En jaksa tätä enää... meidän pieni poika sairas vakavasti

Itku tuli. Tuollaista kohtaloa ei toivo edes pahimmalle viholliselle. Mitään kamalempaa ei ole kuin pleko ja toisaalta tieto siitä että lapsensa voi menettää milloin tahansa.
Voimia koko perhelle ja koittakaa jaksaa kaiken keskellä :hug: :hug:

 

Luin ketjua mutta en ymmärtänyt mikä ap:n lapsella on?

 

Luin ketjua mutta en ymmärtänyt mikä ap:n lapsella on?

kirjotusvaiheessa epäily incl-tyyppisestä taudista

 

:hug:

 

:hug: mitähän ap:lle ja hänen lapselle kuuluu? jaksamista ja enkeleitä rinnallenne kulkemaan. :hug:

 

paljon voimia keräämään niitä yhteisiä muistoja :hug:

:'(

 

Onko ap:sta kuulunut mitään?

 

Sammaa oon täälläkin miettiny, että kuinkahan ap ja hänen perheensä jaksaa.

Voimia :hug:

 

Mun murheet on pientä teihin nähden,oikein alkoi hävettää ku valitan jostain murkkupojasta.....Voimia ja jaksamista!!! :hug:

 

Minusta tuossa incl-sivulla oli sanottu maailman tärkein asia: "Jokainen elämä, lyhyt taikka pitkä, on yhtä arvokas ja merkityksellinen". Kukaan meistä ihmisistä ei pysty vaikuttamaan joihinkin asioihin, vaikka kuinka haluaisi.

 

Todella väärin, ensin annetaan toivoa ja sitten vedetään matto jalkojen alta.. :'( Jaksamista ap:lle! :hug:

 

Luulisin, että vertaistuki on se, millä on jotakin merkitystä. Yhdistyksen kautta varmaan löydät sellaista.

Hirveä juttu, kerta kaikkiaan. Toivon, että jostakin löydät voimia. :hug:

 

Huomasin juuri että jotkut oli pohtineet, että mitä meille kuuluu. Ei paljon parempaa, lopullista diagnoosia yhä odotellaan. Huomista päivää ei halua edes miettiä. Teeskennellään vaan keskenämme, että kaikki on hyvin. Se sentään helpottaa. Sairaalakäynnit on kauheita kun lääkärit viipottaa valkosissa takeissaan synkän näkösinä eikä anna toivoa. Käskevät valmistautua myös pahimpaan. Olen nin hirveän kateellinen nille kaikille, joilla on terve lapsi. Tai vaikka sairas, mutta sellanen josta ei tarvitse luopua heti kohta... Tuntuu niin tyhmältä, että miksi meidän poika ei ansaitsisi elää? Niin iloinen ja reipas, hyväntuulinen.
Mutta kiitos kaikille tuesta. En ole juuri muuuta vertaistukea hakenut kun ei vielä tiedetä mikä on diagnoosi. Sitten on varmaan hakeuduttava johonkin sopeutusvalmennukseen, ei tästä muuten selvitä. Mutta kiitos teille kaikille, helpottaa kun voi tämän edes jollekin sanoa.

 

Täällä mä itken ihan kamalasti. Eihän tollasta voi tapahtua kenellekään, eihän??? Voimia kovasti! En osaa muuta sanoa...

 

:'( :hug: Mä oon sanaton..

 

voimia

 

voimia koko ap:n perheelle.

 

:hug: :hug: :hug:

 

Voimia ap:n perheelle. Suukkoja ja haleja pienokaiselle. :hug:

 

Voimia, niin minäkin sanon. Mutta mun mielestäni teidän ei edes tarvitse jaksaa tuollaista koettelemusta. Kait ihmisellä on lupa ihan tuupertuakin, jos taakka on "liian" suuri. Tuupertunut ihminenkin voi kuitenkin toipua ja nousta uudelleen

Hirmu surullista..

 

Voimia ap:lle, aivan kamalaa. :hug: :hug: :hug:

 

voi ei, en voi edes kuvitella tuskaa, voimia!!!

 

kauheeta.. :'( :'( noi on niin ikäviä juttuja. paljon paljon voimia ap:lle ja hänen perheellensä. :hug: en täysin voi kuvitella miltä teistä vanhempina tuntuu,mutta ihan riipaisee sydäntä pelkkä ajatuskin siitä että omalle lapselle tapahtuu jotain. tukekaa toisianne ja antakaa lapsellenne paljon rakkautta. voimia teille :hug:

 

Voimia, muuta en osaa sanoa :hug: :hug:

 

:'( :'( :hug: :hug: