ero?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Teija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Teija

Vieras
Haluaisin mielipiteitä siihen, että onko onnettomuus (siis se, ettei ole onnellinen) syy erota? Kerroin joskus puoli vuotta sitten avomiehelleni ja kihlatulleni, etten ole onnellinen. Hän kysyikin minulta, että ollaanko me nyt sitten eroamassa ja sanoin etten tiedä. Seuraavana päivänä ilmoitti tekstiviestillä ajatelleensa asiaa ja olevansa sitä mieltä, että on parempi jatkaa yhdessä. Mitään ei ole tapahtunut sen koommin. Enkä vieläkään ole onnellinen. Jostain syystä minun on vaikea puhua tunteistani tässä suhteessa enkä siis oikein ole osannut valita hetkeä mainita asiasta uudestaan. Suurimmaksi osaksi luultavasti siksi, että niin paljon kuin ero houkutteleekin siltä osalta, että uskon ettei mitään ""parannusta"" tule tapahtumaan, pelkään sitä, sillä tiedän, että se tulee sattumaan niin maan perkeleesti molempiin, ja että vie aikaa, ennen kuin sen kanssa voi olla sinut.
Tilanne alkaa kuitenkin jo ahdistamaan kun sitä haluaisi päästä eteenpäin elämässään eikä vieläkään oikein tiedä, että yksinkö vaiko yhdessä. On vaikea suunnitella tulevaisuutta ihan pienimpienkin asioiden taholta.
Mistä sen rohkeuden sisältään löytää, että uskaltaa sanoa toiselle ihmiselle jotain sellaista, jolla tietää satuttavansa..? Pitääkö tällaisessa tilanteessa osata ajatella ainoastaan itseään?
Pää on tällä hetkellä ajatuksia täynnä mutta niitä on vaikea saada sielä ulos saati sitten vielä kohtuullisen hyvässä järjestyksessä..
 
Menkää vaikka kirkon perheasian neuvottelukeskukseen muutamaksi kerraksi jutteleen, ehkä pääsette puhumisen alkuun. Siellä ei tuputeta uskoa, eikä tarvi kuulua kirkkoon.
 
Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan, jos kahden vuoden kuluessa ovat tunteet kadonneet, niin suhde päättyy todennäköisemmin eroon.

Toisaalta onnellisuus ei ole mikään mittari, koska alati onnellista ihmistä ei ole olemassakaan ja onnellisuus on sinun itsesi hallinnassa. Onnellisuus on kuin täysi vatsa, aivan samalla tavalla luotavissa, eikä siihen toista ihmistä tarvita. Ja tietyssä määrin toinen ihminen ei voi estää onnellisuutta, koska aina on ihmisiä, jotka olisivat onnellisuutesi esteenä, vaikka työpaikalla tai naapurissa. Onnellisuus on pieni keinukytkin korvien välissä, kytkimen toinen pää hakee vikoja ja toinen pää positiivisia asioita. Sinä itse päätät kumpia haet ympäriltäsi.
 
Siinäpä puhui ""mies"" viisauden sanoja. Onnellisuus on tosiaan hyvin pitkälle itsestä kiinni, kyse on paljolti siitä että itse päättää olla mahdollisimman onnellinen.

Mielestäni sinun kannattaisi miettiä, että mikä tarkkaan ottaen on syy onnettomuuteesi. Sanoit toivovasi ""parannusta"" parisuhteeseesi. Mitä se tarkoittaa ihan käytännössä? Minkä pitäisi olla toisin kuin nyt ja millä tavalla? Mitkä asiat nykyhetkessä ovat onnesi esteenä?

Kirjoituksestasi tuli sellainen olo, että sekä onni että onnettomuus ovat käsitteinä sinulle jotenkin epämääräisiä. Että tunnet itsesi onnettomaksi, muttet tiedä mistä se johtuu. Haluaisit olla onnellinen, muttet tiedä oikeastaan, että mitä se tarkoittaa. Nämä asiat sinun pitää ensiksi selvittää itsellesi, muuten ne seuraavat sinua vaikka mitä tekisit.

Jos taas tiedät ihan varmasti, että juuri tämä parisuhde tekee sinut onnettomaksi, niin kyllä se mielestäni on ihan riittävä syy eroon. Mutta silloin kannattaa miettiä tarkkaan se, ettei kyse ole pelkästä omaan elämään kyllästymisestä, vaan nimenomaan siitä suhteesta. Jos haluat parannusta parisuhteeseesi, sinun täytyy tietää, minkälaisia asioita haluat muuttaa ja miten. Kohtuullista ne on myös kertoa miehellekin. Ei hänkään muuten mitään voi asioiden eteen tehdä.
 
Olen hyvin samoilla linjoilla kuin edelliset kirjoittajat. Ei kukaan voi sinun päällesi ""kaataa"" onnellisuutta. Hyvin pitkälti se tulee sinusta itsestäsi sisältä päin. Itsekin epäilet, ettei elämääsi välttämättä tule mitään parannusta vaikka eroaisittekin. Jos näin tosiaan on ja aiot pysyä yhdessä miehesi kanssa, yritä keksiä parisuhteen ulkopuolisia asioita, jotka kohottaisivat itsetuntoasi ja piristäisivät mieltäsi. Löytyy se sitten töistä, harrastuksista, uusista ystävistä tms.

Ellei tällainen edes pieni irtiotto onnistu parisuhteessa, voi olla että sinun on erottava, jolloin laitat elämässäsi kaiken uusiksi. Tämä voisi vasta olla riittävän kova ""potku persuuksille"", jotta tosiaan alkaisin miettiä ja ennen kaikkea elää uudella tavalla niin, että tulet onnelliseksi.

Ja parempi kyllä kertoa partnerille vaikka häntä satuttaisikin. Pahempi on se, että vain pitkittää kärsimystä. Sen verran terveesti itsekäs pitää olla. Ei miehesikään varmaan haluaisi elää suhteessa, jossa et ole onnellinen tai vain teeskentelet olevasi.

Kyllä onnettomuus voi olla syy erota. Koska olette kihloissa, näetkö tulevaisuudessa että menette naimisiin tai esim saisitte lapsia? Vai tuntuuko ne asioilta, jotka eivät tule tämän miehen kanssa tapahtumaan? Tämä on mielestäni hyvä ""perstuntuma"" siihen, onko suhteella tulevaisuutta.

Eron kipu on vain joskus kestettävä, jotta saa elämänsä uusille urille.
 
Kaarina Määttä on kirjoittanut rakkaudesta. Hän sanoo viisaasti ettei kukaan muu ihminen voi tehdä sinua onnelliseksi kuin sinä itse. Onnea ei voi hakea toisesta ihmisestä. Sinun pitää selvittää asiat itsesi kanssa, sillä ero ei ole ratkaisu, teet kumppanistasi vain syntipukin omalle onnettomuudellesi ilman mitään perusteita.
 

Similar threads

Yhteistyössä