Enkelinäky/ Mitä ihmettä?

Hassua kun sanoit "hammaskeiju". Kun olin pienempi, kävi yksi semmonen puhuja meidän seurakunnalla, joka sanoi, että joltain oli parantuneet reikäiset hampaat, kun oli rukoiltu. Siitä lähtien olen kutsunut sitä miestä hammaskeijuksi. Se rukoili ihmisten puolesta ja moni sai kielillä puhumisen armolahjan. Jätän kyllä mainitsematta hänen nimen.

Mä oon kuullut kielillä puhumista lapsesta asti. Olin jo vähän isompi tyttö, kun tajusin, että jotkut pitää sitä kummallisena.

Ai että reikäset hampaatkin saadaan rukouksin paikattua? Tietääköhän ne tuolla hammaslääketieteellisessä tätä? Sinnehän kannattaa laittaa valinnaiseksi kurssiksi tällainen jalo taito. Voiskohan tuo sun kertoma hammaskeiju mennä sinne kurssin vetäjäksi?

Hei oikeasti, ole varovainen noiden piiriesi kanssa.

 

nää ketjut on tosi häkellyttäviä. enpä tähän muuta sano. nää on ainoita joissa mun hyvä tuuli hyytyy. lähinnä teidän uskovaisten lasten takia.

Ymmärrän. Mä olen pienenä pelännyt niin hirveästi, että parhaan taitoni mukaan yritän luoda lapsille turvallisen kuvan Jumalasta. En halua pelotella, pelkääminen on ihan hirveätä.

 

nää ketjut on tosi häkellyttäviä. enpä tähän muuta sano. nää on ainoita joissa mun hyvä tuuli hyytyy. lähinnä teidän uskovaisten lasten takia.

Uskovaisten lasten vai uskovaisten lasten? Äläs yleistä..

 

Puhumattakaan kielillä puhumisesta? Bamlais meneen vaikka mandariinikiinaks ja jengi kuuntelee ihan hoo moilasena. Tulkkina vois toimia hammaskeiju.

Nykyään nämä kielillä puhumiset taidetaan vaan hoitaa jollain "taivaallisilla" kielillä, joten tulkkeja voi olla aika hankala löytää, siis sen seurakunnan ulkopuolelta toki. Aika hassua, kun raamatussa muistaakseni kielillä puhujat puhuivat ihan tunnettuja muiden maiden ja kansojen kieliä ja murteita. Kyllä mä vaikuttuisin enemmän, kun Kerttu-mummo 84v, joka ei ikänään ole Seinäjokea etelämmäs kotikylältään matkustanut, alkaisi jutella sujuvaa japania, josta vaihtaisi lennossa vaikka vähän helpompaan espanjaan ja pari ylistystä voisi ranskaksikin siinä vauhtiin päästyään lurauttaa. Mutta ei, aina ne kielet ovat enkeleiden kieltä ja pyhän hengen murretta.

 

[QUOTE="vieras";23029929]Nykyään nämä kielillä puhumiset taidetaan vaan hoitaa jollain "taivaallisilla" kielillä, joten tulkkeja voi olla aika hankala löytää, siis sen seurakunnan ulkopuolelta toki. Aika hassua, kun raamatussa muistaakseni kielillä puhujat puhuivat ihan tunnettuja muiden maiden ja kansojen kieliä ja murteita. Kyllä mä vaikuttuisin enemmän, kun Kerttu-mummo 84v, joka ei ikänään ole Seinäjokea etelämmäs kotikylältään matkustanut, alkaisi jutella sujuvaa japania, josta vaihtaisi lennossa vaikka vähän helpompaan espanjaan ja pari ylistystä voisi ranskaksikin siinä vauhtiin päästyään lurauttaa. Mutta ei, aina ne kielet ovat enkeleiden kieltä ja pyhän hengen murretta.[/QUOTE]

Nuo kielilläpuhumisethan ovat aina olleet sitä "pyhän hengen" ja "enkeleiden" kieltä ja siksipä niitä ei olekaan osannut kääntää kukaan muu kuin se puhuja itse. Ajattelin vain kainosti josko siihen toisi uskottavuutta se mukana oleva hammaskeiju. Ai ei vai??!

 

Uskovaisten lasten vai uskovaisten lasten? Äläs yleistä..

tarkoitin että surettaa niiden lasten takia, joiden vanhemmat ovat niin "syvässä" uskossa, että lapsille ei jää tilaa itse muodostaa käsitystä olevaisuudesta ja olemassaolosta tai ylipäätään mistään. vastaus kaikkeen on jumala. suomessa on uskonvapaus. en voi käsittää miksi uskovat unohtaa sen.

 

Ymmärrän. Mä olen pienenä pelännyt niin hirveästi, että parhaan taitoni mukaan yritän luoda lapsille turvallisen kuvan Jumalasta. En halua pelotella, pelkääminen on ihan hirveätä.

miksi sun lapset ei saa itse muodostaa aikanaan kuvaa siitä mihin uskovat tai eivät usko. saathan sinä uskoa ilman, että sinun täytyy tehdä siitä "totta" myös lastesi mielissä.

olen tosi jyrkästi uskonnon pakkosyöttöä vastaan kaikissa maissa ja kulttuureissa. jokaisella yksilöllä tulee olla oma vapaus valita.

mitä jos sinun lapsi kokisi omimmaksi uskonnokseen vaikka islamin? olet jo alun alkaen syöttänyt tuota omaasi ja vääristynyt lapsen käsitysmaailmaa.

no nämä vain mun mietteitä.

 

tarkoitin että surettaa niiden lasten takia, joiden vanhemmat ovat niin "syvässä" uskossa, että lapsille ei jää tilaa itse muodostaa käsitystä olevaisuudesta ja olemassaolosta tai ylipäätään mistään. vastaus kaikkeen on jumala. suomessa on uskonvapaus. en voi käsittää miksi uskovat unohtaa sen.

Joo totta, itse en voisi antaa itselleni anteeksi sitä, että jos minä päättäisin mitä tai mihin jälkikasvu uskoo. Itse saa valita, se on reilua ja fiksua.

 

Ai että reikäset hampaatkin saadaan rukouksin paikattua? Tietääköhän ne tuolla hammaslääketieteellisessä tätä? Sinnehän kannattaa laittaa valinnaiseksi kurssiksi tällainen jalo taito. Voiskohan tuo sun kertoma hammaskeiju mennä sinne kurssin vetäjäksi?

Hei oikeasti, ole varovainen noiden piiriesi kanssa.

No siksihän minä annoin hänelle tämän nimityksen, kun en uskonut. Meillä sai, vaikka olen uskovasta perheestä, esittää naureskellen tämänkin näkemyksen. Sanon sitä miestä edelleen hammaskeijuksi, mutta alan uskoa, että minkäkaltainen parantuminen vain on mahdollista. Uskon ihan oikein tosissaan, että Jumala on todella voimakas ja pystyy.

Mutta lupaan olla varovainen. Käyn hammaslääkärillä säännöllisesti kerran vuodessa ja pesen hampaani. Jos sairastun, otan lääkettä ja käyn lääkärillä. Mutta lisäksi rukoilen, jos olen kipeä tai jos lapset ovat kipeitä. Joskus on tuntunut, että vaikka käy lääkärissä, silti vaan esimerkiksi flunssa jatkuu ja jatkuu. Silloin on tuntunut ihan konkreettisesti siltä, että rukous on varteenotettava vaihtoehto.

 

Nuo kielilläpuhumisethan ovat aina olleet sitä "pyhän hengen" ja "enkeleiden" kieltä ja siksipä niitä ei olekaan osannut kääntää kukaan muu kuin se puhuja itse. Ajattelin vain kainosti josko siihen toisi uskottavuutta se mukana oleva hammaskeiju. Ai ei vai??!

Ei muuten ole totta!!!!1 Itse olen omin silmin nähnyt juutupesta videon, jossa (olikohan juurikin tuon Nokia-mission) kaksi saarnaaja jutteli keskenään kielillä, siis näillä pyhillä kielillä, ja arvaa, NE YMMÄRSIVÄT TOISIAAN.

No mutta siis, muistanko muka väärin, että raamatussa tosiaan käytettiin ihan maallisiakin kieliä näissä sessioissa, nykyään vissiin vähän hiljaisempaa niiltä osin.

 

Hyvänen aika jos te tiedätte jonkun asian niin jätättekö sen kertomatta lapsillenne jotta he voivat itse sen huomata vai kerrotteko lapsillenne ja he saavat päättää uskovatko he sen?

Jokainen tekee itse omat päätöksensä. Se että aikuinen kertoo uskostaan ei tee sitä etteiköö se lapsi kun alkaa asioita pohtimaan päätä haluaako uskoa. tosiasia taitaa olla että jos lapsi ei koe pyhää henkeä ja lähesty jumalaa hän tulee luopumaan "uskosta" johon ajautunut vanhempien kautta.

 

[QUOTE="vieras";23029960]Ei muuten ole totta!!!!1 Itse olen omin silmin nähnyt juutupesta videon, jossa (olikohan juurikin tuon Nokia-mission) kaksi saarnaaja jutteli keskenään kielillä, siis näillä pyhillä kielillä, ja arvaa, NE YMMÄRSIVÄT TOISIAAN.

No mutta siis, muistanko muka väärin, että raamatussa tosiaan käytettiin ihan maallisiakin kieliä näissä sessioissa, nykyään vissiin vähän hiljaisempaa niiltä osin.[/QUOTE]

tottakai ne ymmärsivärt toisiaan

 

[QUOTE="vieras";23029960]Ei muuten ole totta!!!!1 Itse olen omin silmin nähnyt juutupesta videon, jossa (olikohan juurikin tuon Nokia-mission) kaksi saarnaaja jutteli keskenään kielillä, siis näillä pyhillä kielillä, ja arvaa, NE YMMÄRSIVÄT TOISIAAN.

No mutta siis, muistanko muka väärin, että raamatussa tosiaan käytettiin ihan maallisiakin kieliä näissä sessioissa, nykyään vissiin vähän hiljaisempaa niiltä osin.[/QUOTE]

yleensä siis kielet on jotain vanhaa kieltä tai sitten voi olla enkelien kieliä.
On siis ihan tulkattaviakin kieliä olemassa. Mutta aina se on sellainen kieli jota se ihminen ei entuudestaan osaa. Eli ei esimerkikis niin että alkaisin puhua englantia tai ruotsia kun osaan jo alkeita.

Itsellä on ihme naksuttelua. Kuin joku afrikan alkukantainen heimo =)

 

miksi sun lapset ei saa itse muodostaa aikanaan kuvaa siitä mihin uskovat tai eivät usko. saathan sinä uskoa ilman, että sinun täytyy tehdä siitä "totta" myös lastesi mielissä.

olen tosi jyrkästi uskonnon pakkosyöttöä vastaan kaikissa maissa ja kulttuureissa. jokaisella yksilöllä tulee olla oma vapaus valita.

mitä jos sinun lapsi kokisi omimmaksi uskonnokseen vaikka islamin? olet jo alun alkaen syöttänyt tuota omaasi ja vääristynyt lapsen käsitysmaailmaa.

no nämä vain mun mietteitä.

No mun on tosi vaikea astua ulos tästä mun uskosta, kun kasvatan lasta. Meillä puhutaan Jumalasta, koska se on meille totta. Mä en silti voi lasta pakottaa enkä painostaa. Olen sanonut aina, että tämä on asia, johon minä uskon. Olen kertonut, etteivät kaikki usko samoin mun kanssa.

Varmasti muslimi on myös muslimi kasvattaessaan lasta ja ateisti on ateisti. Jokainen antaa lapselleen jonkinlaisen arvopohjan tahtomattaankin, olemalla vain, kuka on.

Esimerkiksi kun mä olin 14, halusin mennä kasteelle. Siitä ei oltu kotona puhuttu. Mä menin sanomaan pastorille, että se on, mitä haluan. Pastori pisti mua allekirjoittamaan papereita. Jos mun vanhemmat ei olis kuulunut siihen seurakuntaan ja olisi pastorin hyviä tuttuja, niiltä ois pyydetty suostumus.

Äidille kerroin vasta sen jälkeen, kun olin selvittänyt asian pastorin kanssa. Vaikka äiti on seurakunnassa se, joka pesee ja huoltaa kastevaatteet ja täyttää altaan. Tässäkään asiassa ei ollut minkäänlaista painostusta. Se ei ollut asia, josta olisin sopinut vaikka kavereiden kanssa. Lisäksi kastettavan pitää itse sanoa ääneen, edessä, että haluaa kasteelle, just siksi, ettei kukaan vaan oo pakottanut. Silleen mä liityin meidän seurakuntaan. Sitä pakotusta ei ole siinä mittakaavassa, kuin luullaan. Tai en tiedä tietty muiden perheistä.

Muita uskontoja ja maailmankatsomuksia en osaa opettaa lapsilleni. Tää on mun kulttuuriperintö, mikä siirtyy mun lapsille ja siltä pohjalta niiden pitää sitten ponnistaa siihen suuntaan, kun ne tahtoo.

 

No siksihän minä annoin hänelle tämän nimityksen, kun en uskonut. Meillä sai, vaikka olen uskovasta perheestä, esittää naureskellen tämänkin näkemyksen. Sanon sitä miestä edelleen hammaskeijuksi, mutta alan uskoa, että minkäkaltainen parantuminen vain on mahdollista. Uskon ihan oikein tosissaan, että Jumala on todella voimakas ja pystyy.

Mutta lupaan olla varovainen. Käyn hammaslääkärillä säännöllisesti kerran vuodessa ja pesen hampaani. Jos sairastun, otan lääkettä ja käyn lääkärillä. Mutta lisäksi rukoilen, jos olen kipeä tai jos lapset ovat kipeitä. Joskus on tuntunut, että vaikka käy lääkärissä, silti vaan esimerkiksi flunssa jatkuu ja jatkuu. Silloin on tuntunut ihan konkreettisesti siltä, että rukous on varteenotettava vaihtoehto.

Ristiriitaisesti kirjoittelet. Painotan edelleen: ole varovainen uskossasi- olet liikkunut lahkon piirissä ja ilmeisesti teet sitä vieläkin. Eivätkö kokemasi ja näkemäsi asiat kerro sinulle ettei siellä kaikki ole kunnossa?

Mitä tulee noihin ihmeparantumisiin, niin on edesvastuutonta sanoa rukouksen parantavan. Enkä puhu nyt sinusta.

 

ei painostusta mutta kotoa opittua ja siellä ihan jokapäiväistä normaalia arkea.

 

yleensä siis kielet on jotain vanhaa kieltä tai sitten voi olla enkelien kieliä.
On siis ihan tulkattaviakin kieliä olemassa. Mutta aina se on sellainen kieli jota se ihminen ei entuudestaan osaa. Eli ei esimerkikis niin että alkaisin puhua englantia tai ruotsia kun osaan jo alkeita.

Itsellä on ihme naksuttelua. Kuin joku afrikan alkukantainen heimo =)

Tota...niksnaks. Eikö ne enkelit ole eräänlaisia henkihahmoja? Heillä ei ole fyysistä kehoa? Miksi ne kommunikoi sitten maallisella tavalla puhumalla? Eikö ne vois vaan värähdellä tai säteillä what ever ja kommunikointi pelais? Jotenkin toi puhuminen on niin maallista

 

No mun on tosi vaikea astua ulos tästä mun uskosta, kun kasvatan lasta. Meillä puhutaan Jumalasta, koska se on meille totta. Mä en silti voi lasta pakottaa enkä painostaa. Olen sanonut aina, että tämä on asia, johon minä uskon. Olen kertonut, etteivät kaikki usko samoin mun kanssa.

Varmasti muslimi on myös muslimi kasvattaessaan lasta ja ateisti on ateisti. Jokainen antaa lapselleen jonkinlaisen arvopohjan tahtomattaankin, olemalla vain, kuka on.

Esimerkiksi kun mä olin 14, halusin mennä kasteelle. Siitä ei oltu kotona puhuttu. Mä menin sanomaan pastorille, että se on, mitä haluan. Pastori pisti mua allekirjoittamaan papereita. Jos mun vanhemmat ei olis kuulunut siihen seurakuntaan ja olisi pastorin hyviä tuttuja, niiltä ois pyydetty suostumus.

Äidille kerroin vasta sen jälkeen, kun olin selvittänyt asian pastorin kanssa. Vaikka äiti on seurakunnassa se, joka pesee ja huoltaa kastevaatteet ja täyttää altaan. Tässäkään asiassa ei ollut minkäänlaista painostusta. Se ei ollut asia, josta olisin sopinut vaikka kavereiden kanssa. Lisäksi kastettavan pitää itse sanoa ääneen, edessä, että haluaa kasteelle, just siksi, ettei kukaan vaan oo pakottanut. Silleen mä liityin meidän seurakuntaan. Sitä pakotusta ei ole siinä mittakaavassa, kuin luullaan. Tai en tiedä tietty muiden perheistä.

Muita uskontoja ja maailmankatsomuksia en osaa opettaa lapsilleni. Tää on mun kulttuuriperintö, mikä siirtyy mun lapsille ja siltä pohjalta niiden pitää sitten ponnistaa siihen suuntaan, kun ne tahtoo.

ok, hienosti kerrottu ja kirjoitettu. ymmärrän sua ja sun tapaa toimia/elää.

hyvä kun olet sanonut lapsillesi että sä uskot noin ja se on sun tapa toimia ja elää, mutta kaikki ei usko samoin.

 

[QUOTE="vieras";23029960]Ei muuten ole totta!!!!1 Itse olen omin silmin nähnyt juutupesta videon, jossa (olikohan juurikin tuon Nokia-mission) kaksi saarnaaja jutteli keskenään kielillä, siis näillä pyhillä kielillä, ja arvaa, NE YMMÄRSIVÄT TOISIAAN.

No mutta siis, muistanko muka väärin, että raamatussa tosiaan käytettiin ihan maallisiakin kieliä näissä sessioissa, nykyään vissiin vähän hiljaisempaa niiltä osin.[/QUOTE]

No sepä vasta oliskin ollu jotain jos ne ei olis ymmärtäneet toisiaan...krhm.

 

Ristiriitaisesti kirjoittelet. Painotan edelleen: ole varovainen uskossasi- olet liikkunut lahkon piirissä ja ilmeisesti teet sitä vieläkin. Eivätkö kokemasi ja näkemäsi asiat kerro sinulle ettei siellä kaikki ole kunnossa?

Mitä tulee noihin ihmeparantumisiin, niin on edesvastuutonta sanoa rukouksen parantavan. Enkä puhu nyt sinusta.

No ku en mä oo lahkon piirissä liikkunut. Mä oon helluntaiseurakunnasta. Se on maailmanlaajuisesti suurempi, kuin evankelisluterilainen kirkko. Mut en mä niin siitä seurakunnan nimikkeestä välitä.

Mä tiedän, että parantumisen uskottelulla voidaan satuttaa ihmisiä. Sillä voidaan estää ihmisen oikea parantuminen, jos ihminen heittää vaikka lääkkeet pois. Mutta ei sitä tarvitse tehdä niin. Kaikki parantuminen on hyvä, ei pelkkä ihmeparantuminen. Siksi lääkäri on hyvä juttu. Jumalaa ei saa väittää automaatiksi, tietenkään, eikä rukousta saa käyttää toisen lyömiseen.

 

Tota...niksnaks. Eikö ne enkelit ole eräänlaisia henkihahmoja? Heillä ei ole fyysistä kehoa? Miksi ne kommunikoi sitten maallisella tavalla puhumalla? Eikö ne vois vaan värähdellä tai säteillä what ever ja kommunikointi pelais? Jotenkin toi puhuminen on niin maallista

C. S. Lewisin avaruustrilogiassa, ensimmäisessä ja toisessa kirjassa kuvataan enkelien puhetta. Mutta se on tietysti pelkkä fiktiivinen kirja. Siinä on hauskoja ajatuksia, joista saattaisit tykätä, jos tuollaisia pohdiskelet. Ei se mikään uskonkappale ole, tietty, vaan pelkkää fiktiota. Hauskat kirjat kyllä. Tieteiskirjoja.

 

pelko se näyttää uskomaan ajavan..

Minun mielestäni myös järki voi ajaa ihmisen uskomaan. Ei toki uskomaan ihan mihin tahansa mutta Raamatun Jumalaan kyllä.

Ainahan ihminen jokatapauksessa johonkin uskoo. Vaikkei Jumalaan uskoisikaan.

 

Minun mielestäni myös järki voi ajaa ihmisen uskomaan. Ei toki uskomaan ihan mihin tahansa mutta Raamatun Jumalaan kyllä.

Ainahan ihminen jokatapauksessa johonkin uskoo. Vaikkei Jumalaan uskoisikaan.

juu, valurautaan ja teräkseen, aika kestäviä ja uskottavia juttuja.

 

Minun mielestäni myös järki voi ajaa ihmisen uskomaan. Ei toki uskomaan ihan mihin tahansa mutta Raamatun Jumalaan kyllä.

Ainahan ihminen jokatapauksessa johonkin uskoo. Vaikkei Jumalaan uskoisikaan.

no mihin sitten? mä en usko jumalaan.

 

Hyvänen aika jos te tiedätte jonkun asian niin jätättekö sen kertomatta lapsillenne jotta he voivat itse sen huomata vai kerrotteko lapsillenne ja he saavat päättää uskovatko he sen?

Jokainen tekee itse omat päätöksensä. Se että aikuinen kertoo uskostaan ei tee sitä etteiköö se lapsi kun alkaa asioita pohtimaan päätä haluaako uskoa. tosiasia taitaa olla että jos lapsi ei koe pyhää henkeä ja lähesty jumalaa hän tulee luopumaan "uskosta" johon ajautunut vanhempien kautta.

Tässä puhuttiin nyt noista ennustuksista maailmanlopuista. Et kai sinä niillä lapsiasi peloittele?