V
vierailija
Vieras
Tilanne on siis se että poikani on nuoresta pitäen toivonut perhettä itselleen ja sanoi aivan varmasti hankkivansa heille omakotitalon, kunhan se oikea nainen löytyy.
Hän ajautui hyvin monta vuotta sitten suhteeseen yksinhuoltajaäidin kanssa jolla on yksi varsin haasteellinen lapsi ja hän ei halua enää tehdä lisää. Harmittelen tilannetta kovasti poikani puolesta.
Minulla, hänen isällään on nyt avopuoliso joka kovasti haluaisi ensimmäisen lapsensa. Minulla on niitä jokunen ja haluaisin näinkin varttuneena nauttia elämästä Ilman että on enää vauvaikäisiä.
Heitin kerran ajatuksen että jospa poikani tekisi hänen kanssaan lapsen laboratorion avulla vaikkapa joskus viiden vuoden jälkeen, silloin olemme saaneet nauttia toistemme seurasta jo pitkään ja tehneet kaikkea mukavaa mitä ikinä haluamme.
Hän innostui ajatuksesta kovasti, niin minäkin koska tällä tavalla poikani saisin mahdollisesti sen ensimmäisen lapsensa, jota niin kovasti kaipaa. Ja minusta tulisi ensi kertaa myös isoisä. Minusta se olisi suuri ja hieno ennakkoperintö pojalleni. Ja itsellenikin erittäin suuri ja upea asia kuten tietysti myös avokilleni.
Tästä me kaksi emme ole puhuneet kenellekään asianosaiselle, minulla ei ole mitään aavistusta miten poikani siihen suhtautuisi, eikä tietenkään miten hänen avopuolisonsa?
Tuo lapsi ei siis olisi mitenkään heidän elämässään konkreettisesti, toivon että ainakin poikani tulisi mahdollisuuksien mukaan katsomaan lastaan, tietysti uskon niin kävisikin, jos tämä villi ajatus toteutuisi. Toisaalta olen huolissani siitä että hänen avovaimonsa tulisi jopa mustasukkaiseksi jollain tapaa eikä hyväksyisi tätä tilannetta, vaikka ihan varmasti tietää että poikani haluaisi biologisen lapsen itselleen myös.
Mutta kaipaan palstan varttuneempien äitien näkemystä asiaan, onko tämä aivan hullu idea? Miten te itse suhtautui sitten vastaavassa tilanteessa? Oletteko koskaan kuulleet edes tällaisesta ratkaisusta?
Vakuutan täydestä sydämestäni että tämä ei ole mikään fiktiivinen tarina vaan ihan täyttä faktaa, toistaiseksi vain meille kahdelle osalliselle. Kaipaan mielipiteitänne, kannanottojanne. Olen miettinyt pitkään, kehtaanko tästä edes kirjoittaa, mutta minun oli pakko vihdoin ja viimein.
Kiitos etukäteen palautteestanne.
Hän ajautui hyvin monta vuotta sitten suhteeseen yksinhuoltajaäidin kanssa jolla on yksi varsin haasteellinen lapsi ja hän ei halua enää tehdä lisää. Harmittelen tilannetta kovasti poikani puolesta.
Minulla, hänen isällään on nyt avopuoliso joka kovasti haluaisi ensimmäisen lapsensa. Minulla on niitä jokunen ja haluaisin näinkin varttuneena nauttia elämästä Ilman että on enää vauvaikäisiä.
Heitin kerran ajatuksen että jospa poikani tekisi hänen kanssaan lapsen laboratorion avulla vaikkapa joskus viiden vuoden jälkeen, silloin olemme saaneet nauttia toistemme seurasta jo pitkään ja tehneet kaikkea mukavaa mitä ikinä haluamme.
Hän innostui ajatuksesta kovasti, niin minäkin koska tällä tavalla poikani saisin mahdollisesti sen ensimmäisen lapsensa, jota niin kovasti kaipaa. Ja minusta tulisi ensi kertaa myös isoisä. Minusta se olisi suuri ja hieno ennakkoperintö pojalleni. Ja itsellenikin erittäin suuri ja upea asia kuten tietysti myös avokilleni.
Tästä me kaksi emme ole puhuneet kenellekään asianosaiselle, minulla ei ole mitään aavistusta miten poikani siihen suhtautuisi, eikä tietenkään miten hänen avopuolisonsa?
Tuo lapsi ei siis olisi mitenkään heidän elämässään konkreettisesti, toivon että ainakin poikani tulisi mahdollisuuksien mukaan katsomaan lastaan, tietysti uskon niin kävisikin, jos tämä villi ajatus toteutuisi. Toisaalta olen huolissani siitä että hänen avovaimonsa tulisi jopa mustasukkaiseksi jollain tapaa eikä hyväksyisi tätä tilannetta, vaikka ihan varmasti tietää että poikani haluaisi biologisen lapsen itselleen myös.
Mutta kaipaan palstan varttuneempien äitien näkemystä asiaan, onko tämä aivan hullu idea? Miten te itse suhtautui sitten vastaavassa tilanteessa? Oletteko koskaan kuulleet edes tällaisesta ratkaisusta?
Vakuutan täydestä sydämestäni että tämä ei ole mikään fiktiivinen tarina vaan ihan täyttä faktaa, toistaiseksi vain meille kahdelle osalliselle. Kaipaan mielipiteitänne, kannanottojanne. Olen miettinyt pitkään, kehtaanko tästä edes kirjoittaa, mutta minun oli pakko vihdoin ja viimein.
Kiitos etukäteen palautteestanne.
