vieras
En itsekään olisi ikinä kuvitellut voivani tehdä aborttia, mutta niin tein. Tosin vasta rv 11, kun oikeasti yritin sinnitellä että voisin pitää lapsen. Olin juuri päässyt eroon narsistimiehestäni kun tulin raskaaksi. Meidän suhde oli aiheuttanut mulle vakavan masennuksen ja kovat traumat nyt vielä vuosienkin jälkeen. En olisi kyennyt pitämään huolta lapsesta, koska en pystynyt pitämään huolta itsestänikään. Lisäksi tälle miehelle lapsen saaminen ei olisi edesauttanut "parantumistani", siitä mitä hän teki itsetunnolleni jne. En pystynyt rakastamaan lasta, sille en voinut mitään vaikka kuinka yritin. Se muistutti vain hänen isästään ja hänen tekemistään kauheuksista. En koe että olisin tehnyt väärin tai oikein. Se oli vain tehtävä.