kun mies ei tahdo naimisiin

Meilläkään mies ei ole halunnut naimisiin vaikka itse olisin. Ajan kuluessa ei enää itselläkään ole siihen niin intoa. Meillä on kaksi lasta ja yhdessä oltu kohta 15 v. Anoppikin on lopettanut ne hääutelut, joku aina silloin tällöin kysäisee. Meillä lähipiirissä useita avopareja joilla lapsia ja hyvä ettei heillä mene paremmin kun naimisiin menneillä.

 

Meillä alkoi alamäki avioliiton jälkeen, ja nyt jälkeenpäin olen ajatellut, olisiko sittenkään pitänyt mennä naimisiin lainkaan... Kaikki oli hyvin seurusteluaikana (asuttiinkin yhdessä vuosia), mutta nyt... On lapset ja talo ja kaikki on ulospäin hyvin - itse vain en ole enää onnellinen.

Toivon, että teillä kaikki menee hyvin, olittepa sitten naimisissa tai ette

 

seurustelin 7 vuotta ja hinguin naimisiin ja lapsia, mutta poikakaverini ei suostunut, no tapasin toisen ja johan ex kiinnosti naimisiin menemiset. No nyt olen tuon jälkimmäisen kanssa naimisissa ja lapsia ja olen tyytyväinen. Olin vaan niin siinä humussa, että naimisiin, naimisiin, kuten monet naiset...

 

ollaan aina puhuttu että mennään naimisiin ja mieski just sanoi että on tarkoitus viettää yhdessä elämä. nyt kohta puolessa välissä raskaana. kövi siis näin päin että eka ehdin tulla raskaaksi. ollaan puhuttu että kumpikaan ei halua isoja häitä ja toisella valtava suku, niin ristiäisissä olisi täydellinen sauma mennä naimisiin.

mutta eilen jussiaaton kunniaksi mies sanoi että 'et voi pakottaa mua naimisiin' kun olin odottanu juhannuskihloja ja koitin vihjailla siitäkin päovää aiemmin. ja sanoi että että 'tässä on niin paljon nyt kaikkea' kun on sellaisia pikkujuttuja että muutetaan saman katon alle ja myydään omat kodit ja ollaan saatu alulle uusi elämä ja lapsi pitäis yhdessä kasvattaa niin ymmärtäähän tuon että multa on liikaa vihjailla niin isoa asia kuin kihlasormusta!

tosi miellyttävää kun ihmiset eivät tiedä onnitella vaiko valitella vauvasta tai sitten on tällaista 'niin teille, sinulle, teille, sinulleko öö tulee vauva'

 

ollaan aina puhuttu että mennään naimisiin ja mieski just sanoi että on tarkoitus viettää yhdessä elämä. nyt kohta puolessa välissä raskaana. kövi siis näin päin että eka ehdin tulla raskaaksi. ollaan puhuttu että kumpikaan ei halua isoja häitä ja toisella valtava suku, niin ristiäisissä olisi täydellinen sauma mennä naimisiin.

mutta eilen jussiaaton kunniaksi mies sanoi että 'et voi pakottaa mua naimisiin' kun olin odottanu juhannuskihloja ja koitin vihjailla siitäkin päovää aiemmin. ja sanoi että että 'tässä on niin paljon nyt kaikkea' kun on sellaisia pikkujuttuja että muutetaan saman katon alle ja myydään omat kodit ja ollaan saatu alulle uusi elämä ja lapsi pitäis yhdessä kasvattaa niin ymmärtäähän tuon että multa on liikaa vihjailla niin isoa asia kuin kihlasormusta!

tosi miellyttävää kun ihmiset eivät tiedä onnitella vaiko valitella vauvasta tai sitten on tällaista 'niin teille, sinulle, teille, sinulleko öö tulee vauva'

No muista sitten että pidät vauvan omalla nimelläsi. Jos mies haluaa että lapsi tulee hänen nimelleen niin kätevintä on sitten mennä naimisiin. Sanot vaan että haluat että sinulla ja lapsellasi on sama nimi. Miehet voi vaihtua mutta lapset pysyy aina.

 

Mä en pysty enkä halua sanoa muiden ajatusmaailmasta juuta, enkä jaata. Itselleni naimisiin meno merkitsi sitä, että olen virallisesti luvannut miehelleni tehdä tämän parisuhteen eteen töitä loppuelämäni. Minulle se, että mieheni kosi ja se, että minä halusin siihen vastata myöntävästi tarkoittaa, että olemme yhteisestä päätöksestä menossa samaan suuntaan tässä elämässä. Riidellessämme muistan aina lupauksen, jonka olen antanut. Ihan helposti en siis tästä lähde, on se byrokraattisesti miten helppoa tahansa. Mieheni on kanssani samaa mieltä. Naimisiin meno minulle toi varmuuden tuosta molempien halusta panostaa tähän täysillä.

En kuitenkaan usko, että tällaiseen sitoutumiseen vaaditaan avioliittoa, vaikka meille se sitä merkitsikin. Siihen vaaditaan minusta sitä, että molemmat ovat samaa mieltä siitä, että he ovat yhtä sitoutuneet parisuhteeseen. Se voidaan tehdä virallisesti menemällä naimisiin tai sitten sitten "epävirallisemmin". Enemminkin minua huolestuttaisi tilanne, jossa pariskunnan puoliskot ovat eri mieltä siitä, haluavatko/tarvitsevatko he avioliittoa ja mitä avioliitto merkitsee tai ei merkitse. Sen sijaan ajatusenergiaa ei kannata tuhlata siihen mitä muut ihmiset ajattelevat, olivat nämä muut ihmiset sitten sukulaisia tai tuntemattomia palstalaisia!