En ymmärrä tätä lapsettomien katkeruutta ja vihaa!

[uh]

Esim. kerran palstalla joku kirjoitti, että lapseton oli käyttäytynyt rumasti häntä kohtaan terveyskeskuksessa vain siksi, että hänelle oli lapsi.

Kyllä on hyvin paljon curling-kasvatuksen saaneita lapsettomia, jotka ovat aina saaneet kaiken mitä haluavat. Lapsettomuus ei ole sen kummempi asia kuin kenenkään muunkaan surut. Mtta jostain syystä lapsettomat kokevat oikeudekseen käyttäytyä huonosti.

ehkä on niin, että lapsettomia yhdistää se, että ovat hemmoteltuja ja saaneet kaiken siihen saakka mitä haluavat.

 

["huoh"]

Jäin miettimään, ajatteleeko ystäväni myös näin? Näkeekö hän minut enää pelkkänä mahana ja äitinä ja inhoaa sitä, mitä minulla on? En edelleenkään vaadi keltään onnen tunteita, niitä ei voi vaatia mitenkään. En vaadi edes onnitteluja. Mutta toivoisin, että minusta ei ajateltaisi niin kuin siellä palstalla ajateltiin (siis ei suoraan minusta, mutta meistä äideistä). Toivoisin, että saisin elää elämääni ja onneani ilman, että jo pelkällä olemassaolollani, hymylläni tai eleelläni joka on täysin tahaton, loukkaan jotakin.


En lähde nyt väittelemään mistään. Korostan vielä että tarkoitukseni ei ollut haukkua, enkä kyllä mielestäni ainakaan minä eikä kyllä moni muukaan, tässä ketjussa niin ole tehnyt. Yritin ymmärtää toista osapuolta, nähdä mitä hän ajattelee eikä siinä ole mitään pahaa mielestäni. Ehkä otan tämän hänen kanssaan puheeksi, vaikka en kyllä tiedä missä tai miten. Tämä on vaikea paikka enkä haluaisi olla tällaisessa tilanteessa jossa en tavallaan voi yhtään mitään sille miten asiat ovat.

Mulla on siitä jännä tilanne, että olen ollut kumpaisenakin osapuolena. Olen ollut se, joka on miettinyt, miten kertoa ystävälle raskaudesta koska tiesin sen olevan hänelle tosi kova pala purtavaksi.

Olen myös itse joutunut kuulemaan raskausuutisia väärässä paikassa, väärään aikaan. Olen pahoittanut mieleni montamonta kertaa vauvauutisia kuultuani, mutta olen myös pahoittanut toiselta mielen uutisoimalla raskaudestani juuri äskettäin hoidoista neganneelle.

Kaikista pahin kokemus tässä kaikessa on ollut keskenmenon kokeminen raskauden toisella kolmanneksella, kun se vauva alkoi olla jo konkreettinen käsite, Vaikkakin lapsia minulla silloin jo oli. Varmasti joku toivoi sitä ja oli jopa salaa iloinen keskenmenostani, tiedä häntä.

Elämä on vaikeaa, meidän kaikkien pitää tarpoa tämä läpi, toiset rämpii syvemmällä ja toiset pääsee vähemmällä. : /
Itse olen niitä syvän puolen kahlaajia, vaikka iloja on monia elämääni mahtunutkin ja toivottavasti vielä jatkossakin niitä on.

 

["pilvi"]

Itse olen myös huomannut tämän lapsettomien vihan ja katkeruuden.Yksi parhaista ystävistäni kärsi lapsettomuudesta ja viimein on nyt raskaana hoitojen jälkeen.Hän ei sentään onneksi koskaan ollut ilkeä tai loukkaava minua kohtaan, joka olin raskaana samaan aikaan hänen hoitojensa kanssa.Puhuin raskaudestani,näytin onnellisena masukuviani ja hän näytti olevan vilpittömästi iloinen puolestani.
Mutta se katkeruus mikä suurimmasta osasta lapsettomia paistaa.. Ja aina kuulee, että kuinka "joku tuli raskaaksi joka ei ansaitsisi sitä" tai että "olen parempi äiti kun joudun saamaan lapseni vaikeuksien kautta". Varmasti näinkin voi olla joidenkin kohdilla,mutta tätä kuulee valitettavan paljon, aivan kuin se olisi faktaa.
Oma lapseni syntyi sairaana ja on viettänyt elämästään suuren osan sairaalassa. Ja kyllä sanon, että elämän suurimpia tragedioita on pelätä lapsensa kuolevan silmiesi edessä.Tätä ei kukaan lapseton voi ymmärtää.

 

[Bubble Bob]

AP:lle En usko että kaverisi kokee sinua pelkkänä kävelevänä mahana. Hänen voi vaan olla vaikea puhua lapsettomuudesta kanssasi. Uskon että hän on onnellinen puolestasi ja käy kirjoittelemassa tuntemuksiaan palstalla. Hän voi kirjoitella pahastikkin palstoilla, mutta tuskin hän sinusta tai lapsistasi pahaa ajattelaa. Joskus hänellä vaan voi olla paha mieli asioista joita sinä et välttämättä ymmärtäisi. Ja lapsettomuudesta on vaikea puhua perheellisten ystävien kanssa juuri siksi että tulee niin helposti näitä väärinymmärryksiä.

 

["huoh"]

ehkä on niin, että lapsettomia yhdistää se, että ovat hemmoteltuja ja saaneet kaiken siihen saakka mitä haluavat.

Minä en ainakaan ole kokenut elämäni mitenkään helppona. Mulla oli todella kurja lapsuus. Heti kun kuvittelin kaiken olevan hyvin, matto vedettiin alta.
Se matto on vetäisty minun jalkojen alta monta kertaa, eikä kaikki todellakaan ole liittyneet lapsettomuuteen.

Kertoo hän, joka oli 15-vuotiaana niin kypsä koko elämään, että meinasi päättää sen hyppäämällä sillalta karikkoon.

 

[alkuper.]

AP:lle En usko että kaverisi kokee sinua pelkkänä kävelevänä mahana. Hänen voi vaan olla vaikea puhua lapsettomuudesta kanssasi. Uskon että hän on onnellinen puolestasi ja käy kirjoittelemassa tuntemuksiaan palstalla. Hän voi kirjoitella pahastikkin palstoilla, mutta tuskin hän sinusta tai lapsistasi pahaa ajattelaa. Joskus hänellä vaan voi olla paha mieli asioista joita sinä et välttämättä ymmärtäisi. Ja lapsettomuudesta on vaikea puhua perheellisten ystävien kanssa juuri siksi että tulee niin helposti näitä väärinymmärryksiä.

Niin. En oleta että hän minulla avautuu tuntemuksistaan, enkä odota että olen se, jolle hän pahimmat tunteensa purkaa. Toin esille kuitenkin sen, että minullakin on tunteet ja minua saattaa loukata se että joku tuntematon saattaa toivoa minulle pahaa vain siksi että olen raskaana ja hän ei.

Puhun siis muistakin, kuin ystävästäni. Ne ajatukset siellä hämmästytti. Että en ehkä olisi yhtä hyvä äiti tosiaan, tai että en ansaitsisi lapsiani. Tai että en ole voinut kokea mitään pahaa koska kuitenkin voin lapsia saada.

Ei minulla ollut mitään ennakkokäsitystä lapsettomista, ei vapaaehtoisesti tai tahattomasti sellaisista. Nyt vähän mietityttää. Onhan minullakin oikeus ajatuksiini ihan yhtä lailla.

 

[Madicken04]

Mä ajattelen asian niin, että raskaanaolevalla on oikeus olla onnellinen raskaudestaan ja lapsettomuudesta kärsivän on oikeus surra tilannettaan. Silti näiden ihmisten pitää pystyä elämään rinnakkain: raskaana olevan ei ole korrektia hehkuttaa onneaan (tai valittaa pahoinvointia tms. raskausvaivoja) jatkuvalla syötöllä, mutta lapsettomallakaan ei ole oikeutta kieltää kyseistä aihetta kokonaan.

Aivan. Nimenomaan tämän takia pidän ap:n lapsettoman ystävän toimintaa fiksuna. Sensijaan että hän kaataisi oman pahanolonsa ja katkeruudentunteensa ap:n niskaan hän mielummin käyttää tuollaista keskustelupalstaa omana purkautumiskeinonaan jotta sitten jaksaisi irl kestää läheistensä raskaudet ja ehkä myös myötäelää niissä.

loppupelissähän ap ei siis edes tiedä yhtään mitä ystävä on sinne kirjoittanut ja onko yksikään tämän kirjoituksista koskaan koskenut häntä tai hänen raskauksiaan. Siksi en näkisi siinä mitään syytä loukkaantumiselle. Eri homma tosissaan jos tämä ystävä olisi noin irl loukkaamassa ap:ta.

 

[Bubble Bob]

Niin. En oleta että hän minulla avautuu tuntemuksistaan, enkä odota että olen se, jolle hän pahimmat tunteensa purkaa. Toin esille kuitenkin sen, että minullakin on tunteet ja minua saattaa loukata se että joku tuntematon saattaa toivoa minulle pahaa vain siksi että olen raskaana ja hän ei.

Puhun siis muistakin, kuin ystävästäni. Ne ajatukset siellä hämmästytti. Että en ehkä olisi yhtä hyvä äiti tosiaan, tai että en ansaitsisi lapsiani. Tai että en ole voinut kokea mitään pahaa koska kuitenkin voin lapsia saada.

Ei minulla ollut mitään ennakkokäsitystä lapsettomista, ei vapaaehtoisesti tai tahattomasti sellaisista. Nyt vähän mietityttää. Onhan minullakin oikeus ajatuksiini ihan yhtä lailla.

Kyllä mä muistan kuinka pahalta joskus lapsettomuushoitojen aikaan tuntui lukea lehdistä jotain juttuja joissa lapset kärsi vanhempiensa takia. Narkkis äidit, pedofiilit, lastenkotitapaukset, pahonpitelyt... Ei se viha kohdistunut kehenkään ystävään, vaan yleisesti tulee sellainen epäonnistunut tunne että miksi noi voi onnistua ja mä en ja ne ei edes osaa arvostaa omaa onneaan yhtä paljon kun mä osaisin arvostaa sitä lasta. En usko että ystäväsi ajattelee sinusta noin.

Joskus vaan tuntuu epäreilulta että lapsia saavat ihmiset, jotka eivät niistä aina jaksa pitää edes huolta ja ne jotka hulluna niitä haluaisivat ja sydämmestään rakastaisivat eivät niitä saa. Kun niin hulluna lasta haluaa, tuntuu vaan epäreilulta kun itselle onni ei kolahda. Ei se viha kohdistu ystäviin.

 

["Kenguru"]

Esim. kerran palstalla joku kirjoitti, että lapseton oli käyttäytynyt rumasti häntä kohtaan terveyskeskuksessa vain siksi, että hänelle oli lapsi.

Kyllä on hyvin paljon curling-kasvatuksen saaneita lapsettomia, jotka ovat aina saaneet kaiken mitä haluavat. Lapsettomuus ei ole sen kummempi asia kuin kenenkään muunkaan surut. Mtta jostain syystä lapsettomat kokevat oikeudekseen käyttäytyä huonosti.

ehkä on niin, että lapsettomia yhdistää se, että ovat hemmoteltuja ja saaneet kaiken siihen saakka mitä haluavat.

Ei oikein voi yleistää jonkun toisen kirjoittaman esimerkin perusteella. Ethän ole ollut edes paikalla, etkä siis tietää mitä todella tapahtui siellä terveyskeskuksessa, vai tapahtuiko tuota ollenkaan? Sitä emme varmaksi tiedä.
Ja ehkä ei todellakaan ole niin, että lapsettomia yhdistää se, että ovat hemmoteltuja etc..
Tuo oli kyllä älytön kommentti!

 

[Suzyanne]

Miksi ei-lapsettoman pitää pahoittaa mielensä lukemalla lapsettomien palstaa? Lapsettomalla on oikeus tunteisiinsa. Katkeruus, kiukku ja jopa viha ovat ihan normaaleja tunteita, ja keinoja käsitellä surua jota lapsettomuus aiheuttaa. Niitä ei ole tarkoitettu kenellekään muille kuin lapsettomille, eikä kukaan muu niitä ymmärrä. Mielestäni lapsettoman ei myöskään kannata puhua negatiivisista tunteistaan muille kuin niille jotka niitä ymmärtävät. Siksi vertaistukipalstat ovat korvaamattomia. Olisi vaan hyvä jos hedelmälliset naiset pysyisivät sieltä poissa, koska pahoittavat kuitenkin mielensä.

Katkeruus ei ole sairasta lapsettomuudessa. Silloin vasta se on sitä, jo sen kohdistaa ihan syyttömiin, eli naisiin joilla on lapsia.

Itse kärsin vuosikausia lapsettomuudesta. Kirjoitin omaa tunteidenpurkublogia, ja lisäksi kirjoittelin lapsettomien palstalla. KOSKAAN en puhunut negatiivista tunteistani niille joilla on lapsia. Olen jopa muutaman ystäväni lapsen kummi, yhden sylikummikin. En ole koskaan vältellyt lapsia, enkä tosiaan sanallakaan ilmaissut lapsia omaavalle että olisi jotenkin väärin että heillä on lapsia mutta minulla ei.

Ei kukaan voi kieltä ketään tuntemasta niinkuin tuntee. Eri asia on vaan, miten niitä tunteita näyttää ulospäin, vai näyttääkö ollenkaan.

 

[Madicken04]

En minä kyllä tarkoittanut tästä ketjua, jossa haukutaan ketään puolin ja toisin.

Toin esiin oman kokemukseni, tai oikeammin tunteeni. Jäi sellainen olo nyt, että minä en saa tuntea mitään vaan minun pitää ymmärtää kaikki. Vaikka en kuitenkaan koskaan voi ymmärtää. Eli noidankehä on valmis.

Lapsettomuutta voi olla paljon, varmastikin vaikkapa Facebook-kavereistani joku on lapseton enkä sitä tiedä. En sen takia kyllä jätä mitään kirjoittamatta sinne, tai jätä mitään kuvaa lisäämättä tai mitään sanomatta. Ehkä yritin sanoa jossain kohtaa tässä ketjua, että kun en ymmärrä tätä vastakkainasettelua enkä sitä, että jomman kumman muka pitäisi piilottaa elämänsä toiselta. Lapsettomuus on kuitenkin näkymätöntä ulkopuolisille; en minä tiedä että vastaan kävelevä nainen on juuri tullut jostakin hoidosta, mutta hän kyllä näkee että minulla on rattaissa lapsi ja mahassa toinen. En minä silti siinä kävele häntä loukatakseni, vaikka sen lukemani palstan (ei muuten tämä Kaksplus) mukaan monikin minut siten kokee. Että loukkaan heitä pelkällä olemassaolollani.

Jäin miettimään, ajatteleeko ystäväni myös näin? Näkeekö hän minut enää pelkkänä mahana ja äitinä ja inhoaa sitä, mitä minulla on? En edelleenkään vaadi keltään onnen tunteita, niitä ei voi vaatia mitenkään. En vaadi edes onnitteluja. Mutta toivoisin, että minusta ei ajateltaisi niin kuin siellä palstalla ajateltiin (siis ei suoraan minusta, mutta meistä äideistä). Toivoisin, että saisin elää elämääni ja onneani ilman, että jo pelkällä olemassaolollani, hymylläni tai eleelläni joka on täysin tahaton, loukkaan jotakin.


En lähde nyt väittelemään mistään. Korostan vielä että tarkoitukseni ei ollut haukkua, enkä kyllä mielestäni ainakaan minä eikä kyllä moni muukaan, tässä ketjussa niin ole tehnyt. Yritin ymmärtää toista osapuolta, nähdä mitä hän ajattelee eikä siinä ole mitään pahaa mielestäni. Ehkä otan tämän hänen kanssaan puheeksi, vaikka en kyllä tiedä missä tai miten. Tämä on vaikea paikka enkä haluaisi olla tällaisessa tilanteessa jossa en tavallaan voi yhtään mitään sille miten asiat ovat.

Ei, sinun ei missään tapauksessa kuulu kätkeä onneasi. Saat kirjoittaa asioistasi ja tuntemuksistasi fb:ssa ja liikkua ulkona lastesi tai vatsasi kanssa ilman että sinun tarvii tuntea syyllisyyttä siitä että jo omalla olemassaolollasi aiheutat pahaa mieltä jollekin lapsettomalle. Sinulla on lapsesi ja sinun kuuluukin nauttia heistä!

Kuitenkin varmasti löytyy heitäkin lapsettomia joille jo pienten lasten kanssa kulkevan äidin näkeminen tekee pahaa ja joita ahdistaa lukea kavereiden kirjoituksia fb:ssa. Siksi on hyvä että heilläkin on tuollaisia palstoja olemassa purkautumiskanavina. Että he voivat siellä vaikka kirota maanrakoon kaikki raskaanaolijat, ilman että heidän sitten tosielämässä tarvii millään lailla tuoda esiin noita -ehkä vain hetkellisiä - tunteitaan.

Uskon että valtaosa lapsettomista on ihan normaaliälyllä ja ajattelukyvyllä varustettuja ihmisiä. He ymmärtävät ettei toisten raskaudet ole heiltä pois ja että nuo kielteiset tunteet pikkulasten äitejä kohtaan johtuvat pääasiassa heidän omasta katkeruudestaan, ei näiden äitien toiminnasta. Purkamalla silloin jollekin vertaistukipalstalle ne pahimmat ajatukset voi olla helpottavaa huomata että on muitakin jotka aina hetkittäin tuntevat samoin. Jo heti tämän jälkeen voikin jo jättää melkoisen taakan niistä ikävistä ajatuksista taaakseen.

 

["Kenguru"]

[QUOTE="pilvi";22462919]Itse olen myös huomannut tämän lapsettomien vihan ja katkeruuden.Yksi parhaista ystävistäni kärsi lapsettomuudesta ja viimein on nyt raskaana hoitojen jälkeen.Hän ei sentään onneksi koskaan ollut ilkeä tai loukkaava minua kohtaan, joka olin raskaana samaan aikaan hänen hoitojensa kanssa.Puhuin raskaudestani,näytin onnellisena masukuviani ja hän näytti olevan vilpittömästi iloinen puolestani.
Mutta se katkeruus mikä suurimmasta osasta lapsettomia paistaa.. Ja aina kuulee, että kuinka "joku tuli raskaaksi joka ei ansaitsisi sitä" tai että "olen parempi äiti kun joudun saamaan lapseni vaikeuksien kautta". Varmasti näinkin voi olla joidenkin kohdilla,mutta tätä kuulee valitettavan paljon, aivan kuin se olisi faktaa.
Oma lapseni syntyi sairaana ja on viettänyt elämästään suuren osan sairaalassa. Ja kyllä sanon, että elämän suurimpia tragedioita on pelätä lapsensa kuolevan silmiesi edessä.Tätä ei kukaan lapseton voi ymmärtää.[/QUOTE]

Olen pahoillani rankoista kokemuksistasi!
Itse en kuitenkaan koe näitä asioita "kilpajuoksuna", kenellä on rankinta kisana, enkä vähättele kenenkään tuskaa. Sinun kaverisi ei ollut sinulle ilkeä kun olit raskaana, miksi siis olet vieläkin katkera? Onhan hänellä ollut rankkaa, mutta on silti ilmeisesti ollut sinua kohtaan hienotunteinen. Ja jos on rankkaa, niin pitääkö se kokonaan peittää? Kokemuksesi ovat olleet vaikeita, enkä halua pahoittaa mieltäsi. Mietin vain, että voisitko ajatella näitä asioita siltä "toiseltakin" puolelta?

 

["Kenguru"]

Miksi ei-lapsettoman pitää pahoittaa mielensä lukemalla lapsettomien palstaa? Lapsettomalla on oikeus tunteisiinsa. Katkeruus, kiukku ja jopa viha ovat ihan normaaleja tunteita, ja keinoja käsitellä surua jota lapsettomuus aiheuttaa. Niitä ei ole tarkoitettu kenellekään muille kuin lapsettomille, eikä kukaan muu niitä ymmärrä. Mielestäni lapsettoman ei myöskään kannata puhua negatiivisista tunteistaan muille kuin niille jotka niitä ymmärtävät. Siksi vertaistukipalstat ovat korvaamattomia. Olisi vaan hyvä jos hedelmälliset naiset pysyisivät sieltä poissa, koska pahoittavat kuitenkin mielensä.

Katkeruus ei ole sairasta lapsettomuudessa. Silloin vasta se on sitä, jo sen kohdistaa ihan syyttömiin, eli naisiin joilla on lapsia.

Itse kärsin vuosikausia lapsettomuudesta. Kirjoitin omaa tunteidenpurkublogia, ja lisäksi kirjoittelin lapsettomien palstalla. KOSKAAN en puhunut negatiivista tunteistani niille joilla on lapsia. Olen jopa muutaman ystäväni lapsen kummi, yhden sylikummikin. En ole koskaan vältellyt lapsia, enkä tosiaan sanallakaan ilmaissut lapsia omaavalle että olisi jotenkin väärin että heillä on lapsia mutta minulla ei.

Ei kukaan voi kieltä ketään tuntemasta niinkuin tuntee. Eri asia on vaan, miten niitä tunteita näyttää ulospäin, vai näyttääkö ollenkaan.

Hyvin kirjoitettu! Allekirjoitan!

 

[Lapseton myös]

Ei, sinun ei missään tapauksessa kuulu kätkeä onneasi. Saat kirjoittaa asioistasi ja tuntemuksistasi fb:ssa ja liikkua ulkona lastesi tai vatsasi kanssa ilman että sinun tarvii tuntea syyllisyyttä siitä että jo omalla olemassaolollasi aiheutat pahaa mieltä jollekin lapsettomalle. Sinulla on lapsesi ja sinun kuuluukin nauttia heistä!

Kuitenkin varmasti löytyy heitäkin lapsettomia joille jo pienten lasten kanssa kulkevan äidin näkeminen tekee pahaa ja joita ahdistaa lukea kavereiden kirjoituksia fb:ssa. Siksi on hyvä että heilläkin on tuollaisia palstoja olemassa purkautumiskanavina. Että he voivat siellä vaikka kirota maanrakoon kaikki raskaanaolijat, ilman että heidän sitten tosielämässä tarvii millään lailla tuoda esiin noita -ehkä vain hetkellisiä - tunteitaan.

Uskon että valtaosa lapsettomista on ihan normaaliälyllä ja ajattelukyvyllä varustettuja ihmisiä. He ymmärtävät ettei toisten raskaudet ole heiltä pois ja että nuo kielteiset tunteet pikkulasten äitejä kohtaan johtuvat pääasiassa heidän omasta katkeruudestaan, ei näiden äitien toiminnasta. Purkamalla silloin jollekin vertaistukipalstalle ne pahimmat ajatukset voi olla helpottavaa huomata että on muitakin jotka aina hetkittäin tuntevat samoin. Jo heti tämän jälkeen voikin jo jättää melkoisen taakan niistä ikävistä ajatuksista taaakseen.

Tämä oli mielestäni hienosti kirjoitettu. Juuri näin itsekin ajattelen. Sen haluaisin myös kertoa ap:lle, että harva lapseton tuskin oikeasti toivoo mitään pahaa niille, keillä on lapsia.

 

[Madicken04]

Miksi ei-lapsettoman pitää pahoittaa mielensä lukemalla lapsettomien palstaa? Lapsettomalla on oikeus tunteisiinsa. Katkeruus, kiukku ja jopa viha ovat ihan normaaleja tunteita, ja keinoja käsitellä surua jota lapsettomuus aiheuttaa. Niitä ei ole tarkoitettu kenellekään muille kuin lapsettomille, eikä kukaan muu niitä ymmärrä. Mielestäni lapsettoman ei myöskään kannata puhua negatiivisista tunteistaan muille kuin niille jotka niitä ymmärtävät. Siksi vertaistukipalstat ovat korvaamattomia. Olisi vaan hyvä jos hedelmälliset naiset pysyisivät sieltä poissa, koska pahoittavat kuitenkin mielensä.

Katkeruus ei ole sairasta lapsettomuudessa. Silloin vasta se on sitä, jo sen kohdistaa ihan syyttömiin, eli naisiin joilla on lapsia.

Itse kärsin vuosikausia lapsettomuudesta. Kirjoitin omaa tunteidenpurkublogia, ja lisäksi kirjoittelin lapsettomien palstalla. KOSKAAN en puhunut negatiivista tunteistani niille joilla on lapsia. Olen jopa muutaman ystäväni lapsen kummi, yhden sylikummikin. En ole koskaan vältellyt lapsia, enkä tosiaan sanallakaan ilmaissut lapsia omaavalle että olisi jotenkin väärin että heillä on lapsia mutta minulla ei.

Ei kukaan voi kieltä ketään tuntemasta niinkuin tuntee. Eri asia on vaan, miten niitä tunteita näyttää ulospäin, vai näyttääkö ollenkaan.

Näin juuri. Itse en ole lapsettomuutta kokenut, joidenkin lapsettomuudesta kärsivien rinnalla kylläkin elänyt ja sitä kautta saanut hiukan aavistusta asiasta mutten siis ikinä voi sitä täysin ymmärtää.

Joskus olen jollekin tuollaiselle palstalle eksynyt, ihan jo uteliaisuudesta kun täällä niitä kirjoituksia kauhisteltiin. Itse en kyllä niistä järkyttynyt tai loukkaantunut millään lailla vaan tavallaan ymmärsin vähän paremmin ihmisiä jotka noita kirjoittivat. Siis juuri sitä että tuo on paikka missä voi kerrankin purkaa ulos sen kaiken pahan olon ja katkeruuden sellaisten ihmisten kesken jotka käyvät läpi samoja asioita.

En kuvitellut että niiden kamalimpien kirjoitusten takana olevat ihmiset jatkuvasti eläisivät siinä katkeruudessa ja kylväisivät sitä ympäriinsä, oikeasti tuntisivat suurinpiirtein vikaa kaikkia raskaana olevia läheisiään kohtaa jne. Vaan nimenomaan tuomalla tuolla ne pahimmat tunteensa julki jaksavat taas elää lapsiperheiden keskellä ja jopa ottaa osaa sen raskaanaolevan ystävän onneen.

Lapsettomuus on kieltämättä yksi elämän isoja tragedioita eikä niitä siihen liittyviä negatiivisia tunteita voi täysin kieltää. Siksi on hyvä löytää joku kanava missä niitä voi tuoda julki ilman että loukkaa läheisiään. Siksi on varmasti hyvä ettei lapsiperheelliset juuri noille palstoille eksy, varsinkaan jos kokee ne kirjoitukset loukkaavina.

 

[Chala]

Kyllä minusta lapsettomat ovat todella röyhkeä ihmislaji. Toivottavasti yksikään noin itsekäs ja röyhkeä ei saa lasta. Koska todellakaan noin itsekäs ja röyhkeä ei sitä ansaitse.

Sanoo ihminen jolle ei ole ollut mitään ongelmaa vähän nussia ja pamahtaa paksuksi? Olet vastenmielinen, empatiakyvytön pikkusieluinen ihminen, jollaisen ei todellakaan toivoisi jälkikasvulleen periyttävän tuollaista ahdasmielistä paskaa. Tekisi mieli sanoa että toivottavasti tuollainen itseriittoinen paska ei koskaan saa lapsia, mutta taitaa olla myöhäistä, eikä muutenkaan ole minun asiani tuomita kuka on tai ei ole kykenevä vanhemmaksi.

 

["vieras"]

Mua ahdistaa. Olen meinaan nyt vanhetessani huomannut tuntevani huomattavaa ahdistusta toisten onnesta. Ennen mulle ei tullut tällaisia kammottavia tunteita. Mitään vihaa mä en ole tuntenut, tai siis en edes tiedä ketä tässä pitäis niin vihata tai mitä. Onneks ahdistusta ei yleensä kestä kuin hetken, niis käännekohdissa. Ja sit elämä on taas jatkunut samalla tavalla ja tunteet on tosi positiivisia. Mua pelottaa, että mitä jos ahdistus jää ikuisesti päälle. Etten pääse sinuiksi sen kanssa, et kaikki ei saa niitä standardi onnentekijöitä. Voiku olis henkisesti kestävämpi.

 

["pieras"]

[QUOTE="vieras";22462482]Itsestäni ainakin tuntuu sille, että tämä lapsettomuus on ainoa aihe maailmassa joka koetaan yleisesti näin, että toisella on oikeus heittäytyä vaikka miten hävyttömäksi ja ilkeäksi piikitteleväksi kusiaivoksi - koska hän on lapseton.

Entä ne joilta on lapsi kuollut, tai joku muu läheinen, syöpäsairaat, syöpäsairaiden lasten vanhemmat, tai yleensäkin sairaiden lasten vanhemmat. Katkeruutta varmasti on heilläkin, mutta mikä kumma siinä on ikinä en ole kuullut, enkä nähnyt yleisesti missään heiltä mm. vihaketjuja ihmiskuntaa ja ystäviä , sukulaisia kohtaan. Että he alkaisivat kimpassa piikittelemään ja purkamaan katkeruuttaan, arvostelemaan, haukkumaan, vihaamaan.

Mutta kun nainen on lapseton . hänellä on oikeus? Olla ilkeä, kylmä, välinpitämätön kaikkea muuta kohtaan, kun hän ei vaoi saada sitä mitä haluaa. Lapsettoman haavat on niin syvät, että kukaan muu maailmassa ei voi ymmärtää ja kokea mitään yhtä pahaa, ja siksi on oikeus olla niin piittaamaton? Tuokin on niin itsekkäästi ajateltu, sillä jokaisella ihmisellä on omat haavansa, maailmassa on paljon epäoikeudenmukaisuutta joita moni joutuu jossain vaiheessa elämää kohtaamaan.

Tunteisiin jokaisella on oikeus, mutta kyllä tässä elämässä tarvitsee purra joskus huuleen, ettei kaikkea loukkaavaa päästele, varsinkaan ihmisille jotka ovat tärkeitä.

Olen huomannut, että tuo lapsettomuus riivaakin usein niitä ihmisiä jotka ovat tottuneet saamaan aina siihen asti elämää kaiken, eikä ole isommin tarvinnut missään asiassa pettyä. Kun ei sitten vuodessa lasta kuulukkaan, on maailmankirjat sekaisin ja ollaan ihmeissään kuinka kaikki ei käykään niin helpolla.[/QUOTE]

Joo joo, lapsettomuus johtuu siis siitä että on syntynyt kultalusikka suussa ja on aina saanut kaiken mitä haluaa!!

 

[Chala]

[QUOTE="pieras";22463390]Joo joo, lapsettomuus johtuu siis siitä että on syntynyt kultalusikka suussa ja on aina saanut kaiken mitä haluaa!![/QUOTE]

Toivottavasti tämän keksijä saa oikein palkinnon, lapsettomuuden ongelmahan on ratkaistu ja kaikki hoidot voidaan lakkauttaa, kunhan pidetään huoli että kenestäkään ei tule pilalle hemmoteltua niin paksuksi pamahtaminen käy kerran persettä jakamalla..

 

["Lapseton"]

..Minä vastaan, jos palstamammat haluavat oikeasti tietää mitä minä ajattelen lapsettomana elämästä.

 

["pilvi"]

[QUOTE="Kenguru";22463143]Olen pahoillani rankoista kokemuksistasi!
Itse en kuitenkaan koe näitä asioita "kilpajuoksuna", kenellä on rankinta kisana, enkä vähättele kenenkään tuskaa. Sinun kaverisi ei ollut sinulle ilkeä kun olit raskaana, miksi siis olet vieläkin katkera? Onhan hänellä ollut rankkaa, mutta on silti ilmeisesti ollut sinua kohtaan hienotunteinen. Ja jos on rankkaa, niin pitääkö se kokonaan peittää? Kokemuksesi ovat olleet vaikeita, enkä halua pahoittaa mieltäsi. Mietin vain, että voisitko ajatella näitä asioita siltä "toiseltakin" puolelta?[/QUOTE]

Olen ajatellutkin asioita monelta kantilta, olen ihaillut ystävääni että hän on ollut niin vahva ja iloinen oikeasti puolestani,kun olin raskaana.Toisaalta olen sitten myös pelännyt että onko hänellä oikeasti tosi paha olla ja yrittää vain esittää vahvaa...Tähän en kyllä usko, jotenkin luulen kuitenkin tuntevani hänet niin hyvin että huomaisin sen.

Ja en missään nimessä pidä näitä asioita kilpajuoksuna,kellä on rankinta jne.! Mutta usein vain lapsettomat kertovat tuntevansa , että lapsettomuus on suurin suru ja tragedia elämässä, ja että "lapselliset" eivät osaa arvostaa omaa elämäänsä lasten kanssa yms.

Mutta nämä on näitä asioita,että toinen ei tosiaan voi tietää toisen tunteita jos ei itse ole kokenut vastaavaa.Mutta en minäkään tunne katkeruutta niitä vanhempia kohtaan,joilla on terve lapsi.

 

["huoh"]

Sanoo ihminen jolle ei ole ollut mitään ongelmaa vähän nussia ja pamahtaa paksuksi? Olet vastenmielinen, empatiakyvytön pikkusieluinen ihminen, jollaisen ei todellakaan toivoisi jälkikasvulleen periyttävän tuollaista ahdasmielistä paskaa. Tekisi mieli sanoa että toivottavasti tuollainen itseriittoinen paska ei koskaan saa lapsia, mutta taitaa olla myöhäistä, eikä muutenkaan ole minun asiani tuomita kuka on tai ei ole kykenevä vanhemmaksi.

Peesaan!
Minusta on surullista, että vanhempina on tuollaisia kapeakatseisia ja ahdasmielisiä ääliöitä. Valitettavasti asennevamma siirtyy sukupolvesta toiseen ja sitä rataa tulee just niitä idiootteja, jotka eivät kunnioita toisia ja toisten omaisuutta pätkääkään.
Onnea vaan hänelle hänen valitsemallaan tiellä, voi olla, että ongelmat tulee esiin viimeistään silloin kun hänen lapsensa ovat teini-iässä.
Varmaan kivaa käydä lunastamassa oma pikku kusipääkakara poliisiasemalta...

 

[kiukuttaa]

Lapsettomat ovat isekkäitä. Lapsellilset kyllä tukevat lapsettomia, mutta itsekkäät lapsettomat eivät halua tukea äitejä ja isiä, lapsettomat eivät antaisi lapsiperheellisten tuntea väsymystä tai puhua siitä. Todella itsekkäitä.
lapsettomalla ei todellakaan ole mitään etuoikeutta omiin tunteisiin, joka menisi toisten tunteiden edelle. tai kieltää muita puhumasta omista asioistaan.

Musta tämä asenne tällä palstalla on aivan uskomaton. Ihmiset eivät nykyään halua asettua toisen asemaan, ja pitää sitä omaa turpaa vähän pienemmällä, kun näkevät että toisella on elämässä kipeä kohta. Koska aivan sataprosenttisen varmasti sun lapsiperhehuolesi ja raskausvaivasi eivät ole elämässäsi samanlainen kipupiste kuin lapsettomalle se oma lapsettomuus. Huomaa, että olet itsekäs äiti-ihminen jolle lapset ovat tulleet suunnilleen aivastamalla. Et todellakaan näe mitään muuta kuin sen oman ja korkeintaan lastesi navan. Ja ei, en ole lapseton.

 

[alkuper.]

Miksi ei-lapsettoman pitää pahoittaa mielensä lukemalla lapsettomien palstaa?

Siksi, että minäkin olen ihminen jolla on tunteet. Ei aina mitenkään rationaalisia tunteita vaan tunteita jotka tulevat ja menevät. Ja osa jääkin vaikka mitään järkeä siinä ei olisi.

Koko ketjuni pointti voisi olla, näin paljon kokeneen mutta lapsensa helposti alulle saaneen näkökulmasta, että miksi minä en saa loukkaantua lapsettoman ajatuksesta?

Miksi hän saa loukkaantua minusta, mutta minä en hänestä?

 

[alkuper.]

Sanoo ihminen jolle ei ole ollut mitään ongelmaa vähän nussia ja pamahtaa paksuksi? Olet vastenmielinen, empatiakyvytön pikkusieluinen ihminen, jollaisen ei todellakaan toivoisi jälkikasvulleen periyttävän tuollaista ahdasmielistä paskaa. Tekisi mieli sanoa että toivottavasti tuollainen itseriittoinen paska ei koskaan saa lapsia, mutta taitaa olla myöhäistä, eikä muutenkaan ole minun asiani tuomita kuka on tai ei ole kykenevä vanhemmaksi.

Chala et sinäkään nyt kovin reilu ole. Se, että minäkin saan lapsen alulle suht helposti, ei se tee elämästäni muuten sen helpompaa. Eikä minusta sinullakaan ole oikeutta sanoa noin! Jos sanoisin lapsettomista, tai vaikka sinusta samoin, niin kaikki olisivat pian haukkumassa minut maan rakoon koska kehtasin noin sanoa.

Mutta sinä saat sanoa pahastikin, koska olet ollut lapseton? Ei näin, eihän?