En jaksa lastani.

[gpdger]

Tiedän valitettavasti mistä puhut.
Minulla on kolme lasta, yksi ei ole biologisesti minun, mutta on silti aivan yhtä tärkeä, enkä kohtele häntä eriarvoisesti.
Mutta käytös, joitakin vuosia sitten.
Se oli jotakin ihan suoranaista helvettiä.
Käyttäytyi täysin holtittomasti. Ei ymmärtänyt lainkaan syyseuras-suhdetta, ei tuntunut omaavan minkäänlaista omaatuntoa.
Kiusasi rajusti pienempiään. Ihan nyrkein ja tosissaan, kävi myös ulkopuolisten lasten päälle, saattoi aivan yllättäen jonkun puunkarahkan kanssa juosta päälle..ei satuttaakseen, vaan "leikkiäkseen".
Ei ymmärtänyt toisten pahaa mieltä, vaan saattoi jopa huvittua saatuaan jotakin pahaa aikaseksi.
Minkäänlaiset rangaistukset eivät tehonneet. Ei haitannut mitkään sanktiot, jäähyt, arestit, sylissäpito.. ei mikään tehonnut edes sillä hetkellä.
Saattoi pöydästä yllättäen nakata astioita lattialle. Sai raivokohtauksia.
Potki ja kävi myös aikuisten päälle.
Saattoi hypätä kävellessä yhtäkkiä edestä tulevan auton, mopon jne. tielle, eikä ymmärtänyt, että voisi jäädä alle, eikä ymmärtänyt vaikka tämä selitettiin.
Mahdottoman ylivilkas, paikallaan istuminen ei onnistunut lainkaan, ihan jatkuvassa liikkeessä ja ylikierroksilla.

Elämä oli raskasta, hyvin hyvin raskasta, ja välillä niitä tunteita todella itselläkin koeteltiin. Etenkin kun kävi pienempien päälle, niin välillä koin vihantunteita ja mahdotonta epätoivoa.

Kävi kyllä tutkimuksissa, mutta hänellä ei mitään todettu.

Kouluiässä rupesi vähän rauhoittumaan, tosin ongelmana koulussakin on olleet yhtäkkiset raivokohtaukset.

 

[tuttua]

ymmärrän sua täysin. itselläni on tuollainen tunteeton asperger-piirteinen poika, joka on kyllä jo 12 v ja koko ajan käy rasittavammaksi. viimeksi tänään huudettiin ukon kans molemmat sille pää punaisena, kun ei osaa koskaan ajatella muita, kuin itseään. ja on vielä koko ajan tuossa vieressä, kun ei sillä kavereitakaan ole. tätä en juurikaan ihmettele, en itsekään haluaisi olla tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä, jos ei olisi oma lapseni.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26681439]Mä olen näiden vuosien aikana pyöritellyt päässäni ihan kamalaa ajatusta. Jos lapseni ei olisi omani,niin en luultavasti pitäisi hänestä ihmisenä lainkaan. Enkä edes vaivautuisi yrittämään. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta maailmassa,mutta välillä hän tekee siitä niin jumalattoman vaikeaa. Eikä oikeastaan edes välillä vaan koko ajan. Jatkuvasti. Joka päivä.

Tuntuu että elämä on pelkkää taistelua,itkua ja hammasten kiristystä. Riitelyä,huutamista,vääntämistä,valtataistelua,pelkkää paskaa. Ihan sama mitä yrität niin mikään ei koskaan kelpaa,mikään ei ole hyvin. Tuo lapsi ei kunnioita mitään eikä ketään,ei osaa arvostaa mitään,ei osaa olla tyytyväinen yhtään mihinkään. Perusnegatiivinen rasittava riivinrauta joka vie huoneesta hapen pelkällä läsnäolollaan.

Jos joskus yrittää järjestää perheelle jotain mukavaa niin onko se oikein että yksi ihminen saa pilata kaiken omalla temppuilullaan ja vittumaisuudellaan? AINA,JOKA IKINEN KERTA.

Oli vaan pakko purkaa ajatuksia ja päästää höyryjä.. ehkä huomenna jaksan taas.[/QUOTE]

On kyse uhmasta ja se näyttää sitä niin pitkään kunnes ymmärrät lastas!
Itse Vedän leikiks siis harhautan mutta en koskaan tule inhoamaan omaa lastani se kuuluu kehitykseen. Itse olin pienenä kauhu kakara ja minua inhottiin sen takia! Muistan nuoruus ajan uhman!

 

["a.p"]

Tiedän valitettavasti mistä puhut.
Minulla on kolme lasta, yksi ei ole biologisesti minun, mutta on silti aivan yhtä tärkeä, enkä kohtele häntä eriarvoisesti.
Mutta käytös, joitakin vuosia sitten.
Se oli jotakin ihan suoranaista helvettiä.
Käyttäytyi täysin holtittomasti. Ei ymmärtänyt lainkaan syyseuras-suhdetta, ei tuntunut omaavan minkäänlaista omaatuntoa.
Kiusasi rajusti pienempiään. Ihan nyrkein ja tosissaan, kävi myös ulkopuolisten lasten päälle, saattoi aivan yllättäen jonkun puunkarahkan kanssa juosta päälle..ei satuttaakseen, vaan "leikkiäkseen".
Ei ymmärtänyt toisten pahaa mieltä, vaan saattoi jopa huvittua saatuaan jotakin pahaa aikaseksi.
Minkäänlaiset rangaistukset eivät tehonneet. Ei haitannut mitkään sanktiot, jäähyt, arestit, sylissäpito.. ei mikään tehonnut edes sillä hetkellä.
Saattoi pöydästä yllättäen nakata astioita lattialle. Sai raivokohtauksia.
Potki ja kävi myös aikuisten päälle.
Saattoi hypätä kävellessä yhtäkkiä edestä tulevan auton, mopon jne. tielle, eikä ymmärtänyt, että voisi jäädä alle, eikä ymmärtänyt vaikka tämä selitettiin.
Mahdottoman ylivilkas, paikallaan istuminen ei onnistunut lainkaan, ihan jatkuvassa liikkeessä ja ylikierroksilla.

Elämä oli raskasta, hyvin hyvin raskasta, ja välillä niitä tunteita todella itselläkin koeteltiin. Etenkin kun kävi pienempien päälle, niin välillä koin vihantunteita ja mahdotonta epätoivoa.

Kävi kyllä tutkimuksissa, mutta hänellä ei mitään todettu.

Kouluiässä rupesi vähän rauhoittumaan, tosin ongelmana koulussakin on olleet yhtäkkiset raivokohtaukset.

Voi kamala :O Ilmeisesti teillä kuitenkin onneksi alkaa jo helpottaa? Kaikki sympatiat sinne.. Meillä lapsi ei onneksi ole väkivaltainen ihmisiä tai eläimiä kohtaan,raju leikeissään kylläkin mutta ei tahallaan yritä satuttaa ketään. Vahingoniloinen saattaa kyllä olla jos sisko tai veli teloo itsensä..

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";26681928]On kyse uhmasta ja se näyttää sitä niin pitkään kunnes ymmärrät lastas!
Itse Vedän leikiks siis harhautan mutta en koskaan tule inhoamaan omaa lastani se kuuluu kehitykseen. Itse olin pienenä kauhu kakara ja minua inhottiin sen takia! Muistan nuoruus ajan uhman![/QUOTE]

En mäkään kyllä inhosta ole puhunut.. aloituksessani kerroin että rakastan kyllä lastani erittäin paljon mutta hänestä pitäminen on ajoittain todella vaikeaa. Ei se ole sama asia kuin inho.

 

["vieras"]

ymmärrän sua täysin. itselläni on tuollainen tunteeton asperger-piirteinen poika, joka on kyllä jo 12 v ja koko ajan käy rasittavammaksi. viimeksi tänään huudettiin ukon kans molemmat sille pää punaisena, kun ei osaa koskaan ajatella muita, kuin itseään. ja on vielä koko ajan tuossa vieressä, kun ei sillä kavereitakaan ole. tätä en juurikaan ihmettele, en itsekään haluaisi olla tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä, jos ei olisi oma lapseni.

Kahto varmaan että no huuda nyt! Käytät aikuisen ihmisen sanoja! "Ajatella itseään" mistä tiedät että
osaa viellä tunteita! Ne tulee kun hormoonit tulee kehiin! Kerro lapselles miksi
ootte vihasia! rauhallisesti! ei huutaen!

 

[ggjgj]

tyttö vai poika?

Itse en täysin ymmärrä tuota. Minulla kolme lasta. Jokainen erilainen persoona ja jokaisella ollut omat hankalat ikänsä, mutta en voisi todellakaan eritellä heitä.

 

["vieras"]

Mun yhdellä tutulla on myös ongelmia lapsensa kanssa. Tai sivusta seuranneena olen huomannut, että ongelma on nimenomaan äiti, ei lapsi. Lapsi on sellanen normaali 3v, mutta äidiltä palaa pinna ihan mitättömistä asioista.
Esim. jos lapsi kiukuttelee, äiti karjuu, "älä kitise koko ajan, muuten mennään kotiin. Ymmärrätkö?!!" Ja laspen pitää vastata "ymmärrän". Tätä tapahtui lapsen jo ollessa pikkasen yli 2v.
Jos lapsi haluaa kiikkua: "ota itse vauhtia. Jos et osaa ottaa, ei tarvitse kiikkua. Ymmärrätkö?"
Hiekkalaatikolta ei saa hiekkaa tippua muualle, voi lähteä lelut roskikseen.
Nämä on nyt lievemmistä päästä. Lapselle huudetaan esim. jos herää päiväunilta ja alkaa itkeä, niin äiti taas karjuu, että "minähän sanoin, että oon pihalla" jne jne.

Tärkeintä on, vaikka ei lapsen kanssa aina jaksakaan, antaa kuitenkin lapsen tajuta se, että äiti rakastaa kaikesta huolimatta. Vanhemman ei tarvitse kaikkea sietää ja hyväksyä ja se pitää tuoda lapselle selvästi esille, mutta kuitenkin niin, että lapsi ei ajattele, ettei hänestä pidetä. Mikä muu voi kolhaista lapsen itsetuntua eniten, jos ei oma vanhempi pidä lapsesta? Miksi silloin kukaan muuakaan pitäisi?

 

[tuttua]

[QUOTE="vieras";26681961]Kahto varmaan että no huuda nyt! Käytät aikuisen ihmisen sanoja! "Ajatella itseään" mistä tiedät että
osaa viellä tunteita! Ne tulee kun hormoonit tulee kehiin! Kerro lapselles miksi
ootte vihasia! rauhallisesti! ei huutaen![/QUOTE]

eikö teille pennuille ole jotain omaa palstaa, kun täällä puhuu AIKUISET?
siis tämä palsta on nimenomaan siksi, että me saadaan puhua teistä täällä ilman, että te tiedätte. tule sitten takjaisin opastamaan, kun itselläsi on vaikea lapsi.

 

[lapsilaalaa]

Mulla on tyttö, jonka kanssa kyllä savu nousee korvista. Hän on 4v ja varmaan koko hänen ikänsä meillä on ollut jonkin verran kitkaa keskenään. Rakastamme toisiamme paljon. Halimme ja suukottelemme.. Ymmärrän häntä jollain tasolla todella hyvin, ja tiedän, että hän on "erilainen". Jaksan silti uskoa, että vielä hän joskus löytää "oman polkunsa" ja pärjää elämässä.
Hoidossa tiedetään, että hän on melko villi.. Hoidossa tottelee sääntöjä hyvin jne, mutta kotona -ehkä teidän kertomuksiin verraten tämä on pientä- Hän vaatii kaikenmaailman erityispalveluita itselleen, kiljuu ja huutaa paljon. Kiellot eivät tehoa jne. Mutta itsessänikin on paaaaljon tekijöitä jotka ruokkivat tätä jatkuvaa. Ehkä lapseni käyttäytyy näin ihan vain sen takia, jotta oppisin itsestäni nämä jutut..
Ihan pelkästään lapsen pyyntö (minusta huonoon hetkeen) on raivostuttavampaa kuin toinen lapsistani pyytäisi samaa asiaa. Olen myös kyllä kuullut, että äideillä ja tyttärilla on yleensä enemmän kitkaa kuin äideillä ja pojilla.

Totta tosiaan kyllä nämä mun valivali jutut nyt alkaa näyttää aika pieniltä teidän rinnalla, vaikka itse koen nämä raskaiksi :O

 

[Minskii]

Mulla on ollut ihan hirveetä oman 5v pojan kanssa, on erityislapsi. Jääköön tällä kertaa netin ulkopuolelle tämä tarina, jos haluut vertaistukea (itsekin sitä kaipaan) niin laita yv:tä. Hyvin tuttuja kirjoituksia täällä, kuin omasta elämästä. Tsemppiä ja voimia, tiedän että niitä jokainen kaipaa. Mulla alkaa jo usko loppumaan mut silti koitan tsempata! Yritän, yritän ja yritän! Palstalta saa tukea :heart:

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";26681949]En mäkään kyllä inhosta ole puhunut.. aloituksessani kerroin että rakastan kyllä lastani erittäin paljon mutta hänestä pitäminen on ajoittain todella vaikeaa. Ei se ole sama asia kuin inho.[/QUOTE]

varmasti tunnet inhoa, mutta aikuinen ymmärtää että taas kokeillaan!
En tiedä riitelettekö puolison kanssa mutta se voi antaa mallia miten asiat setvitään!
Huutamalla! Sinä voit kyllä ottaa askeleen eteenpäin! keskutella asiasta normaalisti ja huutamatta!
Kertoa omista tunteista miltä sinusta tuntuu kun teet jotain mitä et suvaitse!
Joillekin se on vaikee eikä aina toinen osa puoli ymmärrä! Siis voit aina kertoa miltä tuntuu
ja vaikka et saa vasta kaikua sanomaasi voit jättää osapuolen miettimään! siis lähdet pois paikalta!

 

["vieras"]

eikö teille pennuille ole jotain omaa palstaa, kun täällä puhuu AIKUISET?
siis tämä palsta on nimenomaan siksi, että me saadaan puhua teistä täällä ilman, että te tiedätte. tule sitten takjaisin opastamaan, kun itselläsi on vaikea lapsi.

kerro kun tiedät paremmin? Kaikilla ikään katsomatta on oikeus sanoa mielipiteensä!
joskus lapsi 4 vee on viisaampia kun aikuiset!

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";26682140]varmasti tunnet inhoa, mutta aikuinen ymmärtää että taas kokeillaan!
En tiedä riitelettekö puolison kanssa mutta se voi antaa mallia miten asiat setvitään!
Huutamalla! Sinä voit kyllä ottaa askeleen eteenpäin! keskutella asiasta normaalisti ja huutamatta!
Kertoa omista tunteista miltä sinusta tuntuu kun teet jotain mitä et suvaitse!
Joillekin se on vaikee eikä aina toinen osa puoli ymmärrä! Siis voit aina kertoa miltä tuntuu
ja vaikka et saa vasta kaikua sanomaasi voit jättää osapuolen miettimään! siis lähdet pois paikalta![/QUOTE]

Anteeks mut sun teksti on paikoittain todella vaikealukuista.. Miksi oletat ettei meillä koskaan keskustella asioista muuten kuin huutamalla? Tai että en puhuisi omista tunteistani? Ei nyt millään pahalla mutta eikö noi asiat ole aika perusjuttuja jotka luulis jokaisen tajuavan.

 

["a.p"]

Mulla on ollut ihan hirveetä oman 5v pojan kanssa, on erityislapsi. Jääköön tällä kertaa netin ulkopuolelle tämä tarina, jos haluut vertaistukea (itsekin sitä kaipaan) niin laita yv:tä. Hyvin tuttuja kirjoituksia täällä, kuin omasta elämästä. Tsemppiä ja voimia, tiedän että niitä jokainen kaipaa. Mulla alkaa jo usko loppumaan mut silti koitan tsempata! Yritän, yritän ja yritän! Palstalta saa tukea :heart:

Tavallaan helpottavaa kuulla että muillakin on samantapaisia ongelmia,vaikka ei näitä kenellekään toivoisi :/ Tsemppiä myös sinne ja valtavasti voimia :heart:

 

[Minskii]

[QUOTE="a.p";26682310]Tavallaan helpottavaa kuulla että muillakin on samantapaisia ongelmia,vaikka ei näitä kenellekään toivoisi :/ Tsemppiä myös sinne ja valtavasti voimia :heart:[/QUOTE]

Oikeasti se on ihanaa, vaikka haluaisinkin että kaikki olisi onnellisia ja iloisia, niin kuin sanoit. Silti niin helpottavaa nähdä etten oo yksin, etkä sinäkään tai kukaan muu. Eiköhän tää joskus helpota. Kiitos sulle Yritetään nauttia niistä hyvistä hetkistä!

 

[Urseele]

[QUOTE="kolmen äiti";26681586]

Jossain kasvatusoppaassa oli mielestäni hyvin sanottu, että vanhemman ei pidä sallia lapsensa käyttäytyvän huonosti ja syyllistävän häntä sen jälkeen.

[/QUOTE]

Tämä on erittäin erittäin hyvä vinkki, minulla on siis valitettavasti omakohtaista kokemusta. En ollut kauhukakara tai erityisen vaativa, mutta ne kerrat kun kohtelin vanhempiani huonosti, he antoivat minun tehdä sen ja osoittivat sitten syyllistävästi vasta paljon myöhemmin että olin ollut "paha". Lapsi alkaa vähitellen ajatella itsestään, että on sellainen. Olisin NIIN kovasti toivonut, että he olisivat olleet niitä turvallisia aikuisia, jotka olisivat asettaneet rajat. Ei tuntunut mukavalta kuulla kysymystä, "miksi olet noin ilkeä", sen sijaan että olisivat sanoneet "älä ole ilkeä". Ymmärrät varmasti eron

Myös itsestään huolehtiminen on tärkeää, koska on havaittu, että yksittäisiä konsteja tärkeämpää on äidin ja isän yleinen vointi ja tyytyväisyys omaan elämäänsä.

Tsemppiä!

 

[Urseele]

Tästä voisi olla apua:


Vaativa lapsi - Artikkelit - Meidanperhe.fi

 

["Kaisa"]

Pakko sanoa... Voiko olla että itse aiheutat ongelmia negatiivisella asenteellasi? Jotkut lapset tarvitsevat enemmän aikuisen huomiota kuin toiset ja kyseessäon vielä esikoinen. Möykkäminen ja tahallan riehuminen pikkusisarusten päiväuniaikaan viittaavat tähän.

 

[Nellien]

[QUOTE="vieras";26681986]Mun yhdellä tutulla on myös ongelmia lapsensa kanssa. Tai sivusta seuranneena olen huomannut, että ongelma on nimenomaan äiti, ei lapsi. Lapsi on sellanen normaali 3v, mutta äidiltä palaa pinna ihan mitättömistä asioista.
Esim. jos lapsi kiukuttelee, äiti karjuu, "älä kitise koko ajan, muuten mennään kotiin. Ymmärrätkö?!!" Ja laspen pitää vastata "ymmärrän". Tätä tapahtui lapsen jo ollessa pikkasen yli 2v.
Jos lapsi haluaa kiikkua: "ota itse vauhtia. Jos et osaa ottaa, ei tarvitse kiikkua. Ymmärrätkö?"
Hiekkalaatikolta ei saa hiekkaa tippua muualle, voi lähteä lelut roskikseen.
Nämä on nyt lievemmistä päästä. Lapselle huudetaan esim. jos herää päiväunilta ja alkaa itkeä, niin äiti taas karjuu, että "minähän sanoin, että oon pihalla" jne jne.

Tärkeintä on, vaikka ei lapsen kanssa aina jaksakaan, antaa kuitenkin lapsen tajuta se, että äiti rakastaa kaikesta huolimatta. Vanhemman ei tarvitse kaikkea sietää ja hyväksyä ja se pitää tuoda lapselle selvästi esille, mutta kuitenkin niin, että lapsi ei ajattele, ettei hänestä pidetä. Mikä muu voi kolhaista lapsen itsetuntua eniten, jos ei oma vanhempi pidä lapsesta? Miksi silloin kukaan muuakaan pitäisi?[/QUOTE]


onkos sun tuttu yh? tai ainakin niin ettää mies ei juuri osallistu eikä oo aikaa itsekseen. MÄ nimittäin veikkaan että ei tuo äiti inhoa lastaan, hän on väsynyt tai jopa uupunut.(ja tukiverkkojen pitäisi tulla avuksi).

 

[Beep]

[QUOTE="tiia";26681580]Pidä itsestäsi parempaa huolta niin jaksaa paremmin...[/QUOTE]

Höpö höpö.

 

[Beep]

ymmärrän sua täysin. itselläni on tuollainen tunteeton asperger-piirteinen poika, joka on kyllä jo 12 v ja koko ajan käy rasittavammaksi. viimeksi tänään huudettiin ukon kans molemmat sille pää punaisena, kun ei osaa koskaan ajatella muita, kuin itseään. ja on vielä koko ajan tuossa vieressä, kun ei sillä kavereitakaan ole. tätä en juurikaan ihmettele, en itsekään haluaisi olla tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä, jos ei olisi oma lapseni.

Aspergerit eivät ole tunteettomia, heillä on monesti vain erilainen tapa näyttää tunteet.

(Pieni välihuomautus)


:'( Voi lapsiparkaa.

 

[Kysymys]

Mulla on tyttö, jonka kanssa kyllä savu nousee korvista. Hän on 4v ja varmaan koko hänen ikänsä meillä on ollut jonkin verran kitkaa keskenään.

kuinka vastasyntyneen tai alle vuoden vanhan kanssa voi olla henkilökemiakitkaa? Miten hän toimi esim. 4 kk iässä eri tavalla kuin toinen lapsi?

 

[Beep]

Ihmiset ovat erilaisia. Joidenkin kanssa synkkaa kaikki yhteen, toisten kanssa "uidaan vastakarvaan" ja joskus se tosiaan on oma lapsi, jonka kanssa ei synkkakaan.

Tää on ihan turhaan joku tabu, ja ihan turhaan joku yrittää syyllistää että on vanhemman syy, ei mee läpi. (toivottavasti ei enää kenellekään mene läpi)


Kun lapsen kanssa ei ns. kemiat kohtaakaan, aiheuttaahan se pitkän prosessin, ajatus- ja tunnetasolla. Ehkä eliniän kestävän, ellei löydä itsestään jotain kykyä luovia siinä niin ettei ärsytä itseään, ainakaan jatkuvalla syötöllä. Välillähän on ihan lupa ärsyyntyä ihan jokaiseen ja ottaa omaa aikaa, olla känkkäränkkää jne. sehän ei tod tee kenestäkään huonoa ihmistä vaan ihan normaalin ihmisen jolla on monipuolinen tunne-elämä.

Tuosta tunnepuolesta olis hyvä saada puhuttua ihan kunnolla jonkun kanssa, et pääsee siihen tilaan että on käsitellyt asiaa kunnolla.


Ja iso :hug: ap:lle, I know what you`re talking about.....

ps. yyveetäkin saa laittaa! :attn:

 

[kätevä emäntä]

Tekisin niin, että ottaisin kaikki tavarat huoneesta pois ja vain hyvällä käytöksellä voisi ansaita tavaroita takaisin. Vaikuttaa siltä ettei sinulla ole minkäänlaista auktoritettiä lastasi kohtaan. Ei vaikuta siltä, että hän kunnioittaisi sinua, etkä sinäkään taida häntä kunnioittaa?
Tiukka linja. Kuri ei vahingoita, väkivalta kylläkin. Jätä hänen huoneeseensa vain sänky, jos sekään ei auta, voi jättää lattialle pelkän patjan.
Mieti mitä sinä lapseltasi haluat? Vasta lapsi. Miten aiot pärjätä teini-iässä? En usko että hän tuosta rauhoittuu sen kummemmin, ongelmat vain kasvavat kouluun mennessä. Hän vain jatkaa syntipukkina olemista. Tee lapsellesi palvelus ja opeta hänelle tapoja.

Meillä jos lapseni olisi toiminut tuolla lailla että olisi sylkenyt jäätelöön, hän olisi arestissa, jos ei tunnu missään, pelikielto, jos ei tunnut missään lähtee tavarat...niin kauan, että alkaa jossakin tuntua. Tyhjä huone ja patja lattialla kuulostaa karulta, sitä se onkin, mutta sitä kautta hän tajuaa teidän olevan vanhempina tosissaan ja hän ymmärtää, että töitä on tehtävä oman käytöksen kanssa. Myöskin yhteinen aika olisi tähdellinen.Ehkä hän kokee ettei saa vanhemmilta tarpeeksi huomiota?
Ole looginen ja johdonmukainen.