*~ ESIKOISHAAVEISTA PLUSSANNEET~* vol 2.0

Ihania masukuvia oli ollu Talviksella ja toiviksella! Nii se Talviksenki masu vaa pömpöttää vaikkei kovin suuret vkot viel ookaan :heart:

Hyi että, mie en kan vois koskaa nukkuu koiran kans samas sängys vaikka kuin ihana koira ois.. Se onki sit kiva sitä kouluttaa toiselle tavalle ku eka on oppinu yhen.. :/

Ja kestoista yhä ( :kieh: ) ni mie en kyl nii yhtää tajua, mistä se päiväkodin kestovaippakielto siel Turus oli.. Mut onneks se hylättiin tai kumottiin, iha naurettava juttu koko homma!

Mul on töis jo yks sanonu, et katsoin tuossa et odotat jotain muutakin ja onneks olkoon :heart: Ku oli puhetta, et ootan yhtä työkaveria siin pukuhuonees. Useat siel tietää jo muutenkin ja ovat onnitelleet =) Ihana tunne!

Harmi vaan ku ei vielkää tunne liikkeit.. Pari kertaaha oon jotai tuntenu, sillo 14+3 vkolla ja sit 17+2 oli jo iha möyryämistä. Mut sittemmin ei mitään :ashamed: Alkaa jo tulla pelko, et onko kaikki sittenkään hyvin.. Mut masu on kyl pompsahtanu oikeen kunnolla! Mieski sanoo, et iha selvä vauvamasu ku ei se enne oo noin isona ollu koko ajan :heart: Ja nykysi on äippävaatteetki jo sopivahkoja. Paidoissa ei jää enää kangasta siihi masu päälle typerästi vaan menee jo masua pitkin =)

SS & mytty 18+6

 

SuukkoSuulle En minäkään oo vielä liikkeitä tuntenut, en mitään. Ja rv nyt 16+0
ja istukkakin on takaseinässä, joilloin liikkeiden pitäis tuntua aikaisemmin.

 

Zoe-F, en ole maininnut täällä tunne myrskyistä...
Lääkärin kanssa juteltiin mm. työpaineista... pidän työstäni päiväkodissa, mutta meillä on ollut tämän vuoden aikana niin paljon muutoksia ja mullistuksia sekä haastavia vanhempia monine haasteineen... että tiimin sietokyky on vedetty äärirajoilleen, joka on johtanut riitatilanteisiin jne...
Minun ja mieheni suhde on pääsääntöisen hyvä, mitä nyt välillä höyryjä päästellään puolin ja toisin... mutta uuden kodin osto, remontti, häät ja vauva... työt ja opiskelut ovat myös aiheita joihin on pitänyt sopeutua... kaikki tilanteet ovat vain tulleet kovalla vauhdilla...
viimeinen asia josta keskustelimme oli, minun ja mieheni suvun varsinkin anopin välit...
joko on liki koko meidän suhteen ajan ollut todella huono.
Anoppi haukkuu minua miehelleni, minulle päin naamaa... kertoo kuinka huono olen, ja etten osaa tehdä mitään oikein... En voi olla normaali täysijärkinen ihminen, koska biologiset vanhempani ovat tehneet omat valintansa...
hän myös toivoo ettemme koskaan saisi lapsia, koska minä en pysty ottamaan vastuuta lapsista, ja vastuu jäisi yksin miehelleni... se oli yksi pahemmista kommenteista joita minulle on sanottu...
Ei ehkä kuulosta kovin pahalta... mutta jokainen tapaaminen hänen kanssaa päättyy siihen, että olen jotain tehnyt väärin, ja hän huutaa minulle... olen ollut loppu moneen kertaan...
On ikävää... en haluaisi tälläistä tilannetta... mutta itse olen lyönyt jo hanskat tiskiin... jos toinen ei yhtään tule vastaan ja halua tulla edes toimeen en voi yksin tehdä kaikkea.

tästä anoppi/työtilanteesta, ja niistä johtuvista tunnemyräköistä lääkäri oli huolestunut...
Olipas helpotus kirjoittaa ja purkautua taas...

Toivon vain että kenenkään ei tarvitsi kokea samaa kuin minä vanhempiensa tai miehensä suvun kanssa...

 

niin ja juu ei kuunneltu dopperilla... vain näytöltä ultra tikuilla tutkittiin...

 

HanTa Voih :hug: Kyllä on kaikkea, mullakin oli asunnon osto ja toisen myynti ja muutto ja remppa ja tämä raskaus ja koulu ja työ. Oli paineita ja rankkaa, mutta järjestelmällisesti siitä päästiin eteenpäin. Ainut asia missä en voi lohduttaa on toi anoppi asia. Ainut neuvo minkä voin antaa on että pysy vahvana. Jankuta sille aina kun alottaa jonkun virren että lopeta tai ole hiljaa. Tai sitten ei kannata olla missään väleissä. Ilmotat anopille että kun hän kerran on pilannut kaiken, niin nauttikoot siitä yksin, ettet sä halua edes nähdä noin lapsellista ja kamalaa ja inhottavaa ihmistä ollenkaan ettet oksentaisi. Miehelles voit sanoa ettet voi yksin olla kenenkään ystävä jos toinen ei yksinkertaisesti halua muutakuin tuottaa pahaa mieltä. Unohdat mokoman olemassa olon ja jankutat ittelles että oot ihana ja hyvä ihminen Mä laitoin vasta välit poikki kokonaan "isäni" kanssa, vaikka hän ei ikinä haukkunut tms, niin on alkoholisti enkä enään jaksanut. Kovasti voimia :hug:

 

äsken noin kello: n.19.40 ja toisen kerran n.20.00 tunsin siis kaksi kertaa jännää "surinaa" vatsassa.
Hieman navan alapuolella ja enempi vasemmalta puolelta. Aina kun yritin tunnustella massua
se loppui.ihan kuin perhonen ois vankina mun massussa, hassua, ihanaa.onkohan tää nyt vauvan liikkeitä?!? :heart: vai kuvittelenko vain... :ashamed:

 

HanTa ompas kurja anoppi! Minä en kyllä sietäisi yhtään tuollaista haukkumista... |O Puolustaako miehes sitten sua? Kun musta se on tärkeetä että mies seisoo sun rinnalla eikä äitinsä... ja sä voit myös keskustella anoppis kanssa nyt vakavasti siitä että mitä tapahtuu kun lapsi syntyy. Jos anoppi haluaa tavata lapsenlastaan usein niin välien on parannuttava. En oikein osaa mitään neuvoa kun itsellä on hyvät välit anoppiin. Mutta sinun ja masuvauvan jaksaminen on nyt kaikista tärkeintä!! Otat heti saikkua jos siltä tuntuu etkä yhtään kuuntele mitään parjausta tai mollaamista. :hug: :hug:

mäkään en vois kuvitellakaan nukkuvani koiran kanssa samassa sängyssä, ja varsinkaan en antais lapsen kanssa nukkua!

suukkis mä tunsin eilen illalla liikkeitä... tai ainakin kuvittelin tunteneeni. Ja melkein samoilla päivillä kun sinä ekan kerran ja sulle silloin sanoin että ei niitä varmaan voi viel tuntea... muistatko kun sanoin että katotaan vaan parin viikon päästä että mitä mä meinaan... hih. mut varmasti sulla on kaikki kunnossa. Mä oon lukenu että ekojen liikkeitten jälkeen voi mennä montakin viikkoa ennen ku ne alkaa tuntumaan uudestaan. :hug: Sähän voit soittaa vaikka neuvolaan ja sanoo et oot huolissas et pääsisitkö vaikka kuuntelee sydänäänet. Meillä ainakin sanottiin et soita milloin vaan jos huolettaa. :hug:

(.) mä oon koko sadepäivän vaan kulkenu telkkarin ja tietokoneen väliä... ompas lötkö ja laiska olo. :headwall: no onneks huomenna on shoppailupäivä! jei!

EM ja Dodo 14+2 :heart:

 

Kiitos Zoe-F
Tähän asti olen tyytynyt olemaan hiljaa... kuuntelemaan ja puremaan hammasta... pidättelemään kyyneleitä.
Päätin joskus että hänen hähden en itke... hänelle en näytä että jopa minä voin olla heikko ja inhimillinen.
mies tietää kantani ja pelkoni anoppia kohtaan...
Eniten pelkään että hän käyttää lastamme hyväksi henkisesti tässä kaikessa kamaluudessa... ja mm. mollaa minua lapselleni... koska se ei ole lasta kohtaan oikein...
Haukkoot minua työpaikkallaan minkä ehtii... kunhan vain jättää lapsen kaiken tämän ulkopuolelle.

Muun kanssa uskon selviäni... vaikka seinät välillä niskaan kaatuisivatkin, niin kunnon itku ja uni on tähän asti asiaa pahantanut...

 

Elina-Maria
Mielelläni minä hänen kanssaa juttelisinkin, mutta epäilenpä että siitä mitään tulisi... hän kun on mitä on JÄÄRÄ mikä JÄÄRÄ...

Voi kuinka tahtoisinkaan unelmaihana anopin, enkä mitään kauhuleffasankaria...

Kiitos kaikille tuesta...

 

HanTa sinuna kyllä keskustelisin anopin kanssa! Ihan jo senkin vuoksi, et lapsenlapsi on hälle tulossa. Ja miten ihmeessä miehes ei tee asian eteen mitään? Miten hän antaa äitinsä kohdella sua noin?

Mulla exän kans suhtees ku olin ni anoppikokelas ois kyl ollu aika ei niin mukava. Ei haukkunu, mut ei ollu koskaan mukavakaan.. Onneks pääs siit perheestä eroon! Ja nyt on ihan oikeesti se unelma-anoppi, millasta en aatellu olevankaan. Saa sit nähä mitä tulee ku laps syntyy, mut ei oo sen kaltane ihminen onneks, et toisten elämään sekaantuis =) Auttaa kyllä tarvittaes, muttei tuppaudu.

 

Hih, täällä ollut kestoilusta puhetta...Mä voisin kans kokeilla sitä, mutta en mene vannomaan Ja noita pesupähkinöitäkin olis kiva kokeilla!!!

Oon ollu ihan törkeän väsyny niin kopsaan äkkiä tähän omat kuulumiset, nyt otan sitten itseäni niskasta kiinni ja kun harkkakin loppu niin jää enemmän aikaa palstailla

eli tosiaan tänään tehtiin ohjaajan kanssa yksi ultra, vaikka viikkoja on niin vähän että epäiltiin saadaanko mitään näkyviin niin huonolla laitteella. Mutta saatiin me hyvin epämääräinen mutta selkeä pieni möntti! Laitan teille kuvankin, mutta on tosiaan aika hailu, kun ei ollu mikään huippu näkyvyys meillä

http://www.aijaa.com/v.php?i=3081578.jpg

Hih! mutta siellä se on!!! Siinä myöhemmässä ultrassa näkyy sitten tietty sydän jutut, tässä ei niitä näy. Muuten huonon olonolen saanut hallintaan niillä pienillä kovilla rinkeleillä Ja nenän limakalvot on ihan ylikuivat, yhhyh...tiuhenevaa pissihätää en kyllä ole huomannut, mutta mies ravaa sitten öisin munkin puolesta Ja väsyttäää aivan hirmusesti edelleen!

Muuten sain tänän harjottelun suoritettua! Jesh! Ei enää ikinä palkatonta työtä! Ja otin eka kertaa tänään papa-näytteen, oli varmaan aika tuskasta sille asiakkaalle... No, toisaalta ei se kyllä ainakaan mitenkään tuskaselta näyttäny!

Eipä tänään muuta...alan katsoon kolmen päivän salkkarit nauhalta kun oon aina nukahtanu heti kotiin tullessa niin jääny sitten välistä! Mutta eipä muuta kun palailen!

Kukkaiskeiju & vauva-keiju 5+2

 

kukkaiskeiju =) tosin mie en kyl nää siin kuvas juuri mitää muuta ko, et siin ehk sikiöpussi on.. Mut noi aikasil vkoil ei kyl ihmekään B) Ens kerral sit kunnon kuvan ja sydämen sykkeen kera tuut kertoileen taas :heart:

 

Ja HanTalle viel, et ethän sie voi tietää anoppis reaktiota enne ku juttelet sille. Alota semmone rakentava ja aikuismainen keskustelu ni luulis, et anoppi menee kyl itteensä; joko sit ku oot jo lähteny jos ei muutoin.. Mut varmasti alkaa asiaa ajatella.

 

Onnea hyvistä ultra- ja lääkärikuulumisista :heart:

Hienoja masukuvia oli kanssa muutama :heart:

HanTalle Voimia raskaaseen tilanteeseen.

 

SuukkoSuu... kyllä mieheni on yrittänyt tehdäkin asian eteen...
hän on muutaman kerran pistänyt äitinsä meidän kodista pihalle, sanonut ettei halua kuulla hänestä mitään ennen kun hän suvaitsee kohdella minua ihmisenä...
ja ties mitä muuta.

En voikkaan tietää miten hän tilanteen ottaa... mutta en pysty uskomaan että kovinkaan mukavasti ja lempeästi... ja epäilen kovasti että hän kantaansa muuttaa ajateltuaankaan.

Valitettavasti anoppini ei tiedä myöskään sitä että menimme vihille muutama kuukausi sitten.
Tosin tilanne oli sellainen, että ei siellä ollut kun todistajat... ja meillä oli tarkoitus pitää myöhemmin isot kirkkojuhlat ja laittaa kutsut. ja olla mainitsematta sanallakaan milloin olemme vihille menneet.
Noh lapsi uutisen takia, päädyimme perumaan isot häät, ihan jo budjetillisistakin syistä.
Nyt pitäisi vielä anopille jotenkin kertoa.
Harmittaa jo etukäteen... kihloihin mentäessämme, hän ei edes onnitellut meitä.
Ei siinä mitään, mutta eniten ketutti silloin miehen puolesta.

Mutta juu...

Ensimmäinen yö takana, jolloin heräsin vain kolme kertaa
eli suhkot virkeänä uuteen päivään... ikävä vain että päätäsärkee jo valmiiksi...
mutta eiköhän sitä töihin ole vain lähdettävä.

 

TA Mulla tuntu sellasia "pyrähdyksiä" välillä, mutta en kyllä muista viikkoja. Eka luulin niin ilmavaivoiks Mut eiköhän ne ollu sit naperon liikkeit, ku ne vaa vahvistu ja vahvistu. Enkä oo kyllä vielä mitään jättipierua töräyttänny. Pakko kyl myöntää, et vaikka tykkäänki et tilliäinen liikkuu, tietää et kaikki on hyvin, ni tos oli muutama aika railakas päivä, ja alko tuntuu jo tosi pahalle. Välillä potki tosi alas ja välillä taas tosi ylös.
HanTa Hyvää työpäivää :wave: Ota lasten panadolia päänsärkyyn, se ainakin helpotti minulla. Ja jos vain kerkeät niin kuuma suihku aamulla auttaa myös.

 

Millä viikoilla olette alkaneet tuntemaan vauvan liikkumisen???
neuvolan mukaan eletään tällä hetkellä aikaa 12+6... ja ultrasta pois neljä päivää...
eli mitä sitten elämmekään... on jo ihan utopiaa mulle...

Hirvee odotuksen odotus... koko ajan odottaa jotain uutta sattuvaksi...
Onneksi kuitenkin olen rauhoittunut alusta jonkun verran, ja osaan jo toimia normaaleissa asioissa koko ajan miettimättä voinko tehdä näin tai näin...

Lääkärin mukaan olisin voinut jatkaa samoja salitreenä ja luistelusuorituksia kuin tähänkin asti...
harmi että kelit alkaa olemaan vain aika huonot rullailuun...
Ja salille ei edes jaksa lähteä... mielummin puuhailen remontin ja tavaroiden järjestelyn parissa kotona...

Suihkussa tuli käytyä... ja mulla on panadol zappia kotona... mutta yritän tässä nyt jos tämä lakkaa itselleen...
ihme "uusimigreeni" normaalit voimakkaat harvat migreeni kohtaukset ovat olleet kateissa... ja nyt sitten tämä ihme humina ja tykytys ohimoilla, ollut useempana päivänä, ja kestää muutaman päivän aina kerrallaan...

 

HanTa Mulla jäi kokonaan pois sellanen sillointällöin tolkuton hedarikuolemamigreeni ja tilalle tuli hiljanen mutta jatkuva ja melkein joka päiväinen tykytys. Nyt on kyllä jo helpottanut. Miä aloin tuntemaan liikkeitä joskus pari kolme viikkoa sitte. Istukan paikkaki vaikuttaa.

 

Huomenta :wave:

Eilen lähettii yllättäen käymään haaparannassa, ikeassa ja rajallakin piipahdettiin.
Löyty kaikennäköistä pientä ihanaa ja ne kauan odotetut lipastot

Ja tänään olis vielä tarkoitus käydä jotaki katseleen, kun ei tämä asunto vielä oo valmis..kaikkea pientä vielä puuttuu.

On se vaan nii ihana tunne aamulla herätä ja ajatella, että nyt ei tartte töihin enään mennä, vaan saa rauhassa olla, ja ootella :saint:

vauvis neiti 33+5

 

vauvikselle On ihan pakko purnata, että mä oon ollu viikon kotona. Kämppä kiiltää ja koiral on joka karva ojossa. Ainut ni sain ittiäiselle vaatteita, mutta en oo viikan kaappiin. Odottavat pesua ja pesupähkinöitä. Joskus tuntuu että mä taisin hommata kaikki vähän liian aikasin, nyt mulla ei oo mitään tekemistä.
Mutta sulla on kyllä ihan ansaitusti lomaa. Nauti siitä
Mulla tulee kyllä tosi pitkäks tää odottavan aika, tänään kasassa vasta 22+0 ja mä olisin jo ihan valmis.

 

HanTa no jopas on anoppi.. Ehkä se sit ois hyväkin pistää välit poikki kokonaan. Vaikkakin, todella harmi sekin, et lapsella ois oikeus isovanhempiinsa jos vain elossa ovat. Todella kurjaa tuollanen Millane anoppikokelas sillo oli ku näitte ekan kerran? Et onko hällä vain se asenne, et kukaan ei hänen pojalleen kelpaa?

Tääl poksahti vkot!! :heart: :heart: :heart: Olo on niin onnellinen!! Kohta jo puoliväli saavutettu eikä oireen oiretta juurikaan! :saint:

SS & mytty 19+0 (POKS!!!!)

 

ehkä mäki zoe parin viikon päästä naputtelen itsekki sormia, ku ei oo tekemistä... Se on vaan tämä alkuhuuma, mikä tässä lomailussa vielä vetää =) ...Muutaman viikon päästä alan olla varmaan aika valmista kauraa saamaan tämän öttiäisen ulos :heart: ...

Mun sisko synnytti pojan rv 36+, että jos miettii nii ei tässä montaa viikkoo tarttis ootella, jos sattuis sama käymään mulle :xmas:

 

vauvis pidä vaan se murunen siellä masussa loppuun asti. Vaikka malttamaton ootkin! Aina parempihan se on että syntyy täysiaikaisena.

Suukkis onnea poksuista! :heart: Voi miten oot pitkällä!!!

(.) Tunsin lisää liikkeitä eilen illalla, ihan pienen pieniä kuplintoja... niitä ne oli! :heart:
Nyt lähen kattomaan uutta kauppakeskusta, tai uudistunutta... saatampa ehkä ostaakkin jotain.

EM ja Dodo 14+3 :heart:

 

EM kiitos! Oi, sie jo liikkeitä tunnet enempiki! Mut oisko se sit sitäkin, et siula on jo toinen raskaus? Vaik onhan ne yksilöllisiä juttuja. Mut se oli kyl hauska ko sillo sanoit, et ei ne liikkeit varmaan oo ollu Hähää! Ny jäit ite kii! :saint:

Me mennää tänää kahtoo yhtä rivaripäätykämppää, saunallista neliötä. Voi ku se ois hyvä! :heart:

 

Onnea EM liikkeiden tuntemisesta :heart: ...Kyllähän tuo pikkuinen sais siihen viikoille 37 olla masussa, ja sen jälkee tulla ulos, nii olis sitte täysaikainen ja luvallisesti ja turvallisesti tulla sitten maailmaan :heart:

Oon ihan varma että vielä viikoilla 41+, kärvistelen täällä