ESIKOISESTA PITKÄÄN HAAVELLEIDEN PINO Vol.2

Tännekin pinoon, että kp 1 ja yk 14.

Mieli on nyt jo positiivinen, mutta kyllä eilen tuli itku, kun huomasin tuhrun. Tutkimuksiin/hoitoihin hakeutumisesta sovittiin eilen, että mennään kunhan lomat tästä loppuu. En tiedä onko musta hoitoihin lähtijälksi, mutta olisi se nyt ainakin hyvä saada tietää, mikä ja missä mättää.
 
[/b]tyty86 Kyllä mä olettaisin et ovis on jo ollu...tikuttelin ja haaleita viivoja sain!Limoista päätellen ollu kyllä jo.... :ashamed: Raskaustestejä kaapissa kyllä jo odottelemassa...jos pari päivää malttais vielä odotella!! :hug:
 
Sitten vaan r-testiä kehiin =) monilla on näyttäny kierron loppupäässä ovistesti plussaa jos on tärppi käyny..jos siis kyseessä ei oo myöhänen ovis. Eli jos siulla jo oletetusti ovis menny ni eikun testaamaan vaan ja toivotaan plussaa =)
 
Pipopi ja YP :hug: :hug: vielä tännekkin..

Sinirusko b:)d toivottavasti r-testi näyttäs myös saman tuloksen..

KP nyt et kyl huoli enää sitä tätiä kylään! meinasitko millon testata?



mä oon täs miettiny nyt sitä, et kannattaakohan niitä lapsia tehdä, kun niin moni lapsellinen kokee elämänsä olevan aivan pilalla..tulee sellasta kommenttia, et "ootappas ku teil on lapsia ni ei voi tehä enää sitä ja tätä" ja "voi kuule ku elämä on rankkaa, ku on lapsia" yms. yms...lista voisi jatkua loputtomiin..tuleeko mustakin tollanen katkera kiittämätön akka, sit jos/kun musta tulee äiti?
 
halle, noi kommentit on kyllä ihmeellisiä. tai niin ajattelen nyt ainakin.! miksi ei voi olla kiitollinen siitä mitä on..?! kaikki meistä varmasti tekisi mitä vaan, että sen oman lapsen saisi, niin kuunnella sitten tuollaista..
me ollaan miehen kans monesti puhuttu tästä asiasta, että kun kaikki sanoo "sitten ei pääse ryyppäämään/ulos läheskään niin usein kun ennen", MITÄ SITTEN.?! me ollaan miehen kanssa valmiita siihen että voidaan aivan hyvin istua viikonloputkin kotona.. ja tottakai sitä joskus pääsee yhdessäkin ulos, onhan noita hoitajia tässä lähipiirissäkin vaikka millä mitalla. ei se elämä siihen lopu, kun lapsi syntyy:)
 
pipopi ja yöpee :hug: :hug: tädistä!

Mikäs siniruskon tilanne on? b =) d

Halle mie oon just samaa aina ihmetelly, et kun kuulee just nuita kauhian negatiivisia kommentteja siitä kuinka raskasta on ku on lapsia ja blaablaablaa... Itse ainaki oon valmis "luopumaan" viihteellä käynneistä ja juopottelemisesta, jos vaan meille lapsia suodaan tai edes se yksi. Mies on ihan samaa mieltä. Nyt ollaanki paljon puhuttu taas lapsista ja ootetaan molemmat kovasti et kuinka kauan sen siunaantumista sitten tässä pitää odotellakaan.

Täällä kierto lopuillaan ja ootellaan et millos se täti porhaltaa taas paikalle. Vois kyllä jättää jo tulematta! :)
 
Täällä odotellaan edelleen mitä tulevan pitää.... :D Aamulla testasin jollain halpistikulla yllätys yllätys negan.... :( Mut vielä en oo heittänny kirvestä kehään kun kp "vasta" 28....Toisaalta oliskohan näyttänny jo jos oisin raskaana!?Ei ollu mikään herkkä testi.... :eek: Mahaa juilii silloin tällöin!!
 
Alkaa kohta tämä vainoharhasuus sekottamaan pään.... :D Tilasin eilen mammaksilta niitä herkkiä raskaustestejä!!Nyt on tullut taas rinnat aroiksi,enteilee kyllä varmaan tätiä...mutta kun aina vaan haluaa toivoa että jospa oiskin toisin.... :) Pitäis oottaa kyllä tuon testailun kanssa loppuviikkoon mutta kun ei malta.... :ashamed:
 
aloitin eilen pitämään päiväkirjaa koko tästä "projektista". kerron siihen vähän tuntemuksia ja ajattelin mittailla myös lämpöjä joka aamu, ompahan sitten jtn tilastoa mitä vertailla :D toivottavasti ei tarvitsisi kovin montaa kiertoa kirjoitella.. toisaalta, sit vois jatkaa sitä raskauspäiväkirjana:) noh, mutta ei höntyillä.!!

päivät vaan vähenee kun rakas tulee kotiin, ylihuomenna se päivä jo koittaa :heart:
 
Ibu


Soitin tänään kyssiin kuten oli sovittu, jos ei raskautta ennen elokuuta. Varasi lokakuulle pariskunta ajan, jossa samalla tehdään minulle munatorvien aukiolotutkimus (pelottaa, olen tosi kipuherkkä noista paikoista). Täsä kuussa käyn labrassa, määräsi pitkän listan labroja. Mieheltä myös simppatesti tässä kuussa. Kauheesti upes jännittämään, varmasti jo sekin kun lapsettomuushoidot virallisesti ovat käynnistymässä. Helpotus, mutta tietämättömyys tulevasta sekä pettymys ettei luomusti lasta olla saatu vaikuttavat varmasti tähän tunnetilaan.. Onneksi mies tukena ja sanoi, että reippain mielin tulta päin!

olen vähän sekaisin kp.stä, tänään on kp 12/33 yk 14.
 
Tervehdys kaikille!

Lomalla en ole paljon koneella ehtinyt käydäkään. Muutaman kerran lukaissut mitä itse kullekin kuuluu. Voimia kaikille uuteen kiertoon joutuneille. Siniruskolle tsemppiä ja pidän peukkuja plussan puolesta!!

Itseä on meinannut masentaa tämä toivon-pettymyksen-masennuksen-toivon -kierre. Ei jotenkaan hutsi koko projekti. Tai siis vauvaa haluan enemmän kuin koskaan mutta jotenkin tämä yrittäminen alkaa tosissaan tuntua yrittämiseltä. Kierto on nyt siis 2/29, joten siksikin niin synkissä tunnelmissa...On se kumma miten paljon sitä kerta toisensa jälkeen vain toivoo, vaikka kaikki merkit viittaavat tädin tuloon..Sitä kuvittelee, että rintojen aristus ja vatsan vihlaisut ovatkin merkki raskaudesta. Ja aina kerta kerralta pettymyskin sit on vain jotenkin kovempi kestää. Oikein rasittaa oma pääkoppa, miksi ihmeessä sitä menee toivomaan, kun aina joutuu pettymään???

No, pitää taas päästä tästä synkästä alhosta vain ylös, ei siinä muu auta. Syyskuuhun asti ollaan luomuna, sit varmaan jotain hoitoja aloitetaan.

Ibu, mulla ei sattunut tuo munatorvien aukiolotestaus yhtään. Käskettiin ottaa 2 buranaa tuntia ennen tutkimusta ja niin tein. Ja rakko kannattaa tyhjentää just ennen tutkimusta! Sit vain niin rentona kuin pystyy. Tietty riippuu lääkäristä, ammattitaidosta ja ilmeisesti myös välineistä. Mulla herkkä kipukynnys, joten siitäkään ei ollut kii.

Tuo testi-vaihe on jotenkin helpottava, kun JOTAIN tapahtuu, eikä kaikki vain ole sitä ainaista samaa. Meillä on nyt tää yrittämis-vaihe ja odotan jotenkin vain sitä seuraavaa, olen henkisesti ja sisäisesti niin varma, ettei luomusti lasta saada, että tuntuu turhauttavalta odottaa seuraavaa vaihetta. Toisaalta eihän meistä kummastakaan ole löytynyt mitään vikaa, eli periaatteessa voisin ihan hyvin tulla raskaaksi. Sekin pistää jo mietityttämään, että miten ihmeessä viime vuonna onnistuin hankkiutumaan kaksi kertaa raskaaksi (testien mukaan) ja saada keskenmenot, enkä nyt edes tule raskaaksi? Miksen? Eipä sillä, en enää yhtään keskenmenoa haluakaan, ne vasta karmivia ovatkin, vaikka kuinka olisi alkuraskauden k-meno kyseessä.

Sellainen ruikutus-olo, pahoittelen... Tekis mieli vain käpertyä sänkyyn ja nukkua. Ja kaikki muutkin asiat tuppaa nyt sit stressaamaan, raha-asiat, työt yms. Aivan kuin tässä ei nyt olis ihan riittävästi stressin aihetta ja aivan kuin en tietäisi että stressistä on oikeasti vain haittaa.

Ibu, tulta päin -asenne on hyvä, mä yritän pyrkiä siihen mielentilaan. Ehkä parin päivän päästä kun täti pakkaa kamansa ja häippäisee toivottavasti niin maar helkkarin kauas!

Iloisempaa mieltä kaikille muille ja paljon tsemppiä!
 

Yhteistyössä