Ero tuli, itse työtön, ei ole mitään...

[Beep]

[QUOTE="huoh";25390354]No ihan samanlailla itse laitan äitiysrahani perheen yhteiselle tilille, jonne myös miehen palkka menee. Mies ei siis elätä minua, vaan myös itselläni on tuloja. Toki pelkillä minun tuloillani ei tätä meidän elämää elettäisi. Me ollaan molemmat korkeasti koulutettuja, mut itse en ole opiskelujen jälkeen ehtinyt oman alan hommia tekemään kuin muutaman kuukauden.

Omistan puolet kaikesta omaisuudestamme, joten eron sattuessa puolet kuuluu minulle. Kokisin todella outona avioliitossa, jos meillä olisi omat rahat ja erilliset omaisuudet (ts. sun sohva ja mun tuoli). Mutta tuo nuo on ihan tottumus kysymys varmaan.[/QUOTE]

Ja ehkä myös kotoa opittu malli?

 

["huoh"]

Ja ehkä myös kotoa opittu malli?

Varmaan myös se.

 

["madam"]

[QUOTE="a.p";25388044]No meillä on ollu tässä muitakin ongelmia kuin tuo kotiäitiyteni, se taisi olla vain viiminen pisara... En ole halunnut seksiä kahteen vuoteen, kuopuksen syntymän jälkeen, se on ollut miehelle kova paikka... Sen lisäksi mies on monesti valittanut kun en anna hänen tarpeeksi olla lasten kanssa, mutta kun kuopus varsinkin takertuu minuun niin enhän minä nyt voi tyrkätä sitä isän syliin jos hän selkeästi haluaa olla mielummin minun sylissäni.[/QUOTE]

No jo selvisi,se on sitten tuo seksi asia kyllä se pääjuttu(vaikka eihän hän sitä voi käyttää syynä koska silloin paljastuisi että olet onnistunut satuttamaan häntä).minusta tämä on ollut törkeintä,siis 2vuotta, ja sä et oo tehnyt haluttomuudellesi mitään? ootko käynyt lääkärissä asian tiimoilta? seksologilla? seksuaaliterapautilla? yms ? oikeesti en ihmettele jos mies lähtee kävelee.


Kuopus roikkuu sinussa selvä,jos ei vauvasta ole kyse niin lapsi iskälle, äiti menee nyt kahville,Heippa, ja poistut vaikkapa sinne lähikahvilaan, jos isällä tosiaan on ollut halua olla lapsen kanssa niin sullahan ois ollut mahdollisuus ottaa aikaa ihan itsekseen itsellesi.

 

["Eee"]

Voi herranjumala naiset! Turvatkaa ne selustanne näitä tilanteita varten.

Uskoisin, että suurin osa naisista tajuaa ihan itse turvata selustansa, mutta sitten on valitettavasti nekin, jotka ei tajua sitä, vaikka joku selittäisi, että niin kannattaa tehdä.

 

[kukin tyylillään]

[QUOTE="huoh";25390354]No ihan samanlailla itse laitan äitiysrahani perheen yhteiselle tilille, jonne myös miehen palkka menee. Mies ei siis elätä minua, vaan myös itselläni on tuloja. Toki pelkillä minun tuloillani ei tätä meidän elämää elettäisi. Me ollaan molemmat korkeasti koulutettuja, mut itse en ole opiskelujen jälkeen ehtinyt oman alan hommia tekemään kuin muutaman kuukauden.

Omistan puolet kaikesta omaisuudestamme, joten eron sattuessa puolet kuuluu minulle. Kokisin todella outona avioliitossa, jos meillä olisi omat rahat ja erilliset omaisuudet (ts. sun sohva ja mun tuoli). Mutta tuo nuo on ihan tottumus kysymys varmaan.[/QUOTE]

Meillä menee myös näin. Musta olisi outoa avioliitossa alkaa jaottelemaan jotain sinun-minun juttuja. Kun mennään naimisiin niin sen jälkeen hankittu omaisuus on yhteistä. Onneksi meillä oli miehen kanssa tästä yhteinen sävel ja hyvin on toiminut tämän 12 vuoden ajan. Omaisuus on molempien nimissä vaikka kotoanaolovuosia on meillä molemmilla takana.

 

["mona"]

[QUOTE="Neith";25389202]jaa, mä kyllä hankin eka työpaikan, omia tuloja, nostin omaa äitiysja vanhempain päivärahaa, maksoin asuntoa ja omaa autoa niinkuin mieskin.
sen ajan kun olin kotona niin mies maksoi yhden mun laskun ja kokoajan lyhensimme asuntoa 50/50 meiningillä. kun sitten tuli aika palata töihin niin tein vain puolet normi tunneista jotta sain edelleen riittävästi rahaa jolla maksaa puolet perheen kustannuksista.
missään vaiheessa mua ei ole tarvinnut elättää, ei nyt eikä tulevaisuudessa vaikka olen lapsen hankkinut.
ennen yhdessä oloa hankitut varat ja omaisuus kuuluu sille jolla se on, yhdessä hankitut kuuluvat molemmille siinä suhteessa jossa ne on maksettu (siis mun ajatusmallin mukaan) ja on aika outoa että kokee oikeudekseen vaatia puolta omaisuutta itselleen jonka toinen vain on maksanut, ja vain siitä syystä että on itse päättänyt olla maksamatta omaa osaansa...[/QUOTE]


No kotihoidontukeen ei kukaan itse pysty vaikuttamaan, eri asia jos lähtee äitiysloman jälkeen töihin, mutta se on sitten ihan eri juttu. 250:sta ei paljoa lainoja lyhennetä. Osa-aikatyötä en miehen työaikojen takia pystynyt tehdä eli miehen elätettävänä olin hoitovapaavuodet, mutta se olikin yhteinen päätös.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Kukin tavallaan.

Mustavalkoinen putkiaivoajattelu ei ole kovin älykästä.

Sä taidat vaan olla meistä kahdesta se, joka niillä putkilla ajattelee

 

["yyhoo"]

Sitten vaan kouluun ja ammattia hakemaan! Tsemppiä!

 

["Neith"]

[QUOTE="mona";25391710]No kotihoidontukeen ei kukaan itse pysty vaikuttamaan, eri asia jos lähtee äitiysloman jälkeen töihin, mutta se on sitten ihan eri juttu. 250:sta ei paljoa lainoja lyhennetä. Osa-aikatyötä en miehen työaikojen takia pystynyt tehdä eli miehen elätettävänä olin hoitovapaavuodet, mutta se olikin yhteinen päätös.[/QUOTE]

asiassahan ei olekkaan mitään ongelmaa jos kotiin jääminen on yhdessä sovittu ja tilanne rahan suhteen on ok molemmille osapuolille.
kotihoidon tukeen ei voi itse vaikuttaa, mutta siihen miten on muut asiat järjestänyt kyllä voi vaikuttaa (siis ennen lasta hankitut säästöt,omaisuus, työpaikka,koulutus jne)