En jaksa tätä enää... meidän pieni poika sairas vakavasti

  • Viestiketjun aloittaja Harmaaksi muuttunut
  • Ensimmäinen viesti
Ap:lle voimahalit ja ymmärrystä tuskaasi.
Siskoni poika kuoli vähän aikaa sitten vaikeaan sairauteen 3 vuotiaana ja voin vain kuvitella sinunkin tuskasi, jota käyt läpi. myös siskoni eli nuo 3 vuotta tietäen että loppu on lähellä.

Joskus elämä on niin epäreilua, mutta voin sanoa että siskoani ainakin helpotti kun hän sisäisti asian että viimeiset ajat (päivät) vietetään täysillä eläen ja lapselle kokemuksia luoden, täynnä rakkautta ja iloa... illat ja yöt sitten itkien
 
:hug: . Sanoja ei paljon ole, ehkä se ei nyt olekaan tärkeintä. Yritä jaksaa nauttia niistä hyvistä hetkistä, mitä saatte vielä yhdessä viettää. Olen hoitanut INCL-lapsia, ihania sellaisia, mutta sitä sairautta ei kenellekään toivoisi, eikä kenellekään vanhemmalle toivoisi INCL-lasta. Niin rakkaita kuin ne joka tapauksessa ovatkin.
 
Miima
Voimia ja jaksamista tosi paljon. Tiedän miten tyhmältä kuulostaa sanoa, että nauttikaa pojastanne nyt kun hän on vielä tässä, mutta muuta en osaa sanoa. Eihän kukaan meistä tiedä, vaikka tämä päivä olisi viimeinen kelle tahansa. Nyt kun sinä tiedät, että aikaa ei ole paljon, sinun on sentään mahdollista tehdä poikasi lyhyestä elämästä kaunis...sellainen aika, jota voi lämmöllä muistella myöhemmin, vuosien päästä. Vanhempani ovat menettäneet esikoisensa hiukan samalla tavoin ja tiedän heihin koskevan edelleen ajoittain, 30.n vuodenkin jälkeen, mutta elämä on jatkunut eikä heidän elämänsä ole mikään loputon murhe, vaikka en voi edes kuvitella kuinka paljon lapsen menettäminen voi koskea.
Suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä vertaistukijärjestöön, sellainen varmasti on... sitä kautta kuulisitte muiden kokemuksia ja vositte jakaa tuntemuksia sellaisten ihmisten kanssa, jotka tietävät miltä teistä tuntuu.

Itsekkin olen joutunut käymään läpi pelon siitä, että lapseni olisi vakavasti sairas. Omalla kohdallani mahdollisuus vakavaan sairauteen lapsella oli vain 10 prosentin luokkaa, mutta muistan järjettömän pelon, jota koin odottaessani testituloksia. Olin koko raastavan kuukauden aivan lamautunut pelosta, enkä voi edes kuvitella millaiselta olisi tuntunut, jos lapsi olisi ollut sairas...

Toivon teille valon pilkahdusta, jospa elämässä vielä olisi toivoa...joskus....vaikka nyt ei siltä tunnukkaan.

Kauniita hetkiä toivotan.
 
Voimia teille paljon!
Mä täälä suren mun mummuni kuolemaa, enkä osaa edes kuvitella miltä tuntuu katsella kun oman lapsen elämä luisuu pois. Mummunkin pois luisuminen teki ihan hirveän pahaa, joten tuskasi on varmasti monin kertaisempi. :'(

Koita jaksaa, ja yritä nauttia päivistä, päivä kerrallaan, vaikka varmasti vaikeaa onkin!. :hug: :hug:
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja OneStepCloser:
Voimia teille paljon!
Mä täälä suren mun mummuni kuolemaa, enkä osaa edes kuvitella miltä tuntuu katsella kun oman lapsen elämä luisuu pois. Mummunkin pois luisuminen teki ihan hirveän pahaa, joten tuskasi on varmasti monin kertaisempi. :'(

Koita jaksaa, ja yritä nauttia päivistä, päivä kerrallaan, vaikka varmasti vaikeaa onkin!. :hug: :hug:
Paljon voimia teille.. Ei osaa sanoa mitään,pahalta tuntuu.. Pitäis vaan itekin aina kun lapsensa kanssa takkuaa ja on hermot kireellä,niin muistaa että mitä jos se yhtäkkiä ei olisikaan siinä,sitä harvoin muistaa. Voimia!!
 
Toivon sinulle, perheellesi ja etenkin pienelle pojallesi vielä monta hyvää hetkeä. Halit ja pussaat poikaa koko loppuelämän varastoon ja keräätte kauniita muistoja siltä ajalta mitä saatte yhdessä viettää.
Sitten kun poika jokin päivä lähtee teidän luotanne pois, hän pääsee varmasti hyvään huomaan tuonne ylös, ja on hyvä olla .

Hirveästi voimia teille tämän suuren surun keskellä :heart:
 
tähän on vaikea sanoa mitään lohduttavaa, mutta olette ajatuksissani ja haluan lähettää enkeleitä teidän perheellenne ja rukoilen ,että jaksatte käydä tämän läpi edes jollakin tavoin.
elämä on välillä niin epäreilua ja kamalia asioita tapahtuu.
en pysty edes kuvittelemaan miltä sinusta ja miehestäsi tuntuu :'( :hug:
 

Yhteistyössä