En ymmärrä lastani

[lennokki]

Jotenkin niin kurjaa, kun tuntuu, etten ymmärrä vähän yli 1-vuotiaan lapseni viestejä, käytöstä ja muutenkaan osaa enää hoitaa häntä. Esikoinen on ollut helppo lapsi, mutta tämä kakkonen, vaikea alusta asti. Nyt kun tyttö jo kävelee ja on luonnollisesti menossa joka paikkaan ja tekemään kaikkea kiellettyä, olen ihan ymmällä noiden raivareiden kanssa. Ei-sanaa ei usko millään, toisin kuin veljensä aikoinaan. Onko tytöt tosiaan useammin tuollaisia itsepäisiä? Astiat ja ruoat on pöydästä aina lennelleet lattialle, vaippaa ja vaatteita ei nykyään saisi millään laittaa, kiipeilyvimma on hirveä... Vertaan varmaan liikaa tuohon kilttiin velipoikaan, mutta kun tuntuu todella ettei ole mitään kontaktia mokomaan raivopäähän. Kun tyttö oli vauva, en silloinkaan kokenut samanlaista läheisyyden tunnetta kuin esikoisen kanssa. Synnytyskin oli kamala. Siitä on jo yli vuosi, mikään sen jälkeen ei ole mennyt niinkuin kuvitteli.

 

[vieras]

Hakisiko lapsi kontaktia sinuun kyseisellä tavalla? Kun kokee jäävänsä paitsi?

 

[katrinainen]

Voisitkohan kärsiä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Oletko puhunut tuosta kiintymättömyyden tunteesta neuvolassa?

Mielestäni kaikki mitä kerrot on melkoisen tavallista esiuhmaikäisen käytöstä. Meillä tyttö 10,5 kk on ihan samanlainen. Silti mielestäni ihana olento enkä osaa häntä mitenkään vaikeana pitää. Lapsilla on erilainen temperamentti eikä näin ollen voi verrata lasten käytöstä keskenään. Teillä on esikoinen ollut rauhallinen ja kakkosella taas sitten enemmän omaa tahtoa. Ikä tekee asiansa ja jo vuoden päästä tilanne voi olla toinenkin. :hug:

 

[ap]

Voisitkohan kärsiä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Oletko puhunut tuosta kiintymättömyyden tunteesta neuvolassa?

Mielestäni kaikki mitä kerrot on melkoisen tavallista esiuhmaikäisen käytöstä. Meillä tyttö 10,5 kk on ihan samanlainen. Silti mielestäni ihana olento enkä osaa häntä mitenkään vaikeana pitää. Lapsilla on erilainen temperamentti eikä näin ollen voi verrata lasten käytöstä keskenään. Teillä on esikoinen ollut rauhallinen ja kakkosella taas sitten enemmän omaa tahtoa. Ikä tekee asiansa ja jo vuoden päästä tilanne voi olla toinenkin. :hug:

Kiintymättömyyden tunteesta en ole puhunut neuvolassa, mutta kyllä, epäilystä on tuosta masennuksesta ollut. En vaan halua uskoa, että se olis hoitoa vaativaa, yritän vaan ottaa itteäni niskasta kiinni.

 

[Vieras]

KYLLÄ tytöt ovat hankalia! Kaikilla kenellä on tyttöjä sanoo et tytöt on hankalia. Aina kiukuttelemassa eikä mitään uskota. Kaikki haluisi tehdä oman pään mukaan. Meillä alkoi tuo kiukuttelu 1v:nä ja kohta 7v ja sama meno jatkuu...

 

[Mummy Sunshine]

KYLLÄ tytöt ovat hankalia! Kaikilla kenellä on tyttöjä sanoo et tytöt on hankalia. Aina kiukuttelemassa eikä mitään uskota. Kaikki haluisi tehdä oman pään mukaan. Meillä alkoi tuo kiukuttelu 1v:nä ja kohta 7v ja sama meno jatkuu...

Meidän esikoistyttö oli TODELLA helppo vauva ja taapero. Vasta nyt 4-vuotiaana on tullut kunnon uhma. Omaa tahtoa kyllä oli, mutta hyvin päästiin aina sopuun. Että ei se kyllä sukupuolesta ole kiinni.