En jaksa lastani.

["vieras"]

Mä olen näiden vuosien aikana pyöritellyt päässäni ihan kamalaa ajatusta. Jos lapseni ei olisi omani,niin en luultavasti pitäisi hänestä ihmisenä lainkaan. Enkä edes vaivautuisi yrittämään. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta maailmassa,mutta välillä hän tekee siitä niin jumalattoman vaikeaa. Eikä oikeastaan edes välillä vaan koko ajan. Jatkuvasti. Joka päivä.

Tuntuu että elämä on pelkkää taistelua,itkua ja hammasten kiristystä. Riitelyä,huutamista,vääntämistä,valtataistelua,pelkkää paskaa. Ihan sama mitä yrität niin mikään ei koskaan kelpaa,mikään ei ole hyvin. Tuo lapsi ei kunnioita mitään eikä ketään,ei osaa arvostaa mitään,ei osaa olla tyytyväinen yhtään mihinkään. Perusnegatiivinen rasittava riivinrauta joka vie huoneesta hapen pelkällä läsnäolollaan.

Jos joskus yrittää järjestää perheelle jotain mukavaa niin onko se oikein että yksi ihminen saa pilata kaiken omalla temppuilullaan ja vittumaisuudellaan? AINA,JOKA IKINEN KERTA.

Oli vaan pakko purkaa ajatuksia ja päästää höyryjä.. ehkä huomenna jaksan taas.

 

["vieras"]

Minkä ikäinen lapsi?

 

["a.p"]

7v

 

["vieras"]

Joku mennyt kasvatuksessa vikaan..?

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";26681496]Joku mennyt kasvatuksessa vikaan..?[/QUOTE]

Voi olla. En kuitenkaan ole koskaan tuntenut vastaavia tunteita noiden 6v ja 4v kanssa. Esikoisen kanssa on taisteltu koko hänen pieni ikänsä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26681496]Joku mennyt kasvatuksessa vikaan..?[/QUOTE]

Tuo asenne saa kyllä karvat pystyyn. En tiedä ovatko näiden kommenttien päästelijät ihan todella yksinkertaisia vai mikä... Lapset kun ovat niin erilaisia. Saman perheen sisällä voi kasvaa yhdestä oikea herran terttu ja toisesta mieletön kriminaali - eipä se ole aina kasvatuksesta kiinni.

Toki on niitäkin tapauksia, jotka eivät oikeasti opeta lapsilleen oikeaa ja väärää, antavat huonoa esimerkkiä ja laiminlyövät muutenkin. Mutta jos lapsi on vilkas, kolttosia tekevä tai epäkunnioittava, ei se välttämättä ole "huono kasvatuksen" tulosta.

Itsellä todella vilkkaat pojat ja aika ajoin ottaa todella kovaa päähän ja tekisi mieli myydä lapset johonkin kiinalaiseen orjatyötehtaaseen (en oikeasti sitä kyllä tekisi). Varsinkin niinä päivinä lapset ottaa todella aivoon, kun kauppa reissu menee plörinäksi ja ihmiset mulkoilevat arvostelevasti ympärillä.

Jaksamista sinulle ap. Toivottavasti jaksat vaan määrätietoisesti yrittää - kyllä muksusta vielä hyvä tulee <3

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";26681548]Tuo asenne saa kyllä karvat pystyyn. En tiedä ovatko näiden kommenttien päästelijät ihan todella yksinkertaisia vai mikä... Lapset kun ovat niin erilaisia. Saman perheen sisällä voi kasvaa yhdestä oikea herran terttu ja toisesta mieletön kriminaali - eipä se ole aina kasvatuksesta kiinni.

Toki on niitäkin tapauksia, jotka eivät oikeasti opeta lapsilleen oikeaa ja väärää, antavat huonoa esimerkkiä ja laiminlyövät muutenkin. Mutta jos lapsi on vilkas, kolttosia tekevä tai epäkunnioittava, ei se välttämättä ole "huono kasvatuksen" tulosta.

Itsellä todella vilkkaat pojat ja aika ajoin ottaa todella kovaa päähän ja tekisi mieli myydä lapset johonkin kiinalaiseen orjatyötehtaaseen (en oikeasti sitä kyllä tekisi). Varsinkin niinä päivinä lapset ottaa todella aivoon, kun kauppa reissu menee plörinäksi ja ihmiset mulkoilevat arvostelevasti ympärillä.

Jaksamista sinulle ap. Toivottavasti jaksat vaan määrätietoisesti yrittää - kyllä muksusta vielä hyvä tulee <3[/QUOTE]

Kiitos :heart:

 

["tiia"]

Pidä itsestäsi parempaa huolta niin jaksaa paremmin...

 

["a.p"]

[QUOTE="tiia";26681580]Pidä itsestäsi parempaa huolta niin jaksaa paremmin...[/QUOTE]

Kertoisitko mikä mun nykyisissä elintavoissa on vikana?

 

["kolmen äiti"]

Lapsi huomaa asenteesi häntä kohtaan. Mitä jos ihan määrätietoisesti muuttaisit mieltäsi. Etkä sallisi huonoa käytöstä lapseltasi. Se on väärin myös häntä kohtaan. Ei kukaan halua olla perheen syntipukki.

Jossain kasvatusoppaassa oli mielestäni hyvin sanottu, että vanhemman ei pidä sallia lapsensa käyttäytyvän huonosti ja syyllistävän häntä sen jälkeen.

--- Itselläni on kolme lasta ja aikamoisia vaikeuksia myös kasvattamisessa. Joten tsemppiä sinulle!!!

 

["a.p"]

[QUOTE="kolmen äiti";26681586]Lapsi huomaa asenteesi häntä kohtaan. Mitä jos ihan määrätietoisesti muuttaisit mieltäsi. Etkä sallisi huonoa käytöstä lapseltasi. Se on väärin myös häntä kohtaan. Ei kukaan halua olla perheen syntipukki.

Jossain kasvatusoppaassa oli mielestäni hyvin sanottu, että vanhemman ei pidä sallia lapsensa käyttäytyvän huonosti ja syyllistävän häntä sen jälkeen.

--- Itselläni on kolme lasta ja aikamoisia vaikeuksia myös kasvattamisessa. Joten tsemppiä sinulle!!![/QUOTE]

Miten tuo toteutetaan käytännössä? Jos siis kiellot,ohjaus,sanktiot ym. ei ole sitä? En mielestäni salli enkä hyväksy lapseni huonoa käytöstä.

 

["kolmen äiti"]

Se onkin vaikeempi juttu, että miten sen opettaa. Mä menin ihan perheneuvolasta kysymään . Oli muuten hyvä käynti!

Ehkä se mekaaninen rankaiseminen - ihan nollatoleranssi marinalle/rettelöinnille. Ilman että itse suuttuu. Ja molemmat tietää ihan tarkkaan mistä asioista seuraa mikä rangaistus. Rangaistus joku kohtuullinen juttu, joka toteutuu heti tai samana päivänä. Esim meidän 7-vuotiaalla rangaistus on, että saman illan tai seuraavan päivän Wii-pelaamisen kielto.

7-vuotias on niin iso, että voisitte ihan istua kahdestaan alas ja puhua tästä koko asiasta. Onko itse huomannut? Ja mitä siitä tuumii.

Ja toinen se, että positiivista huomiota ihan todella todella paljon. Kahdenkeskistä juttelua, omaa hauskaa jne.

Mutta en tosiaan ole paras neuvoja tässä. Noi on auttanut meillä.

 

["liisi"]

Onko esikoisesi normaali lapsi?

 

["vieras"]

Jos se johtuu siitä, että on rankkaa olla esikoinen... kerjää huomiota negatiivisella käytöksellä.

 

[Pekka potka]

jos et jaksa niin laita lapsi sikalaan niin minäkin teen lapsilleni koska olenhan itsekkin oikea porsas.

 

[Yhden äiti]

Joo, aika monesti mietin että oliko tässä ipanassa palautusoikeus.... No, ei vaineskaan ihan älyttömästi rakastan omaa lastani, mutta on supervaikea tai ehkä haasteellinen on se oikea sana. Oikea pikku kiukkupussi ja tempperamenttia löytyy enemmän kuin on tarpeen.
Kaikkeen huutoon ja kiukkuun ei vaan löydy ratkaisua. Meillä parhaiten tehoavat jäähyt ja tänään on ollu pehmolelut ja palapelit jäähyllä.
Joskus kun kiukku menee aivan yli äyräiden, niin lapsen kanssa istutaan lattialla lukossa, kunnes raivokohtaus on ohi. Raivon laannuttua kerrotaan, miten paljon lasta rakastetaan.
Aidosti toivon, että järjestelmällinen ja johdonmukainen tapa suhtautua lapsen tempperamenttiin tuottaisi joku päivä tulosta. Ehkä se sitten aikuisena jo helpottaa...
Voimia sinulle.

 

["a.p"]

[QUOTE="liisi";26681649]Onko esikoisesi normaali lapsi?[/QUOTE]

On. Kävi lastenpsykiatrilla muutaman kerran ja päiväkodissa oli elto:n pienryhmässä,kumpikin oli sitä mieltä että ihan normaali lapsi on. Me siis ollaan siellä perheneuvolassa käyty jo pari vuotta sitten..

Ongelmana onkin tässä se,että kun ne kiellot ei tepsi. Siis tepsii ne sen hetken,mutta ei niin pitkällä tähtäimellä että olisi oikeasti jotain hyötyä. Pelikielto kirpaisee hetken mutta huomenna voi jo surutta tehdä samat typeryydet uudestaan. Tuntuu että lapsi ei ota opikseen eikä tajua tätä syy-seuraus juttua,on todella rasittavaa ja uuvuttavaa jankata saman asiat läpi kerta toisensa jälkeen,vaikka nuoremmille sisaruksille menee kerralla perille.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";26681705]On. Kävi lastenpsykiatrilla muutaman kerran ja päiväkodissa oli elto:n pienryhmässä,kumpikin oli sitä mieltä että ihan normaali lapsi on. Me siis ollaan siellä perheneuvolassa käyty jo pari vuotta sitten..

Ongelmana onkin tässä se,että kun ne kiellot ei tepsi. Siis tepsii ne sen hetken,mutta ei niin pitkällä tähtäimellä että olisi oikeasti jotain hyötyä. Pelikielto kirpaisee hetken mutta huomenna voi jo surutta tehdä samat typeryydet uudestaan. Tuntuu että lapsi ei ota opikseen eikä tajua tätä syy-seuraus juttua,on todella rasittavaa ja uuvuttavaa jankata saman asiat läpi kerta toisensa jälkeen,vaikka nuoremmille sisaruksille menee kerralla perille.[/QUOTE]

esimerkiksi mitä typeryyksiä hän on tehnyt?

 

["Vieras"]

Hae apua lastensuojelusta, sekä itsellesi että lapsellesi. Tuollainen kommentti 7-vuotiaasta kertoo aika paljon sinusta aikuisena ja vanhempana. Ymmärtäisin paremmin, jos kyse olisi teini-ikäisestä tuittupäästä. Lapsesi todennäköisesti kärsii sinun asenteestasi häntä kohtaan. Teille voidaan lastensuojelun toimesta järjestää perheterapiaa tai ääritapauksessa lapsellesi sijaishuolto.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";26681733]esimerkiksi mitä typeryyksiä hän on tehnyt?[/QUOTE]

Viimeisin tempaus oli kun kielsin hyppimästä portaita ylösalas kun nuorin oli päiväunilla. Lopulta sanoin että jos ei nyt lopu niin ei tartte syödä tänään jäätelöä,niin kävi sylkäisemässä jätskipakettiin ja sanoi että ette muuten syö tekään. Tavaroiden tahallista hajottamista,kieltojen jatkuvaa uhmaamista,tämmöstä.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";26681735]Hae apua lastensuojelusta, sekä itsellesi että lapsellesi. Tuollainen kommentti 7-vuotiaasta kertoo aika paljon sinusta aikuisena ja vanhempana. Ymmärtäisin paremmin, jos kyse olisi teini-ikäisestä tuittupäästä. Lapsesi todennäköisesti kärsii sinun asenteestasi häntä kohtaan. Teille voidaan lastensuojelun toimesta järjestää perheterapiaa tai ääritapauksessa lapsellesi sijaishuolto.[/QUOTE]

Justiinsa, lastensuojelusta ei nyt kannata apua kysyä, koska ei sieltä osata muuta ratkaisua antaa kuin huostaanotto. Turha syyllistää! Nämä tuntemukset on ihan varmasti normaaleja äitien kiellettyjä tunteita. Joista ei puhuta. Hyvä, että saa nimettömänä palstalla näistä puhua ja hakea vertaistukea.

 

["kolmen äiti"]

[QUOTE="Vieras";26681735]Hae apua lastensuojelusta, sekä itsellesi että lapsellesi. Tuollainen kommentti 7-vuotiaasta kertoo aika paljon sinusta aikuisena ja vanhempana. Ymmärtäisin paremmin, jos kyse olisi teini-ikäisestä tuittupäästä. Lapsesi todennäköisesti kärsii sinun asenteestasi häntä kohtaan. Teille voidaan lastensuojelun toimesta järjestää perheterapiaa tai ääritapauksessa lapsellesi sijaishuolto.[/QUOTE]

Jätä tällaiset huomiotta...

 

["kolmen äiti"]

[QUOTE="vieras";26681784]Justiinsa, lastensuojelusta ei nyt kannata apua kysyä, koska ei sieltä osata muuta ratkaisua antaa kuin huostaanotto. Turha syyllistää! Nämä tuntemukset on ihan varmasti normaaleja äitien kiellettyjä tunteita. Joista ei puhuta. Hyvä, että saa nimettömänä palstalla näistä puhua ja hakea vertaistukea.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä.

 

["a.p"]

[QUOTE="Vieras";26681735]Hae apua lastensuojelusta, sekä itsellesi että lapsellesi. Tuollainen kommentti 7-vuotiaasta kertoo aika paljon sinusta aikuisena ja vanhempana. Ymmärtäisin paremmin, jos kyse olisi teini-ikäisestä tuittupäästä. Lapsesi todennäköisesti kärsii sinun asenteestasi häntä kohtaan. Teille voidaan lastensuojelun toimesta järjestää perheterapiaa tai ääritapauksessa lapsellesi sijaishuolto.[/QUOTE]

Mehän ollaan haettu jo Perheneuvola on osa lastensuojelua. Ei tätä ongelmaa mun mielestä ratkaista niin että annetaan lapsi pois. Tai voihan sen toki niinkin ratkaista mutta mä en halua. Tuskin mieskään. Mun mielestä lapsi voi olla luonteeltaan haasteellinen,aivan kuten aikuinenkin. Myös mulla on oikeus tunteisiini ja niiden purkamiseen. Mun mielestä oma lapsi on aina oma lapsi. En olisi yhtään sen iloisempi jos tuntisin näin teini-ikäistä lastani kohtaan. Vai loppuuko se vanhemmuus siihen teini-ikään ja sit negatiiviset tunteet omaa lasta kohtaan ovat jotenkin hyväksyttävämpiä?

 

["Nelle"]

[QUOTE="kolmen äiti";26681645]Se onkin vaikeempi juttu, että miten sen opettaa. Mä menin ihan perheneuvolasta kysymään . Oli muuten hyvä käynti!

Ehkä se mekaaninen rankaiseminen - ihan nollatoleranssi marinalle/rettelöinnille. Ilman että itse suuttuu. Ja molemmat tietää ihan tarkkaan mistä asioista seuraa mikä rangaistus. Rangaistus joku kohtuullinen juttu, joka toteutuu heti tai samana päivänä. Esim meidän 7-vuotiaalla rangaistus on, että saman illan tai seuraavan päivän Wii-pelaamisen kielto.

7-vuotias on niin iso, että voisitte ihan istua kahdestaan alas ja puhua tästä koko asiasta. Onko itse huomannut? Ja mitä siitä tuumii.

Ja toinen se, että positiivista huomiota ihan todella todella paljon. Kahdenkeskistä juttelua, omaa hauskaa jne.

Mutta en tosiaan ole paras neuvoja tässä. Noi on auttanut meillä.[/QUOTE]

Hei meill äei oo auttanut nuo yhtään mitään, eikä oikein mikään muukaan, miksi, koska lapsella on adhd. aika vaikeet oppii sääntöjä yms jos asioti menee ohi, unohtuu, tulee toimittuu impulsiivisesti.

Meillä on kanssa niin että lapsi pilaa periaatteessa ihan kaiken olemalla hankala,mutta mä asennoidun siihen nykyään niin että näin se nyt vaan menee, jonain päivänä helpottaa kun vaan jaksaa