Hmm. Ovathan ne olleet tipahduksia, pahoja, silloin... Ja kuulostaa tutulta, että pelottaa sekä, että raskaus ei ala (just tuo onko jokin vialla "kun aina ennen"), että se että alkaa - pitäisi kirjoittaa gradu valmiiksi. Mutta miten ihmeessä saan mitään tehtyä jos stressaan seuraavat minimissään kolme kuukautta sitä, tuleeko se keskenmeno taas? Oikeasti, miten ihmeessä kykenee elämään tavallista elämää sitten, kun asia on mielessä lähes jatkuvasti?
Toisaalta just nyt koko juttu tuntuu tosi kaukaiselta. Siltä, että olenko muka oikeasti saanut kaksi keskenmenoa? Tässä ja nyt ei edes hirveästi huoleta tai liikuta (pitäisikö?), mutta tiedän sen huolen iskevän taas toden teolla heti, jos plussaan.
Varoitus, seuraa pitkä ja yksityiskohtainen avautuminen omista tuntemuksista: En edelleenkään ymmärrä mun kroppaa. Oon mittaillut puolihuolimattomasti lämpöjä Fertility Friendissä toukokuusta saakka (silloin kun muistan), ja mun lämmöt ovat alkukierrosta alle 36,6, loppukierrosta sitten 36,7-37.
Nyt lämpö on pyörinyt tuolla 36,7-37 kaavinnasta saakka, kerran laskenut "peräti" 36,5, ja olen ajatellut että eihän tässä mitään ovulaatiota voi odottaa... Nyt sitten lämpö on noussut 37,2 yläpuolelle, ja kun rekisteröin tämän aamun lämmön niin Fertility Friend ilmoitti että ovulaatio olisi ollut kolme päivää sitten, kp 18?! Silloin oli kyllä myös ovislimoja... Mutta ei mitään tuntemuksia. Oikeastaan näiden koko ajan koholla olevien lämpöjen takia en mitään ovulaatiota ole odottanutkaan. Paitsi, että nyt muistan että just eilen nukkumaan mennessä mietin, että tissit tuntuu vähän sellaisilta "ovulaation jälkeisiltä"
Että ehkä sitten kuitenkin olen ovuloinut?
Ehkä se pitäisi uskoa, koska jos nyt lasken että tänään on dpo 3, niin tämän myötähän saan vihdoin jonkun ajankohdan, jolloin voi ruveta miettimään joko testaamista tai odottamaan menkkoja
Testipäivä olkoon siis 21.9, tasan neljä viikkoa kaavinnasta!
