Kinder_Kitty: on varmana raastavaa. :,( sulla vielä niin pitkään yritystä ja sit km ja pitäis kerätä voimia vielä tulevaan <3 olet kyllä plussan ansainnut, tuntuu et ihan liikaa sellaset ihmiset, joista tulis maailman parhaita vanhempia, koetellaan tässä elämässä sen saralta kaikkein huonoiten
toivon sulle niin paljon onnea ja plussaa vaik ei siltä tuntuis.
Mulla ei itellä oo vieläkää alkanu menkkoja, eilen negatesti oli ja odottelen vaan perhanan yk5 alkavaksi. Tänään ollu huonompi pv, oon kytännyt Felicitaksen sivuja ja päätin että varaan ajan mikäli ei 2 seuraavassa kierrossa tärppää. Mieheni 10v sitten ollu lisäkiveksen tulehduskin on antanut mulle lisäsyyn murehtia et miksei tärppää. Toisaalta eipä mulla tullu ovulaatiotakaan testin mukaan et varmaan stressaan alitajuntaisesti niin ettei edes ovista tule. Onkohan enskierto yhtä kamala ja niinku tyhjää yrittäis...alkanu kierto toisensa jälkeen tulla niitä ajatuksia et oon varmaan yksiviidestä ja oon pian siellä Felicitaksessa tutkimuksissa. Tuntuu et monille muille tulee lapsia kun sieniä sateella ja ite yrittää kaikkensa et sais edes yhdenki lapsen tähän maailmaan.
En osannu ennen yrittämistä ajatella et täähän on stressaavampaa aikaa ku ikinä. Ei sitä ajatellu et tää on näin vaikeeta tai et ei ovulois joka kierto tai et kierto heittelis miten sattuu. Tää välitila on niin inhottavaa ku ei tiedä kauan menkat viipyy nyt. Ei voi asialle mitää ja jokainen lapsiin liittyvä juttu saa ärsyyntymään ja tuntemaan itsensä niin epäonnistuneeksi. Henkisesti ihan pirun raskas projekti ja kun ei tietoa kauan tässä joutuu vielä kärvistellä. Epätietoisuus on pahinta. Pahimmat neuvojat "älä stressaa niin tärppää, aloittakaa seksi heti menkkojen alettua niin hänelläkin tärppäsi" on niitä jotka on tulleet pelkällä pyhällä hengellä raskaaksi. Se on joidenki vaikea tajuta et vaikka kuinka kaikkensa tekis niin ei vaan tärppää. Ärsyttää et oon menny sanomaan joillekki ystäville et yritetään. On niin ihana vastata joka kerta et no eipä oo tärpänny, niimpä, voi harmi. Tekis niin mieli päästä juttelee lapsettomuuslääkärille tai gynelle, koska tiedän olevani stressiherkkä ihminen muutenkin niin pelkään et tää tosiaa estää mun raskautumisen tai ainaki osatekijä siihen. Ei kipeästi lasta toivova voi olla miettimättä kovin pitkiä aikoja tätä asiaa. Kyllä tää asia elää sydämessä, on ja pysyy <3 Ystäväni tuli raskaaksi ilman et ne edes yrittämällä yritti, tunnen hänen seurassaan nykyään itseni niin tyhjäksi ja et multa puuttuu se onni ja äidiksi tulon mahdollisuus. On vaikee olla ilonen hänen seurassa. Toki toivon ystäville hyvää tietty, mutta kyllä se samalla muistuttaa siitä mikä iteltä puuttuu. Omalle surulle ja huolelle ei vain voi yhtään mitään, kun haluaa niin paljon äidiksi...