En ymmärrä pariskuntia, jotka eivät saa matkustaa ilman puolisoa minnekään

["huhhuh"]

Kyllä meillä on vähän pakko keskustella hyvissä ajoin pidemmistä menoista ihan käytännön syistä. Mä teen vuorotyötä ja jos mies haluaa lähtee jonnekki niin joko se puhuu mulle ajoissa tai hommaa itse hoitajan. Meillä ei niitä lähellä ole.

Meillä saa mennä. Ikinä en oo menoista kieltäny enkä oo aatellu alottaa. Jos itse on rahansa säästäny niin ADJÖ! Vien vaikka kentälle.

Mies on ollu nyt käyny viime vuosina Lissabonis, 2x toscanassa ja nyt viimeisin oli firman pikkujoulut Alpeilla. Duunipaikka on noi kustantanu joten ei meidän perheen budjetista oo noi reissut ollu poissa.

Viimeks kyllä kävi rasittamaan koska ku mä lähin töiden jälkeen meidän pikkujouluihin ( työkaverille syömään ) niin mies oli naama väärinpäin ja sit itse lähti alpeille 3pväks laskettelemaan. Tosin kyllä sai kuulla asiasta et ei kannata olla naama väärinpäin mun menoista.

Meillä saa mennä molemmin puolin ja yhdessäki mennää ku päästään.

Niinkuin joku tuolla sanoiki et minä olen edelleen yksilö jolla on omat menot ja tarpeet.

just ja toiko on tervettä että mies lähtee kostoksi alpeille kolmeksi päiväksi....

 

[Criminal Mind]

Lupaa ei kysytä mutta kyllä sillai keskustellaan että esim mun poissaollessa miehellä on sellanen työtilanne että ehtii muksut hoitaan. Jos ei niin pitää osata valjastaa mummoja remmiin

 

[Mep]

Mä en ainakaan voi kieltää matkatöitä tekevää matkustamasta ;-)

Vaikka harmittaisikin joskus... Vähemmän matkaillaan erikseen, mutta sitäkin 1-2 krt vuodessa. Ne on sitten jotain Tukholma/ Tallinna osastoa pari pv.
Pääsääntöisesti lomat matkustamme koko perheen kesken tai miehen kanssa kaksin.

 

[Ego]

Me ei varsinaisesti lomailla miehen kanssa...siis sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta harrastuksessamme reissaamme jonkin verran ja se on ihan kivaa. Kerran tai kaksi vuodessa menemme erikseen kavereiden kanssa vaikka risteilylle.

 

[Madicken04]

No mun mielestä varsinkin perheellisenä on ihan aiheellista kysyä toiselta lupa. Kun kyse on kuitenkin perheen rahoista ja siitä, että toinen jää sitten lasten kanssa yksin siksi aikaa.

Ei se luvan kysyminen sitä tarkoota, että automaattisesti kielletään vaan asiasta neuvotellaan ja yhdessä mietitään mikä on parasta kaikille.

Mun mielestä kummallista jos perheellinen ihminen ominpäin päättää, että hän lähtee nyt matkalle eikä kysy mitä toinen ajattelee. Parisuhteessa ja perheellisenä pitää tajuta, että pitää tehdä kompromisseja eikä yksin päätetä asioosta. Jos ei tuota kestä, niin ehkä on parempi elää yksin.

Peesi tähän!

Lupa ja lupa nyt on vähän hassu ajatus, siis että aikuisen ihmisen tarvisi kysellä toiselta lupaa menemisiinsä, mutta kun siis ollaan perheellisä ja lapsiakin kuvioissa niin kyllähän sitä olisi hyvä että asioista voisi sopia yhdessä.

Meillä joka viikkoon kuuluu nykyisin n. 1-3 erilaista kuntoutus/lääkärikäyntiä lapsille. Siihen päälle miehen yötyö, itse olen tällä hetkellä kotona vauvan kanssa mutta vielä muutama kuukausi sitten minun vuorotyönikin teki omat haasteensa. Siis eli lasten päiväkoti ei ollut aina auki kun olin itse töissä, jos mies silloin olisi keksinyt jättää minut yksin kotiin pariksi viikoksi noin vain niin siinä olisi pitänyt kyllä kalenteria selailla jokunen kerta ja soitella lastenhoitajien perään jne. Siksi lyhyellä varoitusajalla tällaiset "Mä lähden Matin kanssa keskiviikkona pariksi viikoksi Espanjaan"-jutut eivät kuulosta minun korviini hyvältä. Joku risteily tai muuten parin päivän reissu on ihan ok, jos on itse sitä ennen katsonut ettei ole mitään pakottavaa syytä olla kotona tuolloin. Eli sen voi ilmoittaa noin vain.

Toki järkeä voi käyttää ilman että se on toisen hirmuvallan alla elämistä. Eli ennen päätöstä lähteä jonnekin tosissaan katsoo että ajankohta on sellainen että toinen pärjää sen ajan kotona ilman isompia ongelmia ja että reissu on myös budjetiltaan sitä luokkaa että sopii sen hetkiseen taloudelliseen tilanteeseen. Ja tämä siis toimii molemmin päin.

 

[Coffee Break]

Meillä saa mennä, mutta eipä tuota ole tullut kovin paljoa tehtyä kumpaisenkaan puolesta. Mies on muutamia koulutuksia käynyt ulkomailla ja oleillut sitten huvikseen muutamia päiviä perillä. Mun puolesta saa mennä miten menee _kunhan muistaa tuoda kivoja tuliaisia_ :ashamed:

 

[Madicken04]

Sanotaan vielä että meillä tuo "luvan kysyminen" ei niinkään liity pariskuntana elämiseen vaan lapsiin. Ennen lapsia ja vielä esikoisen vauva-aikana pystyi kumpi hyvänsä noin ilmoittamisella lähtemään jonnekin. Tosin ei silloinkaan kovin usein noita reissuja ollut.

Nyt kun lapsia on enemmän ja arjen palapeli monimutkaisempi pidän tärkeänä kuunnella myös toista osapuota joka silloin jää yksin vastaamaan kaikesta. Meillä mies on vielä vähän huolimaton kalenterinsa kanssa, ei aina muista kirjata ylös kaikkia lasten menoja ja saattaa siis katsoa jonkun ajankohdan olevan hänelle passeli mutta kun katsotaan minun kalenteriani se ei enää sitä olekaan. Toki kompromisseja tehdään ja jos mies haluaa tosissaan jonnekin reissuun niin sitten ruvetaan tarpeenmukaan hankkimaan lastenhoitajia siksi ajaksi kun niitä tarvin.

 

[ulkonainen]

No totta kai noista lomista keskustellaan kotona, ei kai kukaan nyt ole noin vain lähdössä

No mina ainakin olen "noin vain lahdossa". Mies ilmoittaa sitten jos hanella on jo jotain muuta sovittu samaan ajankohtaan.

 

[dosmi]

Meillä mies vielä maksaa mulle viikon matkan etelään.

 

[tarkka]

Kukaan kumppaniaan kunnioittava ei lähde useamman päivän reissulle pohtimatta juttua sen kumppanin kanssa. Molemmat saavat vapaasti ilmaista mielipiteensä siitä, haluaako toisen lähtevän.

 

[Leukistinen aksolotli]

En kyl ikipäivänä lähtis mieluummin kaverin kanssa pariisiin, kuin miehen kanssa matkalle. Kavereiden kanssa mennään johonkin ruotsiin tai tallinnaan. Jos rahat on yhteiset, niin kyllä niillä halutaan tehdä yhteisiä asioita.

No, mulla oma mies onkin aina valinta numero yksi. Se on mun paras ystävä. Siksi kaverin kanssa pariisissa tuntuisi vaan ajan tuhlaukselta.

 

[*]

Joo täs tuntuu menevän puurot ja vellit sekasin... On eri asia kysyä "lupa" minkä toinen evää kuin keskustella kumppanin kanssa esim lapsen hoidollisista jutuista ja suunnitella sopivaa ajankohtaa matkalle...

Mä en koe että mä tarvin lupaa, eikä mies koskaan mua kieltäiskään lähtemästä ja mielelläni käynkin vielä reissuilla ystävien kanssa.. Mutta kun muodostaa perheen kahden lapsen ja miehen kanssa niin se vaatii niitä käytännön järjestelyjä osakseen.. Siksi ainakaan mä en voi noin vain lähteä vaikkei mies mua kieltäiskään...

Edelleen mä en ymmärrä niitä jotka eivät saa (lupaa) matkustaa mihinkään ilman puolisoa...

 

[ulkonainen]

Kukaan kumppaniaan kunnioittava ei lähde useamman päivän reissulle pohtimatta juttua sen kumppanin kanssa. Molemmat saavat vapaasti ilmaista mielipiteensä siitä, haluaako toisen lähtevän.

En vain ymmarra miksi se toisen mielipide olisi "en halua sinun lahtevan". Aika itsekasta olisi.

 

[chrissy]

[QUOTE="huhhuh";22984068]just ja toiko on tervettä että mies lähtee kostoksi alpeille kolmeksi päiväksi....[/QUOTE]

ne oli firman pikkujoulut.. matkakohteen saivat tietää vasta kentällä

 

[ulkonainen]

En kyl ikipäivänä lähtis mieluummin kaverin kanssa pariisiin, kuin miehen kanssa matkalle. Kavereiden kanssa mennään johonkin ruotsiin tai tallinnaan. Jos rahat on yhteiset, niin kyllä niillä halutaan tehdä yhteisiä asioita.

No, mulla oma mies onkin aina valinta numero yksi. Se on mun paras ystävä. Siksi kaverin kanssa pariisissa tuntuisi vaan ajan tuhlaukselta.

Meillakin on yhteiset rahat mutta silti niita riittaa myos miehen tai minun omiin matkoihin. Ihmeellinen asenne etta ystavan kanssa vietetty matka olisi tuhlausta, et taida paljoa ystaviasi arvostaa?

 

[Leukistinen aksolotli]

Meillakin on yhteiset rahat mutta silti niita riittaa myos miehen tai minun omiin matkoihin. Ihmeellinen asenne etta ystavan kanssa vietetty matka olisi tuhlausta, et taida paljoa ystaviasi arvostaa?

Jos on varaa mennä ulkomaille, niin kyl mä vietän sen matkan mieluiten miehen kanssa. Mieluummin vietetään aikaa yhdessä, varsinkin jos on tollasesta kalliimmasta kyse. Kyl mun kaveritkin enemmän puolisoidensa kanssa menee.

 

[ulkonainen]

Jos on varaa mennä ulkomaille, niin kyl mä vietän sen matkan mieluiten miehen kanssa. Mieluummin vietetään aikaa yhdessä, varsinkin jos on tollasesta kalliimmasta kyse. Kyl mun kaveritkin enemmän puolisoidensa kanssa menee.

Ok, ikava asenne vain jos kallisarvoisen ystavan kanssa vietetty aika on tuhlausta. Pieni vinkki, ala ikina petaa elamaasi vain yhden ihmisen varaan, mita tahansa voi kayda ja onko sitten koko loppuelama "tuhlausta"?.

 

[fifiia]

Itse en ole törmännyt siihen että mies varsinaisesti kieltäisi yksin matkustamisen tai lomailemisen. Mutta ainakin omassa kielen käytössäni voi sanoa että ei puoliso anna mun lähteä silloin ja silloin. Periaatteessa voin sanoa niin myös silloin kun on sovittu että lomaillaan yhdessä ...vapaata on sen verran vähän että mieluiten yhdessä, silloin kun lomailu onnistuu.

Ymmärtäisin tai ainakin hyväksyisin asian myös jos ystävä asian tuolla tavalla ilmaisisi. Eriasia olisi jos oikeasti pitäisi huolestua siitä että ystävä ei voi itse päättää menemisistään ylipäänsä tai hänen puolisonsa kyttää hänen tekemisiä.

 

[Leukistinen aksolotli]

Ok, ikava asenne vain jos kallisarvoisen ystavan kanssa vietetty aika on tuhlausta. Pieni vinkki, ala ikina petaa elamaasi vain yhden ihmisen varaan, mita tahansa voi kayda ja onko sitten koko loppuelama "tuhlausta"?.

Mä en elä sillä periaatteella, että petaisin elämääni jotain varten. Mulla on aikaa matkustella mun miehen kanssa ja teen sitä ja hän on matkaseura nro 1. en laita niitä rahoja kavereiden kanssa matkusteluun. Jos mä menen matkalle, miksi mun pari jäisi kotiin?

 

[ulkonainen]

Mä en elä sillä periaatteella, että petaisin elämääni jotain varten. Mulla on aikaa matkustella mun miehen kanssa ja teen sitä ja hän on matkaseura nro 1. en laita niitä rahoja kavereiden kanssa matkusteluun. Jos mä menen matkalle, miksi mun pari jäisi kotiin?

Koska on joskus ihan virkistavaa olla erossa . Distance makes the heart grow fonder.

 

[Leukistinen aksolotli]

Koska on joskus ihan virkistavaa olla erossa . Distance makes the heart grow fonder.

Kaikki eivät tarvitse etäisyyttä suhteen pitämiseksi kasassa. Mut joillain on ehkä vapaa-aikaa jarahaaniin paljon että voi mennä kaverin kanssa pariisiin ja vielä puolison kanssa dubaihin ja jää vielä aikaa lomailla lastenkin kanssa.

 

[plm]

Ei kai kyse tarvitse olla jostain kalliista Dubain tai Pariisin matkoista.
Mä vietän tyttöjen mökkiviikonloppujakin täällä Suomessa tai käydään toisillamme yökylässä (eri paikkakunnilla asuvat) ilman puolisoita. Lasken nekin matkailuksi.

 

[Leukistinen aksolotli]

Ei kai kyse tarvitse olla jostain kalliista Dubain tai Pariisin matkoista.
Mä vietän tyttöjen mökkiviikonloppujakin täällä Suomessa tai käydään toisillamme yökylässä (eri paikkakunnilla asuvat) ilman puolisoita. Lasken nekin matkailuksi.

Jaa... Tommosethan on kivoja. Kauheaa olisi, jos ei saisi lupaa tuollaiseen.

 

[Mummomainen]

Jaa... Tommosethan on kivoja. Kauheaa olisi, jos ei saisi lupaa tuollaiseen.

Siitä tässä on juuri kyse. On olemassa pariskuntia, joiden mies/nainen ei laske toista minnekään pidemmälle reissulle (joka voi olla niinkin lyhyt kuin yksi yö). Tällaista pakottamista en voi ymmärtää, että kun mennään naimisiin tai avoliittoon niin minnekään ei saisi enää mennä ilman puolisoa. On eri asia jos ei halua mennä, mutta on oikeasti olemassa perheitä, jossa toinen ei saa mennä, vaikka haluaisikin.

 

[vierailija15]

Jos vaikka nainen haluaisi lähteä Pariisin ystävänsä kanssa niin mies ei anna lupaa. Ylipäänsä en ymmärrä tuota, että täytyy kysyä matkaan lupa toiselta. Aina täytyisi matkustaa yhdessä, en tajua tällaista.

Joo. Pariisi on aika romanttinen kohde, kai sinne haluaisi nimenomaan kumppaninsa kanssa mennä? Entäs sellainen tilanne, kun mies on sopinut tapaavansa toista naista tässä lomakohteessa ja tästä asiasta on täysi varmuus? Päästäisitkö tällöin miehen menemään matkakohteeseensa yksin, kun mies kerran haluaa lomailla yksin? Vai olisiko siinä itseasiassa eron paikka?