Onhan heissä tosiaan hyvääkin, mutta niin on muissakin uskontokuntien edustajissa. Olisin vieläkin jt mikäli näitä ankaria erottamissysteemejä ei olis ja hylkäämisiä.
Voisin jopa uskoa tulevaan paratiisiin jne.
Kaikkein parhain muistoni on se, kun käytiin maalla pitkillä koko päivän kestävillä saarnaamisreissuilla, oli eväät mukana joita sit pysähdyttiin syömään metsän siimekseen. ja isä piti polvella ja kertoi miten jumala jehova on luonut tämän kauniin metsän jne. Tai kun vein isälle eväitä työmaalle pellolle, ja sain juoda termarista kahvia ja maistella voileipiä.
Mutta se oli sellaista lapsen viattomuutta ja satua se.
Kun kasvoin isommaksi ja kyseenalaistin asioita, tunsin että minut hylättiin. Ei enää ollut tunne, että olen arvokas sellaisena mitä olen. Kun täytin 10, tuli aika pitää kokouksessa harjoitusnäytelmiä, "esitelmiä" eli mun piti valmistella itse se ja keksiä aihe jne.
No enhän mä tiennyt mistään mitään joten keksin jotain ja sitten ISÄ korjaili sen ja sain aina jokaisesta vihkooni merkinnän H, joka siis tarkoittaa hyvä. Siellä on tapana arvostella nämä ja sit saa sen merkinnän omaan vihkoonsa.
Samoin kentällä käymiset pitää raportoida, jos käy liian vähän tai ei ollenkaan, on ns hyödytön seurakunnalle, puhutaan virallisesti " toimettomasta"
toimeton on vähän kuin jo erotettu, eli kaikki käytännössä karttaa sen seuraa.
Kerran radiossa tuli kuunnelma yhdestä naisesta joka oli joskus erotettu ja nykyään tekee Afrikassa kehitysmaissa hyväntekeväisyystöitä, jt:t oikein mainosti että kuunnelkaa nyt miten luopio puhuu.
Jt:t eivät kestä yhtään kritiikkiä vaan kutsuvat luopioiksi niitä jotka arvostelevat heitä. ( erotettuja ) Opettavat jo pienestä pitäen että nämä luopiot ovat saatanan asialla ja he vain valehtelevat ja keksivät juttuja eikä heitä pidä kuunnella, koska muuten voi tulla samanlaiseksi eikä saa ikuista elämää.
