Ero tuli, itse työtön, ei ole mitään...

[fifiia]

[QUOTE="a.p";25388080]Olisinkin provo.

Harrastaisitteko te itse seksiä, jos ei yhtään huvita?
Entä jos teidän lapsi hakeutuu teidän syliin, niin työnnättekö hänet pois ja sanotte että mene isän syliin?[/QUOTE]

Etsisin keinoja jotka saisivat huvittamaan.

Kyllä, jos se on välttämätöntä, tosin omani osaavat hakutua isän syliin muutenkin.

 

["Neith"]

Avioliitto. Perhe.

Sulle en ala vääntää rautalangasta kun veikkaan sen olevan aivan turhaa.

mutta siinäkin tilanteessa, siis avioliitto ja perhe.. pitäisi yhdessä sopia nämä asiat, eli jos mies on sanonut jo aikaisemmin että haluaa naisen osallistuvan perheen elatukseen ja asumiseen niin se et nainen jatkaa omalla päätöksellä kotona olemista on kyllä ihan oma moka.
kyllä jokaisen naisen ja miehenkin pitäisi huolehtia omasta taloudellisesta turvastaan ja osallistua perheen elättämiseen yhtä paljon.

 

["huoh"]

En ymmärrä miten kukaan saattaa itsensä tuohon tilanteeseen.

Olen äitiyslomalla ja miehen tuloilla pääasiassa eletään. Koulusta valmistumisen jälkeen ehsin olla muutaman kuukauden oman alan töissä ennen äitiyslomaa. Meillä on yhteinen talo ja auto. Mies saa 2,5-kertaisesti sen minkä minä ja hänen tulojaan enemmän käytetään elämiseen.

Lasten hankkiminen on ollut yhteinen päätöksemme eikä todellakaan olisi oikeuden mukaista, että talo ja auto olisivat pelkästään miehen nimissä, vaikka hän ne pääasiassa maksaa. En ikinä suostuisi aviowhtoon. Ehkä siinä tilanteessa, että molemmat olisivat rikkaita naimisiin mennessä ja lapsia ei oliai tarkoitus hankkia. On väärin, että nainen yksin joutuisi kärsimään taloudelliset tappiot lasten hankkimisesta.

 

[Big Bang Theory]

[QUOTE="huoh";25389125]En ymmärrä miten kukaan saattaa itsensä tuohon tilanteeseen.

Olen äitiyslomalla ja miehen tuloilla pääasiassa eletään. Koulusta valmistumisen jälkeen ehsin olla muutaman kuukauden oman alan töissä ennen äitiyslomaa. Meillä on yhteinen talo ja auto. Mies saa 2,5-kertaisesti sen minkä minä ja hänen tulojaan enemmän käytetään elämiseen.

Lasten hankkiminen on ollut yhteinen päätöksemme eikä todellakaan olisi oikeuden mukaista, että talo ja auto olisivat pelkästään miehen nimissä, vaikka hän ne pääasiassa maksaa. En ikinä suostuisi aviowhtoon. Ehkä siinä tilanteessa, että molemmat olisivat rikkaita naimisiin mennessä ja lapsia ei oliai tarkoitus hankkia. On väärin, että nainen yksin joutuisi kärsimään taloudelliset tappiot lasten hankkimisesta.[/QUOTE]

et ikinä suostuisi avioehtoon? eli olet naimisissa rahan takia!

 

[kukka-hattu]

No empä tuon stoorin luettuani ihmettele, jos suhde on finaalissa. Jos tämmösiä eläjiä on enemmäkin, niin selittyy tosi hyvin nuo erotilastot.

 

["Neith"]

[QUOTE="huoh";25389125]En ymmärrä miten kukaan saattaa itsensä tuohon tilanteeseen.

Olen äitiyslomalla ja miehen tuloilla pääasiassa eletään. Koulusta valmistumisen jälkeen ehsin olla muutaman kuukauden oman alan töissä ennen äitiyslomaa. Meillä on yhteinen talo ja auto. Mies saa 2,5-kertaisesti sen minkä minä ja hänen tulojaan enemmän käytetään elämiseen.

Lasten hankkiminen on ollut yhteinen päätöksemme eikä todellakaan olisi oikeuden mukaista, että talo ja auto olisivat pelkästään miehen nimissä, vaikka hän ne pääasiassa maksaa. En ikinä suostuisi aviowhtoon. Ehkä siinä tilanteessa, että molemmat olisivat rikkaita naimisiin mennessä ja lapsia ei oliai tarkoitus hankkia. On väärin, että nainen yksin joutuisi kärsimään taloudelliset tappiot lasten hankkimisesta.[/QUOTE]

jaa, mä kyllä hankin eka työpaikan, omia tuloja, nostin omaa äitiysja vanhempain päivärahaa, maksoin asuntoa ja omaa autoa niinkuin mieskin.
sen ajan kun olin kotona niin mies maksoi yhden mun laskun ja kokoajan lyhensimme asuntoa 50/50 meiningillä. kun sitten tuli aika palata töihin niin tein vain puolet normi tunneista jotta sain edelleen riittävästi rahaa jolla maksaa puolet perheen kustannuksista.
missään vaiheessa mua ei ole tarvinnut elättää, ei nyt eikä tulevaisuudessa vaikka olen lapsen hankkinut.
ennen yhdessä oloa hankitut varat ja omaisuus kuuluu sille jolla se on, yhdessä hankitut kuuluvat molemmille siinä suhteessa jossa ne on maksettu (siis mun ajatusmallin mukaan) ja on aika outoa että kokee oikeudekseen vaatia puolta omaisuutta itselleen jonka toinen vain on maksanut, ja vain siitä syystä että on itse päättänyt olla maksamatta omaa osaansa...

 

[Champion]

Mä usostuisin avioehtoon jos miehellä olis omaisuutta ollut ennen mua mut nyt kun kaikki on yhteistä niin sitä ei ole.

Meillä jaettiin kotona olo niin et molemmat sai olla aikansa lasten kanssa kotona ja toinen kävi töissä sen aikaa. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta ja kompromisseja on tehtävä. Ei se niin mene et mies elättää sen vuoksi et nainen haluaa vastoin miehen tahtoa olla kotona lasten kanssa, sellainen pitää olla täysin yhteinen sopimus. Olishan voinut tehdä osa-aikatöitä esimerkiksi? Ärsyttää kun sit tullaan valittaa ettei mitään ole tai jää käteen kun äijä kyllästyy muikin kotona makaamiseen ja päättää mieluummin elättää lapsensa toisella tapaa.

Meille tulee nyt uusi lapsi ja toki meinataan lapsi kotona pitää mahollisimman pitkään mutta itse menen silti osa-aikatöihin jossain vaiheessa ettei talous todella kaadu vain miehen niskaan. Itse en arvosta kovinkaan paljon pitkäaikaista kotiäitiyttä. Toki siihen on oikeus jossain määrin mut turha sit porata asian vuoksi jos sen on tehnyt vain omasta halustaan.

 

[Beep]

[QUOTE="Neith";25388984]mutta siinäkin tilanteessa, siis avioliitto ja perhe.. pitäisi yhdessä sopia nämä asiat, eli jos mies on sanonut jo aikaisemmin että haluaa naisen osallistuvan perheen elatukseen ja asumiseen niin se et nainen jatkaa omalla päätöksellä kotona olemista on kyllä ihan oma moka.
kyllä jokaisen naisen ja miehenkin pitäisi huolehtia omasta taloudellisesta turvastaan ja osallistua perheen elättämiseen yhtä paljon.[/QUOTE]

No tietysti. Luonnollisesti näin.

 

[Beep]

Mulla on noi molemmat, ja myös vain ja ainoastaan minun nimissäni olevaa omaisuutta, samoin kuin ukollakin, ja nämä on on avioehdolla suojattu. Miksi ne olisi yhteiseksi pitänyt muuttaa? Ei kenenkään pitäisi olla niin sinisilmäinen, että ei ymmärrä omaa selustaansa suojata, vaikka kuinka olisi naimisissa/rakastunut tms.

Kukin tavallaan.

Mustavalkoinen putkiaivoajattelu ei ole kovin älykästä.

 

[Kastanja]

[QUOTE="xXx";25387630]Provohan tämä on. Ei kai kukaan oikeasti 2000-luvulla heittäydy miehen tulojen varaan elätiksi, saati vastoin tämän tahtoa Jos tämä on totta, olen sanaton.

Ihan omaa syytähän tuo on.[/QUOTE]

Valitettavasti tiedän parikin tällaista perhettä. Nainen on käynyt vain peruskoulun ja mies korkeasti koulutettu ja hyvässä asemassa. Kyllä näitä löytyy. Kukin tyylillään. Minä ja mun mies ollaan molemmat pienituloisia joten niillä mitä on, pärjätään jotenkuten.

 

["nainen"]

ap, mitä miehesi on saanut avioliitostanne ja perheestänne? Hän on elättänyt teidät kaikki, sinä et anna seksiä etkä kuuntele häntä, et auta taloudellisessa taakassa (sillä sitä se on), ja veikkaan, ettet ole muutenkaan tuonut suhteeseenne mitään mainitsemisen arvoista, koska et ole pitänyt itsestäsi lainkaan huolta(opiskellut, tehnyt töitä).

Nyt sun on pakko kasvaa aikuiseksi.

 

["huoh"]

[QUOTE="Neith";25389202]jaa, mä kyllä hankin eka työpaikan, omia tuloja, nostin omaa äitiysja vanhempain päivärahaa, maksoin asuntoa ja omaa autoa niinkuin mieskin.
sen ajan kun olin kotona niin mies maksoi yhden mun laskun ja kokoajan lyhensimme asuntoa 50/50 meiningillä. kun sitten tuli aika palata töihin niin tein vain puolet normi tunneista jotta sain edelleen riittävästi rahaa jolla maksaa puolet perheen kustannuksista.
missään vaiheessa mua ei ole tarvinnut elättää, ei nyt eikä tulevaisuudessa vaikka olen lapsen hankkinut.
ennen yhdessä oloa hankitut varat ja omaisuus kuuluu sille jolla se on, yhdessä hankitut kuuluvat molemmille siinä suhteessa jossa ne on maksettu (siis mun ajatusmallin mukaan) ja on aika outoa että kokee oikeudekseen vaatia puolta omaisuutta itselleen jonka toinen vain on maksanut, ja vain siitä syystä että on itse päättänyt olla maksamatta omaa osaansa...[/QUOTE]

No mielipiteensä kullakin...

Mennessämme naimisiin olimme molemmat köyhiä opiskelijoita, joilla ei ollut mitään omaisuutta. En siis ole vaatinut mitään miehen yksin maksamaa itselleni.

En myöskään ole yksin päättänyt lapsien hankkisesta tai mistään. Miehen kanssa molemmat halusimme lapsia jo opiskeluaikana. Me valitsimme, että minä jään äitiyslomalle/vanhempainvapaalle lapsia hoitamaan ja mies menee töihin. Meille perhe on yhteinen ja sen kulut ovat yhteisiä. Me ei olla kaksi erillistä ihmistä, joiden pitää kerätä itselleen jotain omissa nimissä olevia asioita. Meillä asiat on perheen eli meidän yhteisiä.

Jos ajattelisin asioista siten, että kaikki olisi vain minun, niin mun puolesta mies olis sitten saanut jäädä elämään köyhän elämää lasten kanssa kotiin ja itse olisin mennyt töihin rikastumaan, jotta olisin voinut ostella kivoja asioita vain minulle... huh huh

 

["huoh"]

et ikinä suostuisi avioehtoon? eli olet naimisissa rahan takia!

Jos olisin kuule rahan takia naimisissa, niin olisin varmaan valinnut jotkun rikkaamman miehen kuin köyhän opiskelijan... hah. Onhan se hyvä tehdä olettamuksia toisten elämistä.

 

["vieras"]

Tämä on kyllä Suomessa tosi, tosi harvinaista.
Eikä kyllä tässä tilanteessa tule kysymykseen ollenkaan. Ap voi mennä töihin ja ansaita oman elantonsa, ei siihen ex-miestä tarvita.

no mistäs sinä ap:n tilanteen niin tarkasti tiedät...

"Tuomioistuimessa elatusapuratkaisuun vaikuttavana seikkana voidaan pitää esimerkiksi puolison vieraantumista omasta ammatistaan kodin ja yhteisten lasten hoidon vuoksi"
lähde:
Puolison elatus: Puolison elatusvelvollisuus - LAKI24.fi

 

["jaahas"]

Veikkaan että olet kateellinen työssäkäyvä äiti joka kadehtii kotiäitejä, ja heitit kivan iltasadun.

Jos et ole, niin suahan onni potkaisi. On vastuuntuntoinen mies kun haluaa hoitaa lapsensa ihan itse. Sulla sitten kaiket päivät aikaa opiskella joku kiva ammatti. Saat asumistuet ja opintorahatja on aikaa ja ehdit hoitaa itseäsi, lenkkeillä ja kaikkea kivaa.

Ja kyllä varmasti saat puolet asunnotsakin jos olet lapsia hoitanut, jos vain lähdet oikeuteen hakemaan omaa osaasi. Ei se mies olisi voinut tienata niin vapaasti jos et olisi hänen lapsiaan ruokkinut hoitanut päivät. Meillä ainakin oli helvetinmoinen tappelu siitä kuka vie lapsen hoitoon, on se van helppoa jos saavaan lähteä ja joku muu hoitaa ne.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25389435]"Tuomioistuimessa elatusapuratkaisuun vaikuttavana seikkana voidaan pitää esimerkiksi puolison vieraantumista omasta ammatistaan kodin ja yhteisten lasten hoidon vuoksi"[/QUOTE]

Ap vieraantunut ammatistaan... jota hänellä ei ole.

 

[vierass]

[QUOTE="Neith";25389202]jaa, mä kyllä hankin eka työpaikan, omia tuloja, nostin omaa äitiysja vanhempain päivärahaa, maksoin asuntoa ja omaa autoa niinkuin mieskin.
sen ajan kun olin kotona niin mies maksoi yhden mun laskun ja kokoajan lyhensimme asuntoa 50/50 meiningillä. kun sitten tuli aika palata töihin niin tein vain puolet normi tunneista jotta sain edelleen riittävästi rahaa jolla maksaa puolet perheen kustannuksista.
missään vaiheessa mua ei ole tarvinnut elättää, ei nyt eikä tulevaisuudessa vaikka olen lapsen hankkinut.
ennen yhdessä oloa hankitut varat ja omaisuus kuuluu sille jolla se on, yhdessä hankitut kuuluvat molemmille siinä suhteessa jossa ne on maksettu (siis mun ajatusmallin mukaan) ja on aika outoa että kokee oikeudekseen vaatia puolta omaisuutta itselleen jonka toinen vain on maksanut, ja vain siitä syystä että on itse päättänyt olla maksamatta omaa osaansa...[/QUOTE]

Ja teillä sä olet yksin päättänyt jäädä äityslomalle?

Kaksinaismoralismi kukoistaa taas. Voidaan haukkua toiset elättämisestä, mutta on ok kusettaa mies isäksi.

 

["Neith"]

[QUOTE="huoh";25389374]No mielipiteensä kullakin...

Mennessämme naimisiin olimme molemmat köyhiä opiskelijoita, joilla ei ollut mitään omaisuutta. En siis ole vaatinut mitään miehen yksin maksamaa itselleni.

En myöskään ole yksin päättänyt lapsien hankkisesta tai mistään. Miehen kanssa molemmat halusimme lapsia jo opiskeluaikana. Me valitsimme, että minä jään äitiyslomalle/vanhempainvapaalle lapsia hoitamaan ja mies menee töihin. Meille perhe on yhteinen ja sen kulut ovat yhteisiä. Me ei olla kaksi erillistä ihmistä, joiden pitää kerätä itselleen jotain omissa nimissä olevia asioita. Meillä asiat on perheen eli meidän yhteisiä.

Jos ajattelisin asioista siten, että kaikki olisi vain minun, niin mun puolesta mies olis sitten saanut jäädä elämään köyhän elämää lasten kanssa kotiin ja itse olisin mennyt töihin rikastumaan, jotta olisin voinut ostella kivoja asioita vain minulle... huh huh[/QUOTE]

ei kyse ole siitä että tahtoisin vain ostaa itselle kivoja asioita, vaan siitä että osallistun yhteiseen elämiseen, siitä että jos jotain tapahtuu, ero,kuolema niin ei tarvitse miettiä kuinka pärjään.
olen siis ihan duunari, niinkuin mieskin, eli kyse on ihan vain tavallisesta elämisestä ja sen turvaamisesta.
(ja ne omat ratkaisut yhdessä ollessa voivat ihan oikeasti olla aika ratkaisevia, yhden eron kokeneena voin sanoa että oli kovin kovin mukavaa kun eron hetkellä omistin puolet asunnosta, omistin liki kaikki keittiö tarvikkeet ym kodin tarvikkeet. valtaosan huonekaluista ja oman auton.. sen lisäksi että mulla oli vakituinen työpaikka)

 

["jaahas"]

[QUOTE="Neith";25389202]jaa, mä kyllä hankin eka työpaikan, omia tuloja, nostin omaa äitiysja vanhempain päivärahaa, maksoin asuntoa ja omaa autoa niinkuin mieskin.
sen ajan kun olin kotona niin mies maksoi yhden mun laskun ja kokoajan lyhensimme asuntoa 50/50 meiningillä. kun sitten tuli aika palata töihin niin tein vain puolet normi tunneista jotta sain edelleen riittävästi rahaa jolla maksaa puolet perheen kustannuksista.
missään vaiheessa mua ei ole tarvinnut elättää, ei nyt eikä tulevaisuudessa vaikka olen lapsen hankkinut.
ennen yhdessä oloa hankitut varat ja omaisuus kuuluu sille jolla se on, yhdessä hankitut kuuluvat molemmille siinä suhteessa jossa ne on maksettu (siis mun ajatusmallin mukaan) ja on aika outoa että kokee oikeudekseen vaatia puolta omaisuutta itselleen jonka toinen vain on maksanut, ja vain siitä syystä että on itse päättänyt olla maksamatta omaa osaansa...[/QUOTE]

Höh. Oletko maksanut vaan puolet perheen kustannuksista? Minä maksoin kaiken, koska mies opiskeli. Äitiyspäivärahasta vuokrat, kaikki laskut. Hampaat irvessä tein sijaisuuksia ennen äitiyslomaa jotta tulemme toimeen lapsen kanssa. Äitiysloman jälkeen heti töihin ja perheen elättäminen jatkui. Mies oli jo kuluttanut kaikki opintorahakuukautensa joten hänen tulot olivat 0 euroa.

Ja myöhemmin asia on kääntynyt päinvastoin. Mies on maksellut kaikki laskut. Minä vaan henkilökohtaiset ja joitain pieniä lasten. Eikä hävetä yhtään.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25389448]Ap vieraantunut ammatistaan... jota hänellä ei ole.[/QUOTE]

siinä on sana esim. myös se, ettei kodinhoitamiselta ole ehtinyt ammattia hankkia käy perusteena.

 

["moi"]

itselläni on käynyt niin että mies jätti, seuraavana päivänä töissä tuli potkut.
miehestä ero ei ollut niin kamalaa koska olin itsekkin harkinnut eroa mutta kuitenkin ajattelin että eiköhän tästä selvitä. mutta sitten kun tuli potkut romahdin täysin, itkin pomon huoneessa.
töitä olisi vielä ollut pari viikkoa, joten pomo sanoi että jos haluat tämän päivän olla pois töistä niin minun on mentävä työterveydestä hakemaan sairaslomaa. niin sitten menin itkuisena anelemaan saikkua, ihmiset varmaan tölläsi.
täytyy sanoa että se on ollut yksi kovimpia hetkiä. rahatkin loppu kun mies ei ollut maksanut omaa osuuttaan kuukaudesta (laina minun nimissä koska mies luottohäiriöinen). hän oli laittanut ne etukäteen vuokrakämppäänsä uuden naisensa kanssa.
lisäksi töissä maksettiin palkka aina etukäteen joten meni kyllä rahat ihan finaaliin.
kävin sossussa, sain 30e ruokarahaa. en heti tajunnut sopia lainaeriä, joten tili tyhjeni.jollain mä siitä keplottelin.
annan sinulle neuvon että ota heti homma alkuun ja selvitä raha ym asuntoasiat heti maanantaina, jotta ei käy kuin mulle
ja niin aurinko paistaa risukasaan, tapasin hyvän miehen ja sain myöhemminkin hyvän työn joten kaikella oli vähän niinkuin tarkoitus

 

["Neith"]

Ja teillä sä olet yksin päättänyt jäädä äityslomalle?

Kaksinaismoralismi kukoistaa taas. Voidaan haukkua toiset elättämisestä, mutta on ok kusettaa mies isäksi.

itseasiassa, lapsen hankinta oli yhteinen päätös kun talous oli kunnossa ja oltiin naimisssa, mun kotiin jääminen vanhempainvapaalle oli yhteinen päätös, lapsen kotihoito niin että mä kävin myös töissä oli mun/yhteinen päätös jotta rahat riittivät elämiseen ja kumpikaan ei elättänyt toistaan vaikka elätettiin yhdessä alaikäistä lasta..

 

["eee"]

[QUOTE="vieras";25389509]siinä on sana esim. myös se, ettei kodinhoitamiselta ole ehtinyt ammattia hankkia käy perusteena.[/QUOTE]

Ei, kyllä se on ihan omaa tyhmyyttä, jos ei ole ennen lasten tekoa hankkinut itselleen ammattia.

 

["huh"]

[QUOTE="xXx";25387630]Provohan tämä on. Ei kai kukaan oikeasti 2000-luvulla heittäydy miehen tulojen varaan elätiksi, saati vastoin tämän tahtoa Jos tämä on totta, olen sanaton.

Ihan omaa syytähän tuo on.[/QUOTE]

Ei vai? Niin paljon noita lihavia, päivät rattaita(vaunuja lykkiviä avovaimoja shoppailemassa. Ei varmaankaan ammattia. Nuoria varmaan ovat, vaikkeivät kiloineen siltä näytä. Lapsia perä perää ja aina jää entisestä kilot.
Lapsilla he varmaankin arvelevat miehensä pitävän pilhuusissa.

 

["huoh"]

[QUOTE="Neith";25389477]ei kyse ole siitä että tahtoisin vain ostaa itselle kivoja asioita, vaan siitä että osallistun yhteiseen elämiseen, siitä että jos jotain tapahtuu, ero,kuolema niin ei tarvitse miettiä kuinka pärjään.
olen siis ihan duunari, niinkuin mieskin, eli kyse on ihan vain tavallisesta elämisestä ja sen turvaamisesta.
(ja ne omat ratkaisut yhdessä ollessa voivat ihan oikeasti olla aika ratkaisevia, yhden eron kokeneena voin sanoa että oli kovin kovin mukavaa kun eron hetkellä omistin puolet asunnosta, omistin liki kaikki keittiö tarvikkeet ym kodin tarvikkeet. valtaosan huonekaluista ja oman auton.. sen lisäksi että mulla oli vakituinen työpaikka)[/QUOTE]

No ihan samanlailla itse laitan äitiysrahani perheen yhteiselle tilille, jonne myös miehen palkka menee. Mies ei siis elätä minua, vaan myös itselläni on tuloja. Toki pelkillä minun tuloillani ei tätä meidän elämää elettäisi. Me ollaan molemmat korkeasti koulutettuja, mut itse en ole opiskelujen jälkeen ehtinyt oman alan hommia tekemään kuin muutaman kuukauden.

Omistan puolet kaikesta omaisuudestamme, joten eron sattuessa puolet kuuluu minulle. Kokisin todella outona avioliitossa, jos meillä olisi omat rahat ja erilliset omaisuudet (ts. sun sohva ja mun tuoli). Mutta tuo nuo on ihan tottumus kysymys varmaan.