Ensimmäistä lastaan odottavat yli 35v

Sintu, kiitos hauskasta linkistä :) Tuon mukaan meille olisi tulossa poika. Olen ollut ihan varma tytöstä, joten katsotaan tietävätkö muinaiset kiinalaiset mua paremmin ;)

ON: Soitin terkkariin ja pyysin lähetteen pissakokeeseen, sen verran olin eilen huolestunut alaselkäjomottelusta, että ajattelin sitten varmistaa ettei ole mitään vähäoireista tulehdusta. Kun sen selvittäminen nyt kerran suht helppoa on. Kohta siis piipahtamaan labraan - vaikkin myös ihan tällä hetkellä on selkäjomotuskin poissa. Ota nyt näistä selvä :)
 
  • Tykkää
Reactions: Susirouva
Heippa taas,
Neuvolakäynti takana. Täti määräsi saikkua loppuviikoksi. Unta täytyy saada lisää, sanoi täti. Jatkoa kuulemma pitää hakea työterveydestä. Yöt ovat olleet tosi rikkonaisia, joten virta alkaa olla loppu päivisin. Ultra 31.10 ja neuvolalääkäri päivää ennen. Yritän siirtää meidän toista varhaisultraa vähän kauemmaksi, että se olisi kuun puolessavälissä. Mieskään ei pääse maanantaina joten siirrettävä se on.

Mielenkiintoinen taulukko kiinalaisilla! Meille olisi sen mukaan tulossa poika :) Ans kattoo kuin käy.

Tsemppiä muille! Päivä kerrallaan, jos vaikka maaliin asti päästäisiin!
 
Eliette, huh!! Hyvä että sait saikkaria. Tuli nyt vaan sellainen fiilis että onkohan sama edessä mullakin. Olen nimittäin ollut aika loppu, tänään tuli itku kun ajattelin huomista pitkää ja rankkaa palaveripäivää jonka aikana ei ole mitään mahdollisuuksia levätä missään välissä. Yöt menee todella pätkittäisesti nukkuen, päivällä sitten nukun ihan koomassa mutta mikään unen määrä ei virkistä. No, kai tästä jotenkin selvitään.

Käväisin tänään labrassa, virtsatieinfektiota ei onneksi ollut, ja selkäjomotuskin ollut taas poissa, onneksi.
 
Eliette, huh!! Hyvä että sait saikkaria. Tuli nyt vaan sellainen fiilis että onkohan sama edessä mullakin. Olen nimittäin ollut aika loppu, tänään tuli itku kun ajattelin huomista pitkää ja rankkaa palaveripäivää jonka aikana ei ole mitään mahdollisuuksia levätä missään välissä. Yöt menee todella pätkittäisesti nukkuen, päivällä sitten nukun ihan koomassa mutta mikään unen määrä ei virkistä. No, kai tästä jotenkin selvitään.

Käväisin tänään labrassa, virtsatieinfektiota ei onneksi ollut, ja selkäjomotuskin ollut taas poissa, onneksi.
Tosi hyvä että sait sen nyt hoidettua, eipä tarvitse siitä stressata :flower:! Hae ihmeessä sairaslomaa jos tuntuu ettet jaksa. Kyllä se vauva on nyt kaikkein tärkein :heart:. Ei raskaus ikuisuuksia kestä, ja sen aikana joutuu kyllä toisinaan ajattelemaan asioita vähän uudelta kantilta. On se uuden vauvan kasvaminen oikeasti todella iso asia, ja sen kyllä yleensä muutkin ymmärtävät ja osaavat sitä arvostaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Scarleth
Eliette, hyvä, kun kävit juttelemassa neuvolassa unettomuudesta/uniongelmista ja pääset nyt lepäämään sairauslomalle! Olen samaa mieltä susirouvan kanssa, että mikäli unettomuus jatkuu, hae ihmeessä sairauslomaa, niin saatte vauvan kanssa levättyä ja kerättyä voimia. Mikään pää tai kroppa ei kestä pidemmän päälle pitkäkestoista unettomuutta - varsinkaan raskaana, jolloin on muutoinkin lähtökohtaisesti todella väsynyt (varsinkin alkuraskaudessa). Nyt on tärkeää kuunnella herkällä korvalla omaa kehoa ja pitää itsestä ja vauvasta hyvää huolta :)

Scarleth, hyvä, kun kävit tarkistuttamassa tilanteen ja kaikki on hyvin! Turha stressi on turhaa, varsinkin kun muutoinkin alkuraskauteen ja aikaisempiin kokemuksiin liittyen on kaikenlaisia murheita ja huolia. Itse olen päättänyt käydä lääkärissä heti, jos jotain epäilyttävää on havaittavissa. Ei haittaa, jos lääkäri pitäisi minua hysteerisenä. Ainakin toistaiseksi ymmärrystä on löytynyt.

Sintu, mukavaa, kun kaikki on erinomaisella mallilla! Minkälaisella mielellä olet lähestyessäsi raskauden puoliväliä: pystytkö jo nauttimaan raskaudesta ja olemaan luottavainen sekä tekemään kaikenlaisia valmisteluja?

Lämmin kiitos kaikille tuestanne :heart: Edelleenkin olen aika ahdistunut tilanteesta: tuhruttelua on edelleen ja 1. ultra tuntuu olevan vielä piinaavan kaukana. (Onkohan hermoista enää mitään jäljellä ensi viikolla?) Henkisesti olen todella stressaantunut. Tilannetta ei auta se, että muutoinkin (fyysisesti) olen todella väsynyt. Tragikoomisella tavalla työkiireet ja työstressi vähän helpottavat, kun välillä joutuu ajattelemaan ja stressaamaan jotain muutakin ;) Yritän välillä muistuttaa itseäni siitä, että tosiaankin alkuraskaudessa voi olla kaikenlaista harmitonta tuhruttelua, mutta toisaalta mielessä on myös se, miten sinänsä harmiton hematooma aiheutti viime kerralla ennenaikaisen synnytyksen (vanha veri on hyvä bakteerin kasvastusalusta). Pitää yrittää keksiä kaikenlaista tekemistä ennen ultraa ja saada ehkä vähän levätyksikin.
 
  • Tykkää
Reactions: Eliette
Hei!
Otin taas listan päivitys-vastuun etusivulla. =)

Minulta puuttuu osalta listalaisista tietoja:
LA ja synnytyssairaala.
Henkilöt ovat:
- pepponen
- Scarleth
- Kata_76

Kuka osaa sanoa mihin on hävinnyt ei vielä?
Ei ole kuulunut mitään ja LA on ollut jo 8.9.
 
Viimeksi muokattu:
No niin.. Kehittelin täällä kotona maatessani itelleni sitten uuden paniikin: minä urpo olen syönyt Multitabseja joissa on a-vitamiinia! Voiko tyhmempää olla?! Miksen oo tätäkään asiaa tarkistanu aiemmin!? Nyt on sitten hyvä alkaa maalailemaan kauhukuvia epämuodostumista tai keskenmenoista.. Aivan mahtavaa. Johan tässä muutama päivä mentiinkin vähän paremmalla mielellä.. :(

Kiva että joku tietokonenero päivittää noita meidän tietoja. Kiitos Sintu :) Mun tiedot ovat 37 v, la 15.5 ja TAYS.

Painokin oli muuten noussut "vaivaiset" 4 kg neuvolakäyntiin mennessä, että voi morjes.. Mites muiden olot, kuvottaako, nälättääkö (huomaatte varmaan, että mua on nälättänyt :D), valvottaako, vai oletteko täynnä energiaa?

Lämmin kiitos kommenteistanne tähän uniongelmaan liittyen. On varmaan oikeasti viisaampaa pysytellä kotona, jos uni ei tule. En ole mikään työorientoitunut ihminen muutenkaan, mutta tällä hetkellä töissä on menossa eräs projekti, jota tavallaan minä vedän. Mutta, kai sen joku muukin siellä voi tehdä..?

Tsemppiä Kata ultran odotteluun!

-Eliette 8+1
 
Viimeksi muokattu:
Eliette, mulla on nyt tässä äitiyslomalla aikaa huomata kaikki viestit :D, mutta älä yhtään stressaa tuosta A-vitamiinista. Neuvolassa sanotaan nykyään että esim. maksamakkaraakin saa syödä. Et ole voinut saada mitään sikiötä haittaavaa niistä multitabseista. Itse syön välillä porkkanaakin ihan sen mitä haluan. Ja tarvitaan sitäkin vitamiinia jonkin verran. Yliannostusta et ole kyllä varmasti saanut.
 
Hyvä että susirouvalta löytyi heti rauhoittavat sanat ja faktatietoa Elietten A-vitamiinipaniikkiin, itse kun en olisi kuin ihan mutu-tuntumalla osannut heittää että tuskinpa se oikeasti voi niin pahasti haitaksi olla. Itse en ole oikein vielä ehtinyt päästä noiden ruokapaniikkien makuun kun tilanne on niin uusi, mutta varmaan tässä viikkojen myötä tulen stressaamaan monenlaista syömistä ja syömättömyyttä :)


Kata, ymmärrän oikein hyvin hermoilusi! Voi kun voisikin jotenkin helpottaa oloasi, mutta taitaa olla niin, että nämä alun piinaavat viikot on vain kestettävä ja yritettävä positiivisesti ajatella, että elämä kantaa ja todennäköisimmin kaikki on hyvin. Itse huomaan, että maanantaisen ultran tuoma helpotus on jo vähän hälvennyt, ja alan jo melkein murehtia ja odottaa seuraavaa ultraa. En edes tiedä missä vaiheessa se on, mutta eiköhän se huomenna neuvolassa selviä. Toivon sinulle paljon tsemppiä näihin viimeisiin päiviin ennen ultraa; vähän naiivi neuvo, mutta yritä keksiä mahdollisimman paljon muuta ohjelmaa, jossa aika kuluu nopeammin ja ajatukset pysyy muualla. Itse yritin viime viikonloppuna nukkua mahdollisimman paljon, jotta maanantai ja ultra tulisivat mahdollisimman nopsaan :)

Eliette, kyselit vointia. Minä olen ihan pohjattoman väsynyt ja huonovointinen. Oksennella ei tarvi, mutta pahoinvointi on läsnä jatkuvana pienenä ällötyksen tunteena. Erityisesti suolainen ruoka tuntuu naistuvan tavallista paremmin aina ajoittain, mutta kokonaisuutena sitten tulee syötyä aika maltillisesti, kun pahoinvoinnin ansiosta useinkin sitten on vaikea löytää sellaista syötävää mikä ei ällöttäisi. Se kun vielä vaihtelee päivästä toiseen: joskus on pakko saada karjalanpiirakkaa kun muu ei mene alas, joskus taa ainoa nit voi kuvitellakaan syövänsä on joku suolainen keitto. Oinakkaat maut ja "hapot" esim hedelmät tuntuu helposti tekevän vähän pahan olon. Päätä on myös särkenyt pari viikkoa nonstoppina. Työpäivistä suoriutuminen on melkoista henkiinjäämistaistelua. Tähän kun yhdistää varsin repaleiset ja huonosti nukutut yöt, niin olo ei kyllä varsinaisesti ole mikään raskauden onnea hehkuva (enkä varmaan siltä näytäkään). Mutta toisaalta en kyllä viitsisi valittakaan (vaikka tulikin nuristua aika pitkästi); hartaasti toivottu tilannehan tämä on, ja joskus yritysaikoina tulin raskautuneiden tuttavien valitusta kuunnellessani ajatelleeksi, että "jos vaan joskus saan kokea raskaana olemisen niin lupaan kyllä olla kitisemättä pikkukrempoista"...

Painoasioista; painonnousu ja sen tarkkailu tulee olemaan mulle hankala juttu. Olen ollut nuorenpana reilusti ylipainoinen, mutta sitten jossain vaiheessa tiputtanut painoa yli 20 kiloa ja nyt jo pitkään pysynyt kutakuinkin normaalimitoissa (työtä se tosin vaatii). Mutta painonnousu ahdistaa mua ajatuksena, ja pelkään että kerrytän ylimääräisiä kiloja liialla syömisellä. Toistaiseksi painoa ei ole tullut yhtään, tosin myönnän vähän vahtineeni syömisiä. Ja mies taas vahtii mua kuiin haukka, ja kyselee etten kai nyt vaan "laihduta". No en sentäs, mutta tiedän kyllä että vaikeaa tulee olemaan päästää irti liiallisesta painon vahtimisesta. Viisaaammat kyllä aina sanovat että kyllä niitä kiloja ehtii sitten pudottaa synnytyksen jälkeen, joten eipä kai sinun Eliete kannata vielä noista muutamasta kilosta stressata :)

Huomenna siis heti aamulla edessä eka neuvola, jännää! Olen ainakin täytellyt esitietolomakkeen huolella ja muutenkin olen ihan intoa piukassa. Neuvolantäti vaikutti puhelimessa tosi mukavalta, ja mielessä on ainakin sata asiaa, mtä haluan kysyä! Onko teillä muuten miehet halunneet mukaan neuvolaan? Meillä sovittiin että käyn siellä pääsääntöisesti yksin, mutta jonain kertoina mies voisi tulla mukaan. En tiedä onko tähän asiaan nevoloissa joku protokolla, eli haluavatko treffata myös tulevaa isää?
 
Neuvolakäynneistä:
Miestäni pyydettiin olemaan mukana ekassa neuvolassa, koska silloin tulee kumpaakin vanhempaa koskevaa tietoa ja lukemista kotiin.

Seuraavissa neuvoloissa olen käynyt ihan yksin, myöskin lääkärineuvolassa.
Jotenkin se ilmapiiri neuvolassa on paljon rauhallisempi kun mies ei ole mukana.
En tiedä mistä johtuu ja tämähän on vain omakohtainen kokemukseni, mutta raskauteen liittyvistä asioista ja ongelmista on helpompi puhua terkkarille ihan vaan kahden kesken.

Ultrat äitiyspolilla:
Mieheni oli mukana ensimmäisellä ultrakäynnillä. Hän haluaa ehdottomasti olla mukana myös rakenneultrassa, jolloin kenties pikkuisen sukupuoli selviää. <3
 
Eliette, mulla on nyt tässä äitiyslomalla aikaa huomata kaikki viestit :D, mutta älä yhtään stressaa tuosta A-vitamiinista. Neuvolassa sanotaan nykyään että esim. maksamakkaraakin saa syödä. Et ole voinut saada mitään sikiötä haittaavaa niistä multitabseista. Itse syön välillä porkkanaakin ihan sen mitä haluan. Ja tarvitaan sitäkin vitamiinia jonkin verran. Yliannostusta et ole kyllä varmasti saanut.
Minäkin saatan joinakin iltoina televisiota katsoessani nakertaa yhden porkkanan. :D
 
No niin.. Kehittelin täällä kotona maatessani itelleni sitten uuden paniikin: minä urpo olen syönyt Multitabseja joissa on a-vitamiinia! Voiko tyhmempää olla?! Miksen oo tätäkään asiaa tarkistanu aiemmin!? Nyt on sitten hyvä alkaa maalailemaan kauhukuvia epämuodostumista tai keskenmenoista.. Aivan mahtavaa. Johan tässä muutama päivä mentiinkin vähän paremmalla mielellä.. :(

-Eliette 8+1
Löysin tällaisen netistä eli kyllä A-vitamiiniakin tarvitaan raskausaikana :)
Maksan käyttö raskauden aikana - Maksan käyttö raskauden aikana - Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
 
  • Tykkää
Reactions: Susirouva
Sintu, mä en ollut ehtinyt vielä ajatellakaan tuota influenssarokotusta, en olen muistaakseni myöskään koskaan ottanut sitä. Mutta nyt kun lueskelin tuon linkittämäsi sivun, niin tulin sellaisiin ajauksiin, että taidan kyllä ottaa sen, ja suositella puolisollekin.

Pyysit muuten noita tietoja listan päivitystä varten. Pikkupitäjässä kun asustelen niin pitäisin synnytyssairaalan vielä omana tietonani (älkää ymmärtäkö väärin, en siis siksi etten luottaisi teihin, vaan siksi että nämä foorumin tekstit tulee helposti google-hakuihin ym ja en haluaisi tulla tunnistetuksi mitenkään laajemmin. Jos joku teistä ihan vaan muuten haluaa tietää missäpäin majailen ja missä synnytän, niin laittakaa yksityisviestiä, kerron kyllä :). Laskettu aika on tällä tietoa 18.5, tosin tässä ei vielä ole kertaakaan otettu tarkkoja mittoja alkiosta joten epäilen että se voi tuosta vielä muuttua suuntaan tai toiseen.

Jee, täällä taas kohkataan ennen aamukuutta, uni on pätkinyt taas viine yönä ainakin kolmesti ja nyt en enää saanut nukuttua lainkaan. No, voi olla että olen vähän täpinöissä tuosta ekasta neuvolastakin :) Palailen illemmalla kertomaan fiilikset siltä reissulta!
 
Scarleth: Ymmärrän kyllä sinua, jos et halua vielä julkaista synnytyssairaalaasi.
Onhan se parasta odottaa ainakin sen 12 kriittisintä viikkoa ja jopa siihen saakka että masu alkaa näkyä ja muut huomaavat raskauden. Luultavasti sinäkin haluat toimia juuri näin?
Ilmoittele synnytyssairaalasi sitten, kun raskaus on jo ihmisten tiedossa tai kun sitä ei voi enää salatakkaan. ;)

Tsemppiä neuvolaan! :heart:
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Eliette
Raskaana olevien kausi-influenssarokotukset

Aiottekos ottaa? Itse olen ehkä-linjalla.
Tähän ikään saakka en ole ikinä ottanut kyseistä rokotetta, enkä kyllä ole sairastellutkaan, joten :confused:
En ota tuota rokotetta, enkä ole aiemminkaan ottanut. Pesen vaan käsiä ahkerasti ja toivon että vältän sen taas tälläkin kertaa.

Scarleth , miten meni? Tuo eka neuvola on tosi kiva juttu. Muutenkin olen pitänyt neuvolakäynneistä. Meillä on tosi kiva th:kin. Mies oli aluksi niissä mukana, mutta nyt loppuraskauden olen käynyt niissä yksin, kun eipä siellä mitään erityistä ole, ja turhaan joutuisi olemaan töistä pois. Itse kun ä-lomalla ei ole mistään pois ne käynnit. Kiva lorvia itsensä sinne rauhassa :D. Lääkärineuvoloihin on sitten kuitenkin tullut aina mukaan. Ja tietenkin oli kaikissa ultrissa (3 kpl) ja siellä sairaalaan tutustumisessa.

Susirova ja sudenpentu 39+3
 
Neuvolassa tosiaan käyty ja ihan kivaa oli. Aikaa hujahti liki 2 tuntia, aika paljonhan siellä tuli asiaa. Ihan hyvät fiilikset jäi, tosin olin ehkä odottanut vähän keskustelevampaa meininkiä, nyt se oli aika pitkältikin sitä, että terveydenhoitaja tuuttasi mulla hirveän määrän tietoa kaikesta, mitä jatkossa tulee tapahtumaan. Mutta tarpeellistahan se kaikki sinällään oli, ehkä niitä keskustelumahdollisuuksia sitten seuraavilla käynneillä on paremmin, kun ei ole niin paljon tätä alkuvaiheen infoa kerrottavana. Lähete lähti sekä veriseulaan että nt-ultraan, eka neuvolalääkäri on jo puolentoista viikon päästä. Terkkari oli oikein kiva, veikkauksella reilu viisikymppinen rouva. Osittan oli vähän turhauttavaakin kuunnella esim. ravitsemusjuttuja (väitän tieväni niistä asioista enemmän kuin keskivertoterkkari :D ) mutta kyllähän sielläkin joukossa oli sellaisia juttuja, joita ei itse olisi huomannut ajatella. Olin muuten vähän ajatellut saavani enemmänkin paheksuntaa siitä että olen kasvissyöjä, mutta ei se näyttänyt tälle terkkarille olevan mikään issue, varmisteli vaan ihan asiallisesti että osaan sitten ottaa tarpeelliset jutut muualta. Verenpaineet, hemoglobiinit, pissanäytteet, paino ym. rutiinit tietty otettiin ja sitten ne alkuvaiheen verikokeet, veriryhmämääritykset sun muut. Verenpaine ja hemoglobiini oli oikein hyvät ja painoa ei vielä oo tullut yhtään, luojan kiitos, vaikka vähän oon leväperäinen ollut syömisten kanssa. Ilmeisesti pahoinvointi on sopivasti kompensoinut, kun on sitten ollut niitä hetkiä ettei oikein mikään maistu.

Koska teillä pidemmällä olijoilla on muuten alkanut kuulua sydänäänet neuvolassa? Tuohon seuraavaan yhteiskunnan kustantamaan ultraan tuntuu nyt olevan niin turkasen pitkä aika, että taidan varata yhden ultran yksityiselle tähän väliin, ehkä jonnekin ens- tai seuraavaan viikkoon... menee muuten vähän turhan jännäksi.

Olo on kertakaikkisen ryytynyt, päätä särkee ja väsymys on ihan tappava. Olin ajatellut raahata itseni tänään töiden jälkeen kuntosalille vaikka väkisin, mutta nyt näyttää siltä, etten jaksa sinnitellä edes töissä ihan koko päivää, vaan jollain verukkeella on lähdettävä kotiin päikkäreille. No eihän sitä tiedä, jos illemmalla virkistyisi vielä kuntoilemaan...
 
Minäkin saatan joinakin iltoina televisiota katsoessani nakertaa yhden porkkanan. :D
Ai niin; kysyin muuten tästä porkkana-asiasta ja ainakin tämä mun neuvolantäti sanoi, että porkkanan syömisestä ei olisi mitään haittaa ja että niitä sais syödä ihan vapaasti!? Kuulemma se A-vitamiinin esiaste ei haittaa mitään. Oletteko te muut saaneet erilaista ohjeistusta? :eek:
 
Sairastuvalta päivää,
Nyt on raskaus-Multivitat ostettu. Täytyy nyt toivoa ettei tartte sössiä enää muissa asioissa. Ihan kuin olisi ensi kertaa pappia kyydissä.. :/
Niin, tuo influenssaraokote on kyllä mielenkiintoinen juttu. En ainakaan itse ole sitä koskaan ottanut saati influenssaa sairastanut. Olen töissä sellaisessa paikassa että jos saisin joka ikisen pöpön joka on liikenteessä niin olisin koko ajan sairaana. Yleensä en sairastele ollenkaan. Ottaako siis vai eikö ota.. Siinäpä pulma. En itse ainakaan vielä uskalla sanoa juuta enkä jaata. Mies saa rokotteen halutessaan työpaikan kautta, ja än on meillä se sairastelija. Voisi siis ehkä riittää että hän sen ottaa. Mitä muut olette ajatelleet?

Pahin ketutus a-vitamiinin nauttimisesta on ehkä ohi, kiitos teidän <3 täytyy nyt vaan toivoa että se ei ehtinyt mitään aiheuttaa..

Kiva kuulla Scarleth että neuvolakäynnistä jäi positiivinen kuva. Tuosta painoasiasta vielä: mulla on varmaan vähän sama tausta kuin sinulla, että olen lievän ylipainon jälkeen laihduttanut nuorena aikuisena ja saanut painoni minua tyydyttäviin lukemiin. Sen jälkeen olen ollut aikamoinen pilkunviilaaja syömisteni suhteen vuosikausia, ja minulla oli jos jonkinlaisia vatsaongelmia (esim. IBS). Sen jälkeen kun tapasin mieheni näin kypsällä iällä, niin paino on noussut muutaman kilon, ja sen myötä olo on parantunut. Olen siis edelleen ihan ihannepainoinen (omasta mielestäni en) mutta minuakin rasittaa ihan kamalasti tuo neljän kilon yhtäkkinen tulo. Täytyy toivoa että se on jotain alkuajan turvotusta joka lähtee pois. Hirvittää jos paino alkaa tuota vauhtia nousta.. Tosin välillä miettii että ihan sama jos vaan maaliin asti tällä kertaa päästään..

Unta on muuten tullut nyt saikulla vähän paremmin, jee! Vieläkin uni on tosi katkonaista, mutta aamulla saan nukuttua kun tietää ettei tarvitse herätä töihin. Scarleth, jää ihmessä kotia jos tuntuu ettet jaksa olla töissä. Mulla on ollut näitä nukkumisongelmia kohta 2 vuotta, joten tiedän näistä jotain. Ihan turhaa rääkätä itseään töissä väsyneenä. Varsinkaan nyt.
 
Mä hyppään (uhkarohkeasti) kelkkaan jos mukaan mahtuu! Kirjoittelin äsken myös tuonne lapsettomuushoidoista plussanneisiin. Lasta ollaan yritetty lähes 10vuotta ja nyt viimeisessä IVF-hoidossa tapahtui ihmeistä suurin ja plussasin elämäni ensimmäistä kertaa. En vieläkään oikein usko tätä raskautta todeksi! Huomasin äsken laskeneeni raskausviikot väärin, olen tällä hetkellä 6+3 tai 6+4 paikkeilla, riippuen laskentatavasta.

Olen lueskellut teidän juttuja taustalla, mutten uskaltanut ennen tätä kirjoittamaan kun tuntuu, että tilanne on niin hauras ja unelma saattaa murskautua koska tahansa... Yritän elää päivän kerrallaan ja nauttia siitä, että olen edes saanut kokea tämän alkuraskauden, mutta vaikeaa on kun tuntuu että tässä on miljoona estettä ja riskiä edessä.

Kata millaista tuhrua sulla on ollut? Mulla alkoi ruskea tuhruvuoto pari päivää sitten, sellaista ruskeaa vähän limaista jota tulee pikkaisen pikkuhousunsuojaan ja pyyhittäessä. Siitä lähtien olen ollut aikalailla huolissani, vaikka tiedän, että tuhruttelu VOI olla ihan normaalia. Kunhan se ei muutu veriseksi... Varhaisulta on vasta viikon päästä ja tuntuu että sinne on ikuisuus!

Eliette, ikävä kuulla sun unettomuudesta mutta hyvä, että sairasloma on auttanut! Mulla on ollut samankaltaista: nukun todella huonosti, herään useita kertoja yössä enkä saa enää unta ja aamulla raahaudun puolikuolleena töihin. Mulla on alkuraskauden tukena ollut kortisoni-lääkitys (dexametason) ja oletan sen olleen ainakin osasyy unettomuuteen (yleinen sivuvaikutus). Lisäksi mulle rupesi tulemaan öillisiä ahdistuskohtauksia (oli aika pelottavaa!) mutta sitten sain lääkärin luvalla lopettaa lääkityksen. Parin päivän lääkkeetömyyden jälkeen unen laatu on jo vähän parantunut, herään enää pari kertaa yössä mutta saan unen päästä uudestaan kiinni eikä enää ahdista. Mutta voihan olla, että toi tuhruttelu nyt johtuu siitä, että lopetin lääkkeet...
 
Hei taas,
Parin paremman yön jälkeen tuli sitten kaksi oikein megalomaanisen huonoa, joten aloituspisteessä ollaan, tai jos mahdollista niin miinuksen puolella. Maannut taas koko päivän sohvalla, josta sain kammettua itseni syömään ja vessaan.. Mun on pakko jatkaa tätä saikkua, kun en jaksa edes astianpesukonetta tyhjentää. Elättelen toiveita että jospa tämä vessaraavaaminen helpottaisi muutaman viikon päästä (nouseeko se kohtu jossain vaiheessa ylemmäs?) ja sen myötä unta tulisi edes parin tunnin pätkissä. Paha olo on myös moninkertaistunut, varsinkin silloin yöllä on tosi huono olo. Parina viime yönä olen noussut keittelemään itselleni puuroa kun ei ole ollut muutakaan tekemistä..

Olisihan mun pitänyt muistaa jo vanhasta tottumuksesta ettei ne unet ihan heti ole parin paremman yön jälkeen palaamassa, mutta sitä yrittää aina viimeiseen asti toivoa. Olen kuullut jostain hypnoosirentoutuksesta, ja tilasin jo cd:n kotiin. En usko että siitäkään on käänteentekevää ratkaisua, mutta kaikkea voi kokeilla. Epätoivoisena on näköjöön valmis lähes kaikkeen.. Oletteko muut valvojat saaneet jostain tietystä apua edes väliaikaisesti?

Tervetuloa Willbe! :) Pistähän tarkempia tietojasi tänne kun ehdit, niin saadaan sut myös tonne listalle.

Neuvolakäynneistä: me ollaan juteltu, että mies olisi mukana ultrissa ja tärkeämmissä neuvoloissa/lääkäreissä, mutta kävisin muuten siellä yksin. Noissa yhteisissä aikatauluissa on aikamoinen sumpliminen. Viime kerralla mies oli ekassa neuvolassa mutta nyt kun tiedot eivät ole mihinkään muuttuneet niin jäi sitten pois.
 
Eliette, uniongelmasi - yhdistettynä vielä voimalliseen pahoinvointiin - kuulostavat varsin raskailta, joten saikun jatkaminen kuulostaa järkevältä: nyt taitaa kunnon työkunto olla aika kaukana. Jonkinlaisia vinkkejä tulee mieleen, mitä tulee yrityksiin helpottaa nukahtamista ja nukkumista (kokeilemalla selvinnee, mikä mahdollisesti sopii itselle): erilaiset rentoutuskasetit (meditaatio, hypnoosi jne.), säännöllinen päiväkirjaan kirjoittaminen (esim. aamuisin; mahdolliset taustalla olevat huolet tulevat käsitellyksi päivän valossa), säännöllinen liikunta/ulkoilu (esim. rauhoittavat kävelylenkit), mukavan tekemisen varaaminen jo ennakkoon yöllisiin kukkumisiin (jos uni ei tule, ei kannata jäädä sänkyyn pyörimään, vaan ryhtyä katsomaan esim. jotain mukavaa elokuvaa/lempisarjaa tai kuuntelemaan esim. rentoutuskasettia), meneminen nukkumaan vasta siinä vaiheessa, kun kunnolla nukuttaa (eli sängyssä pyöriminen ei ala heti sänkyyn mentäessä). Mikäli uniongelmat osin johtuvat raskauteen liittyvistä huolista/peloista, niin jutteleminen esim. terapeutille voinee auttaa. Ja mitä tulee omiin huoliini ja ensi viikon ultraan: lämmin kiitos tsemppauksestasi :)

Sintu, mukavaa, kun jaksat päivittää listaa eli iso kiitos vaivannäöstäsi! Sen verran ensi keskiviikon ultra pelottaa, että voisin laitella sulle vasta ultran jälkeen tarkempia tietoja tulemaan - mikäli siis kaikki on hyvin. Mitä tulee influenssarokotteeseen, niin lähtökohtaisesti en ole ajatellut sitä ottaa. Ajattelin luottaa keskimääräistä tarkempaan käsien pesuun ja terveelliseen ruokavalioon.

Scarleth, mukavaa, että neuvolakäynnit ovat alkaneet hyvissä merkeissä! Ehkä jatkossakin terveydenhoitajasta on iloa ja hyötyä, mikäli mieleen nousee askarruttavia kysymyksiä tai jos muutoin haluaa purkaa huoliaan. Kiitos tuestasi ja vinkeistä ensi viikon ultraa ajatellen :) Tämä viikko on ollut onneksi sekä töissä että vapaa-ajalla sopivan kiireinen (ja kiireet jatkuvat sopivasti myös ensi viikolla), joten välillä on pakostakin saanut hieman irtiottoa jatkuvasta huolestuneisuudesta. Voimallinen väsymys on mahdollistanut unistrategiasi noudattamisen ;) Tuntuu, ettei töiden jälkeen / viikonloppuna saa mitään aikaiseksi väsymyksen takia. Jokaikinen asia tuntuu vuoren mittaiselta tehtävältä. Tekemättömyydestä podenkin hieman huonoa omaatuntoa, mutta ehkä lepo vain nyt tulee tarpeeseen. Välillä tulee kuvotusta, mutta onneksi kuvotuksen tunteet tulevat ja menevät, eikä ainakaan vielä ole ollut tarvetta oksentaa.

Willbe, sydämelliset onnittelut raskautesi johdosta ja tervetuloa mukaan palstailemaan :) Sinulla onkin ollut pitkä tie kuljettavana, mutta sinnikkyytesi on onneksi palkittu! Kurjaa, että myös sinun kohdallasi tuhruttelu on tuonut lisähuolta. Omalla kohdallani tuhruttelua oli ensimmäisen kerran 1. menkkojen aikoihin eli kyse oli ilmeisesti jonkinlaisista valemenkoista. Valitettavasti pienen tauon jälkeen tuhruttelu alkoi uudestaan ja on kestänyt nyt muutaman päivän. Päivän mittaan välillä pyyhittäessä ei tule mitään, välillä taasen paperiin voi jäädä vähän rusehtavaa tai joskus myös vähän ph-suojaan asti. Joskus on tullut myös hieman vaaleanpunertavaa ja eilen tuli pari kertaa pyyhittäessä myös kirkkaampaa verta, mistä panikoin todella paljon ja odotin keskenmenovuotoa alkavaksi, mitä ei onneksi tullutkaan. Nyt tilanne on sama kuin aikaisemminkin eli pyyhittäessä ei tule juurikaan mitään tai todella vähän rusehtavaa. Joka tapauksessa ensi viikon ultra pelottaa hulluna. Toivottavasti kaikki on hyvin, niin voin tuoda myös sinulle rauhoittavia uutisia tuhruilun suhteen! Superisti tsemppiä ultran piinaavaan odotteluun!
 
Willbe, tervetuloa mukaan ja onnea plussasta!! :flower: Harmillinen juttu nuo tuhruttelut - voin vain kuvitella miten paniikissa itse olisin vaikka miten tiedän että useimmiten ovat harmittomia, minä kun muutenkin olen tällainen neurootikko näiden juttujen kanssa :whistle: Mutta eiköhän kaikki ole kuitenkin hyvin, jos ei tuhruilut varsinaiseksi vuotamiseksi ylly! Uskomattoman pitkä tie sinullakin on ollut näiden hoitojen kanssa. Tuntuu varmasti ihan mielettömältä olla vihdoin raskaana!

Eliette, tuo nukkumistilanteesi kuulostaa kyllä aika kamalalta :/ Jotenkin voin samaistua siihen, olen itse ollut aivan kuolemanväsynyt taas koko viikonlopun, ja aika ahdistunutkin tilanteen vuoksi. Aamulla tuhersin itkua kotona kun pelkkä ajatus töihin raahautumisesta tuntui ihan ylipääsemättömältä, mutta olo onneksi parani vähän kun sain aamiaisen alas ja etominen helpotti hiukan. Itsellänikin yöt menee useimmiten melko repaleisesti ja esim. viime yö oli jälleen aivan katastrofi, jatkuvaa heräilemistä milloin mistäkin syystä. Mitään toimivaa kikkaa en ole keksinyt, olen itse yrittänyt vain pysytellä sängyssä vaikka kaikkien asiantuntijavinkkien mukaan varmaankin olisi parasta nousta vähäksi aikaa ylös, jos uni ei heti tule. Ongelma vaan on siinä, että heräillessäni en todellakaan ole pirteä (eli ei välttämättä tee mieli nousta muuten kuin vessapiipahdukselle) vaan ihan kuolemanväsynyt, mutta jonkinasteinen pieni ällötysolo ja närästys pitävät hereillä ja aiheuttavat sen ettei esim. hyvää asentoa löydy millään. Toivottavasti sinulla on mahdollisuus tarpeen mukaan jatkaa sairaslomaa niin kauan, että saat tilanteen edes välttävään tasapainoon!

Kata, täällä on ollut hyvin samanlaista pahoinvoinnin kanssa, eli etova olo tulee ja menee, mutta oksentamaan ei ole tarvinnut vielä juosta kuin yhden kerran. Ruoka maistuu aika valikoidusti, tänä aamuna ei voinut kuvitellakaan syöväni muuta kuin aivan laihaa kaurapuuronlitkua ja muutaman jääkylmän viinirypäleen. Ajoittain sitten maistuu ns. roskaruoka - onneksi tämä etova olo tuntuu edelleen kompensoivan painonnousua ;) Tosiin olen kyllä loppuviimeksi Elietten kanssa ihan samaa mieltä siitä, että jos nyt jokusia kiloja tulee liikaa, niin vähät siitä. Jos vain kaikki menee muuten hyvin, niin mulla on kyllä aikaa pudotella kiloja sitten synnytyksen jälkeen.

Mitähän mahtaa kuulua Susirouvalle, jokohan siellä ollaan synnärillä pingertämässä sudenpentua maailmaan?

MUOKS: ai niin, vielä vähän omaa napaa: neuvolassa selvisi, että seuraava ultra ajoittuu kai vasta jonnekin 12-13 viikkojen paikkeille. Totesin, että siihen saakka ei hermot kestä, vaan yhden kerran on käytävä omaan piikkiin yksityisellä ultrassa. Sainkin ajan ensi viikon keskiviikkoon, jolloin on jo yksi neuvolalääkärikäyntikin takana. Viikkoja olisi tuolloin kasassa 9+4. Ajattelin, että jos nyt neuvolalääkärissä sattuisi sydänäänet kuulumaan, voin sitten harkita tuon ultran perumista - mutta toisaalta, ehkä se 150 euroa on pieni raha siitä mielen huojennuksesta, minkä ultra voisi tuoda. Ja sitä paitsi, neuvolalääkäri on 9+3, jolloin kai käsittääkseni ei yleensä ihan vielä sydänäänet kuulu vatsan päältä?
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä