nappasin sitten viimeisen pillerin naamariini, ens viikolle odotettavissa vuoto ja SITTEN me aletaan! Hehkutin eilen isännällekin ton viimeisen pillerini kanssa, se taitaa nyt viimeistään tajuta mun vauvakuumeen laajuuden Todellakin Apina25 jään palstailemaan, aivan huippua että joku on samalla viivalla Harmonet on myös mulla ollut käytössä, laskeskelin että n. 6v suunnilleen nyt olen pillereitä käyttänyt. Jännittää hirmuisesti, miten käy kuukautiskierrolle joka oli epäsäännöllinen ennen pilsujen aloittamista. Halut ovat hävinneet (kuten moni muukin sanoo) lähes kokonaan, toivotaan että ne palaa
Nyt on pitkä vapaa töistä aikaa lueskella vauvajuttuja netistä. Ajattelin uskaltautua jopa sinne kirjakauppaankin ostamaan sen kirjan
Pidempää tekstiä ei minusta nyt saa irti. Puoli naamaa turvoksissa ja puuduksissa, kävin poistattamassa viisaudenhampaan ja olo on sen mukainen. Suuntana sohva!
Tsemppiä kaikille odotuksen odotukseen!
Hauskaa, että täällä keskustelu jatkuu!
nallukkan: Voih, tiedän tunteen viisaudenhampaiden poiston jälkeen. Itsellä 2 poistettu ja 2 jäljellä ja olen vielä tänään menossa hammaskirurgin pakeille tekemään esiselvitykset ja sopimaan varsinaisen leikkausajan. Mulla kesti edelliskerran jälkeen lähemmä pari viikkoa, ettei suu kunnolla auennut, ja aluksi pystyi syömään vain hyvin ohutta ruokaa (salaatinlehtiä ) ja nesteitä. Mutta onneksi se on sitten ohi, kun ne on kertaalleen poistettu.
Haha, kirjoitin toissapäivänä, etten aio kertoa yrityksestä kellekään. Never say never... nyt jo kerroin kahdelle ihmiselle töissä. Puhuttiin lapsista, raskaudesta ja äitiyslomista, niin siinä sitten kävi heille myös ilmi, että meillä on mieheni kanssa lapsisuunnitelmia.
Sennay, kävitkö ikinä tuon vuoden menkkatauon aikana selvittelemässä asiaa lääkärillä? Mietin koko ajan, kannattaisiko mun jo mennä nyt, kun ei ole neljään kuukauteen mitään kuulunut...
nallukkan: Voih, tiedän tunteen viisaudenhampaiden poiston jälkeen. Itsellä 2 poistettu ja 2 jäljellä ja olen vielä tänään menossa hammaskirurgin pakeille tekemään esiselvitykset ja sopimaan varsinaisen leikkausajan. Mulla kesti edelliskerran jälkeen lähemmä pari viikkoa, ettei suu kunnolla auennut, ja aluksi pystyi syömään vain hyvin ohutta ruokaa (salaatinlehtiä
) ja nesteitä. Mutta onneksi se on sitten ohi, kun ne on kertaalleen poistettu.Haha, kirjoitin toissapäivänä, etten aio kertoa yrityksestä kellekään. Never say never... nyt jo kerroin kahdelle ihmiselle töissä. Puhuttiin lapsista, raskaudesta ja äitiyslomista, niin siinä sitten kävi heille myös ilmi, että meillä on mieheni kanssa lapsisuunnitelmia.
Sennay, kävitkö ikinä tuon vuoden menkkatauon aikana selvittelemässä asiaa lääkärillä? Mietin koko ajan, kannattaisiko mun jo mennä nyt, kun ei ole neljään kuukauteen mitään kuulunut...
Sennay
Vem vet Kävin sitten vasta kesällä, kun kuukautiset olivat olleet poissa miltei sen vuoden, ja todettiin PCO-tyyppiset munasarjat. : / Tiesin oireiden perusteella jo etukäteen, että kyseinen vaiva on. Jostain luin, että puolen vuoden päästä on syytä mennä lääkärin pakeille, jos ei kuukautisia näy, mutta varmasti voi aikasemminkin mennä. Keholta kumminkin vie eri ihmisillä eri mittaisen ajan palautua normaaliin hormonitoimintaan pillereiden käytön jälkeen.
Keholta kumminkin vie eri ihmisillä eri mittaisen ajan palautua normaaliin hormonitoimintaan pillereiden käytön jälkeen.Mä olen ihan sekaisin tämän kroppani kanssa kyllä nyt. Olo on nimittäin ollut todella kuvottava viimeset pari päivää, eikä menkkoja vieläkään. Nyt kp 38/33-34...
Löysin netistä eilen eri keskustelupalstoilta vastaavassa tilanteessa olleiden juttuja. Olo ei ainakaan rauhoittunut.
Monella oli käynyt niin että pillereiden lopettamisen jälkeen oli menkat tulleet säännöllisesti puolikin vuotta ja sitten yhtäkkiä myöhästyneet / jääneet pois. Tämä siis kuvaa ihan täysin mun tilannettani. Heillä kyseessä ollut ilmeisesti jonkinnäköinen hormonihäiriö, kosoa sitten taas ajan saatossa menkat tulleet.
Mutta monella oli myös käynyt niin että vaikka testit näyttäneet negaa, silti ollut raskaana.
Eli nyt en sitten voi olla varma siitä eilisestä negatiivisesta testistäkää
Kävin hakemassa tänään parit testit lisää apteekista. Viikonloppuna teen toisen jos menkkoja ei kuulu ja jos meininki jatkuu samaa rataa niin ens viikon alussa toisen ja sitten lääkäriin.
Meillä on ens viikon perjantaina pikkujoulut ja pakko saada selkoa ennen sitä.
Anteeksi kun tulen tänne ruikuttamaan tästä. Täällä vaan on helppo pukea fiiliksiä sanoiksi.
Oletteko muuten miettineet, hankitteko ns.vauvakirjan, johon kirjataan lapsen kehitystä ym. Tuli vaan mieleen kun tänään kävin kirjakaupassa ja sattui muutama sellainen silmiin. Selailin vähän ja totesin että niitäkin on vissiin ihan tosi paljon erilaisia. Mietin myös, että jos itse tekisi sellaisen kirjan...
Löysin netistä eilen eri keskustelupalstoilta vastaavassa tilanteessa olleiden juttuja. Olo ei ainakaan rauhoittunut.
Monella oli käynyt niin että pillereiden lopettamisen jälkeen oli menkat tulleet säännöllisesti puolikin vuotta ja sitten yhtäkkiä myöhästyneet / jääneet pois. Tämä siis kuvaa ihan täysin mun tilannettani. Heillä kyseessä ollut ilmeisesti jonkinnäköinen hormonihäiriö, kosoa sitten taas ajan saatossa menkat tulleet.
Mutta monella oli myös käynyt niin että vaikka testit näyttäneet negaa, silti ollut raskaana.
Eli nyt en sitten voi olla varma siitä eilisestä negatiivisesta testistäkää
Kävin hakemassa tänään parit testit lisää apteekista. Viikonloppuna teen toisen jos menkkoja ei kuulu ja jos meininki jatkuu samaa rataa niin ens viikon alussa toisen ja sitten lääkäriin.
Meillä on ens viikon perjantaina pikkujoulut ja pakko saada selkoa ennen sitä.
Anteeksi kun tulen tänne ruikuttamaan tästä. Täällä vaan on helppo pukea fiiliksiä sanoiksi.
Oletteko muuten miettineet, hankitteko ns.vauvakirjan, johon kirjataan lapsen kehitystä ym. Tuli vaan mieleen kun tänään kävin kirjakaupassa ja sattui muutama sellainen silmiin. Selailin vähän ja totesin että niitäkin on vissiin ihan tosi paljon erilaisia. Mietin myös, että jos itse tekisi sellaisen kirjan...
Phuuuuuuuuuuh, olipas tänne tullut kamalasti tekstiä sitten viime kerran! Melko kahlaaminen läpi. Suurimman osan luin jo eilen, mutta alkoi silmä jo iltaa myöten sen verran lupsua, että sai tänään lukea loppuun. Uusille tervetuloa minunkin puolestani!
E-pilleriasioista olitte paljon jutelleet. Vaikkei tässä itsellä mitään aktiivista vauvakuumetta olekaan, niin muutaman kuukauden ajan on ollut sellainen olo, että on tympinyt mättää niitä hormoneita itseensä. Tekisi kamalasti mieli lopettaa pillerit ja antaa kropalle aikaa palautua noista hormonihuuruista. Ja mietin joskus myös, millainen ihminen edes olen ilman pillereitä, kun olen niitä niin monta vuotta syönyt. Ajatuksessa vain tympii se kondomin käyttö. -.- Kun mielestäni seksi vain tuntuu niin erilaiselta sen kanssa. Ja niitä "varmoja" päiviä on kuukaudessa loppujen lopuksi tosi vähän, kun parhaat siittiöt sen viikonkin voi elossa sinnitellä ja onnistua hedelmöittämään munasolun. Ristiriitaista, kun toisaalta oletuksena on, ettei ne munasarjat heti kuitenkaan ala toimia ja kuinka raskautuminen voi olla hankalaa. Hah. Saas nähdä mihin sitä päätyy. Tänään on mullakin tämän liuskan viimeinen pilleri, kotona on vielä pari liuskaa valmiiksi ostettuja ja reseptillä puolisen vuotta odottelemassa.
Oli hyvin mielenkiintoista eräällä luennolla kuulla gynekologilta (tai obstetrikko hän oli, eli periaatteessa vielä parempi tietämys näistä), että e-pillereiden yms. hormoniehkäisyjen jälkeen voi mennä hyvin se puolikin vuotta ennenkuin munasarjat heräilevät toimimaan. Nehän ovat olleet toimimattomassa tilassa koko hormoniehkäisyn ajan, jos nyt ei ole erityisemmin ehkäisyä unohtanut tms. kämmäillyt. Ymmärrettävästi siis voi ottaa aikaa, ennenkuin kropan oma hormonitoiminta siitä tajuaa käynnistyä ja lähteä oikein pyörimään. En tiedä sitten onko oikeasti mitään perää tuollakaan, että ensimmäinen kuukausi ehkäisyttömänä olisi hedelmällisin.
Ite oon sellanen pessimistipeikko, että oon ihan varma, että mulla on varmaan PCOS ja muutenkin ongelmia tulla raskaaksi sitten aikanaan. Toivon kyllä, ettei näin olisi.
Vem vet Kuten varmaan tietoinen oletkin, niin neuvolassahan tarjotaan kaikille mahdollisuus siihen seulontaan alkuraskaudessa (noin rv 10-12), kun tehdään niskapoimu-ultra ja veriseula. Jos nämä näyttävät poikkeavaa, niin pääsee ihan julkisella puolellakin lapsivesipunktioon/istukkabiopsiaan. Toki joskus käy niin, että downvauva menee seuloista läpi huomaamatta, mutta tavallisempaa käsittääkseni ovat väärät positiiviset. Oletko ajatellut siis, että vaikka alkuraskauden seulontatulos olisi mikä tahansa, haluaisit silti tutkituttaa kromosomit? Kaksipiippuinen juttu, kun noihin punktioihin kuitenkin aina se keskenmenoriski liittyy ja jos oikein huono mäihä on, niin vaikka kromosomit olisivat kunnossa, niin voihan aina osua vauvalle vaikka sydänvika tms. Tuo on kyllä sinäänsä niin valitettavaa, kun tieto lisää tuskaa. Joskus sitä tosiaan miettii, että kuinka tässä ikinä uskaltaa lisääntyä, kun siinä voi olla joka vaiheessa niin monen sorttista ongelmaa. Tai lähinnä se, että kuinka viettää raskausaika murehtimasta sen seitsemästä asiasta.
E-pilleriasioista olitte paljon jutelleet. Vaikkei tässä itsellä mitään aktiivista vauvakuumetta olekaan, niin muutaman kuukauden ajan on ollut sellainen olo, että on tympinyt mättää niitä hormoneita itseensä. Tekisi kamalasti mieli lopettaa pillerit ja antaa kropalle aikaa palautua noista hormonihuuruista. Ja mietin joskus myös, millainen ihminen edes olen ilman pillereitä, kun olen niitä niin monta vuotta syönyt. Ajatuksessa vain tympii se kondomin käyttö. -.- Kun mielestäni seksi vain tuntuu niin erilaiselta sen kanssa. Ja niitä "varmoja" päiviä on kuukaudessa loppujen lopuksi tosi vähän, kun parhaat siittiöt sen viikonkin voi elossa sinnitellä ja onnistua hedelmöittämään munasolun. Ristiriitaista, kun toisaalta oletuksena on, ettei ne munasarjat heti kuitenkaan ala toimia ja kuinka raskautuminen voi olla hankalaa. Hah. Saas nähdä mihin sitä päätyy. Tänään on mullakin tämän liuskan viimeinen pilleri, kotona on vielä pari liuskaa valmiiksi ostettuja ja reseptillä puolisen vuotta odottelemassa.
Oli hyvin mielenkiintoista eräällä luennolla kuulla gynekologilta (tai obstetrikko hän oli, eli periaatteessa vielä parempi tietämys näistä), että e-pillereiden yms. hormoniehkäisyjen jälkeen voi mennä hyvin se puolikin vuotta ennenkuin munasarjat heräilevät toimimaan. Nehän ovat olleet toimimattomassa tilassa koko hormoniehkäisyn ajan, jos nyt ei ole erityisemmin ehkäisyä unohtanut tms. kämmäillyt. Ymmärrettävästi siis voi ottaa aikaa, ennenkuin kropan oma hormonitoiminta siitä tajuaa käynnistyä ja lähteä oikein pyörimään. En tiedä sitten onko oikeasti mitään perää tuollakaan, että ensimmäinen kuukausi ehkäisyttömänä olisi hedelmällisin.
Ite oon sellanen pessimistipeikko, että oon ihan varma, että mulla on varmaan PCOS ja muutenkin ongelmia tulla raskaaksi sitten aikanaan. Toivon kyllä, ettei näin olisi.
Vem vet Kuten varmaan tietoinen oletkin, niin neuvolassahan tarjotaan kaikille mahdollisuus siihen seulontaan alkuraskaudessa (noin rv 10-12), kun tehdään niskapoimu-ultra ja veriseula. Jos nämä näyttävät poikkeavaa, niin pääsee ihan julkisella puolellakin lapsivesipunktioon/istukkabiopsiaan. Toki joskus käy niin, että downvauva menee seuloista läpi huomaamatta, mutta tavallisempaa käsittääkseni ovat väärät positiiviset. Oletko ajatellut siis, että vaikka alkuraskauden seulontatulos olisi mikä tahansa, haluaisit silti tutkituttaa kromosomit? Kaksipiippuinen juttu, kun noihin punktioihin kuitenkin aina se keskenmenoriski liittyy ja jos oikein huono mäihä on, niin vaikka kromosomit olisivat kunnossa, niin voihan aina osua vauvalle vaikka sydänvika tms. Tuo on kyllä sinäänsä niin valitettavaa, kun tieto lisää tuskaa. Joskus sitä tosiaan miettii, että kuinka tässä ikinä uskaltaa lisääntyä, kun siinä voi olla joka vaiheessa niin monen sorttista ongelmaa. Tai lähinnä se, että kuinka viettää raskausaika murehtimasta sen seitsemästä asiasta.
Piikikäs, huh mikä tilanne. Ihan alkaa itseäänkin jännittää Toivottavasti ratkeaa pian suuntaan tai toiseen.
Vem vet, ajatuksesi kuulostaa ihan kuin omiltani. Mielessä pyörii kanssa tuo lapsettomuus ja vammaisuus. Raskausaikana musta varmaan tulee hirveä varman päälle ottaja, että teen kaiken just niin kuin oppikirjoissa, jotta vauva saisi kasvaa ihanneolosuhteissa. Hirvittää jo nyt, että musta tulee varmaan ihan friikki kaikkien kiellettyjen juttujen yms suhteen. Tuntuu, että kaikesta varoitellaan hiustenvärjäyksestä lähtien... Mä en myöskään "uskalla" toivoa sukupuolesta mitään, koska se terveys on niin ensisijaista. Eikä mulla olekaan mitään väliä sukupuolella. Tietysti olisi kiva jos saisi ainakin yhden molempia.
Naimisiin menosta, mulle on aina ollut tosi tärkeää, että ollaan ennen lapsia naimisissa, en edes oikeen osaa selittää sitä mitenkään. Se on sellanen joku tunne. Mies oli vähän eri mieltä, mutta sainpa sen suostuteltua kuitenkin
Vauvakirjan ajattelin ehdottomasti hankkia. Ei niitä kaikkia juttuja kuitenkaan enää muista vuodenkaan päästä, niin on sitten joku mistä lukea ensimmäisiä sanoja tms. Ja onhan se kiva sille lapsellekin sitten kun kasvaa, musta ainakin olisi hauska lukea miten itse olen kehittynyt, mutta vanhemmat ei mitään tuollaista kirjaa ole pitäneet. Äiti on kyllä säilyttänyt neuvolakortit, en ole niitä vielä pyytänyt, mutta jännä seurata sitten mihin tahtiin itse on kehittynyt tulevaan vauvaan nähden
Nythän alkaa pian jännät ajat, kun osalla pillerit jää jo pois. Jännä seurata kenellä tärppää ekana
Toivottavasti ratkeaa pian suuntaan tai toiseen.Vem vet, ajatuksesi kuulostaa ihan kuin omiltani. Mielessä pyörii kanssa tuo lapsettomuus ja vammaisuus. Raskausaikana musta varmaan tulee hirveä varman päälle ottaja, että teen kaiken just niin kuin oppikirjoissa, jotta vauva saisi kasvaa ihanneolosuhteissa. Hirvittää jo nyt, että musta tulee varmaan ihan friikki kaikkien kiellettyjen juttujen yms suhteen. Tuntuu, että kaikesta varoitellaan hiustenvärjäyksestä lähtien... Mä en myöskään "uskalla" toivoa sukupuolesta mitään, koska se terveys on niin ensisijaista. Eikä mulla olekaan mitään väliä sukupuolella. Tietysti olisi kiva jos saisi ainakin yhden molempia.
Naimisiin menosta, mulle on aina ollut tosi tärkeää, että ollaan ennen lapsia naimisissa, en edes oikeen osaa selittää sitä mitenkään. Se on sellanen joku tunne. Mies oli vähän eri mieltä, mutta sainpa sen suostuteltua kuitenkin
Vauvakirjan ajattelin ehdottomasti hankkia. Ei niitä kaikkia juttuja kuitenkaan enää muista vuodenkaan päästä, niin on sitten joku mistä lukea ensimmäisiä sanoja tms. Ja onhan se kiva sille lapsellekin sitten kun kasvaa, musta ainakin olisi hauska lukea miten itse olen kehittynyt, mutta vanhemmat ei mitään tuollaista kirjaa ole pitäneet. Äiti on kyllä säilyttänyt neuvolakortit, en ole niitä vielä pyytänyt, mutta jännä seurata sitten mihin tahtiin itse on kehittynyt tulevaan vauvaan nähden
Nythän alkaa pian jännät ajat, kun osalla pillerit jää jo pois. Jännä seurata kenellä tärppää ekana
Moikkis kaikki!
Onpas täällä ollut tänään aktiivista porukkaa! Ihanaa kun täällä ollaan näin mukavasti mukana kaikki =)
Piikikäs: Älä nyt anteeksi pyytele tuommoisia Sitä vartenhan me täällä keskustellaan, et täällä voi avoimesti purkautua ja sun tilanne todella on sellainen, että jostain on varmaan mukava saada tukea ja kannustusta vaikka anonyyminäkin! Toivotaan tosiaan kovasti et pian selviäis mistä johtuu!
Mulla menkkojen pitäisi häippästä loppuviikosta ja sit päästään heiluttelemaan peittoja. Pelottaa vaan ku mahikset raskautua on huonommat ku mies tosiaan vain viikonloppuisin kotona eli ovulaation seurannasta ei oo mitään hyötyä. Täytyy vaan toivoa et olis sinnikkäitä uimareita ja taistelis "henkensä edestä" ovulaation yli! Go Uimarit Go!
Onpas täällä ollut tänään aktiivista porukkaa! Ihanaa kun täällä ollaan näin mukavasti mukana kaikki =)
Piikikäs: Älä nyt anteeksi pyytele tuommoisia
Sitä vartenhan me täällä keskustellaan, et täällä voi avoimesti purkautua ja sun tilanne todella on sellainen, että jostain on varmaan mukava saada tukea ja kannustusta vaikka anonyyminäkin! Toivotaan tosiaan kovasti et pian selviäis mistä johtuu!Mulla menkkojen pitäisi häippästä loppuviikosta ja sit päästään heiluttelemaan peittoja. Pelottaa vaan ku mahikset raskautua on huonommat ku mies tosiaan vain viikonloppuisin kotona eli ovulaation seurannasta ei oo mitään hyötyä. Täytyy vaan toivoa et olis sinnikkäitä uimareita ja taistelis "henkensä edestä" ovulaation yli! Go Uimarit Go!
Verna-. Mulla on syyllisyyden tunteita tuosta vammaisen lapsen pelosta. Olisinpa kuin oma äitini, joka on sanonut, ettei hänellä ole ikinä raskausaikana ollut pelkoja siitä, etteikö kaikki olisi kunnossa. Olen toki tietoinen julkisella puolella tehtävistä seulonnoista. Kuitenkin mieheni sisko oli juurikin yllätys-down. Varmastikin asia on saanut päässäni suuret mittasuhteet, kun lähipiirissä on down, ja opiskelu- ja työkuviossa näen yksinomaan vammaisia lapsia. Aiheesta keskustelemisen miehen kanssa tekee tosi herkäksi se, että hänen siskonsa on kehitysvammainen. Kuinka voisimme haluta tehdä raskaudenkeskeytyksen? Eikö se vähän niin kuin tarkoittaisi, ettei miehen siskoakaan välttämättä olisi olemassa, jos hänen kohdallaan sellainen ratkaisu olisi tehty? Ainakin näin etukäteen ajateltuna olen miettinyt kromosomien tutkituttamista joka tapauksessa, vaikkakin siihen sisältyy noin prosentin keskenmenoriski. Uskon, että kohdallani se olisi sen arvoista, etten olisi koko yhdeksää kuukautta sairaana pelosta - ei sekään hyvää vauvalle tee (jos ei kyllä se tulosten odottamisen jännittäminenkään...)
Tuo puolen vuoden odotusaika e-pillereiden jälkeen on siis varmaan ihan hyvä, kun olet kuullut sen ihan ammattilaiseltakin. Kiitos, että jaoit tämän.
Aion hankkia vauvakirjan, ehdottomasti. Mua harmittaa, kun olen itse kolmas lapsi, eikä minusta enää jaksettu täyttää kirjaa, kahdesta ensimmäisestä kylläkin.
PikkuB, myös moni sinun täällä aiemmin kirjoittamasi asia on kuulostanut hyvin tutulta. Jännää, kun molemmilla vieläpä on tähtäimessä tuo helmikuukin...
Taas yksi täällä kirjoittamani asia kumoutui. Kirjoitin aiemmin, että olen miettinyt nimiä, mutta että mies ei vielä ole halunnut ottaa asiaan hirveästi kantaa. No, nyt sitten kävimme lyhyen keskustelun:
Minä: "Mikä meiän lapsen nimeksi tulee?"
Mies: "Noo... Sen toiseks nimeksi vois tulla vaikka... *nimi, jonka olemme bonganneet suvustani isoisoisältäni ja josta olemme joskus puhuneet, että voisi olla toisena nimenä*. Jos se on poika."
Minä: "Niimpä. Tai jopa etunimeksi! Jos ei parempaa löydy."
Mies: "Tai jopa etunimeksi"
Joten siis voi hyvinkin olla, että nuo pelkonikin haihtuvat, kun olen niistä nyt täällä kirjoitanut
Edit. Piti vielä kirjoittamani, että tein tänään taas yhden asian raskautta silmällä pitäen: varasin joulukuulle ajan suuhygienistille hammaskiven poistoon. Ja lisäksi viimeisten viisaudenhampaiden poistoon sain ajan tammikuulle. Teetän operaation taas anestesiassa, kuten viimeksikin. Että on tässä muutakin mitä odottaa alkuvuodesta kuin pelkät vauva-asiat.
Tuo puolen vuoden odotusaika e-pillereiden jälkeen on siis varmaan ihan hyvä, kun olet kuullut sen ihan ammattilaiseltakin. Kiitos, että jaoit tämän.
Aion hankkia vauvakirjan, ehdottomasti. Mua harmittaa, kun olen itse kolmas lapsi, eikä minusta enää jaksettu täyttää kirjaa, kahdesta ensimmäisestä kylläkin.
PikkuB, myös moni sinun täällä aiemmin kirjoittamasi asia on kuulostanut hyvin tutulta. Jännää, kun molemmilla vieläpä on tähtäimessä tuo helmikuukin...
Taas yksi täällä kirjoittamani asia kumoutui. Kirjoitin aiemmin, että olen miettinyt nimiä, mutta että mies ei vielä ole halunnut ottaa asiaan hirveästi kantaa. No, nyt sitten kävimme lyhyen keskustelun:
Minä: "Mikä meiän lapsen nimeksi tulee?"
Mies: "Noo... Sen toiseks nimeksi vois tulla vaikka... *nimi, jonka olemme bonganneet suvustani isoisoisältäni ja josta olemme joskus puhuneet, että voisi olla toisena nimenä*. Jos se on poika."
Minä: "Niimpä. Tai jopa etunimeksi! Jos ei parempaa löydy."
Mies: "Tai jopa etunimeksi
"Joten siis voi hyvinkin olla, että nuo pelkonikin haihtuvat, kun olen niistä nyt täällä kirjoitanut
Edit. Piti vielä kirjoittamani, että tein tänään taas yhden asian raskautta silmällä pitäen: varasin joulukuulle ajan suuhygienistille hammaskiven poistoon
. Ja lisäksi viimeisten viisaudenhampaiden poistoon sain ajan tammikuulle. Teetän operaation taas anestesiassa, kuten viimeksikin. Että on tässä muutakin mitä odottaa alkuvuodesta kuin pelkät vauva-asiat.
Viimeksi muokattu:
Hampaista. Mulla on myös ollut ongelmaa viisaudenhampaiden kanssa. Kaksi on jo poistettu, ja ne oli aikas tuskallisia operaatioita, hampaat piti murskata ja poistaa pala palalta, ehanaa... Kaksi viimeistä pitäisi olla helpompia poistaa ja olenkin varannut ajan ja esitin toiveen (pikemminkin vaatimuksen) että molemmat otetaan nyt kerralla ettei tarvitse niiden takia sitten enää juosta hammaslääkärillä. Hyvä saada nekin murheenkryynit nyt sitten pois ennen vauvaa
Vauvakirjan aion hankkia, en vaan vielä tiedä minkä, on parikin mukavan oloista tullut vastaan. Mulla on omani vielä tallella, sitä on ollut ihan hauska lueskella. Kun opin kirjoittamaan sain itekin alkaa tehdä sinne pieniä merkintöjä, käsialanäytteet on aika öh, persoonallisia
Oon innokas sisustusblogien selailija, ja tänään bongasin ihanan idean: vauvan/taaperon jalanjäljet/kädenjäljet kehystettyinä :heart:
Vauvakirjan aion hankkia, en vaan vielä tiedä minkä, on parikin mukavan oloista tullut vastaan. Mulla on omani vielä tallella, sitä on ollut ihan hauska lueskella. Kun opin kirjoittamaan sain itekin alkaa tehdä sinne pieniä merkintöjä, käsialanäytteet on aika öh, persoonallisia
Oon innokas sisustusblogien selailija, ja tänään bongasin ihanan idean: vauvan/taaperon jalanjäljet/kädenjäljet kehystettyinä :heart:
Viimeksi muokattu:
Vem vet: Totta toki tuokin, ettei 9kk jatkuva murehtiminen ole hyväksi kenellekään. Varmasti sitä sitten tietää mitä pitää tehdä, kun tilanne on ajankohtainen. Itselläkin tosiaan vähän on hirvitystä (ei nyt mistään peloista sinäänsä voi puhua) kun tietää alasta siinä mielessä liikaa. Mutta onneksi ei sentään noista ajatuksista syyllisyydentuntoa tule. Pitää vain sitten koittaa ajatella, että harvaan asiaan loppujen lopuksi itse voi vaikuttaa. Jos esim. istukka on irrotakseen niin se irtoaa murehti sitä tai ei. Sinäänsä kyllä mielenkiinnolla odotan, että osaanko olla rentona raskausaikana vai miten on. Meilläkin on jonkun verran puhuttu siitä, että mitäs jos olisikin tulossa vammainen lapsi. Mies on hyvin radikaalisti abortin kannalla. Itseäni toisaalta hirvittää, jos viikot olisivat jo niin isot, että olisi ehtinyt vauvan liikkeitäkin jo tuntea jne. Toki jos kyseessä olisi jokin vamma, jonka kanssa ei elinmahdollisuuksia olisi, olisi tilanne ihan toinen. Ja toisaalta kun kaikkea ei kuitenkaan saa selville sikiöaikana, vaan voi sitten vastasyntyneenäkin vasta ilmetä kaikenlaista vaivaa. Ei se auta kuin toivoa, että itse kuuluisi siihen valtaväestöön, jolla hommat menee hyvin.
Vauvakirjan kyllä haluaisin sitten hankkia. Eri asia, kuinka aktiivisesti sitä jaksaisi täyttää. Myös jo raskausaikana olisi kiva pistää vähän fiiliksiä ylös, niin voisi ehkä sitten vertailla raskauksia keskenään, jos niitä useampi siunaantuu. No neuvolastahan ne jonkun kirjasen jakaa, johon saa omiakin fiiliksiä vähän kirjoitella.
Viisurin poistot oli onneksi itsellä tosi helpot. Kahdessa erässä otettiin, ensin toiselta puolelta ylhäältä ja alhaalta ja sitten toiselta seuraavalla kertaa. Koko homma oli aina jossain 10-15min ohi. Puudutus, jollain välineellä sen hampaan "poksautus" pois paikoiltaan ja se oli siinä. Taisin etukäteen ottaa särkylääkkeen ja ehkä max. yhden lääkkeen tarvitsin hampaan poistojen jälkeen. Ei paha juttu ollenkaan. Itelläni oli kaikki siis näkyvillä enemmän tai vähemmän ja kokonaisina sai pois.
Niin joo ja fb-päivityksistä olitte myös aiemmin jutelleet. Luulen, että sitä alkaa sitten päivityksetkin vauva-/lapsiaikaan painottumaan niihin asioihin, halusi tai ei. Ainakin nyt on näyttäytynyt, että kun elämässä on ollut viime ajat intensiivisesti tietyt jutut läsnä, niin lähes 100% päivityksistäkin käsittelee tuota asiaa. Ja se vauva/lapsi on siinä vielä vähän intensiivisemmin läsnä kuitenkin. Ehkä sitä sitten vaan tulee välissä hehkutettua niitä harvoja kertoja, jos tulee tehtyä jotain ILMAN lapsen seuraa. Mutta noin muuten mun elämäni on niin arkista, etten nykyäänkään saa aikaan aina mitään mielenkiintoisia "syö Hong Kongissa katukoiraa" -päivityksiä aikaiseksi vaan ne voi käsitellä ihan peruskotiaskareita tms. Toki sitä voisi sitten vaan olla päivittelemättä, jos ei ole mitään arkea ihmeellisempää mainittavaa.
Vauvakirjan kyllä haluaisin sitten hankkia. Eri asia, kuinka aktiivisesti sitä jaksaisi täyttää. Myös jo raskausaikana olisi kiva pistää vähän fiiliksiä ylös, niin voisi ehkä sitten vertailla raskauksia keskenään, jos niitä useampi siunaantuu. No neuvolastahan ne jonkun kirjasen jakaa, johon saa omiakin fiiliksiä vähän kirjoitella.
Viisurin poistot oli onneksi itsellä tosi helpot. Kahdessa erässä otettiin, ensin toiselta puolelta ylhäältä ja alhaalta ja sitten toiselta seuraavalla kertaa. Koko homma oli aina jossain 10-15min ohi. Puudutus, jollain välineellä sen hampaan "poksautus" pois paikoiltaan ja se oli siinä. Taisin etukäteen ottaa särkylääkkeen ja ehkä max. yhden lääkkeen tarvitsin hampaan poistojen jälkeen. Ei paha juttu ollenkaan. Itelläni oli kaikki siis näkyvillä enemmän tai vähemmän ja kokonaisina sai pois.
Niin joo ja fb-päivityksistä olitte myös aiemmin jutelleet. Luulen, että sitä alkaa sitten päivityksetkin vauva-/lapsiaikaan painottumaan niihin asioihin, halusi tai ei. Ainakin nyt on näyttäytynyt, että kun elämässä on ollut viime ajat intensiivisesti tietyt jutut läsnä, niin lähes 100% päivityksistäkin käsittelee tuota asiaa. Ja se vauva/lapsi on siinä vielä vähän intensiivisemmin läsnä kuitenkin.
Ehkä sitä sitten vaan tulee välissä hehkutettua niitä harvoja kertoja, jos tulee tehtyä jotain ILMAN lapsen seuraa. Mutta noin muuten mun elämäni on niin arkista, etten nykyäänkään saa aikaan aina mitään mielenkiintoisia "syö Hong Kongissa katukoiraa" -päivityksiä aikaiseksi vaan ne voi käsitellä ihan peruskotiaskareita tms. Toki sitä voisi sitten vaan olla päivittelemättä, jos ei ole mitään arkea ihmeellisempää mainittavaa.