Willbe, tervetuloa mukaan ja onnea plussasta!! :flower: Harmillinen juttu nuo tuhruttelut - voin vain kuvitella miten paniikissa itse olisin vaikka miten tiedän että useimmiten ovat harmittomia, minä kun muutenkin olen tällainen neurootikko näiden juttujen kanssa
Mutta eiköhän kaikki ole kuitenkin hyvin, jos ei tuhruilut varsinaiseksi vuotamiseksi ylly! Uskomattoman pitkä tie sinullakin on ollut näiden hoitojen kanssa. Tuntuu varmasti ihan mielettömältä olla vihdoin raskaana!
Eliette, tuo nukkumistilanteesi kuulostaa kyllä aika kamalalta :/ Jotenkin voin samaistua siihen, olen itse ollut aivan kuolemanväsynyt taas koko viikonlopun, ja aika ahdistunutkin tilanteen vuoksi. Aamulla tuhersin itkua kotona kun pelkkä ajatus töihin raahautumisesta tuntui ihan ylipääsemättömältä, mutta olo onneksi parani vähän kun sain aamiaisen alas ja etominen helpotti hiukan. Itsellänikin yöt menee useimmiten melko repaleisesti ja esim. viime yö oli jälleen aivan katastrofi, jatkuvaa heräilemistä milloin mistäkin syystä. Mitään toimivaa kikkaa en ole keksinyt, olen itse yrittänyt vain pysytellä sängyssä vaikka kaikkien asiantuntijavinkkien mukaan varmaankin olisi parasta nousta vähäksi aikaa ylös, jos uni ei heti tule. Ongelma vaan on siinä, että heräillessäni en todellakaan ole pirteä (eli ei välttämättä tee mieli nousta muuten kuin vessapiipahdukselle) vaan ihan kuolemanväsynyt, mutta jonkinasteinen pieni ällötysolo ja närästys pitävät hereillä ja aiheuttavat sen ettei esim. hyvää asentoa löydy millään. Toivottavasti sinulla on mahdollisuus tarpeen mukaan jatkaa sairaslomaa niin kauan, että saat tilanteen edes välttävään tasapainoon!
Kata, täällä on ollut hyvin samanlaista pahoinvoinnin kanssa, eli etova olo tulee ja menee, mutta oksentamaan ei ole tarvinnut vielä juosta kuin yhden kerran. Ruoka maistuu aika valikoidusti, tänä aamuna ei voinut kuvitellakaan syöväni muuta kuin aivan laihaa kaurapuuronlitkua ja muutaman jääkylmän viinirypäleen. Ajoittain sitten maistuu ns. roskaruoka - onneksi tämä etova olo tuntuu edelleen kompensoivan painonnousua
Tosiin olen kyllä loppuviimeksi
Elietten kanssa ihan samaa mieltä siitä, että jos nyt jokusia kiloja tulee liikaa, niin vähät siitä. Jos vain kaikki menee muuten hyvin, niin mulla on kyllä aikaa pudotella kiloja sitten synnytyksen jälkeen.
Mitähän mahtaa kuulua
Susirouvalle, jokohan siellä ollaan synnärillä pingertämässä sudenpentua maailmaan?
MUOKS: ai niin, vielä vähän omaa napaa: neuvolassa selvisi, että seuraava ultra ajoittuu kai vasta jonnekin 12-13 viikkojen paikkeille. Totesin, että siihen saakka ei hermot kestä, vaan yhden kerran on käytävä omaan piikkiin yksityisellä ultrassa. Sainkin ajan ensi viikon keskiviikkoon, jolloin on jo yksi neuvolalääkärikäyntikin takana. Viikkoja olisi tuolloin kasassa 9+4. Ajattelin, että jos nyt neuvolalääkärissä sattuisi sydänäänet kuulumaan, voin sitten harkita tuon ultran perumista - mutta toisaalta, ehkä se 150 euroa on pieni raha siitä mielen huojennuksesta, minkä ultra voisi tuoda. Ja sitä paitsi, neuvolalääkäri on 9+3, jolloin kai käsittääkseni ei yleensä ihan vielä sydänäänet kuulu vatsan päältä?